Vanha vuosi nyt taakse jäi....

Vuosi on jo vaihtunut joten on aika kertoa viime vuoden viimeiset kuulumiset. Edellisessä postauksessa kerroin syyskuulle asti kuulumiset joten nyt jatketaan sitten lokakuulta. 

Viimeisestä cavalier-pentueesta oleva Costi-poika kävi kyläilemässä ja leikkimässä pikkusiskon kanssa, voi sanoa että kyllä oli sisarusrakkaus huipussaan niin hyvin leikit sujui tällä kaksikolla. Costi ja Milla olivatkin koko pentuajan parhaimmat kaverit joten ei ihmekään jos leikit sujui niin hyvin, sekä näytti molemmilla olleen kyllä ikäväkin. Toivottavasti tämä kaksikko pääsee vielä monta kertaa leikkimään keskenään. Aivan ihana täplänenä on tästä Costi-pojasta tullut.

Vuoden 2021 viimeiset näyttelyt vietimme Lahdessa 24.10.2021. Tämä näyttely oli unelmien täyttymys monelta osaa, tärkein niistä oli että sain pienen Hugo-pojan sinne näyttelyyn ja vielä kunnian esittää kehässä tämän pienen herran. Ensimmäinen kehä esiintyminen tällä pikku herralla sujui todella hienosti.

Seuraavaksi kerron teille koko koiralauman arvostelut mitkä saatiin tästä vuoden 2021 meille viimeisestä näyttelystä. 

Hugo ( Leinottaren  Casanova Ukkosmyrsky)

Lahti 24.10.2021

Tuomarina Stääv Jahn, Sweden

 Jun Eri 4

Good head. A bit short in muzzle. Slightly under shot. Good shoulders, back and croup. Good coat, moves very well. Nice temperament.

Aivan ihana arvostelu Hugo-pojalla en voi olla kuin ylpeä tästä pikku miehestä. Ensikertalaiseksi esiintyi aivan tosi ihanasti.

Parasta myös tässä kerrassa oli että Lily ja Hugo sai muistella menneitä ja Hugo yritti vähän pusutellakin Lilyn kanssa mutta Lilyä nolotti.

Tässä vielä muiden koirien arvostelut tuosta viimeisestä näyttelystä, ei ihan putkeen mennyt mutta sitähän se on.

Lilyn (Leinottaren Cassandra Kesäheinä)arvostelu, Lahti 24.10.2021 tuomari Stääv Jahn, Sweden

Jun EH-3

Good head, level bite. Good shoulders, back and croup. Nice coat. A bit long in loin. Temperament could be better. Moves well.

Nupun arvostelu, Lahti 24.10.2021, tuomari Stääv Jahn, Sweden

Val Eri-4

Nice head and expression. Mouth could be in better condition. Good shoulder and topline. Nice coat. Abit heavy. Moves well. Nice temperament.

Nitan (Leinottaren Adalmiinan Helmi) arvostelu, Lahti 24.10.2021, tuomari Korna Dina, Estonia.

Avo Eh

Feminine good size, strong enough, correct lines and proportions of head, correct bite, eyes showing too much white, correct ears, correct topline when standing. Needs angulated in front, enough behind, turning hocks in when standing and moving, hind movement needs to be more stable, correct coat and nice temperament.

Ja lopuksi vielä Kustin arvostelu, Lahti 24.10.2021, tuomari Korna Dina, Estonia.

Avo Eh-4

Masculine, good size, strong bones, cheeky head, correct bite, eyes and ears, strong enough topline, deep rib cage, correct angulations, good coat, moves freely, tail carriage is too high.

Että semmoiset arvostelut meille pamahti vuoden 2021 viimeisessä näyttelyssä, tosi hyvinhän meillä alkoi vuosi 2021 näyttelyiden osalta sieltä muutama sertikin tuli, mutta koska näyttelyitä alkoi peruuntua loppu vuotta kohti niin jouduin käymään vähän etempänä ja siellähän ei menetystä sitten tullutkaan isojen koiramäärien joukossa. Mutta onneksi Lily sai vähän kokemusta ja sain nauttia Leenun ja Hugon näyttely menestyksistä joten voi sanoa että olen onnellinen viime vuoden näyttelyihin.

Toiveessa olisikin että tämä vuosi 2022 olisi vielä vähän parempi tai ainakin yhtä hyvä ja ikimuistoinen noiden näyttelyiden osalta mutta eihän sitä voi tietää miten tämä vuosi taas menee ja onko näyttelyitä ollenkaan tuon koronan takia.

Pitkään aikaan en ole mitään tuunannut enkä tuusannut koska en ole vaan jaksanut ja into sekä halu on ollut täysin 0, mutta nyt tuli joki intopiikki joten tuunasin tuon meidän kodinhoitohuoneessa olevan penkin uuteen uskoon. Aikaissemmin tosi kivan näköinen mäntynen penkki oli jo mennyt tosi huonoon kuntoon joten olikin aika sitä vähän jo tuunata.

Eikun kalkkimaali esiin ja pensseli heilumaan niin johan muuttui penkin ulkonäkö.

Vanhat olohuoneen tyynyt ja vanha fleecetorkkupeitto maalatun penkin päälle niin johan tuota voi katsoa taas muutaman vuoden. Ainakin omasta mielestäni tästä tuli tosi hieno.

Sitten oli aika tehdä jotain pieniä joululahjoja, ja olin luvannut viimeisille cavalier-pentujen ostajille että virkkaan heille joululahjaksi korvahuput joten ei auttanut kuin alkaa tuumasta toimeen ja niin valmistui marraskuun alussa neljä uutta korvahuppua jotka lähtivät sitten joululahjapaketeissa Costille, Taaville ja Brunolle.

