Tammikuun mietteitä...elämän ihmeitä....suloiset koiranpennut

 Tammikuun alussa alettiin valmistautua jo Nupun ja Zodin rakkauden hedelmien tuloon. Koska olen päivät töissä ja kukaan ei ole kotona niin onneksi on keskitty nämä valvontakamerat. Niimpä virittelinkin 3. päivä tammikuuta kameran valvomaan pentulaatikkoa.

Pentulaatikonkin laittelin paikoilleen ja kaikki alkoi olla valmista pienten rakkauspakkauksien tuloon.

Olen jo pitkään useamman vuoden halunnut nämä beiget Marimekon unikkomukit tai oikeastaan siitä lähtien kun nämä unikkomukit tulivat myyntiin, mutta en ole vaan raaskinut näitä ostaa. Niimpä pyysinkin tai oikeastaan annoin vinkin että minulle voisi ostaa joululahjaksi Marimekon lahjakortin näin saan nämä sitten ostettua itselleni.

Niimpä olinkin ollut kilttinä ja joulupukin säkistä ilmestyi tämä Marimekon lahjakortti ja sain kun sainkin nämä mukit ostettua. Niinkuin sanotaan niin nälkä kasvaa syödessä ja nyt haluaisin näitä lautasia näille mukeille kaveriksi. Yhden lautasen sainkin mutta sen tarina onkin sitten sellainen että, minulla oli pari Pentikin mukia ja lautasta ja työkaverilla oli myös. Niimpä hän halusi ostaa minulta ne Pentikin astiat pois ja niimpä sitten ehdotin vaihtokauppaa että saat ne jos ostat minulle vaikka tilalle noita Marimekon unikkolautasia. Niimpä sain yhden lautasen ja nyt olisi haaveena saada niitä lisää. Jos sinulla tai jollakin pyörii niitä kaapeissa niin voisin ostaa ne pois.

Kun joulu on mennyt ja kevättä kohden mennään niin jouluruusu lähti tuosta olkkarin pöydältä tuonne peräkammariin pelargonioiden kaveriksi. Se olikin hyvä idea koska se olisikin kuollut tuossa, mutta koska tuolla peräkammarista on vaan n.10 astetta lämmintä niin näyttää siltä että saan kun saankin sen pidettyä siellä hengissä ja vietyä sitten ulos kun kevät koittaa. Jouluruusun paikalle tuli sitten tämmöinen ruukkuruusu joka ei kyllä pitkään tässä viihtynyt ja kuoli aika nopeasti pois :(

Olohuoneenkin jouluverhojen aika oli siirtyä tuonne kaapin perukoille ja  pitkiksi verhoiksi valikoitui näin talviajaksi nuo Vallilan luontopolkuverhot mutta ensimmäinen ajatus oli että laittaisin vaan nuo pitkät verhot näin saisin enemmän valoa sisälle noista ikkunoista. Mutta ajatus oli tuhoon tuomittu koska tuo vanhanajan verhokotelo on olemassa ja sen takana rullaverhot ikkunan pokissa kiinni niin näky ei ole mikään kaunis. Joten sit tulikin ongelma, millaisen kapan minä tuohon laitan koska en halunnut mitään paksua ja korkeaa koska edelleenkin halusin tuota valoa paljon sisälle.

No jonkun aikaa netissä pyörittyäni löysin Ellokselta, saa nyt välttää ehkä löydän siihen vielä jonkun toisenlaisen. Tähdetkin ovat jo poistettu joten meillä on ihan kokonaan joulu raivattu jo pois. Nyt vaan odotellaan kevättä ja sisustellaan sen mukaan.

