Hae tästä blogista

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Pikkuisia pentupalleroisia sekä lomailijan pieniä tuusailuja siitä on tämä postaus tehty...


Ihana on ollut seurata taas noita pieniä palleroita ja suruhan se tulee puseroon kun kaikki taas lähtevät omiin koteihinsa. Mutta onneksi olen siitä varma että kaikille olen löytänyt mahtavat ja rakastavat kodit joten voin taas olla kasvattajana tyytyväinen ja huoletta siitä että näitä pieniä rakkaita palleroita hoidetaan hyvin ja rakastetaan.

Koska minulla pysyy tuo virkkuukoukku kädessä ja osaan jopa jotakin tehdä, niin tekaisin pienille matkalaisille yllätyslahjaksi korvahuput. Vielä ei nuo pikkaiset korvat ui missään, eikä niihin tartu mitään mutta koska emällä ja isällä on aivan mahtavat korvat, niin tiedän että näillekin palleroisille on siunattu aivan mahtavat korvat ja tiedän mitä niiden kanssa eläminen on. Joka kerta kun syödään ja juodaan niin ne uivat siinä kupissa, sekä ulkonakin on hyvä välillä noita huppuja pitää päässä koska varsinkin kesällä niistä korvista löytyy esim.käpyjä, oksia ja vaikka sun mitä.

Tytön tyllerölle virkkasin pari kappaletta punaisia korvahuppuja. Tuo isompi on sellaisesta langasta jossa on seassa heijastinlankaa ja se loistaa pimeässä, voihan sitä käyttää talvella vaikka iltalenkillä ja näkyy missä tämä neiti viilettää. Tuo huppu on vielä pitkän aikaa iso, mutta sitten täysi-ikäisenä passelin kokoinen, huppu on myös erikoispitkä koska on parempi että se yltää vähän myös tuonne kaulalle ja pysyy paremmin paikoillaan. Toiseksi virkkasin tuon pienemmän jota voi käyttää jo aikaisemmin, se on vähän lyhempi mutta siinäkin on pituutta vähän enemmän joten sekin yltää hyvin tuonne kaulalle asti. Kuminauhat ovat molemmissa päissä pitämässä hupun hyvin paikoillaan.



Pojille tuli myös samanlaiset mutta eri väriset.
Vihreässä hupussa on myös sitä heijastinlankaa joten se myös näkyy pimeässä.


Leinottaren Bobby Kennedylle eli alias Roopelle virkkasin tuon ison vihreän sekä pienemmän väriksi tuli vaaleansininen. Kuva vähän vääristää tuota virheää ja näyttää että se olisi keltainen mutta todellisuudessa se on neon vihreä.


Toiselle lähtevistä pojista eli Leinottaren Bablo Picassolle eli kutsumanimeltään Milosille, virkkasin tuon pienemmän harmaan ja vaaleansinisen sekoituksen, mutta tuota isompaa en kerennyt valmiiksi asti virkata koska lanka loppui kesken, mutta hänellekin se on tulossa ja laitan postissa perästä.


Ensimmäisenä lähti omaan kotiin pikkuinen tytön tyllerö eli Leinottaren  Bellariina Avatar joka sai kutsumanimekseen Leenu. Leenu muutti tuohon naapuri kaupunkiin Joensuuhun sijoitusperheeseen, hänellä on siellä myös koirakaveri Keeshonpoika Nuka. 


Toisena matkaan oli laitettava Leinottaren Bobby Kennedy alias Roope, joka matkustikin sitten hurjan kauaksi eli Turkuun asti. Mutta tämä poika ei paljosta säikähdä ja otti heti koko uuden porukan henkilökunnakseen. Roopellakin on kotona koirakaveri ja vielä saman rotuinenkin eli Cavalier nimeltään Liinu. Vaikka tämä poika lähti piiiitkän matkan päähän niin ehkä jonain päivänä minäkin eksyn Turkuun ja me kohdataan.


