Siirry pääsisältöön

Helmikuun ja Maaliskuun kuulumisia

Hei taas kaikille lukijoilleni pitkästä aikaa, niin alkaa kevät kolkuttaa jo ovelle ja kaikenlaista on tapahtunut näiden viimeisen kahden kuukauden aikana mitä on viimeisestä postauksestani. Nyt tuleekin taas täysi laidallinen juttua kun on vierähtänyt melkein kaksi kokonaista kuukautta siitä kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Toivottavasti olette jaksaneet odottaa ja pysytte vielä lukijoinani. 


Helmikuussa eleltiin elämää aika pitkälti koiranpentujen ehdoilla. Päivät menivät pentujen kanssa leikkiessä sekä niitä syöttäessä. Helmikuun 5:tenä päivänä pennut alkoivat maistella jo kiinteää ruokaa joten ruokakippojen täyttäminen oli pitkälti meikäläisen hommia. Lopulta Nuppu ulkoisti syöttämisen pitkälti minulle ja itse vaan loikoili aivan jossain muualla jos vain mahdollista.


Hyvin tuntui kyllä kiinteä ruoka jo maistuvankin mutta ei se Nuppu ihan helpolla vielä päässyt vaan kyllä nämä pikkuriiviöt olivat sen tisseissäkin kiinni aika ajoin.



Sitten muutamia kuvia vielä näistä pienistä palleroista, ensimmäisenä  on suloinen Leinottaren Eevertti Lumipyry, sittemmin kutsumanimeltään Pyry Valkeakoskella.




Toisena kuvaan astuu Leinottaren Eedvartti Lumimyrsky sittemmin  kutsumanimeltään Nasu Kuusamossa.


Sitten siirrytään tyttöihin. Ensimmäisenä ihana suloinen
Leinottaren Eleonoora Lumihelmi sittemmin kutsumanimeltään Ninni Kuopiossa.


Viimeisenä tämä meidän suloinen pikkuinen Leinottaren Eugenia Lumikukka sittemmin kutsumanimeltään Kukkis Joensuussa.



Pentupyörityksen lomassa oli käytävä myös sijoitusnarttu Leenun kanssa vähän ajelemassa Oulun eläinlääkäriklinikalla. Nellan kasvattaja järjesti Cavaliereiden MRI ryhmäkuvauksen joten meillä oli joka tapauksessa Leenun kanssa kuvauksessa käytävä joten tämä oli oikein hyvä hetki käydä sitten hyödyntämässä tämä ryhmäkuvaus.  Kivat oli kyllä maisemat ajella ei niiden puoleen ollut kyllä valittamista.


Pitkä oli taas matka ja vasta illalla saavuimme Kempeleelle ja Leenu oli mielissään kun pitkän autossa matkustamisen jälkeen vihdoinkin pääsi hangelle jaloittelemaan.


Minä olin erittäin tyytyväinen tästä matkasta kun pääsin valmiiseen aamiaispöytään. Mikäs sen parempaa oli aloitella kuvauspäivää kun sai mahan täyteen ja eikä tarvinnut itse aamiaista tehdä. Kyllä tällä pöperöllä päivä lähti hyvin käyntiin.


Aamiaisen jälkeen odoteltiinkin sitten nukkumatin tuloa ja Leenu oli tosi reipas. Kun Leenu oli välillä käynyt ottamassa nokoset ja pään Mri-kuvaus oli tehty niin Leenu ei pitkään makoillut vaan oli tosi pirteä lähtemään jo kotiin. Ennen kotiin lähtöä lääkäri vielä selitti minulle kuvauksen tuloksen mutta viralliset tulokset tulisi sitten aikanaan Kennelliitolta. Mutta mitä lääkäri oli siellä kuvauksen aikana nähnyt niin tämän Leenu neidin tulos oli erinomainen eli pyöreä 0 joten kasvattaja ei voinut kuin hymyillä onnesta.


Reissun aikana kotoa tuli tällainen kuvaviesti "moro". Nitta neiti oli taas kiivennyt pöydälle ja sieltä ilmoittanut pojalle, joka oli kotimiehinä, että täällä minä olen tuutko laskee alas.....


