Hae tästä blogista

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Laatu-aikaa tyttären ja mumminmussukan kanssa sekä myös meidän pikkuisten neitien esittelyä näyttelyssä.

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Nastolassa mummonmussukan luona. Ai että oli taas ihana nähdä tätä pientä suloista tyttärentytärtä pitkän ajan jälkeen. Melissa olikin oppinut tosi kivasti lisää tuota kävelemistä ja mentiin sellaisella vauhdilla että oksat pois.

Kuntoilukin aloitettiin tyttöjen kanssa tässä pari viikkoa sitten. Koska kelit ovat olleet niin lämpimät ettei voinut ajatellakaan illalla lenkkeilyä, niin ei auttanut kuin herätä kello neljältä aamulla ja hipaista tunnin lenkki ennen töihin lähtöä niin silloin on viileää ja sekä tytöt että emäntä jaksavat kävellä sellaista reipasta vauhtia.


Mutta pikkaisen juttua viime viikonlopusta jonka vietin tyttären perheen luona Nastolassa. Reissu oli raskas mutta antoisa, oli aivan ihanaa nähdä taas pikkuinen Melissa tyttönen ja todeta taas kerran miten onnellinen olen että elämässäni on tollainen mumminmussukka.

Perjantaina siis heti töiden jälkeen käänsin auton keulan kohti Nastolaa kyydissä kaksi pientä karvatassua, Nitta ja Nuppu. Reissu meni nopeasti koska oli niin kuuma ilma joten en pahemmin pysähdellyt koska näitä koiruuksia ei voinut hetkeksikään jättää kuumaan autoon. 

Lauantaina olikin sitten vuorossa Nastolan ryhmänäyttely johon suunnistimme heti aamutuimaan, Nitan, Nupun sekä tietysti Melissan ja Jennin kanssa. Ilma oli tosi lämmin välillä vähän liiankin kuuma siinä sorapinnalla. Mutta hyvinhän me siellä pärjättiin pikkuisen Melissankin kanssa kun välillä oleskeltiin teltan suojassa. Pikkuinen Melissa on saanut jo vähäiseen ikäänsä nähden nauttia useasti näistä koiranäyttelyistä ja näyttää ainakin vielä niissä viihtyvän ihan hyvin.


Meillä olikin tosi huippu päivä myös koirien osalta. Nitalle tämä oli toinen näyttely pentuluokassa ja hyvin tämäkin pikkuneiti sen hoiti kunnialla kotiin.

Nastola Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen
Pen 1, KP, ROP pentu.

Normaalisti kehittynyt, hyvänkokoinen nuori narttu, sopiva luuston vahvuus, oikea pään muoto, tummat silmät. Hyvät takakulmaukset & hyvin täyttynyt eturinta. Hieman pitkä lanneosa, Hyvä selkälinja, takaosan tulee vielä voimistua & saada lihaksia. Takaliikkeet kapeat mutta kulmaukset hyvät. Oikeanlaatuinen karva, reipas käytös. Lupaava.

Tosi hyvän arvostelun sai meidän pikkuinen Nitta tyttö. Ja ensimmäinen pokali oli täältä tuomisena kotiin, eli ehkä tästä neidistä vielä tulee jotain.



Eikä meidän Nuppukaan huonosti pärjännyt tänään vaikka olin jo heittää toivoni Suomen näyttelyistä. Ennen kehään menoa vilkaisin viereisessä teltassa olevien osallistuja luetteloa että monta junnu narttua meillä on vastassa ja kauhistuin koska junnuja oli varmaan ainakin 10. 

