Hae tästä blogista

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Tuusniemen ja Juvan koiranäyttelyt sekä monen viikon miettimisen tuloksena raskas ja vaikea päätös.


Niin se on vaan aikaa vierähtänyt taas parisen viikkoa. Lomalta paluu töihin oli tosi raskasta varsinkin kun edessä oli suoraan kuuden päivän työputki. Lauantaina alkoi työpäivän jälkeen olla ihan oikeasti puhti poissa, vaikka olikin ollut kolme viikkoa lomalla niin ei kyllä tuntunut siltä.

Sunnuntaille olin ilmoittanut Nupun Tuusniemen koiranäyttelyyn ja tuntui että ei kyllä millään jaksa lähteä koska sunnuntai oli ainoa vapaa päivä. Siinä sitten väsyksissä lueskelin noita tuomaripurinoita ja siellä kerrottiin tästä meidän tulevasta sunnuntai tuomarista että hän on todellinen naamatuomari jolle turha on tavan tallaajan viedä koiriaan, koska palkintosijat ovat kasvattajien ja toisten tuomareiden koirille. 

Tämän luettuani oli vielä ennestäänkin sitä mieltä etten todellakaan jaksa lähteä katsomaan sen tuomarin arvostelua Nupun kanssa. Kuitenkin sain onnekseni hyvin nukuttua sen yön ja niimpä jostain kumman syystä auton keula osoittikin kohti Tuusniemeä sunnuntai-aamuna.

Saavuinkin juuri kun kehässä oli lyhytkarvaiset chihut arvosteltavana ja ei ne turhaan siellä purinoissa tästä tuomarista olleet kirjoittaneet, vaan sellaisetkin koirat jotka hyppivät ja pomppivat olivat sertin koiria vaikka minäkään en saanut niiden liikkeistä mitään tolkkua. Pitkäkarvaisia en hirveästi enää viitsinyt katsoakaan, vaan odottelin vain sitä että tulee meidän vuoro ja pääsemme kotiin.

Mutta koska olin paikalle tullut ja meidän oli valitettavasti kehään mentävä niin niinhän me rintarottingilla sinne Nupun kanssa menimme. 
Nuppu sai ihan hyvän arvostelun mutta menestystähän sieltä ei tietenkään tullut, niinkuin jo arvasinkin.

Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomarina; Annaliisa Heikkinen
JUN ERI, JUK 2.

Kirjallinen arvostelu kuului näin:

Hyvän tyyppinen, hieman pitkärunkoinen narttu. Kaunis pää, Erinomainen purenta, isot hampaat. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hieman pysty lantio. Liikkuu ja esiintyy hyvin.



Sellaista siellä sitten oli se meininki. Valitettavasti jälkeenkin päin mitä olen kuullut ovat ihmiset olleet myös samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa mitä olin ennen näyttelyä lukenut. Koska tiedän että jokainen saa tässä maassa sanoa oman mielipiteensä niimpä kirjoitin myös sinne tuomaripurinoihin oman mielipiteeni asiasta.

Valitettavasti se taisi osua jotain vähän liian syvälle sydämmeen ja tämä saatanan kukkahattutäti haukkui sitten minut ja koirani siellä ihan julkisesti, että se siitä omasta mielipiteestäni. Muutenkin en ole oikein kotiutunut tuohon chihuporukkaan, koska olen saanut uutena ja ehkä tulevana chihukasvattajana vain paskaa niskaa, että näin chihupiiri ottaa uuden chihunomistajan vastaan. Mutta mitäs menin ottamaan pennun tuikituntemattomalta, kennelnimettömästä ja uudelta tuoreelta kasvattajalta, sen siitä saa.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa Juuan näyttely ja sinne oli myös ilmoitettu meidän pikkuinen Nitta. Vaikka tämäkin viikko oli töissä rankka niin siitä huolimatta innolla odottelin tätä Juuan näyttelyä ja Nitan viemistä sinne kehään ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa pidättelin itseäni enkä viitsinyt käydä lukemassa yhtään mitään näistä tuomareista vaan ajattelin että olen paljon paremmalla päällä ja innoissani siitä että mitä tämä meidän cavatuomarimme sanoo meidän pikkuisesta. 


