Valmistautumista jouluun, Pietarissä käytiin välillä näyttelyssä, vietettiin koko perheen voimin joulua...Joulu tuli ja meni....Uusi vuosi alkoi!

Pikkuisen on mennyt piiitkiä aika kun olen jaksanut ja joutanut tänne teille kirjoittelemaan... Viime julkaisussa kerroin miten meillä valmistauduttiin jouluun.... Mutta tässä vähän lisää pikkuisia yksityiskohtia meidän jouluisesta kodista.

Keittiön pöytää koristaa tämä pieni talvinen asetelma joka saa jäädäkin tähän pöydälle vielä joulun jälkeenkin. Olen aivan ihastunut näistä pikkuisista poroista ja jotenkin niitä vain lisääntyi joulun alla meille joka paikkaan.

Alkuperäinen tarkoitus oli kerätä vain valkoisia poroja mutta koska täällä jumalan selän takana ei mistään löytynyt sellaisia, niin sitten meille tuli myös tollaisia hopeita poroja joista tykkään kyllä myös. Porojen kaveriksi ostin noita pikku kuusia jotka ovat tosi kivoja ja sopivat täydellisesti tuohon talviseen asetelmaan.

Koska ennen joulua oli meillä suunnitteilla vielä Pietarin näyttelymatka niin pitihän sitä vähän harjoitella jospa sitä vaikka siellä olisi aihetta poksauttaa skumppapullo... 

Niin ja sitten tämä meidän uusi perheenjäsenemme Kusti, tämä ihana Cavalierpoika saapui meille vähän ennen tuota Pietarin matkaa... Tämän tarina on sellainen että joskus viime keväänä poika kertoi että haluaisi itselleen koirakaverin tuonne asuntoon jossa yksin asustelee. Tiesin että koska meillä on ollut perheessä koko ajan koiria ja lapset ovat asuneet niiden keskellä niin joskus hekin halusivat oman koiran... Mietimme siinä sitten yhdessä että millaisen koirakaverin hän haluaisi, ensin ehdottelin hänelle että ottaisi vaikka chihu-uroksen mutta siihen asiaan tuli täysi tyrmäys...Vaihtoehtoisestihan sitten oli cavapoika joka sai kun saikin enemmän vastakaikua kuin se chihupoika... Niimpä aloin kyselemään tutuilta oisiko heillä tarjota sellaista cavapoikaa joka olisi tullut muilta mailta vierahilta ja ei olisi enää mikään pentu vaan vähän vanhempi...Sillä kertaa sellaista ei ollut saatavilla joten jätimme sen asian sillä kertaa hautumaan....

Niimpä sitten yksi ihana tuttu opettajarouva (cavakasvattaja) soitteli minulle ennen joulua että olisitteko te vielä vailla sitä cavapoikaa...Siinä sitten pojan kanssa vakaasti harkittuamme ja tietysti poikaa tentattuani että onhan hänestä koiran hoitajaksi ja pitäisi hyvää huolta tästä suloiseta Kusti pojasta.... Poika lupasi ja vannoi että Kusti saisi hyvän kodin. Niimpä sitten ajelimme Kuopioon katsomaan Kustia ja emme olleet kuitenkaan varmoja että olisiko hän sellainen jonka voisimme ottaa itsellemme, kuitenkin kun saavuimme ja näimmä tämän pikkuherran niin sydämemme suli täydellisesti ja siitä seurauksena Kusti lähti kuin lähtikin meidän mukaan....

Niinkuin kerroin niin Kusti asustelee pojan luona koska ei tulisi mitään sen asumisesta meillä tämän akkalauman keskellä. Poika rakastaa ja pitää kyllä tosi hyvää huolta Kustista ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Itse en kuitenkaan malta olla poissa sieltä Kustin luota vaan joka aamu ennen töihin menoa käymme Kustin kanssa lenkillä ja töiden jälkeenkin suuntaan matkani Kustin luokse ja käväisemme piiitkällä lenkillä. Kusti on kyllä aivan huippu tyyppi, olen iloinen että Kusti tuli meidän perheeseemme. Kusti käy kyllä meillä viikottain tyttöjä kiusaamassa, välillä meininki menee niin riehakkaaksi että Kustin on todellakin parasta mennä välillä omaan kotiin, mutta on aina tervetullut meille....

Niin meillä oli se Pietarin näyttelyreissukin ennen joulua. Matkamme alkoi Lappeenrannasta King Toursin bussilla jossa Nuppu ja Nitta pääsivät samaan häkkiin matkustamaan. 