Koska olin päässyt virkkauksen makuun niin iltojen ratoiksi ajattelin virkata muutaman korvakorunkin. Osa meni joululahjoiksi ja osa on vielä tuolla jos joku tarvii.

Nämä korvikset oli työkaverini tilannut ystävilleen joululahjaksi joten minähän lupasin tehdä.

Toiveessa oli pienet keltaiset ja vähän suuremmat vihreät. Toivottavasti saaja on ollut tyytyväinen.

Työkaverille olin luvannut syntymäpäivä lahjaksi jo syksyllä yhdet tällaiset korvakorut, mutta en vaan ollut saanut ajoiksi tehdä joten nyt ne sitten vihdoinkin valmistui. Väriksi valikoitui violetti koska työkaverin lempiväri on juuri violetti.  Jos ei kerennyt syntymäpäiviksi niin ainakin joululahjaksi valmistuivat.

Lisäksi virkkailin yhdet keskikokoiset keltaiset. Nämä odottelevat vielä saajaansa, mutta ehkäpä näille vielä joku koti löytyy.

Löysin tuollaista kaksväristä lankaa ja ajattelin kokeilla millaiset siitä tulee. Tuli kyllä aika kivat, tällä värillä tein myös yhdet pienet ja toiset keskikokoiset, katsotaan kenelle nämä menevät.

Lisäksi löysin ohjeen tuollaisiin lumihiutaleisiin joten pitihän se kokeilla tehdä noitakin. Ainakin omasta mielestäni noista tuli tosi kivat ja niimpä annoinkin ne lahjaksi. Toivottavasti on saaja ollut iloinen.

Koska joulu on aina niin lyhyt niin päätinkin tänä vuonna aikaistaa joulun tuloa ja laitoinkin kuusen heti marraskuun alussa että voin nauttia siitä pitkään. Vähän piti olohuoneen järjestystäkin vaihtaa että saan kuusen  uudelle paikalle. Yleensä meillä on kuusi ollut sen 25 vuotta aina samalla paikalla mutta tänä jouluna ajattelin sen laittaa ihan eri kohtaan. No olihan tämä ihan kiva paikka mutta luulen että jos tähän samaan huusholliin ens jouluna kuusen laitan niin se menee siihen vanhaan hyvään paikkaan, en ollut täysin tyytyväinen tähän uuteen paikkaan.

Kun kuusi oli laitettu sisälle niin sitten oli ulkovalojen vuoro. Se kuusiaidan leikkaaja pyöristeli tuon lumipalloheisipensaan silloin alku syksystä joten nyt kun siihen laittoi nuo valot niin tuosta tuli aivan ihana. Onhan tuossa ollut aikaisemminkin nuo valot mutta jotenkin nyt kun tuo on leikattu noin siististi pyöreäksi niin nuo valot pääsevät jotenkin paljon enemmän oikeuksiinsa ja on aivan ihanan näköinen.

Kuusen lisäksi ikkunoihin virittelin nuo viime jouluksi ostetut isot paperitähdet, nuo oli tosi onnistunut ostos noista tykkään tosi paljon.

Lumipallopensaan valojen lisäksi virittelin taas kynttilälyhtyjä pitkin ja poikin ulos. Kaikkein parhaimmalla paraatipaikalla lyhdyt ovat tuossa amppelikehikossa keittiön ikkunan edessä.

Vaikka tykkäänkin paljon aidoista kynttilöistä niin jotenkin katson turvallisemmaksi koirien kanssa nuo ledikynttilät. Parasta noissa on tuo ajastaminen, on kiva kun tulet kotiin niin kynttilät syttyy, voi vaan tunnelmoida eikä tarvitse pelätä että koirat polttavat itsensä, varsinkaan tuo pikku riiviö Milla joka on jokapaikassa.

Olohuoneen pöydällä on vanha hurrikaani jonka sisällä on aina tuo sama kynttilä tuomassa tunnelmaa, oli sitten talvi tai kesä. Nyt olisin toivonut lahjaksi siihen sitä ihanaa muumitalvi kynttilälyhty/maljakko juttua mutta en saanut, ehkä ensi jouluna.

Tokmannilta osti tuon aivan ihanan peuran tai kauriin tai mikähän tuo nyt sitten on, ihan sama, aivan ihana se kyllä on joten se koristi meidän piironkia joulun pyhät ja saa varmaan olla vielä talven ajan koska minusta tuo ei niin jouluinen ole vaan käy koristeeksi koko talven. Keväällä varmaan laitan sen pois keväisten koristeiden edestä.

Muutenkin meidän joulun koristeisiin kuuluu nämä peurat ja porot. Jotenkin minä ainakin tykkään näistä tosi paljon. Onko ketä muita jotka on hurahtaneet näihin?

Nämä porot ovat aivan ihanat. Tuossa pullossa on sellaiset pullovalot mutta jostain syystä nämä viimeksi ostetut eivät ole oikein toimineet, patterit niissä on uudet mutta jotain kosketushäiriötä niissä on kun vähän liikauttaa tuota tuppea niin joko palaa tai sitten sammuu...

Meidän Millan ensimmäinen joulu on tulossa ja muutama kuusenpallo on saanut jo kyytiä. Mutta ei haittaa katsotaan montako uutta kuusenkoristetta saan ostaa ensi vuonna kun tämä riiviö on tuhonnut entiset. Mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että vain neljä palloa on joutunut heittämään roskiin, muuten on tämä pieni terroristi jättänyt kuusen rauhaan.

