Helmikuun mietteitä....

Niinhän se vaihtui taas helmikuu ja kuljemme kohti kevättä kovaa vauhtia, rankka talvi takanapäin ja kun vihdoinkin saisi huokaista niin eikös sitä silloin stressi purkaudu ja tämän talven flunssa iski sitten minuunkin oikein olan takaa... Räkä vuotaa ja kurkku on ollut kipeä koko viime viikon eikä vieläkään loppua näy.

Mutta periksihän me ei anneta vaan porskutetaan eteenpäin....

Vuoden alussa teetätin tämän kalenterin tälle vuodelle näistä meidän rakkaista karvakorvista ja tämä Helmikuun kuva on kyllä aivan huippu. Tässä nähdään todellinen äidin rakkaus kun viime helmikuussa Nella äiti huolehti näin ihanasti hänen pienestä tyttärestään....

Nella on kyllä niin suloinen varsinkin tuon rokkitukkansa kanssa, tässä kuvassa Nella on tullut tuolta ulkoa pyörimästä lumihangesta joka on hänen lempi puuhiaan ja mitä olen kuullut noista pennuista niin ainakin yksi niistä on ihan äitinsä tyttö rokkitukkansa kanssa. 

Kyllä tänä talvena on vähän alkanut jo hermoja kiristelemään nuo lumet maassa varsinkin noilla kattoloilla, varsinkin tämän kesähuoneen katolla josta ei meinannut millään tulla nuo lumet alas. Pelko oli suuri varsinkin noiden koirien kanssa koska he tykkäsivät kulkea tuosta kesähuoneen vierestä. Yhtenä päivänä tuntui että tuo kesähuone oikein nauraa ja vittuilee minulle koska kun tulin töistä niin kaikilta muilta katoilta oli nuo lumet tulleet alas paitsi tuosta katolta prkle.....

Niimpä me muutaman viikon kuljimmekin päivä pisseillä ulkona hihnassa, joka ei kyllä todellakaan ollut koirien eikä kyllä minunkaan mieleen. Koska koirat olivat tottuneet kirmailemaan tuolla ulkona vapaasti niin varsinkin Nitta ei meinannut tehdä tarpeitaan hihnan päässä ollenkaan, pari päivää se pihistelikin mutta sitten oli pakko.

Vaikka töitä oli paljon eikä jaksanut eikä muuten kerennytkään mitään muuta tehdä ja oli tooosi väsynyt kokoajan, niin onneksi Mumminmussukka tuli piristämään mummin mieltä viikonlopuksi. Melissa ja Kusti olivat molemmat mummin luona hoidossa viikonloppuna koska molempien vanhemmat olivat bilettämässä. Mutta hyvinhän me toimeen tulimme ja Melissa piti myös hyvää huolta Kustista...

Kyllä tuo iloinen ja nauravainen mumminmussukka piristä  oikein täysillä mummin päiviä... Olen niin onnellinen että minulla on tollainen päivänsäde elämässäni, tämän hymyn ansiosta jaksaa taas mennä porskuttaa pitkään....

Mumminmussukan piristysruiske tarttui myös varmaan noihin Kalloihinkin koska ne alkoivat työntää uutta versoa kun saivat vähän aurinkoa ja vettä talven jäljeltä. Ehkä nämäkin ilahduttavat tulevana kesänä kukinnoillaan...

Viikonloppuksi olin ilmoittanut nämä karvakorvat tuonne Nurmeksen näyttelyyn, mutta ensin meinasin että en taida jaksaa lähteä sinne koska oli tämä flunssa parasta aikaa päällä. Mutta sitten pakkasin kaikki flunssa lääkkeet kassiin ja niiden voimalla pyörähdettiinkin sitten tuolla näyttelyissä.

Mitään ihmeempiä saavutuksiahan me emme sieltä taaskaan saaneet joten nyt on aihetta vähän suunnitella näitä näyttelykäyntejä uudestaan.

Tämän näyttelyreissun tulokset olivat seuraavat:

Nurmes 23.2.2019

Tuomarina Irina Poletaeva

Leinottaren Adalmiinan Helmi

JUN EH JUK 3

Erittäin hyvä tyyppi, Narttumainen, hyvän kokoinen, näkyy valkoista silmissä. Hieman pitkä kuono-osa. Saksipurenta. Kirsun pigmentti voisi olla vahvempi. rintakehä hyvän muotoinen ja riittävästi kehittynyt ikäisekseen. Hyvä ylälinja ja häntä, riittävät kulmaukset. Ahdas takaliike oikea karvanlaatu.

Ei paha arvostelu lainkaan,koska tyttöhän on vasta vuosi ja kaksi kuukautta, kyllä tästä neidistä vielä hyvä tulee. Usko ja luotto on ainakin korkealla.