Tuomarina meillä oli Eeva Resko josta en tiennyt yhtään mitään, koska hän ei ole ollut koskaan aikaisemmin arvostelemassa mitään koiriani, joten ihan yllätyksenä saatiin seuraava arvostelu.

Pentuluokka 1.

Kirjallinen arvostelu meni näin:

Oikeat mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä ylälinja. Kokoon sopiva luusto, hyvin kulmautunut edestä. Tässä vaiheessa hieman litteärunkoinen. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkui sivulta ja edestä hyvin. Liikkui takaa hieman pihtikinttuisella ja lyhyellä askeleella.

Eli sellainen pihtikinttu oli meidän Nitta... No nyt eikun vain vähän lenkkeilyä että saadaan lihasta tuonne takakinttuihin niin jospa se siitä pihtikinttuisuus häviää. Muuten oli tosi hieno arvostelu ainakin omasta mielestäni. Olen tosi ylpeä tästä kasvatistani vaikkei sieltä kunniapalkintoa ja roppia tullutkaan.

Nyt en viitsinyt paljon katsoa näiden chihujen arvostelua vaan kävin vaan kyttäilemässä että milloin olisi oma vuoro, koska olihan se tämäkin käytettävä kun sinne oltiin kerran tultu.

Tuomarina meillä oli Marja Kosonen.

JUN ERI, JUK 4

Kirjallinen arvostelu oli seuraavanlainen:

Viehättävä junnunarttu, erittäin kaunisilmeinen pää, hyvä purenta. Vahva runko, Esitetään tänään hieman pulskassa kunnossa. Hyvä raajaluusto, hieman alhainen hännänkiinnitys, Hyvä karvanlaatu. Sivuliikkeessä takaraajojen liikke jää vatsan alle. Potku saisi olla pidempi. Erinomainen luonne.

Ihan hyvä arvostelu, ainoastaan minua jäi vaivaamaan tuo "hieman pulskassa kunnossa". Pakko oli punnita meidän pikku neiti kun tulimme kotiin koska puoli vuotta sitten Nuppu oli punnittu ja se painoa 2,5 kiloa nyt lauantaina kun kotona sitten punnitsin niin vaaka näytti 2,6 kiloa. Joten puolessa vuodessa oli Nupulle tullut painoa 100g enemmän joten epäilen vähän tuota kommenttia, mutta kauneushan on katsojan silmässä, ja tällä kertaa kyllä aivan ihana koira voittikin tämän junnuluokan ei me ois mitenkään Kertulle pärjättykään.


Tämmöiset oli meidän näyttelyt tällä kertaa. Jäin vielä yhden cavakaverin kaveriksi sinne näyttelypaikalle koska hänen kaksi cavaa olivat rotunsa parhaita niin hänen piti mennä vielä niihin ryhmäkehiin. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan näistä saavutuksista vaikkei nyt sieltä ryhmistä sijoitusta tullutkaan, niin oli tosi mukava olla hänen kaverinaan.
 Muutenkin olet tässä miettinyt että kyllä minä todellakin olen enemmän cavaihminen kuin chihuihminen. Meillä on tosi ihana porukka tuossa cavojen näyttelyporukassa olemme iloisia toistemme saavutuksista. Onhan siellä joku voinut haukkua minut ja koirani mutta eivät he ole sitä ainakaan tehneet julkisesti niin kuin tässä chihuporukassa. Joten aion pysytellä edelleen cavaihmisenä enkä todellakaan aio tulla tommoiseksi kukkahattutädiksi ( niinkuin tämä cavakaverini sanoi, hah haha haa) mitä tuolla chihuporukassa on.

Näyttelyt on tällä kertaa siis näytelty ja sunnuntaina meille tuli tämä ihana pikkuinen cavaneiti Maija, leikkimään meidän Nitan kanssa, koska he ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Tämä pikkuinen on kyllä niin syötävän suloinen.


Vaikka Maija oli vielä vähän ujo, niin kyllähän näillä neideillä pikkuisen jo alkoi leikki sujua.



Nuppukin yritti epätoivoisesti saada Maijaa leikkimään mutta koska Maija ei ollut tottunut haukkumiseen ja Nuppu yrtti haukunnalla saada Maijaa leikkimään niin Maija pinkoi karkuun...


 Vaikka olen väsynyt jo tähän kaikkeen niin kyllä tämä pikkuisen Maijan kyläily sai minut hyvälle mielelle ja vahvisti vain tätä minun päätöstäni.