Tänä talvena on ollut ihan samperin paljon tuota lumen pa**aa, suoraan sanottuna. Loman jälkeen olin menossa töihin niin minua odotti siellä parkkipaikalla yllätys. Auton lämmitystolppa oli jäänyt noiden parkkipaikalta työnnettyjen lumien taakse piiloon joten turhapa sinne oli yrittääkään autoa saada lämpiämään. Voihan rähmä!


Sitten vielä tähän perään toinen ihan paska homma tämän lumen kanssa. Meillä on monta vuotta käynyt sama auraaja auraamassa tuon pihan ja aina on todellakin saanut olla sydän syrjällään mitähän tällä kertaa sieltä särkyy. Kuusi lyhtyä on tienhaarasta lentänyt jonnekin hemmettiin ja kerran myös se koko tolppa missä ne lyhdyt on. Ihme kun kukaan ei ole todellakaan kuollut kun se on tullut pihaan sillä vauhtia on ainakin sata lasissa. Voitte vaan kuvitella kun sellainen iso kone tulee sata lasissa pihaan että tulee tosi huonoa jälkeä, minusta jokaisen joka tulee ihmisten pihoihin niin pitäisi noudattaa varovaisuutta koska eihän sitä koskaan tiedä onko siellä muita koneita, lapsia tai eläimiä keskellä pihaa. 
Tänäkin samaisena iltana olin juuri koirien kanssa iltapissillä ja kuuntelin että meneekö tuo traktori tuolla tiellä vai onko se tulossa auraamaan meidän pihaa. Onneksi tajusin melko pian että se on tulossa meidän pihaan, äkkiä sit koirat sisälle ja viimeisen koiran kannoin nopsaan sisälle kun huomasin että taas kerran tullaan sata lasissa. Edellisenä iltana oli isännän kanssa puhetta että saattaa tulla rekalla käymään pihassa, no entäs jos se rekka olisikin ollut tuossa keskellä pihaa ja tuo touho tulee traktorilla, niin sehän olisi ajanut suoraan siihen keulaan koska sitä vauhtia oli todellakin sata lasissa. No onneksi ei rekka ollut pihassa. 
No menin sitten sisälle ja sanoin että touhottaja tuli taas auraamaan pihaa, niin isäntä lähti sanomaan että voiko se käydä auraamassa peltotien joka lähtee meidän pihalta. "Juu" oli sanonut auraaja ja lähtenyt siitä sitten taas sata lasissa ja suoraan ajoi koirien aidan paskaksi. No isäntä tuli sitten sanomaan miulle että älä päästä koiria sitten ulos, se aita on paskana. Voitte vaan kuvitella minkä raivarin minä sain, ei tarvinnut pitkään miettiä kuka sen aidan tulee korjaamaan. Onneksi isäntä otti puhelun auraajalle ja nätisti pyysi että se on sitten korjattava tuo aita, koska jos minä olisin soittanut niin en olisi kyllä nätisti pyytänyt. No heidän mielestään se oli meidän vika kun isäntä oli käskenyt sen auraajan mennä sinne peltotielle auraamaan, oli myös sanonut että teillähän on kotivakuutus joka tuon korvaa....what...miksi se pitää meidän vakuutuksesta korvata koska he sen rikkoivat.


Onneksi tulivat sitten järkiinsä ja kävivät vielä illalla korjaamassa tuon aidan. Muutama tolppahan siinä on poikki ja verkko on repeytynyt muutamasta kohti, mutta kyllä se nyt kestää kun lumi pitää sitä pystyssä. Mutta isäntä kävi siihen sitten seuraavana päivänä uudet tolpat ja verkon että kun kesä tulee niin sen saa korjattua. Mutta siihen iltaan loppui tämän auraajan meillä käynti ja isäntä etsi uuden auraajan joka on nyt pari kertaa käynytkin ja on tosi rauhallinen sekä malttaa ottaa todella puhtaaksikin tuon pihamaan. Eikä tarvitse hätäillä pois alta kun traktori tulee pihaan vaan voi ottaa ihan rauhallisesti.


Vielä muutamia kuvia näistä meidän pienistä palleroista, tässä on meidän pienet tytöt. 
Ninni ja Kukkis



Sitten vielä poitsut Napsu ja Pyry.


