Hae tästä blogista

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Ikionnellinen koiran omistaja Saimaan easter dogshown jälkeen...

Vaikka viikko onkin mennyt ihan täysin sairastellessa ja olo on vieläkin ihan kamala, niin on meillä kuitenkin pääsiäistulppaanit pöydällä tuomassa vähän iloa tähän synkkään sairasteluun. Vaikka elämä onkin potkinut tällä hetkellä päähän ihan olantakaa niin siitä huolimatta minä en todellakaan ole mikään luovuttaja ihminen ja eteenpäin mennään täysin uudella asenteella tuli mitä tuli.


Vaikka olo ei ole mikään paras mahdollinen mutta siitä huolimatta pakko oli saada itsensä kasaan ja lähtemään tänään kohti Imatraa Nupun kanssa. Vielä eilen meinasin tai oikeastaan vielä tänäänkin olin sitä mieltä että olo on sen verran kamala että taidan jättää nämä näyttelyt väliin.

Onneksi kuitenkin sain nukuttua yöllä tosi hyvin ja eikä tarvinnut aamullakaan olla lähdössä hirmu aikaisin. Niimpä klo. 9 aikaan aamusta latasin autoon näyttelytavarat sekä Nupun ja lähdimme ajelemaan kohti Imatraa.

Tunteet heitteli kahden vaihdeilla oli pahaa oloa sekä vielä vähän ankea mieli että jos nytkin vielä Eh:n kanssa sieltä tullaan takaisin. Mutta pakko oli päättää omassa pienessä päässäni että tuli mitä tuli me menemme nyt ja katsotaan miten meille käy.

Nuppukin oli mamman kanssa ihan samaa mieltä ja oli kyllä niin ihana kullannuppu kun esiintyi tosi mallikkaasti, ei voinut olla kuin tosi ylpeä tästä pienestä rakkaasta.


Katsokaa nyt tuota seisomista, kaikki muut koirat pyöri rinkiä ja eivät meinanneet millään olla paikoillaan niin tää meidän Nuppu oli oikein mallikelpoisesti ja poseerasi tosi hienosti. 


 Kulkeminen oli vähän vielä hakusessa varsinkin sitten tuossa porukan kanssa koska tuo toinen nainen tuli liian lähelle ja Nupulla meni senssit ihan sekaisin koska meinasivat tulla meidän päälle. Mutta sitten kun Nuppu pääsi vähän etemmäksi niin kyllä se sitten ihan kivasti meni vaikkakin oli pääsisäispupun pomppimiset vähän mielessä.. Mistähän se on senkin nähnyt, eihän meillä ole pupuja....



Pöydällä me osattiin olla tosi kivasti, varsinkin kun tuo tuomari pysytteli vähän tuolla etempänä eikä tullut ihan iholle asti. 


Tässä näette sitten tosi onnellisen koiranomistajan, kyllä on muuten hymy herkässä.. Minullehan olisi tältä reissulta ihan oikeasti riittänyt pelkkä ERI koska sitä olemme olleet hakemassa. Mutta koska meillä oli tänään tooooosi hyvä päivä niin eihän se siihen jäänyt vaan vielä parempaa oli luvassa.

Eli tämän päivän saldona oli
JUN ERI 1, SA, PN4
Tuomarina: Mijatovic Jadranka, Kroatia.
Kirjallinen arvostelu: 10 months old female, Good size & type & body. Lovely head, not finished yet.
Nice axpression. Excellent coat texture. Excellent temperament. Quite balanced in movement for her age.



Aivan huippu arvostelu, eikä puhettakaan nenän pigmentistä. Tämä tuomari oli siis lukenut rotumääritelmän ennenkuin alkoi arvostelemaan. Kannattaisi ihan oikeasti lukea rotumääritelmä ennenkuin lähtee tuomaroimaan mutta jos on jo valmiiksi valittu ne voittajat noissa suomalaisten tuomareiden näyttelyissä niin eihän sitten tarvitse hirveästi tietää tuosta rotumääritelmästä. Muutenkin olen huomannut että nämä meidänkin koirat ovat muuten pärjänneet aina kun on ollut ulkomaalainen tuomari, mistäkähän se johtuisi, no tiiä häntä.

No tulipahan taas sanottua, mutta tämäkin oli vaan minun mielipiteeni ja ainakin meillä Nupun kanssa on tänään mennyt huippu hienosti. Huomenna sitten jatketaan, silloin on kyllä Suomalainen tuomari joten lyödäänkö vaikka vetoa niin sieltä tulee EH. Mutta siitähän me emme lannistu koska nyt olemme sen Nupun kanssa kokeneet että Nuppu on hieno koira josta on vaikka mihin....Sanokoot muut mitä tahansa.

Oikein ihanaa pitkäperjantaita kaikille lukijoilleni ja palataan taas blogin pariin ehkä huomenna tai ylihuomenna sitten kerron miten meillä on Nupun kanssa mennyt huomisen näyttelyssä..

