Elämää joulun jälkeen

 Elämä joulun jälkeen palautuu hiljalleen mutta varmasti ennalleen, ei mitään erikoista tänäkään vuonna, ainakin siltä näyttää. Kovasti odotan niitä näyttelyitä että edes jotain muuta kuin kotona olemista ja työssä käymistä olisi tämä elämä, mutta pahalta näyttää. 

Tammikuukin on jo kohta käsitelty ja siirrymme helmikuulle, lunta sitä lunta on kyllä tullut tämän tammikuun aikana enemmän kuin taas tarpeeksi. Alkuvuodesta oli muutama aste pakkasta mutta lunta satanut melkein kokoajan.

Kausivalot ovat vielä ulkona palamassa, mutta sisältä olen karsinutkin jo kaikki pois. Kohta alkaa olla vain niin paljon tuota lunta että nämä valot tippuu pois ainakin tuosta lumipalloheisipensaasta lumen painosta.

Vaikka tykkäänkin olla paljon kotona, niin nyt täällä on vietetty jo aivan liian paljon aikaa. Jos ei jotain muuta ilmesty kuin tätä yhtä ja samaa niin miun pää räjähtää kohta, alkaa masentaa ja ahdistaa.

Vaikka onkin tosi kaunista ja sadunomaista tuolla ulkona kun on niin paljon lunta, niin kyllä tuo lumen tulo alkaa jo pikkuhiljaa riittää. Nyt ison ongelman tuo tuon lumen kanssa vielä sekin että meillä käyvä auraaja ei ota kuin pintapuolisesti noita lumia ja suurin osa jää kasoiksi tuonne pihalle. Ennen oli kaikki paremmin kun isännällä oli mahdollisuus saada pieni pyöräkone lainaan, jolla se sai sitten tarkkoa noita auraajan jälkiä tuolla pihalla. Ja arvatkaa vaan kun tuolta autotallinkatolta tulee nuo lumet, niin ei niitä kyllä pirukaan jaksa lapioida pois, kun oli se kone niin sillä sai helposti nekin pois. Samoin sai nuo isot lumikasat työnnettyä tuonne etemmäksi ja oli helppo kolatakin tuota lunta pois. Mutta niinkuin vanha sanontakin kuuluu mikään ei ole enää niinkuin ennen vanhaan, valitettavasti ja koska nyt ei sitä konetta enää saa niin parempi ettei tuota lunta tule enää yhtään enempää.

Vaikka minä en hirveästi tykkäisikään tuosta lumesta niin meidän nelijalkaiset karvakorvat kyllä siitä tykkäävät. Varsinkin Nella, siitä on tosi kivaa juosta ja pyöriä tuolla lumessa, eikä sitä paljon haittaa vaikka onkin lopussa kuin lumiukko.

Koska kotona ollaan paljon, niin töiden jälkeen illat menevät suurimmaksi osaksi näiden karvakorvien kanssa sohvalla löhöilyksi.

Kaikki karvakorvat löytyvät yllätys, yllätys minun viereltäni sohvalta koska siinä lähellä on hyvä olla.

Nitan vakio paikka on aina tuossa mamman jalkojen lähellä olevan sohvatyynyn päällä, siitä tulee iso ongelma jos joku muu on kerennyt sen paikan ottaa. Kyllä tämä Nitta on kaunis vaikka itse sanonkin.

Vaikka suurin osa porukasta tykkää aika ajoin olla sohvalla minun vieressä, niin Nella onkin sitten erilainen nuori ja se tykkää nukkua tuolla viileällä lattialla.

Pikkuisen Lilyn vakiopaikka on joko minun vieressäni sohvalla tai sitten sohvapöydän alla.

Olen jo pitemmän aikaa harkinnut ja etsinytkin trimmausessua, se olisi hyvä sekä noiden koirien trimmaukseen settä isännän ja pojan hiusten leikkuuseen. Essu suojaisi minua, koska jokaisen trimmauksen tai leikkauksen jälkeen olen yltä päältä karvassa. Kyllähän tietysti osaisin sen essun itsekin tehdä, mutta koska yleensä jollain on aina ylimääräistä tavaraa ja haluaa niistä päästä eroon, niin ajattelinkin kysäistä tuolta facebookin roskat ja aarteet ryhmästä olisiko kenelläkään sellaista essua siellä joutavana. 