Vaikka tätä lunta on ihan hitokseen, niin voi kyllä sanoa että ei voi olla kauniimpaa kuin sininen taivas ja valkoinen maa. En kyllä ihmettele mistä tulee Suomen lipun värit kun näitä kuvia nyt tänä talvena on katsonut. 


Meillä on todellakin tänä talvena ollut tuota lunta, koskaan minään talvena ei olla katoilta pudotettu lumia mutta tänä talvena on ollut pakko on sitä ollut ihan hitokseen. Tästäkin kuvasta kun katsoo niin lumivallit ovat niin korkeat jo pihamaassa että vanha räihnäinen aittakin on peittynyt lumen väliin. Toisaalta oisin toivonutkin että tuo rötiskö olisi kaatunut tuon lumen painosta ja olisi pitänyt purkaa pois, mutta toisaalta missäs minä sitten pidän kaikkea puutarhakamaa jos tuo olisi pitänyt purkaa pois?


Vielä muutama kuva tästä talon edestä miten paljon tuota lunta on tänä talvena tullut mätettyä mutta onneksi isäntä osti tuon pienen lumilingon niin sillä on saanut edes jotenkin nuo käytävät aurattua, eihän noita olisi saanut mitenkään enää käsipelillä tuonne kinoksien päälle heitettyä.


Kesähuoneellekin on polku helppo ollut tehdä tuolla pikku lingolla, muuten varmaan olisi koko polku jäänyt tänä talvena tekemättä.


Talosta pihamaalle vie myös korkeat penkat menevä polku. Toivottavasti nuo lumet sulavat ennen juhannusta.


25 päivä helmikuuta olikin sitten pienten pennun palleroisten ensimmäinen eläinlääkärissä käynti. Niimpä pakkasin palleroiset kassiin ja lähdimme käymään ihanan eläinlääkärimme Pian hoiviin. Siellä pennut tarkastettiin sekä sirutettiin, kaikki oli tosi reippaita ja kun kaikki oli kunnossa pääsin rekisteripapereita tilaamaan.


Samalla reissulla vein auton vuosihuoltoon ja sillä aikaa vietimme pentujen kanssa laatuaikaa mummon luona. Pennut olivat tosi mielellään siellä ja tutkiskelivat paikkoja.


Pennut saivat vähän uutta kokemusta uudesta paikasta ja ihmisistä näin ollen luulen että teki pennuille oikein hyvää.


Pennut viihtyivät mielellään rapsutettavana.


28 päivä helmikuuta olikin sitten vuorossa vähän valokuvausta. Ystäväni Sonja tuli taas avuksi kun yritimme seisottaa näitä sähikäisiä pöydällä että olisimme saaneet edes jonkunlaista seisonta kuvaa. No parin kanssa onnistuimme aika hyvin mutta parilla oli niin paljon vauhtia että kuvaaminen oli aika haastavaan. Mutta onneksi yhteispelillä kuvaukset onnistui aika hyvin.  

Ensimmäinen kuvattavamme olikin tämä "Eevertti" poika jonka saimme aika hyvin seisomaan ja poseeraamaan.


Seisontakuvan seuraksi otettiin myös kasvokuva. Nämä kasvot ovat kyllä niin söpöt.


Seuraavaksi oli toinen poikamme eli "Eedvartti"
 Pikkuisella on niin paljon tuota karvaa että ei paljon tuota mahan reunaa näy tuossa taljan päällä, mutta tosi terhakkaasti hänkin sitten lopulta seisoi.


Sitten hänestäkin vielä tuo kasvokuva, tosi kauniit kasvot ovat myös hänellä ja hän oli ensimmäinen jonka korvat olivat jo melkein pystyssä.



Seuraavana tämä meidän pikkuinen "Eugenia". Voi että kun hän on hurmaava ja seisominen onnistui häneltä täydellisesti, hän oli kuin luotu siihen.



Katsokaa tuon pikkuisen naamaa, se on niin syötävän söpöläinen. Harmittaa ihan vietävästi kun olisin halunnut hänet jättää kotia mutta koska oli muita suunnitelmia niin pakko oli hänet antaa pois. Mutta onneksi tämä pikkuinen meni tuohon naapuri kaupunkiin ja minä ehkä nään häntä usein.