Kolmanneksi oli tämän sähikäisen vuoro, eli Leinottaren Bablo Picasso alias Milos lähti matkalle Kotkan merikaupunkiin. Pitkä oli tämänkin pienen herran matka, mutta ehkä jonain päivänä minäkin eksyn sinne häntä tapaamaan. Tämä pikkuinen saa varmasti ihan täysin yksityishuomiota koska hän meni nuoren tytön ensimmäiseksi koiraksi ja tiedän että tästä sähikäisestä tulee hänen lellikki.


Tämä herra on semmoinen sähikäinen että lähtökuvat ei todellakaan onnistuneet koska hän ei ollut yhtään paikallaan, vaan koko ajan piti touhuta jotain, samaa olen kuullut hänen uudelta omistajaltaan että tämä herra kyllä kerkee joka paikkaan. 


Nyt alkoi olla jo rauha talossa ja sekä emäntä että koko muu porukka saatiin rauhassa oikasta sohvalle ja nauttia hiljaisuudesta... Vaikka suru tulikin puseroon niin siitä huolimatta tykkään hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta kun pikkuiset riiviöt lähtivät omiin koteihinsa.


Koska rauha alkoi olla talossa ja meikäläisellä alkoi talviloma niin pitihän sitä korkata työkavereiden tuoma Fresitapullo sen kunniaksi että alkoi loma sekä että pienet rakkaat karvapalleroiset saivat hyvät kodit ja sekä pennut että heidän uudet omistajansa ovat onnellisia. Toivon kaikille karvapalleroisille ja heidän uusille henkilökunnilleen oikein ihanaa yhteiselämää ja rakkautta puolin ja toisin.


 Mutta eihän meidän koti vielä ole ihan täysin tyhjä pennun palleroista vaan onhan meillä vielä "Juti". Tämä Leinottaren Billy Idol jonka kutsumanimekseen tulee Vinci, asustelee meillä vielä viikon verran ja lähtee tulevana ystävänpäivänä matkustamaan omaan kotiin Tampereelle. Vinci on aina ollut sellainen rauhallinen oman tiensä kulkija joka lähtee toisten luota omaan rauhaan ja istuskelee siellä yksinään ja sottailee... 
Niin nytkin kun talo rauhoittui niin tämä pikkuherra meni käytävän keskelle miihailemaan ja sottailemaan, ensin ajattelin että onkohan sillä ikävä noita kavereita mutta empä usko. Nyt se sai äitinsä ihan kokonaan itselleen ja sen kanssa he ovatkin touhunneet todella vauhdikkaasti aina milloin ei nukuta tai pikkuherra haluaa olla omissa oloissaan. 
Minulle tämä on ollut terapeuttista ettei kaikki pennut lähteneet yhtäaikaa vaan saan vielä nauttia tästä pentuarjesta pari viikkoa ylimääräisenä.


Kyllä tämä pikku Vinci on aivan syötävän suloinen ja jos pystyisin pitämään toisen uroksen niin silloin tämä herra olisikin jäänyt meille kotiin. Mutta kiitos ei, meille riittää yksi urospuolinen eli Kusti.


Lähiajat ovat menneet nyt noiden Cavojen kanssa ja tämä meidän pikkuinen chihuneiti on jäänyt vähän taka-alalle ja sen hän kyllä näyttääkin. 


Katsotaan miten meidän seuraavaksi käy tämän neidin kanssa kun pikkuhiljaa aletaan odottamaan Nupun juoksuja ja toivotaan taas parasta että meillä vilistäisi muutaman kuukauden päästä taas koiravauvoja, tällä kertaa vähän pienempiä kuin kuukausi sitten. Tämä odotus ja pettymys tulee olemaan taas tosi rankka jos niitä pupsia ei sitten taas tulekkaan, koska odotan niin kovasti itselleni sitä pikkuista Nupun tyttöpentua. Toivottavasti minulla olisi tällä kertaa onni matkassa että kaikki menisi hyvin ja Nuppu tulisi kantavaksi sekä sieltä tulisi ainakin yksi tyttövauva....