Sanoinkin tyttärelle että me käydään nyt vain pyörähtämässä tuossa kehässä ja sitten pääsemmekin ihan nopeasti lähtemään pois. Mutta eihän se niin mennytkään vaan Nuppu voitti sen junnu sarjan, en voinut uskoa korviani kun kilpailu luokassa tuomari vain katseli muita koiria eikä vilkaissutkaan meihin päin. Sitten tokaisi välillä meille että menkää te nyt kuitenkin tuohon ykköseksi.... Hah hah haa...
Ällistyin niin etten meinannut saada jalkojani liikkeelle. Siinä me sitten ykkösenä pällisteltiin ja vielä enemmän hämmästyin kun olimme ainoat jotka saivat myös SA:n. No tytär kiljaisi sieltä kehän laidalta, " ei helvetti ne voitti". Eli emme sitten lähteneetkään heti pois vaan pitihän meidän jäädä vielä paras narttu kehään. Sitten se jännitys vielä nousikin taivaaseen asti kun huomattiin ettei nuorten luokassa tullut yhtään SA:ta eikä myöskään AVO luokassa. Silloin olin jo toiveikas että jospa tällä reissulla meidän Nuppu saisikin sen ensimmäisen  Suomi sertinsä. Mutta sitten tulikin valioista yksi ja kaksi veteraaneista joista toinen veteraaneista nappasi sen Sertin mutta ei haittaa se oli kyllä tosi kaunis koira. Olin tosi iloinen tähän Nastolan näyttelysaavutukseen joka ei todellakaan tullut helpolla, siellä oli tosi kauniita koiria vastassa sekä tosi ankara tuomari arvostelemassa.

Nastola Tuomarina Tuula Plathan

JUN ERI, JUK 1 SA, PN4 VARASERT.

Sievä narttu, joka sopusuhtainen ja tasapainoinen. Hivin kaunis nartun ilme. Priima purenta. Oikein kulmautunut edestä ja takaa. Kaunis ryhti. Hyvä karvanlaatu, hapsut tulollaan. Erinomainen temperamentti, liikkuu tehakkaasti.



Koska olimme lähteneet pitkän matkan päähän niin käytimme hyväksi sitten tätä reissua ja pyörähdimme kahdessa näyttelyssä tämän viikonlopun aikana. Eli sunnuntaina olikin sitten vuorossa Mäntsälän näyttelyt jonne suuntasimme samalla porukalla sunnuntai aamuna. Vähän oli säheltämistä siinä aikataulujen osalta koska meinasi näyttää uhkaavalta että molemmat koirat ovat saman aikaan kehässä ja kehät oli ihan eripuolilla sitä näyttelyaluetta. 
Teltta ja muut tavarat olivat toisella puolella chihukehän vieressä joten sieltä oli sitten matkaa sinne cavakehään. Mutta onneksi cavapuolen kehän laidalta löytyi yksi ihana ihminen joka ystävällisesti lupasi soittaa meille milloin alkaa meidän vuoromme olla lähellä ja meidän olisi aika tulla sinne kehän laidalle odottelemaan vuoroamme.
Kävin kuitenkin varalta chihukehän kehätoimitsijalle sanomassa että jos meitä ei näy niin olemme kyllä tulossa mutta olemme toisella puolen näyttelyaluetta ja toisessa kehässä toisen koiran kanssa ja tulemme heti kun pääsemme. Mutta eihän meille sitten loppujen lopuksi tullutkaan mikään kiire vaan ihan rauhallisesti pääsimme vaihtamaan kehää ja koiraa.

Nitta pärjäsi taas tässäkin näyttelyssä erinomaisesti ja kotiin tuomisina meillä olikin tältä reissulta kaksi pokaalia. Olen kyllä tosi iloinen tuon meidän pienokaisen saavutuksista.

Mäntsälä Tuomarina oli Hans Van De Berg, Alankomaat.

Pen 1, KP, ROP pentu.

7m. Very nice puppy and exelltrained. Like the size, and short back. Very nice expression and earset. Good pigmentation. Good markings, good fore chest, level topline good tailset. exellent moved.



No Mäntsälässä Nuppu ei sitten pärjännytkään, mutta siitä huolimatta meillä oli huippu reissu molempien koirien osalta ei ole mitään valittamista.

Nupun arvostelu oli seuraavanlainen.

Mäntsälä, Tuomarina Jussi Liimatainen.

JUN ERI.

Olemukseltaan siro. Erinomainen koko. riittävästi kaareutunut kallo ja hyvät silmät. Ryhdikäs kaula ja suora selkä. Erinomainen etuosa ja rungon vahvuus. Jyrkkä lantio ja niukat takakulmaukset. takaliike saisi olla tehokkaampi.

No se oli sitten tämän tuomarin mielipide meidän Nupusta, kauneushan on katsojan silmissä...