Lopuksi tämä meidän toinen tyttömme "Eleonoora". Hänkin on todella söpöliini.


Hän oli sitä mieltä että tämä seisominen ja poseeraaminen ansaitsee kieli irvistyksen. Hänen kanssaan oli myös vähän haasteellista tuon seisontakuvan kanssa kun hänkin on sellainen karvapallo että mahanreuna sekoittuu tuohon taljan karvoihin.



Sitten tulikin sellainen niin sanottu äkkilähtö kun Leenu, tämä minun sijoitusnarttuni, kävi omistajansa kanssa progetestissä. Vähän oli liian myöhään huomattu Leenun juoksun alkaminen niin minun laskujen mukaan meinasi astutus myöhästyä, koska progen arvo oli jo aika paljon ja hänet oli astutettava heti. No eihän siinä mitään muuten olisi ollut ongelmaa mutta kun sulho on Kempeleellä ja matkaa sinne on aika paljon. Eihän siinä auttanut muu kuin pakata tavarat ja koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä illalla ajelemaan kohti Kempelettä. 
Tulevana viikonloppuna olisi ollut pienten palleroiden luovutus, mutta olin jo onneksi sopinut että koska joka tapauksessa minulle tulee lähtö sinne pohjoiseen silloin viikonloppuna niin tuon pari pentua uusiin koteihin tullessani. Niinpä laitoinkin viestiä uusille omistajille että minulle tulikin ns. äkkilähtö ja olen nyt heti tulossa, kysyin voinko siis tuoda pennut tullessani. Onneksi se sopi uusille omistajille hyvin ja eipä auttanut kuin laittaa pentujen tavarat sekä pennut kyytiin ja niin matka kohti pohjoista voi alkaa. 



Toinen pentu jäikin matkalla Kuopioon ja toinen matkasi sitten perille asti Kempeleelle. Vähän harmittaa kun mielelläni olisin luovuttanut pennut kotona mutta koska Kuopiolaiset olivat jo käyneet meillä ja olen heidät tavannut niin ei sinänsä ollut mitään ongelmaa antaa pentua heille siinä matkalla.


Pennut matkusti tosi hyvin siihen Kuopioon asti mutta kun tämä toinen poika jäi siitä eteenpäin sitten yksisteen tuonne boxiin niin sillä oli vähän väliä itkuinen olo. Mutta muuten matka meni ihan kivasti ja pikkuinen pääsi meidän kanssa viettämään hotelli elämää, eikä hän sitten ollut millänsäkään viihtyi tosi hyvin.


Ja mikäs näissä reissusta on parasta, no tietenkin taas valmiit aamiaiset. Koska olimme vasta puolen yön aikaan perillä niin päätimme uroksen omistajan kanssa että nukumme ensin yön ja sitten aamiaisen jälkeen tulemme kokeilemaan sitä rakkausavoliittoa.


Alimmainen kuva kertoneekin aika paljon, eli rakkaus roihahti näillä kahdella ja rakkauden hedelmiä saamme sitten odottaa kesän aikana.


Tämä ihana ja komea sulho oli nimeltään Edi ja hän antoi Leenulle kaikkensa jonka jälkeen olikin sitten hänen vuoro huilata.


Leenu oli niin tyytyväinen ja hänellä oli olo kuin omenalla "punaiset posket ja siemenet sisässä" näin ainakin toivomme. Vaikka hän oli ensikertalainen näissä hommissa niin eipä näyttänyt tällekkään neidille traumoja tulleen. Niin oli iloinen ja olisi halunnut vielä leikkiäkin Edin kanssa koko hommelin jälkeen, mutta Edin voimat oli menneet koko koitokseen ja hän halusi vain huilata. 