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Lahden reissulla luvassa oli ihanaa mummoilua sekä Nupun kanssa käytiin taas harjoittelemassa vähän näyttelysaralla.

Kylläpä oli kolmen viikon työputki raskas mutta onneksi luvassa oli ihana reissu mummonmussukan luokse Lahteen Nupun kanssa. Kun vihdoinkin perjantaipäivä oli töiden puolesta pulkassa ja oli aika lähteä Nupun kanssa junaan niin mieli oli avoin ja kaikkea mukavaa odottelin tältä matkalta. 

Nuppu oli tosi kiltisti koko matkan ajan ihan kuin olisi ennekin matkustanut junassa, joten meidän matka meni tosi hyvin ja odotukset oli korkealla.


No eihän se sitten mitenkään mukavasti alkanut tämä reissu vaan jo perjantai-iltana meikäläisellä nousi kuume ja lauantai pitikin sitten ottaa ihan rauhallisesti. Tarkoitus oli lauantaina mennä vähän shoppailemaan kun kerta oli tonne asti lähtenyt mutta kaikki suunnitelmat meni ihan uusiksi. Pakko oli olla ihan rauhallisesti ja lepäillä että sunnuntaina sitten jaksaisi lähteä Nupun kanssa sinne näyttelyihin.

No eipähän se mitä auttanut, näyttelyaamuna oli ihan samat lukemat kuin edellisinä päivinäkin joten ei auttanut kuin pistää buranaa ja codesan comppia naamaan ja yrittää jaksaa pyörähtää siellä näyttelyissä.




Kyllä meni ne näyttelyt taas ihan perseelleen joten ihan sama olisi kyllä ollut että olisin jättänyt menemättä. Nyt alkaa kyllä jo tuntua että tää on ihan turhaa ja tyttären sanoja lainatakseni, minulla on kyllä tosi huono tuuri näiden koirien kanssa ettei kukaan pärjää eikä tule pärjäämäänkään että turhaan mie edes yritän, kyllä ne on toiset joiden koirat pärjäävät ja meillä on vaan niin huonot koirat, joten eikö olisi jo aika laittaa pillit pussiin. Jotenkin tällä hetkellä flunssan ja kuumeen kourissa elellessä tuntuu kyllä nyt ihan siltä itsestäkin. Taidan luovuttaa ja käydä vaan nää näyttelyt mitkä on ilmoitettu ja sen jälkeen antaa olla. Ehkä sitten Nitan kanssa käydään taas häpäisemässä itsemme kun sekään ei pärjää. 

Yllättävän hyvin se Nuppu kyllä on nyt jo alkanut omaksua nämä näyttelyt ja on ainakin omasta mielestäni tosi hyvin esiintynytkin. Mutta eihän se riitä jos ei ole tuomarin mieleinen koira.



Näin nätisti Nuppu jo seisookin ja on ainakin omasta mielestäni tosi nätti koira mutta kun ei pärjää niin ei sitten.


Joskus haaveilin että tästä tyttärentytöstä koulutan vielä itselleni handlerin ja tästähän se alkaa. Melissa oli nyt ensimmäistä kertaa mummin mukana koiranäyttelyssä, mutta jos mummilla ei ole näyttelykoiraa niin ei tule Melissasta handleriakaan, ikävä juttu.


Tässäkin näyttää Nuppu tosi hyvän näköiseltä ja askelkin näyttäisi olevan tosi hyvä.



Pöydälläkin antoi tuomarin katsoa tosi reippaasti päätä ja muualtakin, eikä pelännyt yhtään mitään. Mutta kun tuomari ei tykkää niin eihän sille mitään voi.



Pikkuisen piti kyllä vielä pomppia mutta se sallittakoon koska muuten meni tosi kivasti.

Eli näyttelyt oli Lahden KV:t ja tuomarina Juha Putkonen
Laatuarvostelu oli JUN EH
Kirjallinen arvostelu oli seuraavanlainen:
10 k Rungon mittasuhteiltaan pitkä, kokoon sopiva luusto, sopivasti pyöristynyt kallo, hyvät korvat, tummat silmät haalistunut kirsupigmentii, erinomainen purenta, hyvä rintakehä, eturinta saa täyttyä, lanne tulisi olla lyhyempi. Hyvä karvanlaatu, erinomainen häntä, olkavarsien tulisi olla viistompi, hyvin kylmautuneet takaa, hieman korkea etuaskel, kaartaa käpäliä ulospäin.


Että se siitä, nyt olisi enää vuorossa Imatralla kahtena päivänä ja sitten se Pietarin näyttely.