Kusti oli myös ensimmäistä kertaa näyttelymatkalla ja nyt nähdään miten Kusti pärjää tuolla maailmalla. Kusti pääsi bussissa ihan omaan häkkiinsä ja saikin tosi hyvän kokoisen luxus häkin, ei ollut ahdasta. Reissussa minulla oli siis kaikki kolme karvakorvaa mukana...

Matka meni mukavasti ja saavuimme hienoon Hotelli Hiltoniin koko jengin kanssa. Hotelli oli tosi hieno ja vähän ihmettelimmekin miten pääsimme näin hienoon hotelliin majoittumaan koirien kanssa.

Koska joulu oli jo ovella niin kaikki oli tosi kauniisti koristeltu Pietarissa. Perjantai-iltana suuntasimme matkamme kohti Letan ostoskeskusta jossa oli myös tosi kaunista ja jouluista.

Vaikka näyttelyt eivät olleet vielä alkaneetkaan ostimme kaverin kanssa tämän herkullisen kakun jolla juhlimme tätä näyttelyreissua...Vaikkei täältä mitään menestystä tulisikaan niin ainahan kuitenkin voi herkutella ja nauttia näistä reissuista....

Koska matka oli pitkä niin pitihän sitä vähän rentoutuakin hotellilla että jaksaa seuraavan päivän näyttelyrupeamat...

Hotelli johon majoituimme oli siis Hotel Hilton ja siellä oli aivan mahtavat joulukoristelut... Tämäkin valaistus löytyi aamiaiselle mennessä... 

Tämä kaunis kuusi oli koristeltu tulo aulaan.

Vaikka reissu oli rankka Kusti oli ensimmäistä kertaa mukana niin osasi hän ottaa välillä rennostikin.

Kaverin sänky oli paljon parempi kuin minun joten Kusti viihtyi siellä ja tytöt olivatkin sitten minun sängylläni, hyvä näin.

Mikäs sen parempaa kuin nukkua mamman sängyssä ja ottaa rennosti....

Ensimmäinen näyttelypäivänä Nitta sai Erin ja se olikin siinä.

Toisena päivänä Erin lisäksi Nitta oli kuitenkin kilpailuluokassa kolmas. Mutta sen suurempaa menestystä ei tältä reissulta meidän Nitalle tullut. Ensimmäinen ulkomaanmatka tälle neidille niin tämä oli todella hyvää harjoitusta. Ehkä sitten kun tämä neiti vähän kasvaa ja ikää tulee niin luulen että tulee menestystäkin. Enkä kyllä ole yhtään pettynyt koska tosi kaunis junnu narttu voitti joten ei me huonolle hävitty. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin...

Kustin reissu meni oikeastaan ihan tosi hienosti. Lauantaina Kusti oli elämänsä ensimmäisen kerran kehässä ja sai Erin eli se meni tosi hienosti ja siitä eikun parannetaan näin ajattelin. Niinhän me tehtiin seuraavana päivänä eli Kustin elämänsä toisena näyttelypäivänä hän sitten loistikin ja sai sertin sekä oli vastakkaisensukupuolen paras. Se kaunis junnu narttu oli Roppi mut tämä kaunis herra oli vsp, joten ei voi kun olla ylpeä tästä komistuksesta.... Täältä me vielä tullaan...

Rankan näyttelyreissun jälkeen oli kiva nukahtaa tuohon mamman mahan päälle... 

Jouluaaton aattona lisäilin kotiin vielä vähän kivoja jouluisia yksityiskohtia. Tokmannilta löytyi tällaiset kivat patalaput...Pitäähän sitä jouluna olla jouluiset patalaput..

Keittiönpöydälle laitoin vanhan mutta kivan tähtiliinan jonka päälle ostin Tokmannilta myös tommoisen kivan vastuukkikaitaliinan....

Keittiön ikkunaa koristaa kynttelikön lisäksi hyasintit jotka antavat myös vähän joulun tuoksua...

Santuillekin laitoin vähän joulun nauhaa tuohon ympärille...

Vessaan askartelin vanhoista viinilaseista tommoiset joulukoristeet sekä sinnekin laitoin hyasintin että saadaan sinne myös vähän jouluista tuoksua...

Niin se joulu sitten saapui meillekin ja tässä komeilee meidän  joulukuusi, tämä löytyi Tokmannin seinän vierestä ja voi kyllä sanoa ettei meillä ole kyllä koskaan ollut näin kaunista kuusta....  

Noille pienille tasoille ostin nuo ihanat valkoiset amaryllikset ja muita joulukukkia meille ei tänä jouluna tullutkaan....

