Cavatar

Rankka oli viikko taas takanapäin, mutta sitäkin antoisampi viikonloppu. Viikolla ei paljon jaksa mitään tuusailla mutta viikonloppuna sitäkin enemmän. Vaikka nyt olikin kuusipäiväinen työviikko ja lauantainakin olin rahaa tienaamassa, niin siitä huolimatta sain vähän jotakin myös aikaan kotosalla. Töiden jälkeen oli pakko terhistäytyä ja ajaa taas 4 tuntia tuota nurmikkoa. Kyllä joskus tuntuu että muutan rivitaloon niin ei tuotakaan urakkaa ole joka kesä, varsinkin kun se on 4 tunnin urakka ja kukaan muu ei sitä koko kesän aikana aja. Mutta kyllä siitä tulee sitten tosi hyvä mieli kun sen on saanut vihdoin ja viimein ajettua ja nuo pienet karvatassut kirmailevat sydämmen kyllyydestä pitkin tuota isoa pihamaata..... Uhkasin töistä lähdettyä että käyn kaupasta paxin siideriä ja juon jokaisen leikkaamani osuuden jälkeen, eli kun noita osuuksia on etupiha, takapiha, alapiha ja sivupiha. No kyllähän minä sen paxin kävin mutta ei minusta juoppoa kyllä saa tekemälläkään, sillä ei mennyt kuin

Nyt alkaa jo veto olla poissa tältä emännältä. Maaliskuussa kun on aloitettu tämä näyttelyrumba niin on siinä tullut monenlaista näyttelyä nähtyä. Ensimmäistä kertaa laajennettiin myös Suomen rajojen ulkopuolelle tänä vuonna ja se oli tosi opettavaista sekä aivan mieletön kokemus.  On tämä kausi ollut sekä antoisa että hermoja repivä, on tullut menestystä ja pettymystä niin että välillä on tullut laskettua isoja rupisammakoitakin suustansa. Mutta vaikka tämä on ollut todella rankka kausi niin siitä huolimatta olen myös nauttinut tästä vaikka se ei aina ole siltä kuulostanutkaan. Olen saanut lisää uusia kavereita ja vähän ehkä kunnioitustakin tietyissä piireissä. Mutta mukaan on myös mahtunut sitä negatiivistakin puolta jonka nyt aion unohtaa ja nauttia niistä pienistä ja suurista iloista mitä tämä harrastus on tuonut tullessaan. Vielä kerran kiitos kaikille jotka olette pysyneet ystävinäni ja kavereinani siitä huolimatta vaikka olen niitä rupisammakoita päästellytkin suustani. Toivotta