 Taidan jättää sitten siihen. Olkoon, ei tule meillä näyttelymenestyjää tästä koirasta joten antaa olla. En viitti enää noita EH:ta hakea. Katotaan seuraavaksi sitten miten Nitan käy. Mie oon varmaan niin tyhmä etten mie kovin helpolla tajua vaikka, minulle on jo monta kertaa sanottukin ettei meidän koirat pärjää. Mies joka meillä asuu, muttei ole mitään sukua, on sanonut noista aikaisemista etteivät ne pärjää usko jo ja nyt tästä Nupustakin on sanonut nyt pariin kertaan että se on näköjään EH:n koira eikä muuksi muutu. Eikä se vielä mitään kokoajan kuulen kyselyjä montako pokaalia sitä on jo tullut... tuliko pokaali, no miksi ei, jne...
Mutta mie vaan yritän ja uskon parempaan vaikka sitä ei näytä olevan näköpiirissäkään. Joten olisikohan aika jo luovuttaa. Vaikka en ole mikään luovuttaja tyyppi niin jotenkin tällä hetkellä alkaa kyllä tuntua että nyt saa riittää.

Ja koska tää tauti ei meinaa talttua millään niin joka tapauksessa oli pakko iskee lisää buranaa naamaan ja käydä ainakin vähän koiravaate ostoksilla näyttelyiden jälkeen koska eihän tästä reissusta muuten olisi ollut mitään hyötyä. 
Niimpä pyörähdimme kuitenkin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla, Nuppu sai uuden villapaidan alennuskorista. Ei ihan pinkkiä löytynyt mutta tämä saa ajaa asiansa.


Ja koska Nuppu ei hirveästi välitä noista haalareista niin löytyi tollainen tosi kivan värinen takkikin. Luulen että tällä takilla Nuppu kulkee paremmin kuin sillä haalarilla. 



Koska Nitalla ei vielä ole omaa palttoota niin hänellekin löytyi tällainen kiva pinkki takki jos vaikka pääsis hänkin kohta puoliin tonne lenkille mukaan. Eipähän kylmä ainakaan.


Alennuskorista löytyi myös hienot valjaat Nitalle ja mikäs sen mukavampaa kuin uudet valjaat niin pääsee harjoittelemaan hihnassa kulkemista muiden mukana.



Mitään muutapa ei sieltä Lahden reissulta tullut ostettuakaan koska tämä tauti jyrää siihen malliin että shoppailut jäi shoppailematta. Mutta kaikkein parasta siellä oli kuitenkin että voin olla muutaman päivän Melissa tytön luona se minulle riitti.

Maanantaina tulin pois vaikka minulla olisi ollut vielä tiistai vapaata mutta olin ajatellut että laitan vähän pääsisäistä kotiin vapaapäivänä mutta sekin meni persiilleen. Tämä tauti nujerti minut täysin pedin pohjalle ja kuume vaan pitkittyi ja pitkittyi joten mitään pääsiäistä ei kyllä jaksanut kotiin laittaa eikä kyllä siivotakaan vaikka niinkuin epäilinkin koti oli kuin pommin jäliltä kun palasin kotiin. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään koiran karvaa ja kaikenlaista paskaa oli joka paikka täynnä. Mutta onneksi rakkaat nelijalkaiset kaveri odottivat innolla mamman paluuta ja halusivat tulla sohvalle hoitamaan sairasta mammaamsa. 


Kaikenlaiset suunnitelmat meni uusiksi ja taitaa meillä tulla pääsiäinen tähän huusholliin vaikka ei laitetakaan mitään pääsiäiskoristeluja eikä imuroida eikä mitenkään siivota. Olkoon en jaksa eikä ketään muuta kiinnosta. Vedetään vaan troppeja naamaan ja maataan sohvalla karvaisten kavereiden kanssa ei taida mikään muu auttaa... 



Tarkoitus oli myös pääsiäisvapailla laittaa koko olohuone uusiksi mutta näyttää siltä että jos ei ole töissä niin sitten makaa sängyn pohjalla sairaana eikä kannata mitään edes suunnitella koska kaikki menee päin persettä muutenkin. Katsotaan nyt jaksaako edes lähteä noihin Lappeenrannan näyttelyihin, tai edes huvittaako. Mitäs järkeä on sinne lähteä hakemaan taas niitä EH:ta jos vielä on kuumeessa se ei ainakaan tätä oloa paranna.

Mitä tästä opimme älä koskaan ahnehdi töitä liikaa että saisit sitten nauttia pitkistä vapaista ja tehdä kaikkea kivaa koska se ei onnistu kuitenkaan. Ja miksi ihmiset tulevat sairaana töihin ja näin ollen tartuttavat sitten muutkin työkaverit ja niiden elämä menee päin persettä. Olisi niin kiva viettää vapaita terveenä ja tehdä kaikkea mitä on suunnitellut kun ei ole niitä lomia joiden aikaan niitä olisi voinut tehdä, suututtaa ihan toden teolla. Sairastakaa ihmiset kotona älkääkä tartuttako muita koska kukaan ei ole korvaamaton töissä että pitäisi sinne tulla sairaana. Ihan totta!!!

No joo tämä oli tällainen avautuminen tällä kertaa jos joku pahoitti tästä mielensä niin ei haittaa, tämä on minun mielipiteeni.