Kyllä Vinci leikkiikin eikä vain sottaile, hän on enempi sellainen yksinään touhuilija.


Vaikka lomapäivät menisikin tosi hyvin tätä pientä palleroista katsellessa ja sen kanssa touhuillessa niin pitäähän sitä jotain saada aikaiseksikin kun nyt on aikaa.


Liimasin pieniä posticlappuja jääkaapinoveen joihin kirjoittelin sitten kaikkea mitä voisi jos huvittaisi tehdä lomalla. Mitään aikataulua en tällä kertaa laittanut vaan niistä lapuista voi katsoa mitä sitä minäkin päivänä tekisi. 
Yhteen lappuun olin kirjoittanut kukat, se tarkoitti sitä että tuonne vierashuoneeseen silloin joskus olin katkaissut tuosta olohuoneessa olevasta kukasta pari oksaa ja ne olivat tosi vähässä mullassa ja meinasivat heittääkin jo henkensä. Niimpä otinkin sitten yhtenä lomapäivänä ja istutin ne uuteen multaan sekä laitoin ne takaisin tuonne olohuoneeseen.


Jouluistutuskin jouti jo pois tuosta eteisen pöydältä ja ainut mikä siitä oli otettavaa, oli tämä kaktus. Tämä saikin sitten uutta multaa ja uuden ruukun, nyt se koristaa tuolla olohuoneen pienellä pöydällä. Kaveriksi laitoin sille tuon itse joskus tuunaamani viinipullon johon laittelen sitten kevään mittaan yksittäisiä kukkia. Tässä kuvassa siinä on tulppaani, mutta tällä hetkellä siinä on vaaleanpunainen neilikka.


Olohuoneen lipastokin koko puhdistuksen ja sen päällä oleva talvinen metsän eläinasetelma sai väistyä ja sinne tuli tulppaaneja kukkivien orkideoiden kaveriksi.


Olohuoneen ikkunassa olevista verhoista poistin ne kultaiset rusetit sekä myös ne pitkät tähtiverhot, tilalle tuli sitten uudet pitkät vaaleanpunaiset verhot. 
Nyt aletaan sisustamaan jo vähän kevättä meillekin pikkuhiljaa....

  
Sohvalla kultaiset tyynyt vaihtuivat takaisin näihin Cavalier / Chihu tyynyihin.


Pienet tyynyt noissa sohvatuoleissa saivat myös uudet päälliset ja niihin vaihtui myös vaaleanpunaiset tyynynpäälliset.


Eteisen lipaston päällä oli se kelkassa oleva joulukukkaistutus, joten se sai poistua ja tilalle saapui vanha mutta kaunis kukkamaljakko, vaaleanpunaisilla ja valkoisilla kukilla. Tuo Cavalieri posliinikoira on aivan ihana ja haluaisin niitä lisää, pitää varmaan alkaa taas noista ulkomailla olevista näyttelyistä etsiä noita, tämäkin on viime kesäinen löytö Liettuasta.


Lipaston päällä olevalla seinällä on nämä ihanat kynttilätelineet joista otin pois ne kultaiset kynttilät ja vaihdoin tilalle vähän myös vaaleanpunaista....


Tarkoitus oli myös yhtenä päivänä tehdä pieniä ompeluhommia mutta yllätys yllätys...innostuin ja näissä ompeluhommissa menikin kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä leikkasin kaikki kappaleet ompelua vaille valmiiksi, leikkaus ja suunnittelu on kaikken työläintä. Mutta kun kaikki on leikattu valmiiksi niin sitten ei ole kuin ompelukoneella hurruuttaa ne valmiiksi se menee nopeasti. 
Tässä on siis leikattu 8 kpl Kustille urosvöitä, 2 kylpytakkia Kustille sekä tytöille yht. 4 kylpytakkia lisäksi leikkasin vielä 3 kpl noita kuivatuspukuja näyttelyitä varten.