Joskus ihmettelen noita ihmisten kommentteja tuolla netissä, jos laitan kysymyksen ihan selvästä asiasta niin miksi sinne pitää laittaa vastaukseksi kaikkea paskaa. Jos kenellä ei ole sitä mitä kysytään niin voisiko olla vain hiljaa, ei minua eikä varmasti ketään muutakaan kiinnosta mikään muu kuin se mitä olen kysynyt.

 No joo, onneksi sieltä sain oikeankin vastauksen ja naapurikaupungista yksi kotiparturi ilmoitti että hänellä on.  No nyt minulla on ihan uusi trimmausessu ja tästä eteenpäin, sekä koirien harjaaminen että  miesten hiustenleikkuu sujuu vaivattomasti, eikä koko eukko ole karvassa.

Useampi viikko vierähtikin sitten ettei päästy lenkille koska niitä susia pyörii tässä meidän nurkilla, vaikka eihän ne viherpiipertäjien mielestä kenellekkään mitään tee, mutta kyllä ne täällä hankaloittaa ihmisten elämää, ei kukaan tieten tahtoen lähde niille lemmikkejään syöttämään. Mutta kuitenkaan en ole uskaltanut lähteä koirien kanssa lenkille koska lenkkeily tapahtuisi pakostakin kuitenkin aina pimeän aikaan. No onneksi on ihania työkavereita ja hänen kanssaan päästiinkin sitten koko poppoo kerralla tuonne kirkonkylälle katuvalojen katveeseen lenkille. Työkaveri talutteli noita pieniä tyttöjä ja olin ihan varma että neidit ei kulje metriäkään mutta olinkin väärässä, vauhtia oli kuin pienessä pitäjässä, niin sanotusti.

Minulla itselläni olikin sitten Cavalier-lauma ja reippahasti kävi meidän kaikkien askeleet. Tämä pitää ottaa meidän uusiksi.

Koska nyt tuota lunta on ihan hemmetisti ja Cavalierien tassut ovat karvaset ( en ole leikannut tassukarvoja talvella) Niin lenkkeily ei oikein muutekaan meinaa onnistua, koska varsinkin tuo suvi/nuoskalumi paakkuutuu tuonne anturoiden väliin sekä kaikkiin karvoihin mitä jalassa on, no sitten niitä järsitään joka metrin matkan aikana, eikä meidän matka meinaa ei jatkua yhtään. 

Onneksi Netalla ja Nellalla on jo aikaisemmin ostetut hyvät tossut, jotka olen ostanut pari vuotta sitten Mustista ja Mirristä, niimpä tiedän mitä kokoa ja minkämalliset tossut hankin myös tuolle meidän nuorisolle, Nitalle ja Kustille. Mutta haasteita pukkas meikäläiselle tuolla netin ihmeellisessä maailmassa, koska meillä ei täällä kotipaikkakunnalla ole Mustia ja Mirriä vaan lähin on 60 km päässä naapuri kaupungissa, yritin ensin saada nämä tossut verkkokaupasta, mutta minun tuurillani eihän siellä tietenkään ollut noita kokoja mitä olisin tarvinnut. Piti tarkistaa myymälöistä että löytyisiköhän sieltä, no onneksi tuolta naapurikaupungin myymälästä ne sitten löysin. No entäs sieltä hakeminen, juu en lähde sieltä vallan vasten niitä hakemaan, aloinkin miettimään kuka ajelee tuota väliä vaikka työmatkoilla tai harrastusmatkoilla ja niinhän se välähti. 

Pomohan ajelee päivittäin meille töihin tuota väliä, no hänhän voisikin ne sitten käydä hakemassa ja tuoda minulle. Niihän siinä sitten kävikin, että pomo kävi ne hakemassa kun minä olin ne jo netissä varannut, ja toi ne tossut meidän Kustille ja Nitalle ja näin päästiin taas lenkkeilemään. 