Toinen matkalla mukana ollut pikkuinen joka jäi matkalla jo Kuopioon yö oli mennyt hyvin ja omistajat olivat ihan haltioissaan pikkuisesta. Vähän oli syömisen kanssa alku kankeutta koska ei ollut ruoka oikein maistunut parina ensimmäisenä päivänä mutta siitä se sitten oli korjaantunut ja pikkuinen Ninni viihtyy hyvin uudessa kodissaan. ( kuvan on ottanut uudet omistajat)


Ouluun saakka matkustanut pikkuinen poika pääsi sitten seuraavana päivänä uusien omistajiensa luokse ja hän matkusti vielä vähän ylemmäs pohjoiseen eli Kuusamoon saakka.  Pikkuinen poika jota Napsuksi kutsutaan on saanut aivan ihanan pesän jossa hän näyttäisi tykkäävän nukkua. Pikkuisella Napsu pojalla menee myös hyvin uusien omistajien luona. (Kuvan on ottanut uudet omistajat)

 

Se oli sit sellainen pikainen reissu pohjoiseen näiden karvakorvien kanssa. Kotona oli vielä pari pentua ja kevättä kohden mennään joten pitihän se keittiön pöydälle käydä vähän keväistä väriä piristämään mieltä kun kyllä se vaan niin haikea mieli on kun nuo pienet rakkaat lähtevät maailmalle.


Seuraavaksi lentikin pesästä sitten tämä pienokainen, mutta onneksi hän ei lentänyt kauaksi. Tämän pienokaisen jälkeen tuli kyllä niin haikea mieli kun alunpitäen olin halunnut tämän jättää kotiin. Mutta hänkin sai hyvän ja rakastavan perheen joten ei minulla ole mitään mieltä olla surullinen.


Pikkuisen jälkeen kotiin jäi enää "Eevertti". Mutta hänenkin uusi perhe odotteli häntä kuumeisesti kotiin. Minun piti lähteä pojan ja mummon kanssa pienen mummin hymypojan 1-vuotis synttäreille Nastolaan joten tämä pikkuinen poika lähti sitten meidän kyydissämme uuteen kotiin. Perille päästyämme "eevertin" uudet omistajat saapuivat melkein heti hänet hakemaan ja haikein mielin luovuin tästä ilopilleristä. 


Vaikka mieli oli haikea viimeisen pennun luovutuksesta niin onneksi minua piristi tämä pikkuinen mumminmussukka. Meillä olikin hänen kanssaan paljon tekemistä kun olin vienyt hänelle taas yhden puuhakirjan jota meidän piti yhdessä täyttää. Voi että olen kaivannut näitä meidän yhteisiä hetkiä.


"Eevertti" eli Pyry viihtyi hyvin uudessa kodissaan ja virtaa riitti kyllä sielläkin. Aivan mahdottoman ihana pakkaus. (kuvan on ottanut uusi omistaja)


No sitten vähän jännimpiin hetkiin, tai no eihän tässä vielä mitään jännitettävää ole kun numerot on jo tulleet. Eli nyt varmaankin tiedetään että näyttelyt pidetään kun kerta numerot on saapuneet. Ymmärsitte varmaankin että olen vihdoinkin koiranäyttelyyn menossa tämän saakelin K:n jälkeen joka on tehnyt sen että melkein kaikki näyttelyt perutaan tai siirretään ja koska mitään rajoituksia ei enää ole niin minun ymmärtämykseni ei riitä miksi näitä taas perutaan. 


Sitten toinen jännittävä uutinen, tai eihän tämäkään mikään jännittävä ole. Kävin nimittäin ostamassa uudelle tulokkaalle ruoka- ja vesikupin sekä pari ikiomaa lelua. No varmaan huomasittekin että tällä kertaa ei tullut vaalenpunaista tai pinkkiä, no ei tällä kertaa.


Eli tällainen pikkuherra saapui meille viimeinkin. Sutki on ollut jo pitkään katsottuna mutta koska tässä on ollut vähän kaikenlaista säätämistä näiden jo olemassa olevien koirien kanssa niin tämä poitsu odotteli saapumistaan kasvattajalla. Eli olin tätä pikkuherraa käynyt katsomassa jo pienenä pentuna tuolla tutulla kasvattajalla ja ollut siinä uskossa että hän muuttaa meille. Mutta koska tässä on ollut koronaa,  2 kertaa matkattu Ouluun ja omat pennut niin en viitsinyt ottaa häntä tämän shown keskelle, niinpä hän odotteli rauhallisimpia aikoja kasvattajalla ja koska nyt talossa alkoi olla jo suht rauhallista niin nyt oli Sutkin aika tulla kotiin.


