Koiranäyttely ajatuksia....Nupun ensimmäiset näyttelyt...

Aikamoinen pari viikkoa on taas takanapäin...Nitta kasvaa ja kaikenlainen pahanteko on tällä pikku neidillä mielessä kokoajan, mutta sehän kuuluu tuohon pentuelämään...

Pikkuisen mummonmussukankin sain viikoksi ilahduttamaan mummin mieltä ja meillä oli Melissan kanssa tosi hauskaa parina päivänä kun olimme ihan kaksistaan.. Tosi ihanaa että pikkuinen Melissa pääsee äiskän kanssa meille käymään aina välillä ja ovatkin aika pitkän ajan kerrallaan, koska työelämässä olevalla mummilla ei ole mahdollisuutta käydä pikkuista niin usein katsomassa kuin haluaisi.

Muutenkin päivät menevät hirveällä vauhdilla ja täyttyvät pääosin pelkästään työstä ja näistä nelijalkaisista hirviöistä, no ei vaineskaan eihän nämä mitään hirviöitä ole vaan ihanan rakkaita karvatassuja...

Koska meillä on Nupun kanssa edessä näyttelybuumi koko tämän tulevan kevään ja alkukesän, niin piti vähän miettiä että mitenkä nämä kuljetukset hoidetaan. Onhan minulla ne isot näyttelyrattaat joissa on ollut tosi kiva ja helppo kuljettaa Nettaa ja Nellaa noilla näyttelyreissuilla, mutta näyttäisi aika hassulta jos laittaisin Nupun pelkästään noihin isoihin rattaisiin yksinään. 

Niimpä hommasin tuolta netin ihmeellisestä maailmasta Kiinan ihmeet, tällaiset halvat pikkurattaat joissa on helppo pelkästään Nuppu kuljettaa noilla näyttely reissuilla. Helpottaa huomattavasti sitä tavaroiden roudaamista ja tietysti ei tarvitse Nuppuakaan kannella missään pikkukopassa, vaan neiti saa ihan yksistään kulkea noissa rattaissa ja niihin saa sitten laitettua vielä osan tavaroistakin.

Testasimme pikkuisten tyttöjen kanssa yhtenä päivänä näitä rattaita kun lähdimme lenkille. Isommat tytöt kulkivat vieressä hihnassa mutta pienemmät olivat pääsääntöisesti näissä rattaissa. Voihan ne kyläläiset katsoa että mikä ihmeen kylähullu tuolla viilettää koiran rattaiden kanssa, mutta onhan se hyvä heillekin vähän päänvaivaa antaa...Voihan ne kyllä muutenkin katsoa minua ainaskin jonkun ajan jälkeen kun kuljen neljän koiran kanssa kiroillen tuota tietä pitkin...

Nuppu pääsi myös vähän matkan varrella kävelemäänkin ja eihän sen Nitankaan tarvinnut kokoaikaa tuolla kärrissä kököttää. Nuppu käveli menomatkan ja sitten kun neidistä tuntui ettei halua enää kävellä niin sitten vaihdoimme vuoroja ja Nitta käveli sitten tulomatkan näin sain myös kaikille neideille vähän liikuntaa...

Koska olin usemampana päivänä viikolla aamuvuorossa niin oli tosi kiva lähteä töiden jälkeen lenkille ja koska Melissa oli mummin luona hoidossa niin mikä vielä parempaa kuntojumppaa oli kun lähti lenkille vaunujen kanssa. 

Koska Melissan vaunut olivat mukana niin silloin pikkukoirat sai jäädä kotiin ja isommat neidit lähtivät vain mukaan... Oli muuten tosi hyvää treeniä kun lykkäsi noita vaunuja  mäkiä ylös, kyllä muuten hiki virtas.

Viikonlopun kohokohtana meillä olikin sitten Nupun ensimmäinen koiranäyttely. Nupun kanssa suunnistimmekin sunnuntaina hänen ensimmäiseen näyttelyyn Juukaan...Taisi tällä kertaa jännittää sekä minua että myös Nuppua. Menimmekin sinne jo tosi aikaisin koska kaverini koiran esitys oli jo aamusta ja meillä oli vasta päivällä, mutta ei se haitannut koska oli hyvä katsoa myös Nitan kannalta Cavalierikehäkin, ja Nuppu sai vähän totutella siihen hälinään.