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoilleni kaikesta huolimatta ja toivottavasti tämä tauti ei ole kuolemaksi ja tästä vielä noustaan, toivottavasti saisin vielä kuitenkin edes vähän siivottua täällä ennen pääsiäistä ja jaksaisi laittaa edes muutaman tulppaanin pääsiäiseksi maljakkoon. Mutta jos ei jaksa niin olkoon, toivon myös että tuonne jääkaappiinkin vielä jotakin ilmaantuisi ennen pääsiäistä koska olisi ihan kiva jotain syödäkin. Mutta jos ei niin laihtuupahan kun ei ole mitään syötävää kun ei ite jaksa lähteä kauppaan, juo vaikka kahvia kyllähän se poistaa ainakin vähäksi aikaa nälkää....












sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Nupun toinen näyttely....


Niin se taas viikko vierähti ja yllätys yllätys töiden merkeissä meni tämäkin viikko. Voi sanoa että kyllä alkaa viedä tästä eukosta jo mehut kun tekee kaksi kuuden päivän viikkoa peräkkäin vain yksillä vapailla ja vielä olisi edessä viisi päivää töitä ennenkuin saa vähän pidempään huilata. Mutta pakkohan se on yrittää jaksaa koska ei ole vielä noita talvilomia siunaantunut ja tämä näyttelyrumba on alkanut oikein kovalla ruminalla.

Kaksi viikkoa sitten oltiin siis siellä Juuassa ja tänään pyörähdettiin Enossa, seuraavana olisikin vuorossa ensi viikonloppuna Lahti ja ettei tule liikaa oltua kotona niin pääsiäisenä ollaankin sitten kaksi päivää Imatralla. Imatran jälkeen suuntaammekin ystäväni Sonjan kanssa tuonne rajan taakse ja lähdemme kokeilemaan Pietarin näyttelyitä.

Tänään olimme siis Enossa jossa Nuppu esiintyi jo aika hyvin eikä hirveästi pelännyt tuomaria. Aika tiukka tuomari olikin joten en nyt niin hirveästi pettynyt vaikka emme pärjänneetkään. Vähän se kyllä veetutti joten pakko oli tulomatkalla pysähtyä Joensuun Kukkataloon ja ostaa sieltä jotain piristettä. Mukaanhan sieltä lähti tämä aivan syötävän ihana Orkidea sekä sille tosi ihana vaaleanpunainen ruukku. Kyllä tämä nyt vähän sai mielen piristymään. Saanpahan ihailla tätä nyt jonkun aikaa ennenkuin tapan tämän...Toivottavasti en....

Paikkaahan tälle en vielä tiedä mutta luulen että tämä vielä paikkansa löytää, oikeastaan haluaisin tämän laittaa amppeliin koska näin tuolla Kukkatalossa tällaisen amppelissa roikkumassa ja se näytti tosi kivalta. Tuolta kaappien perukoilta löytyy varmaan ihan kiva vanha naruamppeli johon tämän voi laittaa roikkumaan. Jos haluatte niin laitan ensi kerralla kuvaa mihin olen tämän ihanuuden sijoittanut.



Eilen töiden jälkeen lähdin etsiskelemään paikalliselta Tokmannilta jotain pientä esim. työkalupakkia johon voisin laittaa pelkästään nuo Nupun näyttelytarvikkeet koska en viitsi raahata tuota isoa pinkkiä boksia mukana kun ei tuo Nuppu tarvitse niin paljoa noita juttuja niinkuin Netta ja Nella on aikoinaan tarvinnut. Niimpä yllätyksekseni löysinkin tällaisen pienen työkalukassin johon saa tosi näppärästi nuo kaikki Nupun tarvikkeet. 



Eihän tämä ihan niin hieno ole kuin tuo pinkki boxi mutta meille välttää. Tässä on tosi paljon noita lokeroita joten ulkopuolelle voi laittaa kaikki nopeasti tarvittavat tavarat. Kammat ja harjat sekä numerolappu ja namipussi kulkevat sopivasti täällä ulkopuolella ja ovat helposti otettavissa sitten kehän laidalla....


Ja sisäpuolelle voi sitten laittaa esim. rahapussit, puhelimet ymm. muuta tavaraa joita ei tarvita kokoaikaa. Tosi näppärä laukku eikä maksanut paljon.



Samoin etsin pientä suihkepulloa jolla voi vähän suihkauttaa vettä tuolle turkille jos se meinaa kaartua väärään asentoon. Mikäs tämän parempaa pikkuista pulloa on kuin nämä matkapullot, loput noista voi käyttää sitten vaikka itse erilaisilla reissuilla jos tarttee jotain ottaa mukaan...


