Cavatar

 Elämä joulun jälkeen palautuu hiljalleen mutta varmasti ennalleen, ei mitään erikoista tänäkään vuonna, ainakin siltä näyttää. Kovasti odotan niitä näyttelyitä että edes jotain muuta kuin kotona olemista ja työssä käymistä olisi tämä elämä, mutta pahalta näyttää.  Tammikuukin on jo kohta käsitelty ja siirrymme helmikuulle, lunta sitä lunta on kyllä tullut tämän tammikuun aikana enemmän kuin taas tarpeeksi. Alkuvuodesta oli muutama aste pakkasta mutta lunta satanut melkein kokoajan. Kausivalot ovat vielä ulkona palamassa, mutta sisältä olen karsinutkin jo kaikki pois. Kohta alkaa olla vain niin paljon tuota lunta että nämä valot tippuu pois ainakin tuosta lumipalloheisipensaasta lumen painosta. Vaikka tykkäänkin olla paljon kotona, niin nyt täällä on vietetty jo aivan liian paljon aikaa. Jos ei jotain muuta ilmesty kuin tätä yhtä ja samaa niin miun pää räjähtää kohta, alkaa masentaa ja ahdistaa. Vaikka onkin tosi kaunista ja sadunomaista tuolla ulkona kun on niin paljon lunta,...

Hei taas, kaksi viikkoa hurahti taas siitä edellisestä postauksesta ja oli tosi kiva kuulla että tätä minun blogia luetaan sittenkin. Minun elämäni pyörii pääasiassa näiden karvakorvien kanssa ja koska tämän koronan tuomien rajoitusten takia kaikki näyttelyt ovat peruttu niin yritetään kuitenkin keksiä jotain kivaa. Niinkuin kaikki varmaan tietääkin olin kova urheilemaan ja kuntoilemaan aikaisemmin, mutta sitten tuli se keuhkokuume eikä sen jälkeen ole paljon jaksanut kuntoilla joka on johtanut siihen että olen ihan rapakunnossa. Kun tulee facebookin muistoista noita kuvia joissa meikäläinen on tosi timmissä kunnossa niin silloin aina päätän että nyt, nyt otan niskasta itseäni kiinni ja aloitan. Mutta ei se onnistu, ei jaksa, eikä pysty, sen verran olen kuitenkin saanut itseäni niskasta kiinni ja olen alkanut lenkkeilemään koirien kanssa joka sinällänsä on jo hyvä alku. Vaikka aika usein aamulla kun kello soi ja ikkunasta katsoo ulos niin kauhistuttaa kun on jo kauhean pimeää, niin jos...