Ensimmäinen ilta uudessa kodissa oli vähän kauhun sekavaa koska hän on kuitenkin jo 8 kk. Aluksi kaikki oli hirveää.... kauhea.... mutta sitten kun oli nukuttu yön yli niin kaikki näyttikin jo vähän paremmalta. Vielä on Sutkilla jotakin eroahdistusta tai jotakin koska minun kanssani hän on ihan normaali mutta isäntää se haukkuu ja murisee. Sutki käy häneltä kyllä ihan nätisti nameja mutta ei anna liikuttaa vaan väistelee ja ärisee ja murisee. Mutta katsotaan nyt ajan kanssa miten meillä menee, kunhan tuo mörköjaksokin menee pois.


Sutki on kyllä komea poika kunhan vähän saadaan tuota luonnetta tasattua niin koitellaan mennä sitten näyttelyynkin. No hups johan hänet on Polvijärvelle ilmoitettukin, mitähän siitäkin tulee jos se murisee ja ärisee kaikille....(paitsi miulle)


Silloin Lahden reissulla juhlimme pienen mumminhymypojan 1-vuotis synttäreitä vähän ennakkoon koska emme päässeet oikeana viikonloppuna niitä
 viettämään. Oi miten komea pieni poika hän onkin.


Koska nyt alkoi oikeastaan olla jo pentu vapaa aika, mitä nyt ei oteta huomioon noita junioreita,  Sutkia ja Millaa, mutta he ovat onneksi jo sisäsiistejä pääosin. Niin koska tykkään pitää matot lattialla koko pentuajan, että he eivät liukastelisi noilla laminaatti lattioilla, niin tiedätte varmaan että mitä noista meidän matoista löytyy kun pennut lähtevät maailmalle. No sieltähän löytyy vaikka sun mitä, vaikka olenkin niitä suihkepullon ja rätin kanssa välillä hankaillutkin. Varsinkin tuo iso olohuoneen karvalankamatto on aika laikukas ollut aina pentujen jälkeen kun sinne on pissi jos toinenkin tullut.

 Yleensä olen pesettänyt aina nämä isot matot pesulassa ja pienemmät pessyt sitten kesällä itse, mutta tulin siihen tulokseen että halvemmalla pääsisin jos saisin kaikki matot pestyä itse. Niimpä etsiskelin tuolta verkkokaupoista jonkinlaista pesuria jolla voisin varsinkin tuon ison karvalankamaton pestä itse paikoillaan ollessa. 
Niimpä löysin Kärkkäiseltä aivan mahtavan ihan oikean mattopesurin, olen tuota nyt testannut pari kertaa ja matto on tosi puhdas! Yes, aivan huippu kone, pesee tosi puhtaaksi ja nostaa kaikki karvatupsutkin ylös imurointia varten. Nyt voin kerran viikossa pestä tuon maton siivouksen yhteydessä ja meillä on jatkuvasti melkein puhdasta. Samalla koneella saisi pestä myös lattiat joten aion kokeilla remontin jälkeen saanko nuo laattalattiat miten puhtaaksi tuolla vehkeellä. Kerron teille sitten miten minulle kävi.


Sitten kerron teille vielä siitä näyttelystä minkä numerolaput teille jo näytinkin ja voitteko uskoa niin ne pidettiin ja pääsimme kolmen nelijalkaisen karvakorvan kanssa käymään tämän vuoden ensimmäisessä näyttelyssä. Mukana minulla oli siis Lily, Milla ja Kusti. Lily pääsi taas pitkästä aikaa harjoittelemaan näyttelyitä ja Millalle tämä oli ihan uusi kokemus joten heti se oli hänenkin aloitettava harjoittelemaan.

Näyttelyt olivat Enossa 27.3.2022
Tuomarina toimi Veli-Pekka Kumpumäki
Lily (Leinottaren Cassandra Kesäheinä)

Arvostelu:
NUO Eri 1

Hyvät mittasuhteet, sopiva luusto. Hyvä kallo, joka saa vielä täyttyä. Tummat silmät. Hyvä kuono. Hyvä rintakehä ja täyttynyt eturinta. Hieman pitkä lanne. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hyvä turkki tulossa. Ryhdikkäät liikkeet. Taka-askel kaipaa raivia.