Kylläpä taas näki ja koki kaikenlaista siinä kehän reunalla katsoessa. En tiedä mitä ihmettä noissa näyttelyissä nykyisin tapahtuu mutta jotenkin tuntuu että vanhoina hyvinä aikoina koira katsottiin ihan oikeasti sen rotumääritelmän mukaan ja mikä tärkeää panostettiin siihen miten se esiintyy ja miltä se näyttää tuolla näyttelyssä, koska olen sen mieltänyt ihan oikeasti missikisoihin. 

Mutta niin kuin tälläkin näyttelykerralla kun sieltä kehän reunalta katsoi niin en kyllä ymmärtänyt tämän tuomarin arvosteluperusteita noiden Cavojen kohdalla... Tosi kauniita ja hyvin esiintyviä koiria jätettiin hännille ja voittajaksi valittiin tosi huonosti esiintyvä laahaava koira eikä minusta se ollut edes kaunis.
En tiedä oliko tässä ns.tuomaripeliä koska en ollut myöskään koskaan ennen nähnyt tuomarin halaavan tätä koiran omistajaa kun se saa sertin, mutta nyt sitten näin senkin. Tämä samainen koira tuli myös muotovalioksi tässä näyttelyssä jota todellakin ihmettelen, että oliko tämä kyseinen kasvattaja tuomarin tuttu ja siksi sai sertin tästä näyttelystä että tuli muotovalioksi, tiedä häntä, mutta ihmettelen vaan.

No mutta tämä on minun mielipiteeni enkä halua loukata ketään enkä puuttua muutenkaan tuomarin arvosteluun koska tuomari on se joka päättää... Eikä nyt kannata luulla että minä olisin jotenkin kateellinen koska oma koira ei pärjännyt, sillä eihän minulla ollut edes omaa cavaa koko näyttelyssä.

Joskus olen kyllä aikaisemminkin miettinyt sitä kun ite oon ollut koiran kanssa kehässä että olisi kyllä hyvä katsoa välillä tuolta kehän reunaltakin miten meidän koira esiintyy muiden kanssa ja jäänyt hännille koska nyt tässä näyttelyssä se jäi vähän mietityttämään...
Onhan nämä näyttelyt missikisat niin kuin olen aikaisemminkin sanonut ja että kauneus on katsojan silmissä mutta tällä kertaa kauneus oli kyllä kaukana ainakin tuomarin silmistä.. Valitettavasti näin minä sen näin.

No Nupun kanssa kehässä ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä jota pahoin jo alunperin pelkäsinkin. Mutta ei se minua haitannut, (tai ehkä vähän) koska Nuppu oli ensimmäistä kertaa ja siihen nähden esiintyikin tosi mallikkaasti. Vähän on tuossa kulkemisessa vähän petrattavaa kun välillä jumitettiin ja välillä taas mentiin hyppien eteenpäin. Ensimmäinen näyttely kuitenkin suoritettiin kunnialla loppuun ja tästä ei ole kuin suunta ylöspäin. 

Enemmän minua pelotti se ettei tämä pikkuinen olisi kulkenut ollenkaan,  mutta hyvin se kuitenkin meni kehässä ympäri ja edestakaisin.

Seisominenkin onnistui minusta tosi kivasti, vaikkakin siinä on myös vähän harjoittelemista. 

Vähän harmitti se että olimme ihan ensimmäisiä kehässä, varsinkin koska rotu on minulle uusi ja en ihan tarkkaan vielä tiedä miten meidän pitää käyttäytyä. Mutta sekä minä että Nuppu treenaamme koko ajan ja luulen että kyllä me vielä opimme molemmat. Toiseksi on kai vaan hyvä että olemme ensimmäisiä, eipähän tarvitse odottaa ja jännittää pitkään, vaan voi esiintyä niin kuin osaamme ja sitten se jännitys on ohi.

Mikä parasta tässä näyttelyssä oli, niin Nuppu tapasi isänsä Princen. Prince oli tosi kaunis, tytär että isä saivat molemmat samat arvostelut joten en ollut yhtään pahoillani (mutta kyllä se vähän kismitti).

Pöydällä oloa meidän pitää vielä vähän treenata ja kaikki ketkä meillä käy kylässä niin saavat kyllä hipellellä Nuppua tuossa trimmipöydällä, että tottuu siihen että ihan joku vieras tulee häntä koskettelemaan. Koska kun Nuppu on pelkästään  minun kanssani niin kaikki meni hyvin, mutta kun tuomari tuli lähelle niin silloin Nuppu käänsi päänsä minuun päin ja katsoi vain sivusilmällä tuomaria että kuka ihme tuo on. Tuomariakin nauratti että neiti vähän kainostelee...