 

Koska virtaa on välillä ihan liiaksi asti niin kyllä se unikin välillä voittaa. Meillä kaikkien cavojen lempi paikat on tuo sohvan tyynyjen päällä nukkuminen, joten siihen se Millakin aina välillä sammuu. 

Sohva on siis meidän koirien lempipaikka niin kuin kuvasta näkyy, turha on sanoa ettei meidän koirulit tule sohvalle, miksi niitä pitäisi kieltääkään koska ihan kuin meistä ihmisistäkin niin mikäs sen parempi paikka köllöttelyyn olisikaan kuin pehmeä sohva, joten annetaan koiruleittenkin nauttia siitä. Onneksi on iso sohva joten kaikki siihen hyvin mahtuu ja vielä ehkä lisääkin jos jostain kumman syystä tämä lauma kasvaa. Ja jos ei enää mahdu niin sitten pitää ostaa isompi sohva :)

Vuosia on meidän keittiössä ollut tuo sama vanha verho joten nyt jos koskaan oli aika hankkia uusi. Olen aika ronkeli noiden verhojen kanssa ja ihan millainen verho ei tuohon käy joten piti laittaa aivonystyrät töihin ja miettiä taas yks ilta millaisen verhon minä tuohon haluan. Aivan normaali kappa ei käy koska on liian kapea, joten se ei näytä hyvältä. 

Pitkän harkinnan tuloksena uusi verho rakentui Tokmannilta ostetuista pitkistä tähtiverhoista. Ei auttanut kuin ottaa ompelukone esille ja niin valmistui uusi jouluverho. Tämä vanha verho lähti eläkkeelle koska haaveilin toistakin uutta verhoa tuohon joulun jälkeen. 

Koska sisustukseni on vähän sellainen maalaisromanttinen niin pitsiä pitää aina olla. Onneksi löytyi kerä leveää valkoista pitsiä tuolta ompelutarvike laatikostani tähtikankaan kaveriksi.

Voit että olen tyytyväinen tuohon ompelemaani verhoon. En ole pitkään aikaan ollut niin iloinen uudesta keittiön verhosta kuin nyt. Koska samanlaista tähtikangasta on minun joululiinani niin tuo verho on jouluksi täydellinen.  Pari samaa verhoa kävin lisäksi ostamassa Tokmannilta ja tein myös olohuoneeseen uuden verhokapan, siitä ei tullut läheskään noin hieno mutta vältti kyllä joulun ajan. Ensi jouluna suunnitellaan sitten uusiksi tuon olohuoneen verhosysteemi.

Kävin myös paikallisessa kangaskaupassa katsomassa kankaita ennen joulua ja löysin aivan ihanaa puserokangasta, ihan oli vielä minunkin lempiväriä joten pakko oli ostaa ja ommella sitten itselle uusi tunika kun oli tuossa ompelemisessa vauhtiin päässyt.

Tosi lämmin ja hieno siitä tulikin, eipähän nyt töissä kylmä kun tuon täräyttää päälle. Nellakin on tullut katsomaan mamman uutta tunikaa ja taitaa olla myös tyytyväinen.

Ettei elämä mene liian ykstoikkoiseksi niin lähdimme viimeisellä kesälomaviikolla Nupun kanssa käväisemään Oulussa. Koska oli loma niin olin päättänytkin että viivymme siellä useamman päivän, niimpä lähdimme torstaina ajelemaan kohti Oulua ja perillä kävimme moikkaamassa ensin sulhaspoikaa. Nupun ja Zodin hetki oli rakkauden täyteinen joten ajattelimme pitää perjantain välipäivänä ja rentoutua sekä shoppailla ihan rauhassa. Yleensä kun lähden käymään tuolla Oulun suunnalla niin meillä on Nellan kasvattajan kanssa perinne että tapaamme ja käymme jossakin syömässä, niin teimme nytkin. Shoppailun jälkeen menimme Jaanan kanssa syömään ja juttelimme, meidän aika kulkee kuin siivillä ja on paljon juteltavaa, niin kuin varmaan kaikki arvaakin niin koirista, niistä meillä riittää juteltavaa. Olen todella onnekas että olen saanut Nellan kasvattajasta hyvän ystävän johon voin luottaa ja jolta saan hyviä neuvoja tähän kasvatustyöhöni. Sovimme tällä reissulla että helmikuussa näemme taas Leenun MRI-kuvauksen yhteydessä sekä toivotaan että Nitta olisi juoksussa ja saisimme yhdessä Nitan tiineeksi sillä samaisella reissulla joten odotan innolla uutta tapaamistamme.

Perjantain shoppailulla Nuppu sai uuden talvitakin koska alkoi olla jo aika viileä sekä vettä satoi aina kun olimme lähtemässä lenkille, eikä meillä ollut mukana minkäänlaista palttoota. Lauantai-aamuna ennen kotiin lähtöä kävimme vielä treffailemassa Zodin luona sekä herkän hetken jälkeen jätimme heipat ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Tyytyväisenä lähdimme Nupun kanssa kotia koska nyt jos koskaan oli onnistunut reissu ja toivo oli korkealla siitä että tammikuun puolessa välissä meillä on ilo toivottaa pienet chihupallerot tervetulleiksi tähän maailmaan.

Koska en ole pitkään aikaan askarrellut tai tuusaillut niin nyt sitten on askarreltu aivan olantakaa. Aivan ihanaa oli tehdä joulukoristeita sekä itselle että nämä olivat myös oiva joululahja työkavereille. Tässä valmistuu suodatinpussista joulukuusen koristeeksipallo, jonka ohjeen löysin Kotilieden nettisivulta.