Eli tosi hyvät arvostelut, olen ihan tyytyväinen. Lily käyttäytyi aivan mallikkaasti mitä nyt vähän irvisti tuomarille, mutta tuomarista se oli vallan huvittavaa. Onneksi ei kuitenkaan rähissyt eikä purrut niin siitä olen erittäin tyytyväinen koska tämä tuomari tarkasteli päätä moneen kertaan. Tästä ei ole kuin suunta ylös päin, harjoitus tekee mestarin.



Sitten meidän säheltäjä....
Sama näyttely ja sama oli tuomarikin kuin chihuilla.

Milla ( Leinottaren Diivaliina Kesäyö)

Arvostelu:
JUN EH, JUK 4

Hyvät mittasuhteet. Siro luusto. Iloinen olemukseltaan. Hyvä rintakehä jonka tulee syvetä. Erittäin hyvä kallo. tummat silmät. Kuono kaipaa lisää toppauksia. Hyvä ylälinja. Riittävästi takakulmauksia. Turkki vaihtumassa, tänään kovin lyhyessä karvassa. Iloiset, vielä kovin huterat liikkeet. Koira tarvitsee aikaa...

Aivan ihana arvostelu, kyllä tämä rimppakinttu todellakin tarvitsee vielä aikaa onhan se vasta 9kk. Mutta tässäkin tapauksessa harjoitus tekee mestarin ja toivottavasti tulee noita näyttelyitä että tämä pieni rimppakinttu saa sitä harjoitusta.




Sitten mukana oli vielä tämä herra eli
 Kusti. 

Arvostelu:
AVO Eri, AVK2 Sa, PU 3

Erinomaisen hyvät mittasuhteet. Erinomainen runko, luusto. Erittäin hyvä rintakehä ja eturinta. Hyvä ylälinja ja takaosa. Hyvä kallo. Kauniit tummat silmät ja täyteläinen kuono-osa. Hyvä turkin laatu. Erittäin hyvät liikkeet ja oikea asenne.

Kustilta löytyy asennetta, tosi hyvä arvostelu vaikka taas jäätiin siitä viimeisestä sertistä taas pikkuisen. No katsotaan nyt tänä keväänä näinköhän saadaan tälle pojalle se viimeinen serti ja hän pääsee nauttimaan kotipäivistä.



Tämmöinen oli sitten se meidän tämän vuoden ensimmäinen näyttelypäivä, ei huono sanoisinko. Mutta nyt ei ole taas kuin suunta eteenpäin. 

Lily eli Leinottaren Cassandra Kesäheinä kävi 28.3 ensimmäisissä virallisissa terveystarkastuksissa kun suunnitelmissa olisi jos vaikka tälle pikkuneidille saataisiin ensimmäinen pentue syksyllä. Eniten pelkäsin tätä käyntiä siksi että Lily on vähän varuillaan vieraiden ihmisten seurassa niin mietin että näinköhän se ärhentelee sille tohtorille ja pitäisikö kuonokoppa laittaa että saa ne silmät katsottua.

 Mutta neitihän käyttäytyi aivan mahtavasti ja lääkäri sai tutkittua polvet, silmät ja sydänkuuntelukin onnistui tosi hyvin. Tutkimuksen tulos olikin sitten toinen juttu, en osannut ollenkaan aavistaakaan että toisessa Lilyn polvessa oli niinkin paljon väljyyttä että sen tulos oli 2. Mutta muuten tarkastuksen tulos oli tosi hyvä. 
Tuloksena oli siis silmät OK, sydän OK, polvet 0/2 .


Semmoisia tarinoita minulta tällä kertaa ehkä seuraavalla kerralla jotain muuta. Toivottavasti jaksoitte lukea koska nyt oli taas piiiiitkä tarina kun jotenkin ei vaan riitä aika päivittää tätä blogia niin usein kuin pitäisi ja sitten kun aikaa olisi, ei ole ollut mitään päivitettävää. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä olette mieltä.