Eli olen tässä pitkään jo miettinyt ja yrittänyt tehdä päätöstä cavalierikasvattajan ja chihukasvattajan rooleista. Silloin kun otin Nupun niin minulla oli haaveissa käydä nupun kanssa näyttelyissä ja ehkä joskus tulevaisuudessa jos Nuppu pysyy terveenä ja kaikki menee hyvin niin teetän hänellä pentuja. 

Eli haaveena olisi ollut sekä cava että chihukasvattaja, mutta koska tässä on tapahtunut kaikenlaista niin luulen että tämä on ensimmäinen ja ainoa chihu joka meillä on tai tulee olemaan. Rakastan yli kaiken tätä pientä Nuppua ja omasta mielestäni tämä on kaunein koira mitä voi olla, mutta koska olen enemmän cavaihminen niin pysyn myös cavaihmisenä.

Olen myös pannut merkille että ihmiset ottaa aika pitkälti semmoisia rotuja mitkä ovat luonteeltaan samanlaisia kuin he itse ovat. Eli cavaihmiset ovat ystävällisiä ja rakastettavia kun taas chihuihmiset ovat niinkuin chihut äkäisiä ja räksyttäjiä niin kuin suurin osa chihuista on luonteeltaan. (paitsi meidän Nuppu).

Harmittaa ihan hirveästi että olen jo maksanut kaikki tulevat näyttelyt ennakkoon tuonne elokuulle asti, koska muuten olisin jättänyt ainakin Nupun osalta kaikki ne välistä. Toisaalta voinhan minä vieläkin jättää ne välistä mutta aikamoinen raha on niihin tullut upotettua joten pitää ainakin Nitta viedä että kuulee useamman tuomarin mielipiteen mitä siitä on kasvamassa, koska se on tällä hetkellä tärkeää kun se on oma kasvattini.
Nuppu saa sitten seurata siinä sivussa, mutta hänestä en odota Suomessa enää mitään. Elokuussa kun loppuvat nämä jo ilmoitetut näyttelyt niin sitten pidetään ainakin jouluun asti näyttelyvapaata. 

Olen myös tehnyt sen päätöksen että käytän Nuppua sen jälkeen vain ulkomailla ja koska Suomessa on pakko käyttää niin käytän vain ulkolaisilla tuomareilla, näin ollen saan ehkä puolueettoman arvostelun.

Tiedän ettei Nuppu ole täydellinen eikä mikään huippunäyttelykoira, siinäkin on vikoja niinkuin meissä kaikissa. Mutta ei silläkään pitäisi olla mitään merkitystä että olen sen ottanut joltain muulta kuin näiltä vanhoilta nimekkäiltä kasvattajilta. Mutta olen joskus aikaisemminkin saanut kuulla että "minä otin ihan OIKEALTA kasvattajalta" joka on siis ollut juuri näitä vanhoja nimekkäitä kasvattajia. Mutta jos aina vaan suositaan niitä vanhoja nimekkäitä kasvattajia niin käy siten että kukaan uusi ei uskalla alkaa kasvattajaksi vaikka voisi ollakin tarkempi ja tunnollisempi kuin nämä vanhat joilla on kymmeniä pentuja samoihin aikoihin. 

Lopuksi haluan pyytää anteeksi jos jotakin loukkasin tällä kirjoituksellani koska se ei ole ollut tarkoitus, vaan nämä asiat ovat pyörineet omassa päässäni jo pitkän aikaa ja koska suomessa on ainakin tähän asti ollut sananvapaus niin haluan sanoa oman mielipiteeni tästä asiasta.





perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kesäloman ja Juhannuksen viettoa omassa puutarhassa....


Alku kesäloma meni reissatessa mutta onneksi kerkesin vähän nauttimaan omasta puutarhastanikin loman aikana.

Monena aamuna tuli aamukahvit sekä päiväkahvit nautittua kesähuoneessa kuunnellen  linnun laulua ja ihastellessani puutarhan loistoa.


Koirat oli aina myös mukana kahvittelemassa jos vaikka sattuisi vähän jäätelöä saamaan. Nettakin vahti aina tuolilla että ei vaan mene herkkuhetki ohi, eikä se muuten mennyt hän piti siitä todellakin huolta.