No tämmöinen reissu oli meillä tällä kertaa ja seuraavaa näyttelyä odotellaan, joka onkin jo viikon päästä Mikkelissä. Katsotaan miten meidän typyköiden siellä käy.

No koska noita pokaleita jo muutama on kuitenkin meidänkin pikkuisille siunaantunut niin alkoi tuo kodinhoito huoneen ikkunalauta käydä pikkaisen ahtaaksi joten kävin paikallisella osto- ja myyntiliikkeellä tässä yhtenä päivänä ja löysin sieltä aivan ihanan vanhan ikkunan.

 Siitä se ajatus sitten lähti ja kysyin voisivatko he tehdä tähän ikkunan ympärille sellaisen kaapin jonka saisin laitettua seinälle ja tämä ikkuna toimisi siinä niinkuin ovena. Onneksi he lupasivat sen minulle tehdä ja tällä viikolla sainkin puhelun että se olisi valmis. Siitä tulikin aivan huippu ihana, en edes osannut kuvitellakaan miten ihana siitä lopulta tulikin.



Eli ovena tässä on nyt tuo vanha ikkuna ja runko on tehty vanhan ladon purku laudoista.


Koska tämä oli tarkoitus laittaa tuohon seinälle, niin tähän oveen on laitettu sellaiset pumppusaranat jotka pitävät tuon oven sitten ylhäällä.



Vinkkasin miehelle joka täällä asuu että olisi kiva laittaa tuohon kaappiin vielä valot, niimpä hän kävikin ne sitten hakemassa lauantaina sillä aikaa kun olin töissä. Lauantai-iltana se sitten laitettiin tuohon seinälle ja niin pokaaleille tuli oikein ihana kaappi. 

Vasemmassa reunassa on Nupun pokaalit, seuraavaksi on Nitan, sitten Netan ja oikeassa reunassa Nellan. Alhaalle virittelin sitten vielä lopuksi kaikki nuo ruusukkeet jokaisen koiran pokaalien alla on jokaisen omat.


Sivulle ripustin sitten Lahdesta ostamiini kehyksiin nämä Nupun junnuvalion todistukset, ylimmäisenä on Liettuan sitten Viron ja alimpana tyhjä kehys odottelee Venäjän junnuvalion vahvistusta joka ehkä toivottavasti tulee lokakuussa. 


Muutenkin tämä vanha pojan huone on saanut vähän uutta sisustusta, nämä lamput ostin keväällä yhdelta facebookin kirppikseltä ja vävypoika asensi ne sitten tuohon kattoon juhannuksena. Eikös olekin aivan ihanat, itse ainakin tykkään.


Lauantai-iltana surffailin vähän tuolla tori.fissä ja ihan vahingossa silmiini sattui tämä ihana pöytä. En muuten hetkeäkään epäröinyt vaan laitoin myyjälle heti viestin että onko tämä vielä myytävänä. Onneksi oli, koska tänään sunnuntaina me sen kävimme sitten hakemassa, samaan kauppaan tuli vielä tuo vanha tuolikin. 
Vaikka tämä on ehkä joku antiikki pöytä niin siitä huolimatta vaikka joku minut hirttäisi niin aion maalata tämän ja tuon tuolin valkoiseksi kalkkimaalilla kunhan kerkeen.. 

 Koska tämä väri ei todellakaan käy minun tyyliini. Tuoliin pitää myös vaihtaa tuo istuin kangas sekä laittaa lisää jotain pehmustetta koska on muuten aika kova istua.


Tämmöinen viikko oli takana tälläkertaa. Oikein ihana viikko vaikka raskas olikin koska joka päivä heräsimme tyttöjen kanssa kello neljältä aamulla lenkille sekä työpäiviä tähän viikkoon oli laitettu 6, joten tämä päivä oli ainut vapaa päivä ja tulossa on myös 6 päivän työputki. 

Ensi viikon ainut vapaapäivä on sunnuntai joka meneekin siellä Mikkelin koiranäyttelyssä. Sieltä ei varmaankaan mitään menestystä tule, mutta käydään se nyt pyörähtämässä kun kerta sinne ollaan ilmoittauduttu. Sitten onkin enää  Kuopion kolmepäiväiset näyttelyt ja sen jälkeen meidän näyttelyt onkin sitten käsitelty joksikin aikaa. 