Nämä tuunatut joulutontut istuivat ja vahtivat tuota tynnyriä, eikä koirat onneksi repineet noita palasiksi vaikka niin pelkäsinkin. Nupulle ja taisi nämä Nitallekin olla aluksi vähän mörköjä joita piti käydä haukkumassa mutta sitten ne onneksi luovuttivat....

Telkkaritasolle tuli myös noita poroja ja pikkukuusia..

Toinen pikkupöytä sai myös tollaisen kauniin amarylliksen kynttilöiden ja tontun seuraksi.

Tämän pöydän alhaalla palaa kaunis valokuusi jonka sain jokunen vuosi sitten joululahjaksi..

Virkatut pallot syttyivät myös joulunpyhiksi tuohon peilin reunalle...

Toisella puolen telkkaritasoa löytyy myös pikkuporoja.

Olohuoneen pöydälle tein myös tällaisen jouluisen asetelman jossa on ne valkoiset porot sekä pikku kuuset. Tähän asetelmaan mies toi tuon valkoisen ananaksen kun pyysin siltä että toisko se tuohon jonkun valkoisen joulukukan, no onhan se joulukukka tuokin kun siinä on vähän blingblingiä....

Ja yllätys yllätys ketkä ne tuolla kuvassa ovat myös jouluisissa tunnelmissa... No tietysti Nitta, Netta ja Nella...yritäpä ottaa meillä jotain kuvia niin aina siellä jokunen karvakorva löytyy....

 No tässä nämä syylliset ovat... On ne siitä huolimatta kyllä niin lutusia..

 Mutta mikäs se tämän joulun paras oli, tietenkin tämä pieni rakas tonttutyttö...Melissa tuli mummin luokse joulun viettoon aatonaatonaatona ja voikun meillä oli hauskaa...

Voiko joulun enää paremmin viettää kun katsoa tämän pienen tonttutytön iloa ja naurua...

Eikä ne koirat jääneet huomiotta tältäkään tonttutytöltä vaan aina sillä oli jotain herkkuja kädessä joita se antoi koirille, ja koirat tykkäs...

Tämä kuva on vaan niin ihana kun Kustipoikakin pääsi tai taisi aina joutua Melissan halailuun...Mutta ei Kusti ollut millänsäkään taisi vaan tykätä...

Kinkkua.....kinkkua meillekin huutaa koko Leinosen koiralauma mieheltä joka meillä asuu....Ei nimittäin kinkun syönti jäänyt yhdeltäkään nelijalkaiselta huomioimatta...

On se rankkaa tuo joulun kinkunsyönti...Kun masut on kinkkua täynnä niin silloin uni maittaa ja mikäs sen parempi paikka onkaan kun valloittaa tuo meidän sohva....Nella, Netta ja Kusti ovat kasaantuneet tähän huilaamaan...

Nitta onkin parkkeerannut ihan omaan yksinäisyyteensä tuohon tuoliin...

Entäs sitten tämä pikkuinen suukottelija joka ei anna mamman olla hetkeäkään rauhassa vaan tulee ja tulee suukottelemaan ja suukotettavaksi joka paikkaan....

Joulun kauhukuva Kusti...,

Vai voisiko ollakin onnellinen Kusti joka sai viettää joulun myös koirakavereiden kanssa ja rallata lumihangessa ulkona vapaasti...

Joulu meni ja alkoi uusi vuosi...Tytöt puettiin uusiin Pietarista ostettuihin takkeihin ja lähdettiin kinkkua sulattamaan tuonne tienpäälle.... Nuppukaan ei paljoa välittänyt takista vaan paineli hirmusta vauhtia muiden tyttöjen perässä ja mammalla oli kivaa..... Nyt alkoi meillä tytöillä uusi elämä uuden vuoden vaihtuessa.... Niin eikä Kustikaan jäänyt ilman Pietarin tuliaista vaan sai myös samanlaisen mutta vaaleansinisen takin.

Yleensä mentiin kyllä tosi nätisti mutta sitten kun Nupulle sattuu mörkö ja se on terhakkaasti haukkumassa niin silloin kaikki muut varsinkin Nitta on menossa mukana. Tällä reissulla Nupun mörkö oli naapurin Rane joka huppu päässä kävi roskapussin tuomassa tienvarrella olevaan roskikseen....

Uudeksi vuodeksi Kusti tuli taas meille koska parempi sen oli olla meillä täällä Jumalan selän takana kuin tuolla kaupungissa noilta raketeilta paossa....Täällä ei paljon raketeista ollut haittaa ja eipä noita meidän koiruuksia paljon ne raketit haitanneetkaan....

Uusi vuosi korkattiin työkavereiden antamalla skumppapullolla ja hyvin vuosi vaihtui....