Muutaman ripustin joulukuuseen mutta ihan kaikkia en halunnut sinne laittaa joten oli keksittävä joku uusi paikka. Viime jouluna olin ostanut alemyynnistä tommoisen kultaisen glitterioksan ja sehän oli kiva koriste tuohon lasipulloon jossa oli jo valmiiksi noita pari vuotta sitten tehtyjä paperilankapalloja sekä jouluvalot. Oksa vain pulloon sekä pullo eteisen lipaston päälle ja paperipallot siihen roikkumaan. Ai että tuli kivan näköinen joulukoriste.

Siinä itsellä näitä ihaillessa keksinkin sen että näistähän tulee kivat joululahjat työkavereille. Niimpä vähän myöhemmin olikin pakko tehdä näitä lisää.  Kuvat näät tässä postauksessa vähän myöhemmin.

Tuolla netin syövereissä oli tänä jouluna aivan hirveästi kaikkea kauniita joulujuttuja mitä voi askarrella. Joten kaikkeahan oli pakko kokeilla. Tässä valmistuu paperipusseista tähtiä. Koska en löytänyt kunnollisia paperipusseja niin tämä jäi vaan kokeiluksi ei ollut miun mieleen.

Seuraava kokeilu olikin sitten paperinarulaatikot  joiden sisälle laitettiin pattereilla toimivat jouluvalot. Takoitus oli alunperin tehdä sellaisesta avatustapaperinarusta mutta koska täällä ei sellaisia löytynyt niin tein tilauksen Kärkkäisen verkkokaupausta ja tilasin aika ison kasan paperinarua ja ne eivät olleet avattuja. Yritin sitten epätoivoissani niitä avata ja sain tunnin aikana 20 cm avattua sitä punottua narua, luovutin. Niimpä tein sitten vaan tällaisia paperinarulaatikoita ja ihan kivoja näistäkin tuli. Ideahan näissä oli että pienien pahvilaatikoiden päälle pyöritetään ensin elmukelmua ja sitten erikeepperivesi seoksessa pyöriteltyä paperinarua joka pyöritellään lopuksi niiden pahvilaatikoiden päälle ristiin rastiin. Kun paperinarua oli pyöritelty riittävän paljon laatikon päälle se jätettiin kuivamaan joksikin aikaa. Itsellä nämä kuivuivat pari päivää. Ohje paperinarulaatikoihin löytyy vaikka tästä linkistä.

Kun naru oli kuivunut niin sitten vaan revin sen pahvilaatikon rystyset verillä pala palalta sieltä sisältä pois ja laitoin sinne sitten pattereilla toimivat jouluvalot. Lisäksi koristelin ne laatikot Tokmannilta löytyneillä koristeille. Muutaman laatikon annoin joululahjaksi tyttärelle sekä siivoajalle ja pari jätin itselle. 

Itse ainakin olin todella tyytyväinen noihin ja toivon että lahjaksi saavatkin ovat olleet iloisia saadessaan tommoiset.

Omat laatikot laitoin kuusen alle mutta ne oli otettava sieltä aika nopeasti pois koska Milla keksi että nuo koriste oksat oli kiva syödä... Ehkä ensi jouluna meillä ei ole enää tommoista riiviötä ja Milla olisi aikuistunut joten jätetään nuo laatikot odottelemaan ensi joulua jos ne sitten saisivat olla kuusen alla rauhassa.

Minulla on tapana tehdä joka joulu kortit kaikille ystäville kenen kanssa olen ollut tekemisissä vuoden aikana noissa koirahommissa. Sekä lisäksi kaikki pennun ottajat saavat joka vuosi minulta jonkunlaisen joulukortin kiitokseksi. Tänä jouluna keksinkin aivan ihanan joulukortti-idean kaikille pentujen ottajille koska itse ainakin halusin tällaisen. Näin netin ihmeellisessä maailmassa jonkun mainoksen jossa oli tassun muotoinen joulukuusen koriste jossa oli koiran nimi. Siitä se idea sitten lähti, mainos oli jonkun amerikkalaisen firman sivuilta mutta halusin ostaa samanlaisen joltain suomalaiselta yritykseltä, niinpä löysinkin Lahtelaisen yrityksen Puine.fi ja laitoin heille sähköpostilla kyselyn tekisittekö tuollaisia. Sainkin aika pian vastauksen että tottakai, niimpä laitoinkin heille sitten mitat sekä kaikkien koirien nimet. Parin viikon päästä sieltä sitten tulikin kaikkien koirien nimillä varustetut tassu kuusenkoristeet. Omien koirien nimellä varustetut tassut ripustin kuuseen ja pentujen kuusenkoristeet teippasin joulukorttiin kiinni ja lähetin pentujen kotiin. Minä ainakin tykkään noista ihan älyttömästi ja aion tulevaisuudessakin tilata jokaiselle laumaani tuleville koirille omat nimellä varustetut kuusenkoristeet. Toivottavasti pentujen omistajat ovat myös olleet iloisia. Jatkossakin aion hommata omien koirien nimellä varustetut tassu joulukuusen koristeet jos ja kun tämä lauma vielä kasvaa, sekä jokaiselle meiltä lähteneelle pennulle joulupukki tuo ensimmäisenä jouluna omalla nimellä varustetun tassu joulukuusenkoristeen.

Kaikille pennuille lähettämiini kortteihin kirjoitin jouluaiheisen runon. Cavalierien omistajille runossa esiintyi cavalier ja chihujen omistajien kortissa esiintyi sitten taas chihu. Tässä kuva yhdestä chihukortin runosta.