Pitkä oli näyttelypäivä eikä sieltä mitään menestystä tullut mutta sehän olikin tavallaan ensimmäinen näyttely minulle chihujen maailmassa sekä ensimmäinen näyttely Nupulle joten emme lannistu vaan rintarottinkilla menemme eteenpäin.

Ensimmäinen arvostelu Nupulla oli tämmöinen: JUN EH, JUK4 Tuomarina: Tarja Löfman:

9 kk vanha feminiininen narttu, hyvä purenta, hieman kevyt kuono-osa. Hyvä otsapenger ja kallonmuoto. Hieman leveälle asettuneet korvat. Eturinta saa täyttyä. Lanneosa voisi olla hieman lyhyempi. Hyvät takakkulmaukset ja oikein kiinnittynyt häntä. Liikkuu reippaasti mutta ylälinja köyristyy ja etuliike jää korkeaksi. Erinomainen karvanlaatu ja reipas käytös.

Ei mikään huono arvostelu kun miettii että kuitenkin jännitettiin molemmat tätä ensimmäistä näyttelyä ja Nuppu on vielä nuori koira joka juuri ja juuri pääsi junnuluokkaan. Mutta onneksi saatiin kuitenkin EH (erittäinhyvä) eikä tultu sieltä pois kuitenkaan EVA:n(ei voida arvostella) kanssa...

Kun Nupun kanssa sitten tulimme kotiin niin tietenkin kaikki karvakorvat olivat vastassa ja halusivat mamman viekkuun sohvalle nukkumaan. Itseänikin nukutti ja tarkoitus oli ottaakin karvakorvien kanssa pikku tirsat mutta olin varmaan niin kovilla kierroksilla tuon näyttelyn jälkeen etten saanutkaan unta...

Meillä olikin viikon aikana aikamoinen meiniki päällä koska tyttären koirat olivat myös meillä. Eli viisi karvakorvaa vilisti pitkin huushollia. Mutta onneksi kaikki olivat hyvässä sovussa eikä tarvinnut pelätä että Nittakaan saa mitään traumoja. Näin nätisti Nitta, Netta, Mimi ja Mindi nukkuivat sohvalla...

Nuppukin oli siinä vieressä mutta Nella halusi olla omassa yksinäisyydessään vähän etempänä. Mutta kuitenkin kaikki mahtui samalle sohvalle.

Tämä päivitys olikin sitten aika pitkältä osin koirapäivitys, mutta sitähän se tulee olemaan nyt tästä eteenpäin monta viikkoa... Meidän elämä tulee pyörimään koiranäyttelyissä tästä maaliskuun alusta lähtien melkein joka viikonloppu tuonne elokuulle asti. Ensi viikonloppuna pyörähdämme taas kokeilemmassa esiintymistä Enossa ja seuraavana viikonloppuna mummi suuntaa matkansa pikkuista Melissaa katsomaan Lahteen jossa pienenä sivupyörähdyksenä kyllä käymme Nupun kanssa myös Lahden koiranäyttelyssä.

Välillä käymme kotona huilaamassa ja sitten onkin vuorossa Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyt joissa käväisemme kahtena päivänä peräkkäin. Siinä onkin ensimmäiset harjoittelunäyttelyt täällä Suomen puolella ja sitten ettei mene liian yksitoikkoiseksi tämä elämä niin huhtikuun puolella käymme ottamassa myös vauhtia ja ennenkaikkea kokemusta Pietarin näyttelyistä. 

Ei tule meille ajankäyttö ongelmia tulevaisuudessa kun jokaiselle viikonlopulle löytyy jotain reissattavaa, mutta vaikka tämä onkin välillä raskasta niin toivon että jossakin vaiheessa se myös palkitsee meidät. Laskeskelin että heinäkuuhun asti reissaamme Nupun kanssa kahdestaan, mutta heinäkuun puolenvälin jälkeen otamme sitten Nitan mukamme harjoittelemaan näyttelyissä käyntiä.

Oikein mukavaa maalikuun jatkoa kaikille lukijoilleni ja palataan taas seuraavan kerran ehkä näyttelyiden jälkimainintoihin tai sitten jos vaikka huusholliin alkaisi tulla vaikka pikkaisen pääsiäistä, mutta sen saatte nähdä sitten viikon tai kahden päästä.

Kiva kun kävit blogissani tervetuloa uudelleen jos kiinnostaa ja haluat lukea meidän karvakorvista tai muustakin tuusauksistani...