Entäs tämä meidän Kusti poika? Hänellä oli neljäs näyttely joten nämä menee lähinnä harjoitteluna. Vähän on turhan paljon virtaa tällä herralla mutta onneksi se kuuluu vielä junnuihin, jospa se siitä rauhoittuisi ainakin vähän. Pikkuherran arvostelu olikin sitten seuraavanlainen.

Nurmes 23.2.2019

Tuomarina, Irina Poletaeva

Blue Moon Cavalier Gucci

JUN ERI JUK1

11 kk, Oikea tyyppi. Hyvin kehittynyt ikkäisekseen. Lupaava pää, saksipurenta. Melko hyvä ylälinja, riittävä rintakehä, hyvät kulmaukset. Riittävä askelpituus, oikea karvanlaatu, Rodun omainen luonne.

Siitä se meidän pikkuherrakin kasvaa ja kehittyy...Ainakin arvostelussa sanottiin että lupaava...

Niin ja sittenhän mukana oli myös tämä riiviö... Eli Nuppu, no hienostihän meidän pikkuinenkin esiintyi, ei huono ollenkaan. 

Nurmes 23.3.2019

Tuomarina, Maija Mäkinen

Avasbeaty

NUO ERI, NUK 1

22kk, Hyvät mittasuhteet, vielä kevyt runko. Köyristää hieman ylälinjaa, Hyvät kallo, korvat ja silmät. Oikea purenta, mutta alalinja saisi olla vahvempi. Kaula, rintäkehä voisi olla pidempi suhteessa lanteeseen, tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä, Hyvä karvanlaatu, hieman löysät kyynärpäät. Viehättävä käytös, tarvitsee aikaa vahvistuakseen.

Nyt ei kyllä Nupun arvostelu ollut sitä luokkaa mitä se on ollut tähän 

asti. Tuo minua ihmetyttää suunnattomasti että tämä oli jo kolmas tuomari joka sanoi tuosta köyristämisestä, niimpä olenkin sopinut että käväisen Nupun kanssa fyssärillä jospa se osaisi sanoa miksi se köyristää tuota selkäänsä. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa.....

Ei ole alkanut nämä näyttelyhommelit niin hyvin kuin olin odottanut joten nyt on aihetta tehdä vähän uusia järjestelyjä. Niimpä otinkin se mustan vihkosen ja aloin suunnittelemaan uudestaan näitä näyttelyreissuja, koska ihan turha noita on juoksuttaa kaikissa näyttelyissä, menee vaan rahaa ja alkaa taas masentaa.....

Niimpä edellisestä näyttelylistauksesta poistuivat, Imatra, Lahti ja Iisalmi. Sekä Varkaus, Pieksämäki, Tuusniemi ja Mikkeli ovat vähän kysymysmerkkeinä, tuskin menen noihinkaan mutta se jää nähtäväksi... Pääsiäisenä olisi tarkoitus lähteä tämän kolmikon kanssa piipahtamaan Latvian Riikassa  ja kyllähän se on Liettuan Moletaininkin reissu varattu jo toukokuulle.... Luulen että nämä Suomen näyttelyt jää aika vähiin jos vielä innostun kesäkuussa käymään tuolla Virossa, mutta se jää vielä nähtäväksi...

Mutta arvatkaahan mitä? Ne saakelin lumet tuli kuin tulikin vihdoin tuolta katolta alas, ja suuri painolasti sekä stressi laukesi sydämestä kun nyt voi nuo karvakorvat ihan vapaasti juoksennella tuolla ulkona eikä tarvitse pelätä että ne jää noiden lumien alle....Ja kyllä ne kirmaileekin ihan innoissaan.

Eli tämmöistä meillä tällä kertaa...Ensi viikonloppuna olisi kuitenkin vielä Joensuun näyttelyt joihin olen hullu taas ilmoittanut  nämä kolme molemmille päiville. Toivottavasti saan jotain selvyyttä siihen mennessä tuosta Nupun selästä ja saan nuo kaks muuta vähän rauhoittumaan.

 Kaikkein eniten odotan kuitenkin sitä että miten Nellan toinen tytär pärjää ensimmäistä kertaa näyttelyissä koska Mindi on tulossa kisaamaan siskonsa kanssa Joensuuhun lauantaina..... 

Nyt vain odotellaan innolla kevättä ja parannellaan flunssaa että jaksetaan käydä töissä ja riehuta noiden karvakorvien kanssa.

Oikein ihanaa kevään odotusta myös lukijoilleni, ensi viikonlopun jälkeen kirjoittelen teillekin sitten miten meillä on tällä kertaa mennyt....