Kesäkukatkin sain vihdoin ja viimein laitettua paikoilleen, koskaan aikaisemmin ei kesäkukkien osto ole jäänyt näin myöhäiselle mutta koska tänä kesänä olin aika paljon tuon Nupun kanssa noilla näyttelyreissuilla niin en viitsinyt ostaa kesäkukkia kuolemaan siksi aikaa. 

Vaikka olinkin päättänyt että ostan vain pelkästään tänä vuonna noihin pakollisiin ruukkuihin nuo kesäkukat niin tällä kertaa löysin vielä vaaleanpunaisia mustasilmäsusannoja ja vähän aikaa mietittyäni mihin ne istuttaisin päätin tuunata pari vanhaa ruukkua niille sopivaksi. Nämä vanhat ruskeat ruukut saivat pintaansa vähän valkeaa maalia ja olivat täydelliset istutuspaikat noille mustasilmäsusannoille.


Vanhat kehikot löytyivät myös tuolta aitasta joten ne olivat tosi hyvät noihin ruukkuihin joita myöten nuo mustasilmäsusannat voivat kiivetä.




Kesähuoneen eteen tuli hortensiat ja kerrotut lumihiutaleet.


Kesähuoneeseen ostin pari kappaletta amppelitomaatteja sekä amppelikurkun. Istutuslaatikkoon sain kaverilta kolme tomaatin tainta ja toiseen laatikkoon istutin pari kappaletta paprikan taimia. 


Ja monena vuotena kesähuoneessa on ollut myös vaaleanpunainen kerrottupetunia niimpä tänäkään vuonna se ei tehnyt poikkeusta koska se on niin kaunis.


Kesähuoneen ikkunoille ostin muutaman vaaleanpunaisen pelargonian niin kuin monena aikaisempanakin vuonna.



Keittiön ikkunan edessä olevaan amppelitelineeseen tuli vaaleanpunaiset miljoonakellot, monena vuonna olen etsinyt siihen noita amppelineilikoita mutta koska niitä ei meinaa minään kesänä saada niin tänä vuonna en edes etsinyt vaan ostin suoraan nuo miljoonakellot koska niitä ainakin saa ja kyllähän nekin tuossa on viihtyneet. Mutta sitten näin kun näinkin yhdessä puutarhamyymälässä niitä amppelineilikoita mutta en enää viitsinyt ostaa vaan tyydyin kuitenkin noihin miljoonakelloihin.


Toisaalta kävi kyllä hyvä tuuri että ostin vasta nyt myöhemmin nämä kesäkukat koska yleensä olen ostanut noihin parvekelaatikoihin tuohon terassin reunalle niitä pieniä petunioita joita saa monta kappaletta muutamalla eurolla niin ei tule ihan hirveään hintaan kun noihin menee muutama kymmenen yleensä niitä, mutta koska ne olivat jo ehtineet mennä niin yhdessä puutarhamyymälässä oli näitä isoja petunioita 10 kappaletta viidellä eurolla ja nämä ovat paljon paremman näköisiä kuin ne pienet.
 Parvekelaatikoihin laitoin pari kappaletta valkoisia ja pari kappaletta vaaleanpunaisia petunioita ja nyt ovatkin tosi hyvän näköiset.


Terassinpöydälle laitoin  vaaleanpunaisen Dianan joka on myös tainnut olla jo monena vuotena se kukka mikä on ollut tuossa pöydällä.


Kesähuoneen eteen ostin mieheni antamalla äitienpäivälahja lahjakortilla silloin nuo uudet amppelit joihin istutin nyt sitten tuon hopeisen kesäkukan jonka nimeä en muista, sekä kaveriksi tuli sitten nuo kerrotut miljoonakellot (kai). Alas ruukkuihin tuli nuo punaiset hortensiat ja kerrotut lumihiutaleet. Hortensiat ja lumihiutaleet ovat hyvä pari noissa ruukuissa koska molemmat tarvitsevat paljon vettä eivätkä saa missään nimessä kuivahtaa.


Kesähuoneen päätyikkunan taakse parvekelaatikkoon tuli pari kappaletta vaaleanpunaisia pelargonioita sekä myös yksi noita hopeisia kesäkukkia.