 Niin ja sitten itse näyttelyyn. Tämäkin näyttely jännitti meitä Nupun kanssa ihan hirveästi koska olin kuullut tästä tuomarista vaikka sun mitä. Cavat olivat olleet jo ennenkuin saavuimme perille joten en päässyt katsomaan miten heidän on käynyt, mutta kuulin kyllä jälkeen päin että todella ihmeellisiä arvosteluja oli heillekin tullut. 
Mutta onneksi en tiennyt heidän arvosteluistaan ennen kuin jälkeen päin koska olisin ollut ennen Nupun esittämistä vieläkin enemmän kauhuissani.



Monenlaista arvostelua kyllä näin näissä chihuissakin jota en koskaan aikaisemmin ollut millään roduilla nähnyt. Yleensä tulee Eriä (erinomaisia) sekä EH:oita (erittäin hyviä) mutta tällä kertaa kehätoimitsija heilautti yhden lyhytkarvaisen chihun kohdalla ruskeaa lätkää joka tarkoitti EVA eli ei voida arvostella. No kyllähän se koira oli vähän liiankin arka, mutta esiintyi suhtkoht hyvin pöydällä ja muutaman askeleenkin otti kun piti kulkea kolmion muotoa siinä kehässä, mutta pääosin se kyllä pysyi maassa eikä oikein halunnut liikkua joten kaipa sille sitten voi sen EVAn antaa, mutta harmitti hirveästi sen omistajan sekä myös koirankin puolesta.


Meidän Nuppu kyllä esiintyi aika kivasti tuossa pöydälläkin, ei hirveästi onneksi tällä kertaa pelännyt. 



 Viimeksi tuomari kun tuli Nupun luokse niin se käänsi päänsä minua kohti ja oli sitä mieltä että ei halua tuota tuomaria luoksensa. Mutta tällä kertaa Nuppu oli reipas ja antoi tosi nätisti katsoa tuomarin hampaansa sekä myös päänsä. Kyllä Nuppu vielä tottuu tähän hommaan, näin minä uskon.


Vähän Nuppu meinasin perääntyä kun tuo vieras mies tulee hänen silmiään katsomaan ja varsinkin kun se käy korviin käsiksi, ei tykkää. Mutta kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin.


Kun tuomari meni pois ja mamma heilutti tuota namia tuossa naaman edessä niin kyllähän tässä voi olla ihan rauhallisesti, näin tuumi varmasti Nuppu koska ihan rentona se sitten välillä tuossa pöydällä seisoi.


Voi ei taas se tulee...miettii Nuppu, mutta onneksi mammalla on noi namut ja se antaa kyllä niitä vielä minulle kun olen oikein kiltisti. Näin varmasti mietti tällä kertaa Nuppu, ja kyllähän mamma antoikin pari namia kun Nuppu kuitenkin oli suhtkoht kivasti.


Mutta sitten olikin kehä kierroksen vuoro, no sehän ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä vaan Nupulla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä ja olisi kokoajan halunnut jotain namia. Niimpä meidän kävely ei onnistunut toivomallani tavalla vaan suuremmaksi osaksi Nuppu hyppi kahdella jalalla joten siinä on meillä vielä vähän harjoittelun varaa....



Seuraavaksi olikin sitten arvostelun vuoro. Eli näyttelyt oli Joensuun Enossa ja tuomarina oli aika tiukka setä eli Jouko Leiviskä. 

Laatuarvostelu olikin sitten JUN EH, ja kilpailuluokassa sijoituimme kuitenkin toiseksi eli JUK 2.

Sanallinen arvostelu meni sitten näin: 
Kaunislinjainen, erittäin hyvät mittasuhteet omaava. Hyvä kaula ja selkälija Hyvin asettuneet hieman pienet korvat. Oikeanmuotoiset silmät, vuotavat silmät ja nenän vaalea pigmentti häiritsevät hieman ilmettä. Erinomainen runko, Hyvin kulmautunut takaa. Lanneosa voisi olla hieman lyhempi. Kantaa häntänsä hiukan tiukalla kaarella selän päällä...


Että semmoinen oli meidän tämän päiväinen näyttelypäivä. Mutta onneksi sain kyllä parhaimmat naurut kun tulin kotiin. Mies joka meillä asuu, muttei ole mitään sukua, kysyi että mitenkäs meni. Sanoin siihen että päin vi***a niin iski tämmöisen Rölli suklaamuna kennon käteen ja sanoi että no ota tuosta munaa....meinasin tukehtua nauruun, mutta eipähän enää suututtanut niin paljoa...ja munat oli muuten hyviä...Mutta valitettavasti en kyllä saanut noista tuota rölliä jonka olisin halunnut, pitää varmaan ostaa toinen kenno siltä varalta jos vaikka saisi yhden röllin...


Mutta mitäpä sitä murhetimaan taas yhtä vastoinkäymistä, vaan on jaksettava ajatella positiivisesti joten ostin tänään myös tämmöisen taulun sieltä Kukkatalosta ja jotenkin tämä käy nyt oikein hyvin tähän päivään. Tälle paikka löytyikin tuosta uudesta remontoidusta huoneesta.