Nuppu nautti vuoden vaihtumista mamman viekussa sohvalla eikä ole raketeista moksiskaan....

Uutena vuoten tuli taas todettua että älä mene pitkäkarvaisten tassujen kanssa lenkille jos niillä ei ole tossuja, niimpä meidän lenkkeilyt olivatkin sitä että metri kuljettiin ja sen jälkeen jäätiin rouskuttelemaan tassujen lumipaakkuja...Ei kivaa ollut koirilla eikä emännällä... Mutta onneksi apu löytyi....

Mies joka meillä asuu näki tämän meidän lenkki show:n joten se kävi Joensuussa ja osti molemmille karvatassuille uudet tossut Mustista ja Mirristä... Nyt eivät tassut kylmä eikä lumet tartu anturoihin eikä muihinkaan tassukarvoihin vaan lenkkeilyt voivat olla sekä koirille että emännälle mukavia hetkiä.... 

Nitta jäi vielä ilman tossuja koska hänellä ei ole vielä pitkiä tassukarvoja, mutta jossakin vaiheessa on nuo tossut hommattava myös Nitalle. Nupulle ei tule tossuja koska jos se ei meinaa kävellä edes haalari päällä niin luulempa että  jos sille laittaa tossut niin käveleminen on aivan mahdotonta. Eipä Nupulla ole tassuissa pitkiä karvojakaan joten tuskimpa se niitä tarvitseekaan....

Nella sai tällaiset hienot pinkit Rukan tossut ja neiti on todella tyytyväinen. Eilen testattiin nämä tossut ja matka sujui kuin valettu, ei mitään ongelmia...

Netta sai sitten tämmöiset mustat tossut koska noita pinkkejä tossuja ei ollut tämän kokoisia.. Mutta niin oli tyytyväinen tämäkin neiti näihin tossuihin ja paineli tuolla lenkillä ihan innoissaan...

Näin alkoi meidän uusi vuosi.... Oikein ihanaa uutta vuotta 2019 myös kaikille teille blogin lukijoilleni. Minä olen päättänyt myös aloittaa taas uuden kuntokuurin tämän vuoden kunniaksi joten ette kyllä ikinä arvaa olen käynytkin jo pari kertaa tämän viikon aikana kuntosalilla ja siitä kiitos kuuluu ihanalle työkaverille joka on  pitänyt huolen siitä että tulee lähdettyä... 

Koirien kanssa ollaan käyty lenkillä aina kun on keretty ja Kustin kanssa tulee viikolla käytyä joka päivä kaksi kertaa lenkillä...Siitä se kuulkaas lähtee...Odotan vain valoisia aamuja että pystyisi lähteä tuon nelikon kanssa tuonne tienreunaan kävelemään ennen viittä aamulla koska nyt se on täysin mahdotonta..... En uskalla tuonne pimeään lähteä aamulla tuon nelikon kanssa koska täällä jumalan selän takana ei ole katuvaloja, mutta ehkä sitten kun päivät pitenee niin sinne voikin lähteä....Nyt käydään Kustin kanssa reippailemassa tuolla katuvalojen alla ja näiden neitien kanssa sitten viikonloppuisin päivänäöllä....

Siinäpä tällä kertaa meikäläisen kuulumisia ja ensi viikonloppuna matkamme käykin Lahteen....Arvaatte varmaan miksi suuntaan sinne päin.. no tietenkin koiranäyttelyyn ja mikä tärkeintä pääsen viettämään aikaa Melissa neidin kanssa.... 

Koiranäyttelyt ovat vähän alkaneet mietityttämään koska nämä cavat ovat vielä niin nuoria joten kannattaako näiden kanssa vielä hirveästi reissata ja jotenkin tuo Nuppu on käyttäytynyt viime aikoina kuin pässiaivo joten olisiko parempi jos lopettaisi sen kanssa koko näyttelysessiot.....

Tämmöisiä mietteitä olen tässä mietiskellyt noiden näyttelyiden osalta, mutta katotaan nyt tuo Lahden reissu. Onhan se ainakin noille nuorille vähän harjoitusta ainakin Kustille. 

Kiva oli kun kävit taas blogissani katsomassa mitä meille kuuluu, ehkä seuraava postaus onkin sitten Lahdesta jos on jotain postattavaa...  Lopettelen tämän postauksen näiden Birgitmummon runon sanoin:

Toivon sinulle vuodeksi

12 kuukautta iloa.

52 viikkoa ystävyyttä.

365 päivää rakkautta,

8760 tuntia toteutuneita toiveita,

525 600 minuuttia auringonpaistetta 

sekä 31. 536. 000 sekuntia onnea!