Monenlaisia tossuja on meidänkin neidit kokeilleet mutta nämä ovat osoittautuneet parhaimmaksi, ei ehkä niin helppo pukea noiden pitkien tassukarvojen takia, mutta ovat jalkoihin sopivankokoiset ja kestävät todella hyvin jalassa eikä tarvitse tuolta matkan varrelta niitä kerätä.

Koska meillä on uudet tossut ja lenkkeilystä tulee hyvä mieli sekä minulle että koirille, niin nyt me sitten taas aletaan käymään ihan ahkerasti lenkillä. Viikonloppuna on tosi kiva kun voi keskellä päivää ja valoisan aikaan käydä lenkillä, viikolla ei nyt sitten mikään muu auta kuin on vaan uskallettava tuonne pimeäänkin lähteä, söi susi tai ei.  

Noissa seuraavissa kuvissa on sitten rakkaat karvakorvat esittelemässä noita tossuja kun ollaan tultu jo lenkiltä pois. Eli lenkkeily on sujunut tosi hyvin  eikä yhtään lumipaakkua ole tarvinnut järsiä anturoista ja tossut ovat kestäneet koko matkan kotiin asti.

Nitta ja Nitan uudet tossut! Nitan tossut ovat kokoa 4.

Nella ja Nellan lumiset tossut! Nellan tossut ovat numeroa isommat  (5) että mahtuvat kaikki tassukarvat tossun sisälle.

Netta ja Netan tossut! Netan tassut ovat myös pienet joten hänellekin riittää koko 4.

Kusti ja Kustinkin uudet tossut! Kustilla on miehiset tassut joten tossut tarvittiin kokoa 5.

Voi hyvänen aika tuota meidän Nellukkaa, oli pari minuuttia tuolla pihalla niin hän näyttää tuolta. Pikkaisen on tuota lunta tarttunut noihin Nellan karvoihin... Nellasta meinasi tulla lumiukko...

Koska noita karvakorvia on kuusi kappaletta ja neljä vähän isompaa sekä 2 näitä pieniä neitejä, niin olenkin käynyt kaksi kertaa lenkillä päivittäin. Ensin käymme Cavojen kanssa vähän pidemmän lenkin ja sen jälkeen käyn kotona vaihtamassa koirat ja käydään vähän lyhempi lenkki näiden pienten kanssa. Vaikka tuo pikkuinen riiviö kyllä menee sellaista vauhtia eikä tuon lenkin pituuskaan saa tuota hänen energiaansa loppumaan. Tuo Nupun puku on tosi hyvä näin talven tuiskussa, ei tuule, eikä kastu mikään kohta niin hyvin se suojaa, pakko on etsiä tuolle Lilyllekin samanlainen. Jos jollakin on ylimääräisenä tuollaista samanlaista takkia kuin Nupulla niin otan mielelläni vastaan ( voin tietysti vähän maksaakin).

Tämän pikkuisen riiviön vauhti ei lopu koskaan, yhtenä päivänä kun käytiin lenkillä n. 4 km, niin ajattelin että nyt se sitten nukkuu koko illan, mutta katinkontit. Hirmuinen vauhti oli päällä vielä sisälläkin sekä tuossa piha-aitauksessa, sisällä mentiin rallia pitkin sohvan selkänojia käytävän päähän asti ja takaisin. Sekä ulkona lumihangessa kahlattiin vauhdilla... 

On hauskaa kuunnella kun sanotaan että eihän noin pienen koiran kanssa voi käydä lenkillä kun se ei jaksa kulkea, se on ihan paskapuhetta. Minulla on kyllä tällä hetkellä tosi huono kunto mutta siitä huolimatta saan kyllä ihan vauhdilla mennä tämän riiviön kanssa tuolla lenkillä, sen verran vauhtia on, sekä myös jaksaa kulkea tosi pitkän matkan, joten tosi hyvä lenkkikaveri sekin myös on vaikka onkin pieni koira. Se tietysti ettei se pääse missään lumihangessa mutta miksi se sinne pitää viedäkään.