Mieli olisi tehnyt alkaa leikkausten jälkeen ompelemaan heti, mutta koska olin luvannut ja aihe oli todella kiinnostava lähdin illaksi naapuri kaupunkiin koulutukseen. Koulutus oli todella mielenkiintoinen koska se koski koirien ja kissojen madotusta sekä punkkeja. 
Vaikka olen ollut todella skeptinen ja vannonut etten missään nimessä aio hommata koirilleni mitään punkkilääkkeitä koska en halua että näihin pikkuisiin laitetaan  mitään myrkkyjä eikä meillä kotona punkkeja yleensä ole ollutkaan, niin tämä koulutus valaisi minua aika paljon ja koska olen ehkä menossa kesällä taas näyttelymatkoille Liettuaan ja Valkovenäjälle niin kyllä minä taidan sittenkin ottaa ainakin noille näyttelyihin lähteville nuorisoille nuo punkkipannat. 
Nuo Sereston punkkipannat ovat siitä hyviä että niistä ei mene elimistöön mitään myrkkyjä sekä ne estävät myös sen etteivät punkit kiinnity koiraan vaan tippuvat ja kuolevat pois. 
Luulen että ne on minun juttuni!



Koulutuksen jälkeen oltiin taas viisaita joten seuraavana päivänä voikin sitten aloittaa ompelemisen.
Ensin aloitin niistä Kustin urosvöistä. Vaihe yksi oli vaippataskuharson päätyreunoihin päärmeen ompelu.


Toinen vaihe oli kuminauhojen ompelu vaippataskun reunoihin.


 Vaippataskun reunat valmiina yhdistämään itse vyöhön.


Päällikankaan, vuorikankaan sekä vaippataskun yhdistäminen ompelua varten.


Vaippatasku jää tuonne päällikankaan ja vuorikankaan väliin.


Nyt se on ommeltu kääntämistä vaille.


Urosvyö käännetty ja päätyjen ompelua vaille valmis.


Päädyt käännetään sisään ja tikataan umpeen.


 Lopuksi tarranauhasta leikataan sopivan kokoiset palat ja ommellaan urosvyön molempiin päihin.


Urosvyö on valmis.



Loppujen lopuksi urosvöitä valmistui kun liukuhihnalta eli 8 kappaletta. Nyt voi tehdä näyttelymatkoja hyvällä omallatunnolla eikä ainakaan meidän Kusti kuseskele hotellin huoneisiin sisälle eikä myöskään käytäville. Valitettavasti olen joutunut näitä pitämään Kustilla myös täällä kotona, kun on ollut nuo pennut, niin merkkaileminen on päivittäistä. 

Kesä ja syksy meni tosi hyvin eikä Kusti merkkaillut sisälle, mutta nyt vaikutti varmaan nuo pentujen hajut koska nostellaan sitä jalkaa. Toivottavasti se loppuu kun tämä viimeinenkin pentu lähtee kotiin ja jää vain tuttujen tyttöjen hajut, paitsi että kohta alkaa taas se tyttöjen juoksurumba, joten saa nähdä miten taas käy.


 Seuraavana olikin sitten ompeluvuorossa kylpytakit. Ensimmäisenä ompelin kaikki vyöt samaan rimpsuun kaksinkerroin. 


Samalla tavalla myös pää- ja jalkaresorit kaksinkerroin samalla putkeen ompelulla.


Kun resorit oli ommeltu kaksin kerroin taiteltiin ne vielä kaksin kerroin.


Siinä on ompelua vaille valmiit pääntien- ja jalkojen resorit.


Seuraavaksi ompelin kylpytakin kappaleet yhteen, ensin selkäsauma ja sitten etu/ jalkasaumat. Selkäsauman väliin laitoin nuo vyöt niin ne pitävät takin napakasti päällä.

Minä tykkään kiinnittää aina nämä resorit nuppineuloilla koska on paljon helpompi pitää välit tasaisena. Tässä pääntien resori neulattuna itse kylpytakkiin.


Jalkojen resorit neulattuna valmiiksi ompelua varten.


Onneksi on tuo saumuri ja ei mene pitkään kun resorit on surautettu kiinni ja tulee siisti jälki kerralla.


