Cavatar

Niinhän se vaihtui taas helmikuu ja kuljemme kohti kevättä kovaa vauhtia, rankka talvi takanapäin ja kun vihdoinkin saisi huokaista niin eikös sitä silloin stressi purkaudu ja tämän talven flunssa iski sitten minuunkin oikein olan takaa... Räkä vuotaa ja kurkku on ollut kipeä koko viime viikon eikä vieläkään loppua näy. Mutta periksihän me ei anneta vaan porskutetaan eteenpäin.... Vuoden alussa teetätin tämän kalenterin tälle vuodelle näistä meidän rakkaista karvakorvista ja tämä Helmikuun kuva on kyllä aivan huippu. Tässä nähdään todellinen äidin rakkaus kun viime helmikuussa Nella äiti huolehti näin ihanasti hänen pienestä tyttärestään.... Nella on kyllä niin suloinen varsinkin tuon rokkitukkansa kanssa, tässä kuvassa Nella on tullut tuolta ulkoa pyörimästä lumihangesta joka on hänen lempi puuhiaan ja mitä olen kuullut noista pennuista niin ainakin yksi niistä on ihan äitinsä tyttö rokkitukkansa kanssa.  Kyllä tänä talvena on vähän alkanut jo hermoja kiristelemään nuo lumet maass...

Vaikka elämä on potkinut päähän välillä oikein kunnolla tässä viime aikoina ja tuntuu että voimat ovat sekä henkisesti että fyysisesti todella loppu niin siitä huolimatta sitä vaan ihmeenkaupalla jaksaa vieläkin pysyä pystyssä ja antaa mennä porskuttaa.  Kuusi viikkoa on painettu täysillä sekä töissä että kotona siihen samaan saumaan vielä tehden töissä kahden ja välillä neljän hengen työt, mutta onneksi on tämä ihana harrastus joka vie ajatukset välillä pois kokonaan noista töistä ja sitten taas jaksaa uudella innolla tehdä työnsä melkeimpä uudella innolla. Vaikka töissä on ollut rankkaa ja vapaa-ajallakin vitutuskäyrä on joskus huipussaan niin kaikki muuttuu aina vähän paremmaksi kun käväisee noiden rakkaiden karvakorvien kanssa tuolla matkojen päässä näyttelyissä ja viettämässä laatuaikaa pikkuisen Melissa tyttösen luona. Eli tällä kertaa pyörähdettiin Nupun, Nitan ja Kustin kanssa tämän vuoden ensimmäisissä näyttelyissä Lahdessa tuossa tammikuun puolivälissä. Mitään ihmeempiä s...

Pikkuisen on mennyt piiitkiä aika kun olen jaksanut ja joutanut tänne teille kirjoittelemaan... Viime julkaisussa kerroin miten meillä valmistauduttiin jouluun.... Mutta tässä vähän lisää pikkuisia yksityiskohtia meidän jouluisesta kodista. Keittiön pöytää koristaa tämä pieni talvinen asetelma joka saa jäädäkin tähän pöydälle vielä joulun jälkeenkin. Olen aivan ihastunut näistä pikkuisista poroista ja jotenkin niitä vain lisääntyi joulun alla meille joka paikkaan. Alkuperäinen tarkoitus oli kerätä vain valkoisia poroja mutta koska täällä jumalan selän takana ei mistään löytynyt sellaisia, niin sitten meille tuli myös tollaisia hopeita poroja joista tykkään kyllä myös. Porojen kaveriksi ostin noita pikku kuusia jotka ovat tosi kivoja ja sopivat täydellisesti tuohon talviseen asetelmaan. Koska ennen joulua oli meillä suunnitteilla vielä Pietarin näyttelymatka niin pitihän sitä vähän harjoitella jospa sitä vaikka siellä olisi aihetta poksauttaa skumppapullo...  Niin ja sitten tämä mei...