Niinhän se on että muistellaan kaiholla eilistä ja unelmoidaan huomisesta mutta koska ei ole enää eilistä eikä vielä huomista niin pakkohan se on elää nyt tätä päivää....

Eli tämmöistä meillä on ollut tämän viikon tai oikeastaan tämän päivän aikana ja koska perjantaina  matkustan tyttären perheen luokse Lahteen ja olen siellä koko viikonlopun,  niin viikon päästä ei tule postausta vaan se siirtyy sitten jo pääsiäiseksi. Mutta silloin saattaa olla että onkin paljon postattavaa koska on tuo Lahden reissu sekä pääsiäisnäyttelyt Imatralla kahtena peräkkäisenä päivänä joten jos ketä kiinnostaa niin kannattaa tulla kurkkaamaan mitä olen touhunnut ja miten meillä on Nuppun kanssa mennyt noissa näyttelyissä, sillä olemme taas kolme näyttelyä viisaampia ja ehkä parempiakin. Harjoittelu tekee mestarin eikös sitä niin sanota ja onneksi toisaalta näitä näyttelyitä on tässä peräkkäin näin monta, niin saamme hyvää harjoitusta.

Oikein ihanaa maaliskuun jatkoa ja nauttikaa näistä aurinkoisista päivistä sekä älkää murehtiko huomisesta vaan unelmoikaa koska se on paljon kivempaa kuin murehtiminen....

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Koiranäyttely ajatuksia....Nupun ensimmäiset näyttelyt...

Aikamoinen pari viikkoa on taas takanapäin...Nitta kasvaa ja kaikenlainen pahanteko on tällä pikku neidillä mielessä kokoajan, mutta sehän kuuluu tuohon pentuelämään...

Pikkuisen mummonmussukankin sain viikoksi ilahduttamaan mummin mieltä ja meillä oli Melissan kanssa tosi hauskaa parina päivänä kun olimme ihan kaksistaan.. Tosi ihanaa että pikkuinen Melissa pääsee äiskän kanssa meille käymään aina välillä ja ovatkin aika pitkän ajan kerrallaan, koska työelämässä olevalla mummilla ei ole mahdollisuutta käydä pikkuista niin usein katsomassa kuin haluaisi.

Muutenkin päivät menevät hirveällä vauhdilla ja täyttyvät pääosin pelkästään työstä ja näistä nelijalkaisista hirviöistä, no ei vaineskaan eihän nämä mitään hirviöitä ole vaan ihanan rakkaita karvatassuja...




Koska meillä on Nupun kanssa edessä näyttelybuumi koko tämän tulevan kevään ja alkukesän, niin piti vähän miettiä että mitenkä nämä kuljetukset hoidetaan. Onhan minulla ne isot näyttelyrattaat joissa on ollut tosi kiva ja helppo kuljettaa Nettaa ja Nellaa noilla näyttelyreissuilla, mutta näyttäisi aika hassulta jos laittaisin Nupun pelkästään noihin isoihin rattaisiin yksinään. 

Niimpä hommasin tuolta netin ihmeellisestä maailmasta Kiinan ihmeet, tällaiset halvat pikkurattaat joissa on helppo pelkästään Nuppu kuljettaa noilla näyttely reissuilla. Helpottaa huomattavasti sitä tavaroiden roudaamista ja tietysti ei tarvitse Nuppuakaan kannella missään pikkukopassa, vaan neiti saa ihan yksistään kulkea noissa rattaissa ja niihin saa sitten laitettua vielä osan tavaroistakin.

Testasimme pikkuisten tyttöjen kanssa yhtenä päivänä näitä rattaita kun lähdimme lenkille. Isommat tytöt kulkivat vieressä hihnassa mutta pienemmät olivat pääsääntöisesti näissä rattaissa. Voihan ne kyläläiset katsoa että mikä ihmeen kylähullu tuolla viilettää koiran rattaiden kanssa, mutta onhan se hyvä heillekin vähän päänvaivaa antaa...Voihan ne kyllä muutenkin katsoa minua ainaskin jonkun ajan jälkeen kun kuljen neljän koiran kanssa kiroillen tuota tietä pitkin...





Nuppu pääsi myös vähän matkan varrella kävelemäänkin ja eihän sen Nitankaan tarvinnut kokoaikaa tuolla kärrissä kököttää. Nuppu käveli menomatkan ja sitten kun neidistä tuntui ettei halua enää kävellä niin sitten vaihdoimme vuoroja ja Nitta käveli sitten tulomatkan näin sain myös kaikille neideille vähän liikuntaa...



Koska olin usemampana päivänä viikolla aamuvuorossa niin oli tosi kiva lähteä töiden jälkeen lenkille ja koska Melissa oli mummin luona hoidossa niin mikä vielä parempaa kuntojumppaa oli kun lähti lenkille vaunujen kanssa. 
Koska Melissan vaunut olivat mukana niin silloin pikkukoirat sai jäädä kotiin ja isommat neidit lähtivät vain mukaan... Oli muuten tosi hyvää treeniä kun lykkäsi noita vaunuja  mäkiä ylös, kyllä muuten hiki virtas.




