Hae tästä blogista

perjantai 21. lokakuuta 2016

Blogissa tämänhetkisiä ajatuksia ja joitakin tuusailuja :(





Hei taas, luulempa että tämä blogi herää taas henkiin. Vuosi on vierähtänyt siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tähän blogiin, olin silloin työttömänä joten silloin oli aikaa tätäkin kirjoittaa.

Viime lokakuussa 5.10 aloitin kuitenkin työt ja olin onnellinen että vihdoinkin vuoden työttömänä olon jälkeen sain töitä. Työtehtävät olivatkin tosi mielenkiintoisia ja todellakin tykkäsin olla tässä työpaikassa töissä. Ensimmäiset viikot ja taisi mennä kuukausiakin oli haasteellisia koska kaikki oli uutta, oli uudet atk-ohjelmat jotka piti opetella ihan alustapitäen ja kun ne ohjelmat sai opeteltua siirryttiin taas uuteen ohjelmaan joten opittavaa riitti. Työ olikin sellainen johon panostin todella ja kaikki muu jäikin taka-alalle.
Kuntoilut lopahti melkein joksikin aikaa totaalisesti koska aivot kävivät ylikierroksella ja ei yksinkertaisesti jaksanut enää mitään muuta.

Edellisen työpaikan loppumisen jälkeen en ollut oikeastaan millänsäkään, olinhan ollut siellä melkein 8 vuotta, joten jo oli aika puhaltaa uudet tuulet, pidin kuitenkin siitä työstä ja kyllähän se vähän harmitti. Mutta siitä selvittiin.

Tämä uusi työ oli todella mukavaa ja tykkäsin todellakin olla tässä työpaikassa, joten nyt syyskuussa kun alkoivat yrityksessä yt-neuvottelut niin ei tullut mieleenkään että miun työt loppuisivat. Tämä irtisanominen tuli kuin pommi vasten kasvoja :( Sempä takia varmaankin olen vihainen, siis todella vihainen. En vieläkään voi ymmärtää että minut on irtisanottu. Tämä vihan tunne kohdistuu kaikkeen, asiakkaisiin, ystäviin, sukulaisiin, aivan kaikkeen. Syytän kaikkia muita tästä työpaikan menetyksestä paitsi yritystä itseään. En varmaan ole koskaan tuntenut näin suurta vihaa ja katkeruutta kuin nyt tunnen.

Yleensä olen aina positiivinen ja ajattelen kaikista vain hyvää, en koskaan ole ajatellut että ihmiset voisivat puukottaa selkään. Koskaan en ole välittänyt mitä minusta puhutaan selkäni takana, se on puhujan ongelma ei minun joten mitä se silloin minulle kuuluu. Nyt tämän työn jälkeen olen vihainen ja pettynyt ihmisten käytökseen. Enkä todellakaan voi ymmärtää miksi ne teki tämän minulle, mitä pahaa olin heille tehnyt, miksi en saanut pitää työpaikkaani, miksi ja miksi...Nämä kysymykset pyörivät kokoajan pääni sisällä.

Nään vieläkin unia että olen tuolla töissä ja saan nauttia työstäni. Olen iloinen ja palvelen asiakkaita hymyhuulilla. Mutta se on vain unta todellisuus on sitä että aamulla herään kun kello lyö 8, pitäisi lähteä koirien kanssa lenkille, ei huvita. Mikään ei huvita, vihdoin ja viimein kuitenkin saan itseni ylös sängystä ja lähden, onhan se kivaa mutta jotenkin siitäkään en nauti niinkuin aikaisemmin.

Salille, no jaa sekin on oikeata pakko pullaa. Vuosi sitten into pinkeenä lähdin salille ja koko vuoden kuntoilin oikein ahkerasti ja se oli hauskaa. Mutta nyt, koko sali ahistaa ei huvita, kuitekin saan jotenkin itsestäni sen verran irti että kampeudun sinne ja teen sen ohjelman sen kummemmin mitään ajattelematta. No kuntoiltu on,
ajattelen.

Helvetin kiva on kuulla kommentteja, no nythän siulla on aikaa tehdä vaikka mitä, eikö olekin kiva kun voi tehdä vaikka mitä. Tai sitten voi helvetti maanantaina pitää taas kampeutua töihin. Antaisin mitä vain jos pääsisin töihin, tai olisin saanut olla töissä.
Onhan tämä "kivaa" kun voisi tehdä vaikka mitä, esim. askarrella ymm. Mutta kun ei huvita tehdä niitäkään.

No kuitenkin olenhan jotain saanut aikaiseksikin, muutamat ovikranssit, muutamia betonitöitä, pakkohan tässä on jotenkin pysyä järissään ja hengissä.