Oikein ihanaa kesäistä ja lämmintä heinäkuuta, nauttikaamme tästä lämmöstä koska ei mene pitkään kun taas vettä sataa ja pakkanen paukkuu....








maanantai 9. heinäkuuta 2018

Tuusniemen ja Juvan koiranäyttelyt sekä monen viikon miettimisen tuloksena raskas ja vaikea päätös.


Niin se on vaan aikaa vierähtänyt taas parisen viikkoa. Lomalta paluu töihin oli tosi raskasta varsinkin kun edessä oli suoraan kuuden päivän työputki. Lauantaina alkoi työpäivän jälkeen olla ihan oikeasti puhti poissa, vaikka olikin ollut kolme viikkoa lomalla niin ei kyllä tuntunut siltä.

Sunnuntaille olin ilmoittanut Nupun Tuusniemen koiranäyttelyyn ja tuntui että ei kyllä millään jaksa lähteä koska sunnuntai oli ainoa vapaa päivä. Siinä sitten väsyksissä lueskelin noita tuomaripurinoita ja siellä kerrottiin tästä meidän tulevasta sunnuntai tuomarista että hän on todellinen naamatuomari jolle turha on tavan tallaajan viedä koiriaan, koska palkintosijat ovat kasvattajien ja toisten tuomareiden koirille. 

Tämän luettuani oli vielä ennestäänkin sitä mieltä etten todellakaan jaksa lähteä katsomaan sen tuomarin arvostelua Nupun kanssa. Kuitenkin sain onnekseni hyvin nukuttua sen yön ja niimpä jostain kumman syystä auton keula osoittikin kohti Tuusniemeä sunnuntai-aamuna.

Saavuinkin juuri kun kehässä oli lyhytkarvaiset chihut arvosteltavana ja ei ne turhaan siellä purinoissa tästä tuomarista olleet kirjoittaneet, vaan sellaisetkin koirat jotka hyppivät ja pomppivat olivat sertin koiria vaikka minäkään en saanut niiden liikkeistä mitään tolkkua. Pitkäkarvaisia en hirveästi enää viitsinyt katsoakaan, vaan odottelin vain sitä että tulee meidän vuoro ja pääsemme kotiin.

Mutta koska olin paikalle tullut ja meidän oli valitettavasti kehään mentävä niin niinhän me rintarottingilla sinne Nupun kanssa menimme. 
Nuppu sai ihan hyvän arvostelun mutta menestystähän sieltä ei tietenkään tullut, niinkuin jo arvasinkin.

Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomarina; Annaliisa Heikkinen
JUN ERI, JUK 2.

Kirjallinen arvostelu kuului näin:

Hyvän tyyppinen, hieman pitkärunkoinen narttu. Kaunis pää, Erinomainen purenta, isot hampaat. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hieman pysty lantio. Liikkuu ja esiintyy hyvin.



Sellaista siellä sitten oli se meininki. Valitettavasti jälkeenkin päin mitä olen kuullut ovat ihmiset olleet myös samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa mitä olin ennen näyttelyä lukenut. Koska tiedän että jokainen saa tässä maassa sanoa oman mielipiteensä niimpä kirjoitin myös sinne tuomaripurinoihin oman mielipiteeni asiasta.

Valitettavasti se taisi osua jotain vähän liian syvälle sydämmeen ja tämä saatanan kukkahattutäti haukkui sitten minut ja koirani siellä ihan julkisesti, että se siitä omasta mielipiteestäni. Muutenkin en ole oikein kotiutunut tuohon chihuporukkaan, koska olen saanut uutena ja ehkä tulevana chihukasvattajana vain paskaa niskaa, että näin chihupiiri ottaa uuden chihunomistajan vastaan. Mutta mitäs menin ottamaan pennun tuikituntemattomalta, kennelnimettömästä ja uudelta tuoreelta kasvattajalta, sen siitä saa.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa Juuan näyttely ja sinne oli myös ilmoitettu meidän pikkuinen Nitta. Vaikka tämäkin viikko oli töissä rankka niin siitä huolimatta innolla odottelin tätä Juuan näyttelyä ja Nitan viemistä sinne kehään ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa pidättelin itseäni enkä viitsinyt käydä lukemassa yhtään mitään näistä tuomareista vaan ajattelin että olen paljon paremmalla päällä ja innoissani siitä että mitä tämä meidän cavatuomarimme sanoo meidän pikkuisesta. 