Koska puutarhaa pitää välillä hoitaakin niin tuo talonpäädyssä niin sanotulla alapihalla oleva kivikkopenkkikin piti puhdistaa enimmistä rikkaruohoista niin se olikin sitten yhden päivän urakka. 






















Mutta vaikka siinä olikin urakkaa ja melkein päivä meni niin olen kyllä tosi tyytyväinen aikaan saannokseeni ja näin voin koko loppukesän sitten nauttia puhdistetusta kivikkopenkistä.




Siinä kitkuhomman yhteydessä nappasin muutaman kivikkokasvin myös noihin ruukkuihin jotka ajattelin laittaa tuonne aitan päässä olevalle heinäseiväshyllylle. Näin säästin muutaman euron kesäkukissa kun ei sinne tarvinnut niitä ostaa.

Lisää kesäkukkia tuli myös tuonne talonpäädyssä olevalle terassille. Aivan ihanan isot Daaliat ja muutama heinäkin tuli istutettua noihin isoihin ruukkuihin sekä pari kappaletta pelargonioita tuohon pöydällä olevaan koriin.




Ulko-oven viereen istutin niitä samoja petunioita tuohon koriin, vaaleanpunainen Diana tuohon ylempään tuoliin sekä kerrottu miniruusupegonia tuohon pienempään tuoliin. Iso vaaleanpunainen hortensia sai paikkansa tuohon viime kesänä työkavereilta saamaani ruukkuun.


Aitan päässä oleva vanha pyöräkin sai kyytiinsä vähän kesäkukkia, etukoriin tuli petunia ja takakoriin miljoonakello.


Roskakatokseenkin piti roskakuskille laittaa vähän piristystä ja näin ollen siihen istutin vaaleanpunaiset pelargoniat sekä kerrotun miljoonakellon, jossa on kolmea eri väriä.


Noiden isojen kivien päällä oleviin vanhoihin maitopeilareihin istutin tuolta kukkapenkissä olevaa suikeroalpia, noista tulee ihan kivan näköisiä kun ne lähtevät sieltä kasvamaan eteenpäin ja kukkivat keltaisena mattona..toivottavasti...


Samoin noihinkin ruosteisiin maitotonkkiin tuli myös tuota suikeroalpia.


Alapihalla oli myös tuo miehen joku kesä tekemä heinäseiväs kukkalaatikko, normaalisti en osta noita vedenpisaroita koska ne roskaavat ihan hitokseen. Mutta nyt jotenkin ne oli niin kauniita ja ajattelin että saavat roskata sitten tuolla alapihalla, siellä ei niin haittaa jos niitä ei heti kerkeä keräämään pois, sinne myös tuohon reunalle istutin suikeroalpia.


Alapihalla oli tuo kivestä tehty ympyrä jonka keskelle tein viime kesänä tuon kivikasan tuohon heinäseiväskehikon juurelle. Tuohonkin kaivoin tuota suikeroalpia koska se viime vuotinen oli kuollut niin laitoin siihen uudestaan. 


Sekä nostelin tasasin välein kiviä pois tuosta ja ajattelin istuttaa nuo keltareunaset kuunliljat tuolta istuinalueelta kultapallojen juurelta, koska siellä ne on liian varjossa eivätkä meinaa kunnolla kasvaa.


Kesken puutarhahommien tuli kalakauppias tuomaan muikkuja joten piti nuo puutarhahommelit lopettaa vähäksi aikaa ja lähteä muikkujen puhdistukseen. Samalla ajattelin että otan sen viime kesänä lahjaksi saamani savustuspöntön esiin ja savustan iltaruuaksi nuo muikut.

Niimpä iskikin sitten idealla että pitää saada tuohon terassille jonkinlainen pöytä sille savustuspöntölle ettei sen tarvitse ihan maassa olla. Kävin hakemassa vanhan joskus aikaisemmin tehdyn heinäseiväspöydän ja ajattelin sen vähän tuunata siihen terassille sopivaksi. Ensin vähän maalia pintaan ja kuivumaan.


Sitten piti keksiä siihen jonkinlainen taso, no minullahan oli niitä vanhoja ikkunoita joita olin joskus haalinut tuonne aittaan. Siitähän se ajatus sitten lähti, eikun vähän sutaistaan siihenkin maalia ja näin tuli tosi kiva savustuspöntön pöytä.