Seuraavana on vuorossa vöiden päiden ompelu.


Lopuksi vielä tarranauhan palat vöiden päähän ja valmista tuli.


Kustin kylpytakki on valmis.


Tässä kylpytakissa on reilun pituinen tuo kaularesori koska tykkään että se yltää pitkälle pään päälle ja saa nuo korvat pysymään siellä myös hyvin.


Samalla mallilla tuli myös nuo tyttöjen kylpytakin, ainoa ongelma oli että olin ostanut liian vähän tuota resoria ja en saanut tarpeeksi pitkää tuota pääresoria, mutta kyllä se melkein yltää tuonne takaraivolle asti.



Seuraavaksi olikin sitten vuorossa nuo kuivatuspuvut, niiden tarkoitus on siis että  jos on sellainen karva joka meinaa sojottaa joka puolelle niin minä teen että suihkautan turkin kosteaksi sekä vetäisen tämän puvun päälle ja otan pois vasta näyttelypaikalla. Näin saan pidettyä tuon turkin suorana. Nitalle tätä tuskin tarvitsee koska hänellä on tosi suora ja laskeutuva turkki ainakin vielä, mutta vaikka Kustillakin on suora ja laskeutuva niin hänellä on siellä täällä joitakin sojottavia karvoja joten luulen että hänelle tulen tätä käyttämään. Netta taas tarvitsee ehdottomasti koska hänellä on vähän kiharaan menevä turkki tuossa niskassa joten tällä saan sen ainakin vähän suoristettua.


Näitä kuivatuspukuja minulla oli ennestään yksi ja se oli tehty sellaisesta verkkokankaasta, mutta koska paikallisesta kangasliikkeestä en sellaista kangasta löytänyt niin nyt testataan sitten tätä ohutta vohvelikangasta.


Ensin ompelin nuo mustat osat eteen ja taakse.


Että puvusta tulee vartalonmyötäinen siihen pitää taakse tehdä pieni laskos, näin saadaan puku asettumaan peräpäähän.


Seuraavana ommellaan takaosa.



Takaosaan ompelin häntäreikään kanttinauhan, näin siitä tuli huolitellun näköinen.



 Seuraavaksi etuosa.


Etuosaan tulee sitten tämä resori pääntiehen.




Puvun alareunan viimeistelin myös kanttinauhalla.



Koska en muistanut ostaa leveää kuminauhaa niin käytin vähän mielikuvitusta ja ompelin itse kankaasta tollaisen leveän suikaleen ja tikkasin siihen kaksi kuminauhakujaa johon pujotin kaksi ohutta kuminauhaa. Näin sain leveän kuminauhan. 


Lopuksi takajalkojen kohdalle ompelin kuminauhat että saadaan vedettyä puku napakasti päälle. Tuo leveä kuminauha tulee sitten tuohon n. keskikohdalle joka varmistaa myös sen että puku pysyy kireellä.


Nyt se on valmis.


Pukuja tuli sitten kolme kappaletta. Tämä on ehkä Netalle.


Tämä on myös aika tyttömäinen, mutta uskon että tällekin tulee vielä käyttäjä. Saattaahan olla että Nitan karva tuosta vielä muuttuu ja hänellekin tarvitaan tällaista sitten joskus, ompahan varalla.


Kustille en viitsi ehkä noita punaisia pitää ettei tule herralle traumoja, mutta hän sai kyllä ihan oman värisenkin.


Kun ompeluhommat olivat valmiit meillä oli 4 vaaleanpunaista koirien kylpytakkia.


Kaksi vaalean vihreää kylpytakkia.


Lomalla pitää välillä rentoutuakin joten ompelujen jälkeen minun piti pitää yksi löhöilypäivä, mutta eihän se tietenkään onnistunut vaan sain taas yhden ihan pienen idean. 
Koska olen kasannut tuonne peräkammariin noita näyttely/ koiratavaroita ja se alkoi olla niin sekaisin ettei sieltä kyllä löytänyt yhtään mitään, niimpä siitä se ajatus sitten lähti. 
Koska tuohon vierashuoneeseen olin jo laitellut noita näyttelytuloksia ja pokaaleita niin sehän voisi ollakin sitten ihan niinkuin koira/näyttelytavaroiden oma huone.