9. päivä tammikuuta olikin sitten tämä ihana hetki kun Nuppu pyöräytti neljä ihanaa palleroa. Synnytys sujui aivan todella mallikkaasti ja vähän niinkuin yllätti meikäläisenkin. Töissä oli sovittu että ilmoittelen viikonlopun aikana tulenko maanantaina töihin, olin nimittäin varma että synnytys tapahtuu maanantaina ja jos vanhat merkit paikkansa pitää niin huomaan Nupusta jo sunnuntaina milloin synnytys tapahtuu. No kaikkihan ei mennyt niinkuin olin kuvitellut, lauantaina Nuppu-neiti ei näyttänyt mitään merkkejä siitä että olisi pentuja alkanut tekemään vaan oli ihan normaalisti. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin unta että Nuppu pyöräytti neljä punaista Suomenpystykorvan näköistä pentua ja minä kauhusta kankeana ajattelin että mitä hittoa. No siihen kamalaan painajaiseen herättyäni n. klo 5.30 ajattelin että yritämpä uudestaan käydä nukkumaan, mutta siinä sitten muutaman minuutin kuuntelin isännän kuorsausta ajattelin että otan tyynyni ja täkkini ja vaihdan nukkumapaikkaa tuonne Nupun luokse toiseen huoneeseen. No siellä se Nuppu sitten istui pentulaatikossa ja katsoi minua anovilla silmillään että nyt tapahtuu. Heitin tyynyn ja täkin sohvalle ja jäin seuraamaan tilannetta. Huomasin että Nuppu ponnistelee joten nyt on h-hetki, eipä siinä kauaakaan sitten mennyt kun ensimmäinen pojan koltiainen olikin jo maailmassa. Ensimmäisen pojan syntymäaika oli 7.20, toinen pentu joka oli tyttö syntyikin heti 7.50. Nuppu hoiti synnytykset tosi mallikkaasti ei läähättänyt oikeastaan yhtään vaan kävi pitualleen ja alkoi ponnistamaan, katsoin välillä että ei kai tuo neiti nuku välillä :) no seuraavan pennun syntymisen välissä olikin sitten n. tunnin verran koska toinen pojan koltiainen saapui tähän maailmaan klo. 9.01. Siinä Nuppu hoiti tosi hienosti pentujaan ja sitten pulautti 9.28 viimeisen eli toisen tyttären pihalle. Näin meidän pentulaatikossa tuhisi 4 pientä chihupalleroa ja kaikki näytti olevan tosi hyvin. 

Kun pennut oli saatu maailmaan lähti Nuppu käymään ulkona pissillä. Minä jäin sitten seuraamaan näiden pienten palleroisten unta.

Tässä ovat maailmaan tullet pienet pojat, toinen on kerman värinen ja toinen soopeli, aivan suloisen ihanat pojan koltiaiset.

Tästä kasasta löytyykin sitten pienet prinsessat, eli tytön tylleröt. Molemmat tytöt ovat kerman värisiä.

Kun Nuppu oli tullut pissiltä ja pesulta olikin heti taas ruokailun aika. Ruokaa on Nuppu antanut tosi hyvin näille pienille ja paino on noussut kohisten. Cavoilla olen aina ihaillut niitä päälaella olevia Englanninkuningattaren sormen jälkiä, mutta tämän pojan päässä oleva sydän on jotain aivan ihanaa, hän on todellinen rakkauslapsi.

Tässä vielä kuva ylpeästä isästä, aika komea on tämä nuori herra vai mitä olette mieltä?

No pennut ja Nuppu oleskelevat ihan rauhassa tuolla yhdessä kammarissa ja nämä muut vinkulat pyörivät sitten pöydillä. 

Tämä oli jotain ennenkuulumatonta, koska ei meillä ole aikaisemmin kukaan ollut tai varsinkaan istunut tai maannut pöydällä. Tämäkin neiti kyllä on istunut tuolilla eikä ole siinä istuessaan edes varastanut pöydältä mitään syötävää. Mutta nyt hän makoili siinä ja kun käskin alas niin nousi vain istumaan eikä tehnyt mitään elettäkään että olisi sieltä alas tullut. Eikä pöydällä ollut edes mitään syötävää että olisi sen takia sinne mennyt, ei vaan neiti vaan halusi istua pöydällä.

Pienen maanittelun kauttakaan ei neiti tullut pöydältä alas vaan odotteli että minä käyn hänet sieltä laskemassa. No eihän minulla ollut vaihtoehtoa vaan nostaa Nitta-neiti pöydältä alas. Kun neiti oli oppinut tämän pöydällä istumisen niin siellä se on melkein joka päivä.... että semmoista.

Meidän päivät menevätkin aika pikään tämän viisikon kanssa, koska minusta on ihanaa seurata näitä ja Töiden jälkeen illat istunkin ja juttelen näille pennuille sekä tietysti Nuppua pitää rapsuttaa siitä hän pitää kyllä huolen.

Laskiainen on tulossa joten pitihän se viikonlopun kunniaksi laittaa uudet kukkaset maljakkoon ja maistella jo ensimmäinen laskiaispulla. Itse en pullia vielä paistanut joten ihan vaan s-marketin valmiilla laskiaispullalla aloitettiin. Mutta hyvää oli :)

Joka viikonloppu siivouksen jälkeen meille yritetään ainakin laittaa uudet kukat keittiön maljakkoon. Tällä kertaa valikoitui s-marketin viikkokimppu johon lisäilin vähän valkoisia ruusuja lisäksi. Tulppaaneita olisin jo halunnut mutta koska kaupassa oli vain pelkkiä sekavärisiä kimppuja niin nyt saivat vielä jäädä kauppaan koska olisin halunnut valkoisia tulppaaneja, ehkäpä joku kerta löydän vielä niitäkin, mutta tällä kimpulla mennään nyt seuraava viikko.