Tarkoitus on vielä jos ostaisi valkoisia kiviä tuohon ikkunan alle kun tuossa heinäseiväspöydässä on nuo reunat niin siihen saa kivasti ne kivet laitettua tuohon väliin.


On se muuten hieno!!!




Kun oli saatu muikut putsattua ja laitettua savustuspönttöön kypsymään olikin aika taas siirtyä puutarhahommiin. Nyt on sitten nuo kuunliljat istutettu tuohon ympärille ja luulen että tuosta tulee tosi kivan näköinen kunhan nuo tuosta pöyhistyvät.


Kaksivärinen miljoonakelloamppeli tuli myös tuohon heinäseiväskehikon keskelle roikkumaan. Vaikka melkein kaikkialla on vaaleanpunaista ja valkoista niin tämä paikka on aina ollut johon on jostakin syystä tullut aina keltaista...


Tähän viime kesänä tekemääni uuteen oleskelualueeseen istutin tuolta metsästä muutaman saniaisen taimen ja niiden lisäksi otin tuolta toisesta kukkapenkistä muutaman pikkusydämen. Nyt on tässäkin jotakin monivuotista noiden alppikärhöjen juurella. Viime kesänähän tässä oli vain kesäkukkia.


Kun oli saatu kesäkukat laitettua ja muutenkin vähän puutarhaa siistittyä oli aika siirtyä tekemään osittaista juhannussiivousta. Ensimmäisenä olikin sitten mattojen pesu, sehän oli tänä kesänä helppoa koska kelit oli mitä mahtavimmat eikä tarvinnut pelätä että matot eivät kerkeä kuivamaan niinkuin viime kesänä. 
Eikun matot virittelin vaan tuohon terassille ja painepesurilla vaan liat pois, lopuksi nostelin sitten tuohon terassin kaiteelle ne kuivumaan. Melkeimpä samana iltana sai ottaa puhtaat ja kuivat matot odottelemaan juhannusta jolloin ne sitten laitellaan lattialle.


Siinä mattojen pesun lomassa tuli kaveri käymään skumppapullon kanssa ja hänhän oli tosi tervetullut häiriimään matonpesu-urakkaa. Kyllä tommoiset vieraat todellakin on tervetulleita, skumppapullon voimalla tuo loppu matonpesukin sujui oikein lauleskellen.


Seuraavana päivänä piti vähän tuusatakin. Eli nämä vanhat kyltit tuossa etupihan portin molemmilla puolilla alkoivat olla jo aikansa eläneitä joten näitä piti vähän tuunata.


Niimpä eikun maalia pintaan ja vanhastakin tulee uuden näköisiä.


Ensin kirjoitin mustalla tussilla uudestaan nuo tekstit ja lopuksi vaaleanpunaisella maalilla nuo reunukset ja hienot tuli vaikka itse sanonkin.


Jos edellisenä päivänä oli käynyt mieluisia vieraita skumppapullon kanssa niin ei se tämänkään päivän vieras ollut mikään hullumpi. Nimittäin vanha koulukaveri oli käynyt kotipihassaan kaivelemassa vanhaa aittaa ja oli löytänyt minun vanhoja runovihkoja jotka olin kolmekymmentä vuotta sitten hänelle lainannut. Hänen mielestään laina-aika oli varmaankin jo mennyt umpeen...Tulipa tosi nostalgiset ajat mieleen kun noita sitten lueskelin tuolla kesähuoneessa illalla...


Koska tytär oli tulossa perheineen meille Juhannukseksi niin vierashuone pitää laittaa kuntoon. Edessä oli siis vierashuoneen siivous ja sänkyjen laitto. Sohva piti levittää ja pikkuiselle mumminmussukalle kasata tuo matkasänky, kun huone oli saatu kuntoon voi Juhannusvieraat majoittua rauhassa.



Peräkammariin olin jo pitkään haaveillut tuolta meidän aitan vinniltä vanhaa antiikkista vedettävää sänkyä, nyt sitten vihdoinkin saimme pojan kanssa sen roudattua sieltä alas. 
Tämänkin peräkammarin siivosin sekä laitoin vasta pestyn maton sinne lattialle. Lopuksi kannoimme pojan kanssa tuon sängyn tuonne perälle ja siinä sitten voi vaikka Melissa vanhempana nukkua kun on mummin luona vierailulla. 