Ensin tyhjensin siellä olevat komerot kaikesta vanhasta roinasta ja kävin ostamassa paikalliselta Tokmannilta muutaman korin jotta saan kaikki pienet tavarat järjestykseen.
Toiseen isompaan komeroon laitoin kaikki kassit, boksit, kärrit, häkit, siis kaikki mitä näyttelyissä tarvitaan joten ne löytyvät kaikki yhdellä silmäyksellä sieltä.

Toiseen hyllykomeroon laitoin sitten ne uudet korit ja järjestelin tavarat niihin. Näin jokaisesta korista löytyy tarvittavat tavarat kun alkaa pakkaamaan näyttelyreissuja varten.



Jokaiseen koriin kirjoitin vielä Dymolla mitä niistä löytyy ja tavarat pysyvät järjestyksessä.


Lopuksi kaivoin Kennelliitosta tulleen Kennelnimipaperin ja kehystin sen myös tuonne huoneen seinälle.


Kun ostin tuon kehyksen niin en tajunnut että olisin tarvinnut niitä kaksi, koska toinen olisi tullut tälle Kasvattajasitoumustodistukselle. Tämä on nyt väliaikaisesti noissa kehyksissä ja tuolla pokaalikaapin päällä, mutta tämä tulee vielä tuon kennelnimitaulun kanssa vierekkäin kunhan saan tällekkin samanlaisen kehyksen.


Pikkuisen vielä pientä piristystä laitoin myös tähän huoneeseen ja ne ovat tuolta Tokmannilta samalla käynnillä ostetut viherkasvit.

Tämä Aralia käy tähän pikkuiselle pöydälle tuon Melissan kuvan kanssa täydellisesti ja antaa viihtyvyyttä.



Toinen viherkasvi, jonka nimeä en tiedä, pääsi tuohon pienelle pöydälle. Laitan siihen vielä jotain pientä kunhan tiedän mitä... Ehkä paljastan sen ensi kerralla.



Eikä tässä vielä kaikki, viikonloppuna alkoi loma olla jo loppussa joten ihan pientä tuusausta piti yrittää vielä tehdä. Huom, tarkoitus oli tehdä jotain ihan pientä, mutta kun tiedän itseni niin se yleensä alkaa kyllä rönsyilemään ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa.

Olin jo pitkään suunnitellut noille Melissan ristiäiskutsuille ymm. kuville jotain kivaa säilytyslaatikkoa joten siitähän se ajatus sitten taas lähti. Onneksi olen säilyttänyt näitä kenkälaatikoita juuri näitä tuusauksia varten, ja tämä oli täydellinen.


Ensin päällystin laatikon ruusukuvioisella puuvillakankaalla jonka kiinnitin laatikon pintaan kuumaliimalla.


Lopuksi koristelin sen vaaleanpunaisilla ruseteilla sekä pienillä valkoisilla silkkiruusuilla. Keskelle laatikkoa kehystin satiininauhalla tuon tyttären tekemän kortin jossa oli sopivasti Melissan nimi.


Kannen reunaan liimasin vielä kuumaliimalla tuon pitsinauhan. Ihan pienellä tuunaksella sain tosi ihanan säilytyslaatikon mumminmussukan tavaroille.


Ja kun tiedän että kun alan tuusaamaan niin se rönsyilee ja niinhän siinä kävi nytkin. Tämä jo itsestään kaunis maljakko tuolta eteisen lipaston päältä koki myös pienen muodonmuutoksen.


Serveteistä leikkasin muutaman tekstin. Näitä tekstiservettejä pitäisi löytää jostain lisää, jos joku tietää niin saa vinkata.