Viikonlopun kohokohtana meillä olikin sitten Nupun ensimmäinen koiranäyttely. Nupun kanssa suunnistimmekin sunnuntaina hänen ensimmäiseen näyttelyyn Juukaan...Taisi tällä kertaa jännittää sekä minua että myös Nuppua. Menimmekin sinne jo tosi aikaisin koska kaverini koiran esitys oli jo aamusta ja meillä oli vasta päivällä, mutta ei se haitannut koska oli hyvä katsoa myös Nitan kannalta Cavalierikehäkin, ja Nuppu sai vähän totutella siihen hälinään.

Kylläpä taas näki ja koki kaikenlaista siinä kehän reunalla katsoessa. En tiedä mitä ihmettä noissa näyttelyissä nykyisin tapahtuu mutta jotenkin tuntuu että vanhoina hyvinä aikoina koira katsottiin ihan oikeasti sen rotumääritelmän mukaan ja mikä tärkeää panostettiin siihen miten se esiintyy ja miltä se näyttää tuolla näyttelyssä, koska olen sen mieltänyt ihan oikeasti missikisoihin. 

Mutta niin kuin tälläkin näyttelykerralla kun sieltä kehän reunalta katsoi niin en kyllä ymmärtänyt tämän tuomarin arvosteluperusteita noiden Cavojen kohdalla... Tosi kauniita ja hyvin esiintyviä koiria jätettiin hännille ja voittajaksi valittiin tosi huonosti esiintyvä laahaava koira eikä minusta se ollut edes kaunis.
En tiedä oliko tässä ns.tuomaripeliä koska en ollut myöskään koskaan ennen nähnyt tuomarin halaavan tätä koiran omistajaa kun se saa sertin, mutta nyt sitten näin senkin. Tämä samainen koira tuli myös muotovalioksi tässä näyttelyssä jota todellakin ihmettelen, että oliko tämä kyseinen kasvattaja tuomarin tuttu ja siksi sai sertin tästä näyttelystä että tuli muotovalioksi, tiedä häntä, mutta ihmettelen vaan.

No mutta tämä on minun mielipiteeni enkä halua loukata ketään enkä puuttua muutenkaan tuomarin arvosteluun koska tuomari on se joka päättää... Eikä nyt kannata luulla että minä olisin jotenkin kateellinen koska oma koira ei pärjännyt, sillä eihän minulla ollut edes omaa cavaa koko näyttelyssä.

Joskus olen kyllä aikaisemminkin miettinyt sitä kun ite oon ollut koiran kanssa kehässä että olisi kyllä hyvä katsoa välillä tuolta kehän reunaltakin miten meidän koira esiintyy muiden kanssa ja jäänyt hännille koska nyt tässä näyttelyssä se jäi vähän mietityttämään...
Onhan nämä näyttelyt missikisat niin kuin olen aikaisemminkin sanonut ja että kauneus on katsojan silmissä mutta tällä kertaa kauneus oli kyllä kaukana ainakin tuomarin silmistä.. Valitettavasti näin minä sen näin.


No Nupun kanssa kehässä ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä jota pahoin jo alunperin pelkäsinkin. Mutta ei se minua haitannut, (tai ehkä vähän) koska Nuppu oli ensimmäistä kertaa ja siihen nähden esiintyikin tosi mallikkaasti. Vähän on tuossa kulkemisessa vähän petrattavaa kun välillä jumitettiin ja välillä taas mentiin hyppien eteenpäin. Ensimmäinen näyttely kuitenkin suoritettiin kunnialla loppuun ja tästä ei ole kuin suunta ylöspäin. 


Enemmän minua pelotti se ettei tämä pikkuinen olisi kulkenut ollenkaan,  mutta hyvin se kuitenkin meni kehässä ympäri ja edestakaisin.


Seisominenkin onnistui minusta tosi kivasti, vaikkakin siinä on myös vähän harjoittelemista. 


Vähän harmitti se että olimme ihan ensimmäisiä kehässä, varsinkin koska rotu on minulle uusi ja en ihan tarkkaan vielä tiedä miten meidän pitää käyttäytyä. Mutta sekä minä että Nuppu treenaamme koko ajan ja luulen että kyllä me vielä opimme molemmat. Toiseksi on kai vaan hyvä että olemme ensimmäisiä, eipähän tarvitse odottaa ja jännittää pitkään, vaan voi esiintyä niin kuin osaamme ja sitten se jännitys on ohi.


Mikä parasta tässä näyttelyssä oli, niin Nuppu tapasi isänsä Princen. Prince oli tosi kaunis, tytär että isä saivat molemmat samat arvostelut joten en ollut yhtään pahoillani (mutta kyllä se vähän kismitti).