Monta vuotta sitten ostettu sohva oli kyllä jo sen näköinen että tarvitsisi ihan kunnollisen pesun ja varsinkin kun siinä on hyppineet monen kokoiset koirat pennusta aikuiseen ja olipa keli minkälainen tahansa niin voitte vaan kuvitella minkä näköinen tuo sohva jo alkoi olla. 

Niimpä ajattelin kokeilla että saanko nuo sohvatyynyt tuolla pesukoneessa puhtaaksi ja tuleeko puhdas vanha sohva vai tuleeko katastrofi ja täytyy hankkia uusi sohva. No kuitenkin kaikki onnistui loistavasti ja sain pestyä nuo tyynyt ja laitoin ne märkänä sitten paikoilleen ja ulos kuivumaan. Ei voi kuin ihastella nyt kuinka puhdas tuosta sohvasta tuli, eli ei kannata aina uskoa sitä kun sanotaan ettei noita päällysiä voi pestä, minähän olenkin sellainen etten kaikkea usko mitä sanotaa vaan haluan testata itse...


Samalla pesurumballa sain myös pestyä kaikki muutkin sohvatyynyt sekä torkkupeitot, näin meillä oli Juhannukseksi kaikki tekstiilit puhtaana. Koska olin monta päivää pessyt ja puunannut kaikkea juhannusta varten niin nyt olikin sitten lopuksi miehen vuoro tehdä osansa Juhannussiivouksesta, ja sehän tarkoitti sitä että siivoaja tulee juhannusaatonaattona tekemään lopun juhannussiivouksen.


 Juhannusruusutkin tulivat juuri sopivasti kukkaan juhannuksena ja sain niitä laitettua juhannukseksi maljakoihin. 


Niin meni juhannus ja seuraavalla viikolla olikin töihin paluu edessä. Lopuksi vähän kukkaloistoa miten on kesäkukat ja muutkin puutarhan kukat alkaneet loistaa.





Terassin vieressä oleva Jaloritarinkannuspenkki alkaa puhjeta kukkaan.




Pionipenkkikin alkaa puhjeta kukkaan ja ilahduttaa kauniilla kukkaloistollaan pihan keskeisellä paikalla.



Lomalla kävin kirpparilla ja löysin tämän kivan maljakon joka sopii tosi hyvin tuonne minun kesähuoneeseen. En ole vielä päättänyt mitä laitan tuohon mutta ehkä siihen jotain vielä keksin.







Amppelikurkusta olen jo saanut satoakin, yhden kurkun napsin eilen tuosta ja näyttäisi siltä että kaksi kappaletta on tulossa myös ihan pikapuoliin.






Isossa kukkapenkissä alkaa pikkuhiljaa kukkia milloin mikäkin vuoronperään ja saamme nauttia koko kesän tuon penkin kukkaloisteesta.



Vaikka päätin etten osta enää yhtään kesäkukkaa niin jotenkin vaan näitä amppeleita lähti yhtenä päivänä minun mukaan tuolta kaupasta, ja koska oli amppelit niin niihinhän oli tietysti ostettava myös kukat. Nyt nämä amppelit kaunistavat tuossa tuloportin molemmilla puolilla.


Jokaisessa kukkapenkissä alkaa joku kukka kukkia kokoajan... Tässä on tällä hetkellä keltainen päivänlilja sekä pikkusydän kukassa.


Ai hupsista, silloin kun ostin nuo seinäamppelit tuohon portin molemmille puolille niin mukaan lähti myös pari tällaista amppelia jotka löysivät paikkansa tuolta roskakatoksen molemmilta puolilta.


Kuunliljat ovat aivan mahtavat jokaisessa penkissä.
















Näin meillä ihaillaan puutarhaa ja nautitaan sen kauneudesta. Kesäloma ja Juhannus meni joten nyt puurretaan jo töissä ja nautiskellaan vaan iltaisin ja viikonloppuisin puutarhasta.

Oikein mukavaa kesää kaikille ja mukava kun piipahdit katsomassa miten meidän puutarha voi ja mitä olen taas tuusannut.

Seuraava postaukseni onkin sitten taas varmaankin koiranäyttelyistä koska viimeisin koiranäyttely oli nyt Juhannuspäivänä Viipurissa mutta siitä sitten lisää seuraavan kerran.