Tyttäreni pyysi että tekisin hänelle ovikranssin, no eipä siinä muu auttanut kuin yhtenä päivänä käydä näpertelemään.
 Pajunoksista tekaisin tuon  kranssipohjan, eli punoin pajunoksia 4 kappaletta tommoiseksi renkaaksi. Sitten kävin saksimassa muutamia tuijanoksia ja niputin ne ensin, sen jälkeen rautalangalla kiinnitin siihen pajurenkaaseen. Metsästä kävin noita käpyjä jotka sitten maalasin agryylivärillä valkoiseksi osittain ja lopuksi ripottelin siihen valkoista hilettä. Lisäksi kuumaliimalla kiinnitin kävyt ja nuo muut koristeet tuohon. Valkoisen rusetin löysin
 valmiina kaapista ja sen pujotin rautalangalla tuohon kranssiin. 

Laitoin tyttärelle kuvan valmiista kranssista ja kysyin tykkäätkö. Vähän niinkuin tuntui että tykkäsi.


Kun nyt sitten pääsin vauhtiin ja oli vielä noita tuijanoksia ja käpyjä niin tekaisin itsellenikin vielä tämmöisen.


Kun nyt tyttären luokse ollaan menossa ensiviikon loppuna niin halusin myös yllättää tyttären anopin, niimpä tekaisin hänellekkin vielä yhden kranssin viemiseksi.

Onneksi on yksi ihana ystävä joka pyytää minnuu kaverikseen kaikenlaiseen askarteluun,niimpä yhtenä päivänä hän kysyi tehtäisiinkö noita betonivaluja viikonloppuna.
 Tottakai suostuin, ainahan on kiva yhdessä tehdä kaikenlaista. Niimpä lauantaina sitten valoimme noita pyyhe/pitsiliina kulhoja :) Sinä päivänä oli kivaa, kun kaksi tuusaa tuusaili, mutta kyllähän me jotain saimme myös aikaiseksi. Ystävätär oli ostanut vähän vääränlaista kuivabetonia (S100) siinä oli aika paljon isoja kiviä, niimpä me siivilöimme ensin ne isommat kivet pois ja näin saimme ihan oikeanlaista betoniainesta. Kannattaa siis ostaa S30 kuivabetonia koska siinä on vähemmän kiviä. Mutta me ollaan niin kekseliäitä :)


Poika täyttää kohta 18, niin miun pikkuinen kuopus on kohta täysi-ikäinen. Koska 18 vuotiaalla on vain yksi iso haave, saada tietenkin ajokortti. Niimpä ei auta äitimuorin kuin alkaa tenttimään opetuslupatehtäviä ja mennä suorittamaan kirjalliset että voi opettaa nuorukaisen ajamaan turvallisesti ja rauhallisesti tuolla liikenteessä. Niimpä sunnuntaipäivä pyhitettiinkin kirjallisten harjoitteluun ja lisää harjoittelua on luvassa nyt tulevana viikonloppuna, koska maanantaina on se ihan oikea tentti.


Kun pakko oli tehdä noita pihahommiakin tuon tulevan talven edestä,  niin kun etuterassin kalusteet piti viedä tuonne varastoon ja muutenkin raivata tuota etupihaa niin ajattelin että taidankin vähän 
sisustaa uudestaan tuon takaterassin koska siellä on kalusteet myös talvella kun se on katettu.
 Niimpä ajattelin vähän uudistaa myös siellä olevan kynttelikön ja tekaisin siihen tämmöiset käpymansetit. Lisäksi tilasin näihin sisälle Linealta maitolasinväriset tuikkukipot.  Nämä kynttilämansetit on tehty siten että koivunoksista 
 pyörittelin tommoiset pienet punos rinkulat. Sitten maalasin kävyt valkoiseksi ja ripottelin pinnalle hopeistahilettä. Lopuksi liimasin kuumaliimalla kävyt noihin koivunoksista tehtyihin mansettipohjiin.


Niimpä takaterassi saikin uuden ilmeen, etuterassin uusista tuolin pehmusteista ja pöytätableteista. Lopuksi vielä kynttelikkö sai uudet käpymansetit ja tuikkukipot. Olen todella tyytyväinen tähän järjestelyyn :)








Jotain olen siis kuitenkin saanut aikaiseksi vaikka masentaa ja mikään ei huvita. Pyydän anteeksi tätä alkuvuodatusta, mutta pakko oli johonkin se purkaa ja jotenkin tuntui että tänne. 

Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja yrittää tehdä sekä tuusailla jotakin jotta teidän jotka luette tätä niin ei tarvitse lukea minun vihaani ja vuodatustani tästä surkeasta elämästä. Yritetään tämä kääntää nyt jotenkin positiivisemmaksi ja yrittää etsiä töitä jos vaikka jostain vahingossa jotain ilmaantuisi. 

Kiitos, kun kävit blogissani ja tervetuloa uudestaan kyllä tänne ehkä jotain tulee vähän kerrassaan.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)