Joulu ei ole joulu jos ei olisi joulukukkia. Ensimmäinen joulukukka mikä meille tuli oli Jouluruusu. Niinkuin jokainen varmasti tietää niin tämä kukka jos mikä on tosi haasteellinen pitää hengissä koko joulun. Mutta itse keksin keinon jolla tämän kukan saa hengissä pidettyä ja tekemään uusia kukkia sekä lehtiä kuivuneiden tilalle, olisi pitänyt vain aloittaa vähän aikaisemmin. Eli kikka kolmonen on että aamuin illoin lunta nyrkillinen tuohon juurelle niin Jouluruusu pysyy hengissä ja tekee uutta kukkaa ja lehteä.

Vielä muutamia kuvia noista ihanista jouluvaloista tuolta ulkoa.

Vanhaan suihkulähteeseen asettelin nuo kausivalot vähän niin kuin olisi vesi valumassa reunoilla, kun siihen vielä satoi lunta niin on kyllä aika kivan näköinen. Tässä kuvassa ei oikein pääse oikeuksiinsa mutta livenä on paljon paremman näköinen.

Kuistille parkkeerasi myös tuo viime vuonna tekemäni vahtitonttu jouluksi vakoilemaan.

Kun näitä tonttuja on joskus tullut tehtyä niin pitäähän heidätkin jouluksi esille laittaa. Tämä tonttu Toljander istahti tuohon lyhdyn päälle ja seuraa siinä joulun ajan mitä meillä tapahtuu.

Koska tykkään aivan hitokseen noista enkeleistä niin aivan pakkohan ne on laittaa esille myös joulun ajaksi. Nämä soittajaenkelit ovat olohuoneessa piirongin päälle konsertoimassa.

Uuden idean sain sitten tänä jouluna tuohon ulkokuistille. Pyysin miestä, joka meillä asuu muttei ole mitään sukua, hakemaan pari pientä kuusta tuolta metsästä jotka laittaisin tuohon kuistille. No pyyntöön suostuttiin ja yhtenä päivänä minulla oli pari kuusta tuossa hangessa odottamassa. Seuraava hankinta olikin sitten jonkunlaiset pullot joihin voisin ne kuuset tökätä pystyyn, onneksi nuo pullot löytyi paikalliselta kirppikseltä ja asetelma oli valmis. 

Sitten muistin että minullahan on jossain se joskus joululahjaksi saamani valokarhu, siitä idea että sillehän voisi tehdäkin metsän tuohon kuusien luokse. Muutama oksa tuohon juurelle ja karhu sinne kuusien siimekseen olemaan niin kuin metsässä kuunaan.

Niinkuin yleensäkin parhaimmat ideat tulee mieleen kun yrität käydä nukkumaan, niin nyttenkin. Eli yhtenä iltana sitten muistin että minullahan on joitakin vanhoja olkisia kuusenkoristeita joita en laita mihinkään muualle, mutta nyt ne kävisivät tosi hyvin noihin pikku kuusiin.

Noilla olkikoristeilla sain todella kivan näköiseksi nämä "metsän" puut ja tästä tuli kivan jouluinen metsä tuolle pienelle valokarhulle.

Toinen asia minkä muistin oli nämä joulumyyjäisistä joskus ostetut tontut, nämäkin kävi tosi kivasti tuonne karhun ympärille kuusten juurille ja joulu oli valmis myös ulkokuistin joulumetsässä. Ehkä ensi jouluna tämä on erilainen ja löytyy jotain kivaa lisää tuohon joulumetsään.

Koska nyt oli kaiken uuden tuusailun aika ja koko ajan tulee uusia ideoita niin tämä seuraava oli taas sellainen. Katsoitteko tänä vuonna Suomen ihanat kodit "joulukodit"? Siinä ohjelmassa Hanna Sumari teki näitä kransseja eukaluptuspuun oksista, niin pitihän se minunkin kokeilla. Ensimmäinen asia oli etsiä noita oksia sekä noita metallisia renkaita. Onneksi meillä töissä kun puhelee niin aina joku pongailee asioita jostain ja näin sana kiirii ja löytyy mitä etsii. Näin kävi tänäänkin ja työkaveri oli nähnyt paikallisessa k-supermarketissa noita oksia sekä noita reinkaita ja en odotellut hetkeäkään vaan sykäisin noita ostamaan. Sitten noita aikaisemmin löytämiäni lasipurkkeja joita kävin etsimässä paikalliselta kirppikseltä niin samalla löysin sieltäkin lisää noita renkaita. Näin minulla oli tarvikkeet kasassa ja tuusailu voi alkaa.

Ensimmäinen kranssi tuli eteisen käytävän seinälle. Siinä oli vanha koukku jossa oli valkoinen metallisydän roikkumassa, se sai lähteä joulun ajaksi ja tämä kranssi koristi sitten joulun sen paikalla.

Toinen kranssi tuli toiseen koukkuun siihen seinällä olevan toisen sydämen paikalle, tähän tuli vähän liian vähän noita oksia mutta muuten ihan kiva.

Nyt kun vähän muuttelin tuota järjestystä ja sain nuo kaksi Laulumaan vitriiniä vierekkäin niin noiden oviin sopi erinomaisesti kaksi noita kranssia. Nämä kranssit onnistui vähän paremmin kuin nuo kaksi ensimmäistä mutta niin kuin sanotaan harjoitus tekee mestarin. Eukaluptuspuiden oksien lisäksi laitoin näihin kransseihin noita valkoiseksi maalattuja pieniä tyroksipalloja. Ohje näihin löytyy vaikka täältä.