Pöydällä oloa meidän pitää vielä vähän treenata ja kaikki ketkä meillä käy kylässä niin saavat kyllä hipellellä Nuppua tuossa trimmipöydällä, että tottuu siihen että ihan joku vieras tulee häntä koskettelemaan. Koska kun Nuppu on pelkästään  minun kanssani niin kaikki meni hyvin, mutta kun tuomari tuli lähelle niin silloin Nuppu käänsi päänsä minuun päin ja katsoi vain sivusilmällä tuomaria että kuka ihme tuo on. Tuomariakin nauratti että neiti vähän kainostelee...


Pitkä oli näyttelypäivä eikä sieltä mitään menestystä tullut mutta sehän olikin tavallaan ensimmäinen näyttely minulle chihujen maailmassa sekä ensimmäinen näyttely Nupulle joten emme lannistu vaan rintarottinkilla menemme eteenpäin.

Ensimmäinen arvostelu Nupulla oli tämmöinen: JUN EH, JUK4 Tuomarina: Tarja Löfman:

9 kk vanha feminiininen narttu, hyvä purenta, hieman kevyt kuono-osa. Hyvä otsapenger ja kallonmuoto. Hieman leveälle asettuneet korvat. Eturinta saa täyttyä. Lanneosa voisi olla hieman lyhyempi. Hyvät takakkulmaukset ja oikein kiinnittynyt häntä. Liikkuu reippaasti mutta ylälinja köyristyy ja etuliike jää korkeaksi. Erinomainen karvanlaatu ja reipas käytös.

Ei mikään huono arvostelu kun miettii että kuitenkin jännitettiin molemmat tätä ensimmäistä näyttelyä ja Nuppu on vielä nuori koira joka juuri ja juuri pääsi junnuluokkaan. Mutta onneksi saatiin kuitenkin EH (erittäinhyvä) eikä tultu sieltä pois kuitenkaan EVA:n(ei voida arvostella) kanssa...

Kun Nupun kanssa sitten tulimme kotiin niin tietenkin kaikki karvakorvat olivat vastassa ja halusivat mamman viekkuun sohvalle nukkumaan. Itseänikin nukutti ja tarkoitus oli ottaakin karvakorvien kanssa pikku tirsat mutta olin varmaan niin kovilla kierroksilla tuon näyttelyn jälkeen etten saanutkaan unta...


Meillä olikin viikon aikana aikamoinen meiniki päällä koska tyttären koirat olivat myös meillä. Eli viisi karvakorvaa vilisti pitkin huushollia. Mutta onneksi kaikki olivat hyvässä sovussa eikä tarvinnut pelätä että Nittakaan saa mitään traumoja. Näin nätisti Nitta, Netta, Mimi ja Mindi nukkuivat sohvalla...


Nuppukin oli siinä vieressä mutta Nella halusi olla omassa yksinäisyydessään vähän etempänä. Mutta kuitenkin kaikki mahtui samalle sohvalle.


Tämä päivitys olikin sitten aika pitkältä osin koirapäivitys, mutta sitähän se tulee olemaan nyt tästä eteenpäin monta viikkoa... Meidän elämä tulee pyörimään koiranäyttelyissä tästä maaliskuun alusta lähtien melkein joka viikonloppu tuonne elokuulle asti. Ensi viikonloppuna pyörähdämme taas kokeilemmassa esiintymistä Enossa ja seuraavana viikonloppuna mummi suuntaa matkansa pikkuista Melissaa katsomaan Lahteen jossa pienenä sivupyörähdyksenä kyllä käymme Nupun kanssa myös Lahden koiranäyttelyssä.

Välillä käymme kotona huilaamassa ja sitten onkin vuorossa Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyt joissa käväisemme kahtena päivänä peräkkäin. Siinä onkin ensimmäiset harjoittelunäyttelyt täällä Suomen puolella ja sitten ettei mene liian yksitoikkoiseksi tämä elämä niin huhtikuun puolella käymme ottamassa myös vauhtia ja ennenkaikkea kokemusta Pietarin näyttelyistä. 

Ei tule meille ajankäyttö ongelmia tulevaisuudessa kun jokaiselle viikonlopulle löytyy jotain reissattavaa, mutta vaikka tämä onkin välillä raskasta niin toivon että jossakin vaiheessa se myös palkitsee meidät. Laskeskelin että heinäkuuhun asti reissaamme Nupun kanssa kahdestaan, mutta heinäkuun puolenvälin jälkeen otamme sitten Nitan mukamme harjoittelemaan näyttelyissä käyntiä.

Oikein mukavaa maalikuun jatkoa kaikille lukijoilleni ja palataan taas seuraavan kerran ehkä näyttelyiden jälkimainintoihin tai sitten jos vaikka huusholliin alkaisi tulla vaikka pikkaisen pääsiäistä, mutta sen saatte nähdä sitten viikon tai kahden päästä.

Kiva kun kävit blogissani tervetuloa uudelleen jos kiinnostaa ja haluat lukea meidän karvakorvista tai muustakin tuusauksistani...