Mukavaa kevään odotusta teille kaikille lukijoilleni ja palataan taas uusien asioiden kanssa kevään aikana. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattuja vauvanleluja...

Hei taas... Taas on viikko vierähtänyt ja ensimmäinen kokonainen helmikuun viikko on nyt takanapäin..... Minulla tämä viikko onkin ollut tosi työntäyteinen viikko, uusi työ ja uudet haasteet ovat vieneet kyllä minusta mehut ihan kertaheitolla. Kun aamulla herää klo. 6.00 ja tekee aamurutiinit ja lähtee töihin yhdeksäksi sekä palaa vasta puoli kuuden aikaan kotia, niin ei siinä enää jaksa oikeastaan mitään tuunata eikä tuusata. Koska viikko on vierähtänyt pääasiassa töiden merkeissä niin hirveästi ei ole kerennyt tuunaamaan tai tuusaamaan mitään uutta...valitettavasti. Kuitenkin iltaisin telkkaria katsoessa on tullut heilutettua tuota virkkuukoukkua ja jotakin pientä sieltä on valmiiksikin saatu.. Koska olen saanut vihiä että minusta saattaisi tulla mummo ensi kesän lopulla niin pitihän minun uudelle tulokkaalle vähän virkkailla kaikkea kivaa...Koska tiedän aika hyvin että mikään ei ole koskaan 100 % varmaa, että kaikki menee hyvin ja minusta se mummeli sitten tulee, olen ollut väh

Pitsienkelien ohjeita....

Ensimmäinen enkelin malli oli tämä. Tähän ohjeen löysin Neljässä polvessablogista.  Tosi selvä ja helppo ohje. Laitan tähän vielä tämän ohjeen uudestaan. Tarvikkeet: Valkoista puuvillalankaa. Itse käytin Novitan virkkauslankaa.  Virkkuu koullu no. 1,75 16 mm puuhelmi. Koko enkeli virkataan yhtenä kappaleena päästä helmaan asti. Enkelin virkkauksessa lyhenteet tarkoittavat seuraavaa: ps = piilosilmukka kjs = ketjusilmukka ks = kiinteä silmukka p = pylväs Pää: 1. krs : kierrä lanka sormen ympäri ja tee renkaaseen aloitussilmukka. Virkkaa renkaaseen 6 ks, vedä rengas tiukaksi ja sulje piilosilmukalla. 2. krs : virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan, sulje piilosilmukalla. 3.-7. krs: virkkaa ks jokaiseen silmukkaan.  Laita 16 mm puuhelmi enekelin päähän ja kiinnitä helmi ompelemalla käsin muutamalla pistolla kaulan ympäri. Vartalo ja siivet: Tästä eteenpäin virkataan siirtyen suoraan edelliseltä seuraavalle kierrokselle. Kannattaa kierro

Viime viikon Lahden reissu! Ostoksia ja koiranäyttelyhommia!

Niimpä se on vierähtänytkin taas kaksi viikkoa viimeisestä päivityksestä. Kahteen viikkoon mahtuu tällä kertaa monenmoista ja pääosassa on tietenkin viime viikonlopun Lahden reissu tyttären luona..... Viikko oli raskas niinkuin nykyisin tuntuu olevan joka viikko, tää kevät on omalla tavallaan ihanaa aikaa mutta jotenkin se vaan panee miun pään ihan sekaisin...Eikä kyllä auttanut yhtään noiden kellojenkaan rumppaaminen taaskaan...nyt tämä väsymys pukkaa kuitenkin vielä kovemmin esille kuin aikaisemmin...tekeeköhän ikä jo tehtävänsä ja aivot eivät pysy enää mukana, tiedä häntä!!! Mutta viikko huristettiin ihan normaalisti töissä ja torstai-iltana valmistauduttiin jo, koska perjantaina oli tarkoitus lähteä suoraan töistä kohti Nastolaa. Koirat oli siis tarkoitus viedä myös sunnuntaina näyttelyyn joten niidenkin pesu oli siis tehtävä torstai-iltana... Netta oli ihan nolona kun hänet oli pesty ja laitettu kylpytakki päälle, kyllähän se Nellaakin vähän nolottaa, mutta ei todellak