Tämä tienhaaran heinäseiväs viritelmä on oikea murheen kryyni. Joka talvi auramies linkoaa lyhdyt noista amppelitelineistä tuonne metsähallituksen puolelle, niinhän siinä kävi tänäkin talvena. No ostimpa sitten ihan kiusallani uudet pienet hienot lyhdyt ja tuunasin ne vielä tuollaisella tarra heijastinnauhalla. Leikkasin suoraa nauhaa ja lisäksi sellaisella pienellä leikkurilla tein pieniä tähtiä jotka sitten heijastaa kivasti noista lyhdyistä kun auton valo osuu niihin.

Vielä lisää pieniä yksityiskohtia joulukoristelusta meidän sisältä. Pari vuotta sitten pyysin isäntää tuomaan kaupasta jonkun pienen jouluasetelman, no tuon reen se silloin toi eikä se todellakaan ollut mikään pieni, mutta hänen mielestään se oli hieno, no niin se kyllä oli minunkin mielestäni muttei oikein sopinut siihen tarkoitukseen mihin olin sen ajatellut. No mutta nyt minulla siis oli tämä reki ja ajatteli valjastaa nuo porot tuohon reen eteen, lisäksi siihen piti vielä keksiä joku kukkakin. Ainut joka siihen oikeastaan kävi oli tämä joulutähti, näin joulutähti istahti rekeen ja porot valjastettiin reen eteen. Rekiretki voi alkaa kun kaikki oli valmista.

Tämän vuotinen joulunalus aika oli kaikenlaisten uusien kokeilua joten kokeilut jatkuu.... Nyt oli vuorossa kuivattujen appelsiiniviipaleiden teko. Tämä oli kyllä aika hauskaa.. Leikkasin appelsiiniviipaleita sekä asettelin ne pellille ja lopuksi uuniin. Uunissa ne oli sitten 4 tuntia ja minulla oli pellillinen kuivattuja appelsiinin viipaleita joista ei ollut mitään hajua mitä teen...kunhan piti vaan kokeilla....

Yhden paikan keksin noille viipaleille...Laitoin vanhaan piparipurkkiin juuttinarulla koristeeksi ja hieno tuli...

Olen joskus aikaisemminkin tehnyt noita jääpalloja vesi-ilmapalloilla. Mutta nyt sain idean taas kun menin nukkumaan että voin tehdä noita ihan tavallisillakin ilma-palloilla niimpä en käynytkään nukkumaan vaan lähdin täyttämään löytämiäni ilma-palloja vedellä ja vein yksi pakkaseen (-18).

Seuraavaksi olikin sitten joka jouluinen koirien valokuvauspäivä. No muutenhan siinä ei mitään ongelmaa ole ollut kun pipari vaan on herkkuna, mutta tänä jouluna meillä oli Milla. Kaikki muut olikin tosi kiltistä ja odottelivat vain että saavat piparia mutta Milla ei millään olisi malttanut olla paikoillaan. Lopulta se suuttui ja kävi muiden väliin makaamaan ja näin saatiin edes jonkunlainen joulukuva.

Kun oli otettu koko konkkaronkasta kuva olikin aika ottaa vielä sellainen missä olivat vaan Cavalierit, mutta sitten Milla olikin sitä mieltä että nythän voikin syödä tuon valolaatikon kun kerta pitää tässä olla vieläkin pönöttämässä.. No se sallittiin hänelle, pysyipähän paikoillaan.

Kun Cavoista oli kuva saatu olikin sitten näiden pienten vuoro. Tämän kuvan otossa ei sitten ollut minkäänlaista ongelmaa koska tämä parivaljakko on niin herkkujen perään että istuvat vaikka koko päivän jos on herkkua tiedossa.

Lisää suodatinpaperipalloja...Koska olen joka joulu antanut työkavereille jotain itsetehtyä joululahjaksi niin myös tänä vuonna. Tällä kertaa tein näitä suodatinpaperipalloja kuusenkoriteiksi, en tehnytkään ihan samanlaisia kuin olin itselle tehnyt vaan näihin laitoin nuo puuhelmet molempiin päihin. 

Vielä yksi uusi kokeilu olikin nämä soodataikinasta tehdyt kuusen koristeet. Näitä oli kiva tehdä sekä itselle että näitä laitoin noiden suodatinpaperipallojen kanssa yhdessä työkavereille lahjaksi. Näiden ohjeen löydät täältä.

Yhdellä työkaverilla on kissa (tai olihan niitä kissoja sitten useammillakin kun myöhemmin ajattelin) niin pitihän se käydä ostamassa kissa muotti, muut muotit olikin sitten ihan vanhoja piparimuotteja.

Tänä jouluna hommasin sitten tällaiset Cavalier ja Chihuahua muotit ja ajattelin ensi vuonna tehdä näillä taas noita soodataikina joulukuusen koristeita itselle jokaisen koiran nimellä varustettuna ja ehkä jotkut saavat myös tällaiset joulukuusen koristeet joulupukilta...ken tietää...se on joulun taikaa

Yleensä en koskaan tee kuivakakkua koska se ei ikinä onnistu nyt löysin aivan ihanan ohjeen ja pakkohan sitä oli kokeilla. Eikä haitannut vaikka ei olisi onnistunutkaan kyllä sen joku tai ainakin minä itse söisin. Mutta voitteko uskoa tämä onnistui täydellisesti ja oli vielä todella hyvääkin. Tämän kakunnimi oli Kentuckyn kakku ja ohjeen tähän kakkuun löydät täältä.

 Kun oli tehty pentujen kortit niin oli aika tehdä kaikille muille ystäville ja kavereille tämmöiset vähän tavalliset. Tämän joulun joulukortti idea syntyi kaikesta tarvikkeesta mitä olin edellisen vuoden askartelutarvikkeiden alemyynneistä hamstrannut. Koska ei löytynyt mistään täältä valkoisia korttipohjia niin silloin tehtiin niistä mitä löytyi eli ruskealla sävyllä mentiin, mutta ihan kivoja näistäkin tuli. Toivon että nämä toivat iloa ja hyvää joulun mieltä saajilleen.

