Hei taas, kaksi viikkoa hurahti taas siitä edellisestä postauksesta ja oli tosi kiva kuulla että tätä minun blogia luetaan sittenkin. Minun elämäni pyörii pääasiassa näiden karvakorvien kanssa ja koska tämän koronan tuomien rajoitusten takia kaikki näyttelyt ovat peruttu niin yritetään kuitenkin keksiä jotain kivaa. Niinkuin kaikki varmaan tietääkin olin kova urheilemaan ja kuntoilemaan aikaisemmin, mutta sitten tuli se keuhkokuume eikä sen jälkeen ole paljon jaksanut kuntoilla joka on johtanut siihen että olen ihan rapakunnossa. Kun tulee facebookin muistoista noita kuvia joissa meikäläinen on tosi timmissä kunnossa niin silloin aina päätän että nyt, nyt otan niskasta itseäni kiinni ja aloitan. Mutta ei se onnistu, ei jaksa, eikä pysty, sen verran olen kuitenkin saanut itseäni niskasta kiinni ja olen alkanut lenkkeilemään koirien kanssa joka sinällänsä on jo hyvä alku. Vaikka aika usein aamulla kun kello soi ja ikkunasta katsoo ulos niin kauhistuttaa kun on jo kauhean pimeää, niin jos