Koska nyt ollaan taas terhistäydytty ja alettu lenkkeilemään niin se ei auta vaikka sudet vaanii meitä sekä joudutaan pimeässä lenkkeilemään niin silti on vaan mentävä. On aivan ihana olo kaikilla kun ollaan päästy taas lenkkeilemään, sekä minulla että koirilla. Viikolla käyn illalla vaan näiden Cavojen kanssa ja viikonloppuna sitten lenkkeillään kahteen otteeseen ensin Cavat ja sitten Chihut näin saadaan kaikille vähän liikuntaa. 

Onneeksi nuo Chihut rallaa tuossa aidatulla alueella pitkin lumihankea, näin he saavat kyllä siinä ihan tarpeeksi päivittäin liikuntaa. Cavoja ei silleen hirveästi kiinnosta siinä rallata paitsi nyt Kusti ja Nitta ne aina silloin tällöin tekevät spurtteja mutta näitä vanhempia ei huvita, siksi niille on ihan hyvä että käydään päivittäin lenkillä.

Tässä on tämä meidän komea Kusti pois, on hän kyllä niin komea ja hänen katse on aivan ihanan hellyttävä. Odotan innolla taas maaliskuuta että onnistuisi tuon meidän ihanan ja kauniin Nitan sekä tämän komean Kustin rakkauden hedelmät. Harmittaa ihan vietävästi ettei se astutus onnistunut viime syksynä. Mutta koska on nuori ja komea poika niin ymmärränhän minä että ei kaikki mene aina käsikirjoituksen mukaisesti. Toivossa on hyvä elää.

Koska kyllähän se kesä sieltä joka tapauksessa tulee, niin nyt oli sitten aika jo laittaa Keijunmekonsiemenet multaan. Pikkuisen olikin tässä kylvössä ongelmia, koska näköjään vanhuus ei tule yksin enkä muistanut yhtään mihin ihmeeseen olin laittanut nuo siemenet. Keittiön, vierashuoneen ja peräkammarin kävin läpi kymmeneen kertaan ja olin ihan sata varma että peräkammariin minä ne siemenet aina laitan.

 Alkoi usko jo loppua koska siemeniä ei vaan löydy, ei sitten mistään. Lopuksi istuin telkkarin eteen ja ajattelin että odotetaan jospa ne sieltä mielensyövereistä sittenkin putkahtavat esille. No loppujen lopuksi kolmannen kerran kun kaivoin peräkammarin komeroa, niin siellähän ne samassa korissa missä aina ennenkin olivat. No nyt ovat sitten kylvetty ja pitää vielä käydä lisää multaa tänään hakemassa että saa lisää siemeniä kylvettyä. Loput joutaakin sitten jollekkin, näitä siemeniä kun on tooooodella paljon. 

Mukava onkin sitten päättää tämä kirjoitus tähän kuutamokuvaan, aivan ihanan näköinen kuutamo oli eilen illalla ja voin sanoa että olin ihan kuutamolla. Oikein ihanaa kevättalvea ja alkavaa helmikuuta kaikille blogini lukijoille. Yritetään vielä kestää tätä koronaa mutta pidetään mieli korkealla ehkä tämä kurjuus loppuu ennen pitkään.

Onneksi minulla on ilo kertoa että pääsen kahden viikon päästä matkustamaan Lahteen pikkuisen mumminmussukan luokse, koska olen luvannut nuorelleparille että tulen mumminmussukkaa hoitamaan että he pääsevät pitämään vähän kahdenkeskistä aikaa ennen kuin pieni mies syntyy.  Sekä innolla odotan että pääsen sitten maaliskuussa talvilomalle pienen mumminmussukan luokse ja saan nähdä ehkä heti livenä toisen mumminmussukan kun pieni mies syntyy.

Oikein ihanaa helmikuuta.. Pysytään terveenä ja mieli korkealla kaikesta huolimatta.