Tuossa aikaisemmin kirjoitin että sain idean täyttää ilma-pallot vedellä,  juuri kun olin käymässä nukkumaan. No pakkasta oli liikaa ja yö oli liian pitkä aika näille palloille joten niinhän siinä kävi että ne jäätyivät kokonaan. Tarkoitus oli että olisivat jääneet vähän sulaksi että olisi voinut vaikka tuikun laittaa niiden sisälle palamaan. No eipä tuo haitannut, näin meillä oli pieniä jääpalloja. Harjoitus tekee mestarin joten ensi vuonna kokeillaan uudestaan, toivottavasti on vaan pakkasta edes vähäsen.

Niin kuin tuolla aikaisemmin kerroin tämä tienhaarassa oleva viritys on ollut oikein murheenkryyni. Yhtenä aamuna kun oli satanut taas lunta ja auraaja oli käynyt niin töihin lähtiessä huomasin että ne uudet pienet lyhdyt olivat taas tipotiessään...arggg.. Silloin en kerennyt tekemään niiden eteen mitään koska oli kiire töihin mutta muutamaa päivää myöhemmin lähdin niitä lyhtyjä etsimään ja onneksi ne lapiolla kaivamisen yhteydessä löytyivät aika ehjinä. Lasit olivat ehjät mutta ne kruunut siinä päällä olivat irronneet sekä molempien ripustuslenkit olivat myös tipotiessään. Pienen korjailun ja tuunailun jälkeen sain ripustettua ne lyhdyt takaisin paikoilleen, lisäksi pyörittelin ne rautalangalla tuohon telineeseen kiinni jotteivat ihan niin herkästi lähtisi lingon lumien mukaan. Nyt voinkin kertoa että linkomies on käynyt useamman kerran sen jälkeen ja lyhdyt ovat kuin ovatkin pysyneet paikoillaan. Toivottavasti niitä ei tarvitse enää tänä talvena käydä kaivamassa tuolta metsähallituksen puolelta. 

Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin että lähetin kaikille meiltä lähteneille pennuille ne tilatut tassu joulukuusenkoristeet, niin tässä on yksi iloinen pentu joka on ollut oikein mielissään lahjasta.

Vielä yksi meidän jouluinen koriste sisällä. Joskus vuosia vuosia sitten mies joka meillä asuu, muttei ole mitään sukua, lähti joulun alla pohjoiseen jollekin poikien reissulle toi tullessaan tämän joulupukin. Siitä lähtien se on ollut meidän perinteinen joulukoristeemme, tänä jouluna tämä vanha joulupukki sai kaverikseen joulumuorin ja oli niin onnellinen. Koirat ovat aluksi ihmeissään mutta sitten hekin olivat sitä mieltä että pitäähän meillä pukki ja muori olla, Millakin jota pelkäsin eniten että näille käy vähän huonosti, mutta ehjänä ovat molemmat vieläkin.

Vaikka tämä pieni riiviö onkin niin on se kyllä kerrassaan söpö ilmetys aina välillä. Jotenkin minusta alkaa jo tuntumaan että on hän jo ehkä vähän rauhoittunut. Aivan ihanaa on katsoa kun hän äiti Nellan kanssa jaksaa vielä leikkiä ja ovat äitinsä kanssa oikein hyvät ystävät niin kuin äidin ja tyttären pitäisikin olla.

Joulukuun alussa alkoi meidän pikkuisella Nuppu äidillä olla jo pienen pientä masua, silloin tiesin että ei mennyt Oulun reissu turhaan. 10 päivä kävimmekin sitten ultrassa ja todellakin siellä näkyi 3 isoa palleroa, eli varmasti voimme nyt odottaa ainakin 3 palleroa tammikuun puolessa välissä, ehkäpä 4 se on vielä salaisuus. Mutta olen niin super onnellinen kunhan nyt vaan kaikki menisi hyvin ja odotus menisi hyvin loppuun asti sekä synnytys onnistuisi yhtä täydellisesti kuin viime kerrallakin.

No kukas se siellä istuu ja odottaa palvelua.... Milla on aina tuolilla istumassa kun tuoli ei vaan ole pöydän alla, joten ei kannata jättää mitään pöytään. Yleensä meillä istutaankin tuolilla ainakin Kustin ja Nitan pitää päästä tuolille istumaan jos me muut olla syömässä tai juomassa, he istuvat tosi nätisti eivätkä yritä edes rohmuta pöydältä mitään. Mutta sitä ei voi oikein sanoa tästä pikku neidistä, se syö varmasti kaiken mikä pöydällä on. Nyt hän joutui kyllä poistumaan pöydästä koska ei ollut mitään tarjolla.

Viime vuonna jo ehdotin että onko meillä pakko olla laatikoita koska ainakin minulle niistä tulee vaan paha olo, kun minun mahani on mikä on :(, Mutta silloin kaikki olivat sitä mieltä että joulu ei ole joulu ilman laatikoita. Mutta koska meitä ei tänä jouluna ollut kuin minä, mies ja poika niin päätin että meille ei tule perinteisiä laatikoita vaan teen ns. juuresvuokia. Eli tarkoitan että kuorin ja pilkoin porkkanat sekä lantut ja laitoin noihin vuokiin, päälle suolaa, pippuria sekä voi nokareet ja tunniksi uuniin. Voi että olivat hyviä ja minulla ei koko jouluna ollut paha eikä turvonnut oli...Näin aion tehdä jatkossakin...