Voi että kun taitaa tämä postaus tulla ihan täyteen näitä chihu-vauvoja mutta kun he vaan ovat niin ihania. Vaikka pääosinhan nämä vain syövät ja nukkuvat mutta siitä huolimatta näitä on niin ihana katsoa.

Unien jälkeen on heti nälkä ja onneksi Nupulla riittää maitoa hyvin. Pikkaisen olen joutunut seuraamaan ja laittamaan tuota pikkuista tyttöä tuonne nisille koska nuo isommat pojan koltiaiset rynnivät menemään ja silloin tuo pikkuinen tippuu tissiltä. Kaikki kolme kasvavat tosi kovaa vauhti mutta kyllä tuo pikkuinenkin sieltä tulee hitaasti mutta varmasti on sillä kyllä niin kova halu ja imu tuolla tissillä, että kyllä hän ruokaa saa.

Tuli jo keksittyäkin näille pikkuisille rekisterinimet kun alkoivat silmät aueta. Koska pennut syntyivät talvella ja tänä talvena on tuota lunta riittänyt niin siitä sainkin sitten idean noihin nimiin. Tämä pentue on sitten Leinottaren-kennelin 5 pentue joten pentue kirjain on E ja siitä se ajatus sitten lähti. Koska pentueen kirjain on E, niin pentujen ensimmäisen nimen alkukirjain oli E ja koska on talvi sekä lunta niin sitten toinen nimi juontaa juurensa lumesta ja talvesta.

 Tällä isommalla neitokaisella aukesi silmät kaikkein myöhemmin ja tämän nimeksi valikoitui Leinottaren Eugenia Lumihelmi.

Onkohan tuo ilme enne kun on sitä mieltä nimestään että "yäk" hah hah haa.....

Toisena meillä on sitten 

Leinottaren Eevertti Lumipyry. Eevertillä silmät oli auki muutaman päivän päästä kun oli viikko tullut täyteen ja hän avasi silmät toisena.

Kolmantena tämä pieni sirpukka tyttö jonka nimeksi tuli

Leinottaren Eleonoora Lumikukka. Jotenkin tuo Lumikukka nimi sopi täydellisesti tälle neidille. Vai mitä mieltä olette. Tämä pikkuinen neitokainen halusi nähdä jo mahdollisimman pian joten heti päivän yli viikon vanhana tällä oli jo silmät auki ja näki maailman uutena ja ihmeellisenä.

Sitten on viimeisenä tämä toinen pieni-herra.

Leinottaren Edvard Lumimyrsky, tämä herra avasi silmänsä heti kolmantena ja on muutenkin tosi rauhallinen tapaus joten ehkä tuo myrsky ei ihan ole sopiva, mutta seuraillaan jospa sitä vilskettä ja vipinää tulee tähänkin herraan kunhan päästään vauhtiin.

Vaikka ollaan jo terhakoita ja silmät ovat auki niin pääosa päivän askareista on vieläkin syöminen ja nukkuminen. Mutta niinhän sen pitääkin olla että kasvaa. Kyllä sitä aletaan olla kasvettukin koska alku painot oli n. 100g paikkeilla ja tällä hetkellä paino on jo 400g-600g paikkeilla eli aikamoisia jytkyjä ovatkin jo.

Se ruusu ei kauaa tuossa olohuoneen pöydällä kukoistanut joten vaihdettiin taas välillä kukkaa. Nyt siihen istahti tollainen kaunis esikko, katsotaan miten kauan tuo jaksaa meitä ilahduttaa. Luulen että kun tuo alkaa tuossa kurpsahtamaan niin vien sen myös tuonne peräkammariin jospa sekin pysyy elossa sinne asti että saan sen istutettua tuonne ulos, saa nähdä.

Meillä on tuolla "pennutus" huoneen seinällä noita kuiva näistä koirista sekä heidän ulkomailta saatuja valiodiplomeja. Kaikki muut siellä jo olivat paitsi Lily ja Milla. No Milla sinne ihan heti vielä pääse mutta Lilyn oli jo aikakin. Niimpä sain vihdoinkin teetettyä Lilystä sinne, viime kesänä otettu poseeraus kuva. Harmittaa vaan ettei noita samanlaisia kehyksiä enää löytynyt Tokmannilta vaan oli otettava toisenlaisia, mutta vaihdoin tuosta Nupun diplomista tuon kehyksen tuonne Lilylle ja uuden kehyksen Nitan diplomille, näin sain sitten kaikille samanlaiset profiilikuvat. 

Kaikilla muilla onkin jo jonkunlainen diplomi tuolla seinällä ja toivon että edes jonkun saisin myös tuolle Lilylle. Huonolta alkaa vaan näyttää taas tämän koronan takia tuo ulkomaille lähtö. Nuppu sai silloin useamman junnuvaliodiplomin, mutta Lilyltä ne jää nyt saamatta koska hänkin alkaa tulla jo täysi-ikäiseksi keväällä joten toive jää vain että ehkä jonkun.