Tuomarina meillä oli Eeva Resko josta en tiennyt yhtään mitään, koska hän ei ole ollut koskaan aikaisemmin arvostelemassa mitään koiriani, joten ihan yllätyksenä saatiin seuraava arvostelu.

Pentuluokka 1.

Kirjallinen arvostelu meni näin:

Oikeat mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä ylälinja. Kokoon sopiva luusto, hyvin kulmautunut edestä. Tässä vaiheessa hieman litteärunkoinen. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkui sivulta ja edestä hyvin. Liikkui takaa hieman pihtikinttuisella ja lyhyellä askeleella.

Eli sellainen pihtikinttu oli meidän Nitta... No nyt eikun vain vähän lenkkeilyä että saadaan lihasta tuonne takakinttuihin niin jospa se siitä pihtikinttuisuus häviää. Muuten oli tosi hieno arvostelu ainakin omasta mielestäni. Olen tosi ylpeä tästä kasvatistani vaikkei sieltä kunniapalkintoa ja roppia tullutkaan.

Nyt en viitsinyt paljon katsoa näiden chihujen arvostelua vaan kävin vaan kyttäilemässä että milloin olisi oma vuoro, koska olihan se tämäkin käytettävä kun sinne oltiin kerran tultu.

Tuomarina meillä oli Marja Kosonen.

JUN ERI, JUK 4

Kirjallinen arvostelu oli seuraavanlainen:

Viehättävä junnunarttu, erittäin kaunisilmeinen pää, hyvä purenta. Vahva runko, Esitetään tänään hieman pulskassa kunnossa. Hyvä raajaluusto, hieman alhainen hännänkiinnitys, Hyvä karvanlaatu. Sivuliikkeessä takaraajojen liikke jää vatsan alle. Potku saisi olla pidempi. Erinomainen luonne.

Ihan hyvä arvostelu, ainoastaan minua jäi vaivaamaan tuo "hieman pulskassa kunnossa". Pakko oli punnita meidän pikku neiti kun tulimme kotiin koska puoli vuotta sitten Nuppu oli punnittu ja se painoa 2,5 kiloa nyt lauantaina kun kotona sitten punnitsin niin vaaka näytti 2,6 kiloa. Joten puolessa vuodessa oli Nupulle tullut painoa 100g enemmän joten epäilen vähän tuota kommenttia, mutta kauneushan on katsojan silmässä, ja tällä kertaa kyllä aivan ihana koira voittikin tämän junnuluokan ei me ois mitenkään Kertulle pärjättykään.


Tämmöiset oli meidän näyttelyt tällä kertaa. Jäin vielä yhden cavakaverin kaveriksi sinne näyttelypaikalle koska hänen kaksi cavaa olivat rotunsa parhaita niin hänen piti mennä vielä niihin ryhmäkehiin. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan näistä saavutuksista vaikkei nyt sieltä ryhmistä sijoitusta tullutkaan, niin oli tosi mukava olla hänen kaverinaan.
 Muutenkin olet tässä miettinyt että kyllä minä todellakin olen enemmän cavaihminen kuin chihuihminen. Meillä on tosi ihana porukka tuossa cavojen näyttelyporukassa olemme iloisia toistemme saavutuksista. Onhan siellä joku voinut haukkua minut ja koirani mutta eivät he ole sitä ainakaan tehneet julkisesti niin kuin tässä chihuporukassa. Joten aion pysytellä edelleen cavaihmisenä enkä todellakaan aio tulla tommoiseksi kukkahattutädiksi ( niinkuin tämä cavakaverini sanoi, hah haha haa) mitä tuolla chihuporukassa on.

Näyttelyt on tällä kertaa siis näytelty ja sunnuntaina meille tuli tämä ihana pikkuinen cavaneiti Maija, leikkimään meidän Nitan kanssa, koska he ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Tämä pikkuinen on kyllä niin syötävän suloinen.