Joulu oli todella vähän aikaa mutta onneksi olinkin aloittanut jo joulufiilistelyn marraskuun alussa joten sain nauttia joulusta täysin rinnoin. Joululahjoja en paljon kuvaillut mutta kaikki oli aivan erityisen hyviä,  sen verran voin sanoa että parhaimmat lahjat oli tietysti ensimmäisenä Melissan antamat Cavalieri-patalaput, toiseksi Marimekon lahjakortti jolla sain ostettua kaksi vuotta haaveilemani beigen väriset unikkomukit, kolmanneksi ehdottomasti paras oli tämä työkaverilta saamani kristallinen koirafiguuri, vaikka tämä on puudeli niin kyllä tässä vähän on cavankin näköä.

Ostin viikkoa ennen tämän vaaleanpunaisen amarylliksen ja odotin koko joulun että se avaa nuo kukkansa, joulu meni mutta vihdoin odotukseni palkittiin ja heti joulun jälkeen aamupalalla istuessani huomasin tämän kukan vihdoinkin avautuneen. Amaryllis on kaunein joulukukka mitä tiedän jouluruusun lisäksi, molemmat on saatava jouluksi.

Uusi vuosi oli jo lähellä kun yhtenä aamuna olin lähdössä töihin, niin katsokaa mikä ihana sininen hetki toivotteli minulle hyvää työpäivää. Tämä kuva on jotain sanomattoman kaunista, en ole koskaan nähnyt näin sinistä hetkeä...

Vielä kolme viikkoa ja tämä meidän Nuppu on ihan kauhea pallukka, en ihmettelisi yhtään jos kaksi viimeistä viikkoa tämä raukka menee eteenpäin pyörimällä kun tuo masu tuosta vielä kasvaa. Olen yrittänyt silitellä ja hieroa Nuppua jottei olisi niin täys olo, vaikka tiedän että täysolohan se on joka tapauksessa. Onneksi Nuppu on aivan ihana ja mennä lyllertää olipa maha iso tai ei ja hellyyden kipeä hän on ollut aina joten hellyyttä tämä pieni palleroinen saa nyt niin paljon kun tarvitsee... Toivotaan vaan että menee hyvin vielä sen kolme viikkoa ja synnytys käynnistyy normaalisti.

Uusi vuosi 2022 otettiin vastaan ihan rauhallisesti, pieni pullo joululahjaksi tullutta skumppaa ja nukkumaan. Naapurit poksuttelivat raketteja mutta meidän karvakorvat eivät reagoineet mitenkään joten rauhallista oli niin meillä kuin karvakorvillakin....

Uusi vuosi 2022 alkoi mukavasti ja vaikka haluankin pitää kaikki joulukoristeet vielä Loppiaiseen asti niin en malttanut ottaa ompelukonetta esiin ja ommella uudet uuden vuoden verhot ja pöytäliinan keittiöön. Ennen joulua näin mainoksen jossa Pentik mainosti uutta Neilikkakangasta, se oli aivan ihana ja käy täydellisesti meidän keittiön sisustukseen. Koska olin jo jouluksi ostanut uudet verhot ja pöytäliinakin oli melkein uusi en halunnut vaihtaa noita vielä mutta tilasin kuitenkin kahta eri kangasta valmiiksi että saan sitten uudeksi vuodeksi uudet ihanat verhot ja liinan. 

Niimpä tämmöisen sitten ompelin siitä tavallisesta kankaasta tuon verhokapan johon lisäsin pientä pitsinauhaan tuohon reunaan. Yritin laittaa teille linkin tuohon kankaaseen mutta niin kuin pelkäsinkin se kangas on loppuunmyyty. Onneksi tilasin sen jo silloin varmuuden vuoksi, nyt olisin jäänyt ilman.

Lisäksi ompelin tämän pöytäliinan agryylipinnoitteisesta kankaasta, joka on helppo pitää puhtaana. Halusin laittaa tuohon vielä jonkinlaiset tabletit ja löysinkin joskus virkkaamani kukkatabletit jotka käyvät nyt tuohon pöytäliinan päälle aivan mainiosti. Nyt on kaunis setti meidän keittiössä ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Lisäksi napsasin kaikki amarylliksen kukat poikki ja laitoin ne tuohon pöydälle maljakkoon. Uusi vuosi 2022 olen valmiina ottamaan vastaan kaikkea mitä annetaan.

Kauheeta miten paljon tuli tällä kertaa tekstiä, sen siitä saa kun laiskottelee eikä malta alkaa kirjoittelemaan teille.  Toivottavasti olette viihtyneet seurassani ja olen saanut antaa teille kaikkia pieniä vinkkejä tähän uuteen vuoteen.

On ollut taas rankka vuosi takana mutta toivottavasti tämä alkanut vuosi tulee olemaan kaikille vähän helpompi ja pysyttäisiin terveinä sekä onnellisena. Itselläni on aika yllätyksiä täynnä oleva alku vuosi ja toivon että tämä vuosi antaa koko vuoden aikana ihania yllätyksiä koko ajan. Tottakai pitää ottaa niitä huonojakin vastaan koska näin me pysytään tasapainossa ja pystytään iloitsemaan myös niistä hyvistä pienistäkin asioista.

Oikein ihanaa ja  onnellista Uutta Vuotta 2022 kaikille lukijoilleni, lupaan että kirjoittelen tänne useammin. Lupaan että heti kun meillä on pieniä chihupalleroita niin kirjoittelen heistä tänne joten pysykäähän kuulolla mitä tuleman pitää....