Sitten tämä meidän kotitonttu joka vartioi aina joulun aikaan tuossa meidän ulko-oven vieressä. Olen pitkään jo haaveillut siihen jotain muuta ja ajatuksissa oli joko pehmokoira tai sitten joku molla-maija kesän ajaksi.

No ihan vahingossa löysin sitten Tokmannilta tämmöisen pehmokoiran joka vähäsen ainakin näyttää noita cavoilta. Tämä saa nyt suorittaa vahtimisen virkaa taas sinne asti kun tonttu astuu vuoroon eli ensi syksyyn. Voi olla että jos löydän vielä jonkunlaisen toisen niin ne saa vaihtaa aina vahdin vuoroja.

Pitäähän sitä vähän relatakin joten tässä on Eevertin tyylinäyte kun otetaan välillä vähän rennosti....

On niin kauniita talvisia päiviä joten käytin noita koiruuksia tuolla ulkona ja Kusti istahti tuohon hangen viereen niin olihan se ihan pakko ikuistaa kun oli niin komea.

Toinen lumiprinsessa on tämä meidän Milla neiti joka ei pelkää lunta eikä pakkasta vaan iloisin mielin ja innokkaana viilettää tuolla pitkin hankia ja kaivaa lunta joten olihan siitäkin pakko ottaa luminen talvi kuva.

Hirmu helppoa ei tämän neidin kuvaaminen ollut koska kokoajan olisi pitänyt lähteä jonnekin tutkimusmatkalle mutta ihan pikkaisen aikaa malttoi pysyä paikoillaan. Ihanaa kun on iso piha jossa nämä koirulit saavat juosta ja rallata pitkin hankia, koska he nauttivat siitä ihan täysin rinnoin, paljon mieluummin kuin hihna päässä olemisesta. Ainut ongelma on vaan siinä että ei meinaa saada niitä ihan helposti sisälle ja koska pihan ympärillä pyörii ilveksiä ja suseja niin ei niitä voi sinne yksinkään jättää vaikka niin mielellään olisivatkin.

Pennut kasvavat ja kohta alkavat liikkumaan vähän enemmän joten kohta heidän reviiri laajenee ja Nuppu ei enää ole niin hanakasti nuolemassa ja pesemässä pentuja joten alkaa se ns "paskaralli". Aikaisemmin olen käyttänyt niitä kertakäyttöalustoja mutta jotenkin ne tuottaa vain enemmän harmia, nämä pienet eivät niitä niin revi ja syö, mutta aikaisemmin olevat cavan-pennut pistävät ne palasiksi alle päivässä ja sitten pelotti että miten paljon siellä suolistossa on sitä muovia ja vanua. Nyt päätinkin sitten että tilaan tuolta Milopetiltä noita pestäviä pissialustoja koska olen kuullut niitä pelkkää hyvää. Otinkin sitten ihan reilusti että jää seuraavallekin pentueelle jos nämä osa menee puhki jo näiden kanssa. Kerron sitten jossakin postauksessa näiden kokemuksia kunhan ne lähtee käyttöön.

Tilasin sekä vaaleanpunaisia että mustia niin saan vähän vaihtelua, vai laittaisko tytöille vaaleanpunaiset ja pojille musta. Ei taida onnistua....

Lopuksi vielä iloinen uutinen siitä minun sijoitustytöstäni Leenusta (Leinottaren Bellariina Avatar). Leenu on siis tarkoitus astuttaa tänä keväänä joten hänet piti käyttää virallisissa terveystarkastuksessa. Leenu kävikin viikko sitten tuossa Joensuun eläinklinikalla Ahon Jarilla, joka tarkisti silmät, sydämen ja polvet. Nyt ovat Leenun tulokset sitten tuolla kennelliiton jalostustietokannassa ja kaikki on loistavasti. Viikon päästä lähdetään Leenun kanssa käväisemään Oulussa jossa hänelle tehdään Mri-kuvaus. Nyt vaan toivon ja rukoilen että sielläkin olisi kaikki hyvin ja meidän rakkauspakkausten suunnittelu onnistuisi. 

Tämmöinen postaus oli tällä kertaa. Toinen postaus tulee vähän ajan päästä ja siihen laitan noita tuusaus-juttuja en viitsinyt sotkea niitä tähän  joten jää kuulolle taas tulee jotain. Viikon tai kahden päästä postailen taas noiden pentujen kuulumisia ja luulen että sitten alkaa olla jo vipinää ja vilskettä eikä pentulaatikko ole enää niin ahkerassa käytössä vaan reviiri on laajentunut. 

Siihen asti ihanaa ja raikasta kevättalvea ja kevään odotusta, sekä pysykäähän terveenä.