Vaikka Maija oli vielä vähän ujo, niin kyllähän näillä neideillä pikkuisen jo alkoi leikki sujua.



Nuppukin yritti epätoivoisesti saada Maijaa leikkimään mutta koska Maija ei ollut tottunut haukkumiseen ja Nuppu yrtti haukunnalla saada Maijaa leikkimään niin Maija pinkoi karkuun...


 Vaikka olen väsynyt jo tähän kaikkeen niin kyllä tämä pikkuisen Maijan kyläily sai minut hyvälle mielelle ja vahvisti vain tätä minun päätöstäni.

Eli olen tässä pitkään jo miettinyt ja yrittänyt tehdä päätöstä cavalierikasvattajan ja chihukasvattajan rooleista. Silloin kun otin Nupun niin minulla oli haaveissa käydä nupun kanssa näyttelyissä ja ehkä joskus tulevaisuudessa jos Nuppu pysyy terveenä ja kaikki menee hyvin niin teetän hänellä pentuja. 

Eli haaveena olisi ollut sekä cava että chihukasvattaja, mutta koska tässä on tapahtunut kaikenlaista niin luulen että tämä on ensimmäinen ja ainoa chihu joka meillä on tai tulee olemaan. Rakastan yli kaiken tätä pientä Nuppua ja omasta mielestäni tämä on kaunein koira mitä voi olla, mutta koska olen enemmän cavaihminen niin pysyn myös cavaihmisenä.

Olen myös pannut merkille että ihmiset ottaa aika pitkälti semmoisia rotuja mitkä ovat luonteeltaan samanlaisia kuin he itse ovat. Eli cavaihmiset ovat ystävällisiä ja rakastettavia kun taas chihuihmiset ovat niinkuin chihut äkäisiä ja räksyttäjiä niin kuin suurin osa chihuista on luonteeltaan. (paitsi meidän Nuppu).

Harmittaa ihan hirveästi että olen jo maksanut kaikki tulevat näyttelyt ennakkoon tuonne elokuulle asti, koska muuten olisin jättänyt ainakin Nupun osalta kaikki ne välistä. Toisaalta voinhan minä vieläkin jättää ne välistä mutta aikamoinen raha on niihin tullut upotettua joten pitää ainakin Nitta viedä että kuulee useamman tuomarin mielipiteen mitä siitä on kasvamassa, koska se on tällä hetkellä tärkeää kun se on oma kasvattini.
Nuppu saa sitten seurata siinä sivussa, mutta hänestä en odota Suomessa enää mitään. Elokuussa kun loppuvat nämä jo ilmoitetut näyttelyt niin sitten pidetään ainakin jouluun asti näyttelyvapaata. 

Olen myös tehnyt sen päätöksen että käytän Nuppua sen jälkeen vain ulkomailla ja koska Suomessa on pakko käyttää niin käytän vain ulkolaisilla tuomareilla, näin ollen saan ehkä puolueettoman arvostelun.

Tiedän ettei Nuppu ole täydellinen eikä mikään huippunäyttelykoira, siinäkin on vikoja niinkuin meissä kaikissa. Mutta ei silläkään pitäisi olla mitään merkitystä että olen sen ottanut joltain muulta kuin näiltä vanhoilta nimekkäiltä kasvattajilta. Mutta olen joskus aikaisemminkin saanut kuulla että "minä otin ihan OIKEALTA kasvattajalta" joka on siis ollut juuri näitä vanhoja nimekkäitä kasvattajia. Mutta jos aina vaan suositaan niitä vanhoja nimekkäitä kasvattajia niin käy siten että kukaan uusi ei uskalla alkaa kasvattajaksi vaikka voisi ollakin tarkempi ja tunnollisempi kuin nämä vanhat joilla on kymmeniä pentuja samoihin aikoihin. 

Lopuksi haluan pyytää anteeksi jos jotakin loukkasin tällä kirjoituksellani koska se ei ole ollut tarkoitus, vaan nämä asiat ovat pyörineet omassa päässäni jo pitkän aikaa ja koska suomessa on ainakin tähän asti ollut sananvapaus niin haluan sanoa oman mielipiteeni tästä asiasta.