Cavatar

No hei taas, nyt sitä on hilipattu niin Hyvinkäällä kuin Lahdessakin, yli 1700 kilometriä on tämä rouva hilippassu parin viimeisen viikonlopun aikana.  Tiistaina 14.9 Milla neiti täytti 12 viikkoa joten käväistiin pienen riiviön kanssa ensimmäisellä rokotuksella. Lääkärin tarkastus meni ihan kivasti mutta pikkaisen kirvelsi rokotus, Milla neidin herkkää hipiää, joten vähän piti vinkaista, mutta onneksi se meni ihan pian ohitse. Seuraava rokotus onkin sitten lokakuun puolella ja sitten on tämä pikkuinen neiti saanut ensimmäiset rokotukset. Perjantaina 17.9 pakkasin taas auton näyttely/ yökylätavaroilla ja suuntasin karvakorvanelikon kanssa kohti Nastolaa. Koska olen luvannut Melissalle että aina jotain pientä tuon tullessani niin niinhän se piti tälläkin kertaa viedä vaikka, pikaisesti ostettu purkki muovailuvahaa tuliaiseksi. Meillä olikin ratkiriemukas ilta sitten kun mummi ja Melissa vähän muovaili illalla ennen kuin Melissan piti mennä nukkumaan, mutta onneksi aamulla me vielä nähti

 Hei taas, viikko oli pitkä kuin nälkävuosi mutta vihdoinkin päästiin taas koirien kanssa reissuun. Vanhemmat koirat Netta ja Nella sekä pikkuinen Milla jäivät kotiin. Perjantaina töiden jälkeen pakattiin auto sekä muut koirulit ja lähdettiin kohti Lahtea.  Lahdessa moikattiin pieniä mummin mussukoita ja nukuttiin yö rauhallisesti. Vähän oli haikeeta niin nopeasti pistäytyä vain mummin mussukoiden luona, mutta mentävä oli. Onneksi viikon päästä käydään taas siellä yöpymässä kun mennään tämän samaisen nelikon kanssa Hyvinkään koiranäyttelyyn.  Nitta ja Kusti eivät niin innoissaan olleet noista korvahupuista, mutta koska olin pessyt nuo koirat jo torstai-iltana niin yritin ainakin pitää nuo korvat puhtaana, muu karvoitus ei pysynytkään sit puhtaana, koska Kusti otti perjantai aamuna ihanan aamurituaalin ja pyöri märässä nurmikossa ja meni sen jälkeen piehtaroimaan mullan sekaan kukkapenkkiin....argggg.... Koska matkaa oli paljon olin vasta myöhään illalla perillä joten eikun nukkumaan ja

Hei taas, kyllä huomaa miten elämä muuttuu kun pääsee taas näyttelyreissulle. Vuoden on tuntunut siltä että seinät kaatuu päälle eikä mitään jaksa eikä huvita tehdä. Koko kevät ja  kesä meni kuin sumussa ei pystynyt eikä kyennyt iloitsemaan mistään kun koko ajan oli vain sitä yhtä ja samaa. Alkoi tuntua siltä että tämä elämä on eletty eikä tässä ole enää mitään iloa jatkaa...  Monta kertaa kävi mielessä että toivottavasti en aamulla heräisi, tai autolla ajellessa mietti että mihinkähän puuhun sitä ajaisi että se olisi sitten viimeinen. Mutta kun aamulla kello kun soi niin herättiin ja oikeanlaista puuta ei tullut koskaan kohdalle, joten varmaan noillekin oli joku tarkoitus ja sama paska vaan jatkui päivästä toiseen. Mutta onneksi oli nämä  koiranpennut jotka toivat edes vähän iloa tähän synkkään elämään ja pysyttiin elämän langassa kiinni. Mutta sitten tuli päivä kun pennut yksi toisensa jälkeen lähtivät uusiin rakkaisiin koteihinsa. Olen tosi iloinen ja onnellinen että taas tälläkin k