Sitten tarvittiin servettilakkaa. Tämä servettilakka on aivan mahtava, minulta löytyy myös toista mutta se on liian paksua ja se repii servetit jos sitä laittaa. Mutta tämä on tarpeeksi ohutta ja tällä saa tosi nätisti eikä nuo servetit repeile eikä mene ruttuun.


Olen tosi tyytyväinen tähän. Maljakko oli jo ennestään ihana mutta nyt se on todellakin täydellinen, olen enemmän kuin tyytyväinen.


Tuolla vierashuoneessa oli ikkunassa joskus tämä pieni amppeli, sinne tämä kävi aikoinaan kun se oli vielä väriltään sininen. Mutta nyt tämä ei käy enää mihinkään koska on sininen ja minä en tykkää sinisestä väristä joten tämä joutui myös tuunauksen alle.


Ensin kasvi pois ja puhdistus.


Onneksi ostin tätä kalkkimaalia nyt loman aikana, nyt sille oli sitten taas käyttöä. Olen maalannut parilla muullakin kalkkimaalilla mutta olen tullut siihen tulokseen että tämä on paras.


Koska olin tuon maalipurkin aukaissut niin pitäähän sitä muutakin maalattavaa löytyä. No löytyihän sitä! Silloin kun kävin tuolla Tokmannilla noita koreja niin löysin eurolla tämän keittiövälineille tarkoitetun huuhtelukorin, no minähän sain tästä idean että tästä tulisi tosi kiva koirien harjoille ja saksille tuohon trimmauspöydälle. Mutta valitettavasti ei ollut väreinä valkoista vaan kolmea eri väriä löytyi, keltainen, pinkki ja vihreä joten värin oli vaihduttava...


Tuolla vierashuoneen komerossa lojui tällainen vanha kansio, yöäk sininen tietysti joten senkin väri muuttuu tällä kertaa...


Ensin kaikkiin valkoista kalkkimaalia pintaan. Sitten tähän pieneen amppeliin liimasin pitsinauhaa kuumaliimalla tuohon reunalle.


Seuraavaksi vähän blingblingnauhaa kuumaliimalla.


Ja servettilakalla pieni servetti ruusu, ja olen todella tyytyväinen tulokseeni. Tuli muuten hieno....


Sininen vanha kansiokin muutti muotoaan, kalkkimaalin ja servettilakan ansiosta...


Koska meidän makkari on aina niin pimeä eikä sinne mitään oikeaa kukkaa voi laittaa, niin tämä pieni muovikukka kauniissa amppelissaan sopii tuohon heinäseivästikkaille kuin nenä päähän.


Ja katsokaa nyt miten tuli tuostakin hieno. Nyt on tosi hyvä harjojen ymm. trimmaustarvikkeiden säilytyspaikka, eivätkä harjat tipu ja häviä kesken cavojen puunauksen. Tuolle voi vaikka sellaisen S koukun laittaa tuohon pöydän päätyyn, niin se voi olla vaikka siinä eikä ole edessä.



Siinä se loma meni, paljon olisi ollut vielä tekemistä. Mutta paljon kerkesin kyllä onneksi tekemäänkin. Seuraavaa lomaa odotellessa jatketaan nyt vain ihan rauhallisesti.

Onneksi noita lankakerien jämiä löytyy tuolta kaapista, voi vaikka illalla telkkaria katsellella virkata noita korvahuppuja ihan urakalla. Muutama näitä on nyt tuolta tullut. Yksi tollainen vihreä ja harmaa lähtee sitten tuon Vincipojan mukaan, mutta lopuille löytyy varmaan käyttöä noilla meidän omillakin karvakorvilla.



 Oikein mukavaa kun jaksoit taas lukea meikäläisen tuusailuja, en niitä pitkään aikaan ole teille laitellutkaan. Ehkäpä tästä se taas lähtee... 

Oikein mukavaa helmikuuta kaikille lukijoilleni ja pistäydyppä taas katselemassa josko meikäläinen ois jotain laitellut. Luulempa että maaliskuun alussa kirjoittelen teille taas kuulumisia, siihen asti moikka!