Elämää koirien ja mumminmussukan kanssa täällä metsän keskellä...

Hei taas, kaksi viikkoa hurahti taas siitä edellisestä postauksesta ja oli tosi kiva kuulla että tätä minun blogia luetaan sittenkin. Minun elämäni pyörii pääasiassa näiden karvakorvien kanssa ja koska tämän koronan tuomien rajoitusten takia kaikki näyttelyt ovat peruttu niin yritetään kuitenkin keksiä jotain kivaa.

Niinkuin kaikki varmaan tietääkin olin kova urheilemaan ja kuntoilemaan aikaisemmin, mutta sitten tuli se keuhkokuume eikä sen jälkeen ole paljon jaksanut kuntoilla joka on johtanut siihen että olen ihan rapakunnossa. Kun tulee facebookin muistoista noita kuvia joissa meikäläinen on tosi timmissä kunnossa niin silloin aina päätän että nyt, nyt otan niskasta itseäni kiinni ja aloitan. Mutta ei se onnistu, ei jaksa, eikä pysty, sen verran olen kuitenkin saanut itseäni niskasta kiinni ja olen alkanut lenkkeilemään koirien kanssa joka sinällänsä on jo hyvä alku.

Vaikka aika usein aamulla kun kello soi ja ikkunasta katsoo ulos niin kauhistuttaa kun on jo kauhean pimeää, niin jostain kumman syystä sitä vaan lähtee tuonne lenkille otsalampun kanssa, koska eihän täällä mitään katuvaloja ole. En ole koskaan aikaisemmin pelännyt pimeää joten se ei ole koskaan ollut este lenkille lähtemiselle, tällä hetkellä kuitenkin lähden sinne kauhun sekaisin tuntein, koska tässä meidän lähellä on useampiakin susilaumoja havaittu ja pelkään että joku kerta kun olen lenkillä näiden neljän cavan kanssa niin ne tulevat vastaan, enkä tiedä todellakaan mitä teen. Mutta sen olen päättänyt että suojelen koiriani kaikella mahdollisella tavalla ja jos pakko niin syötän itseni ensimmäiseksi niille, ennenkuin annan niiden käydä kiinni yhteenkään koiraani. 

Tulisi vaan nyt mahdollisimman nopeasti edes vähän lunta koska ärsyttää tämä rapakeli ja joka lenkin jälkeen tämä nelikko kulkee sisälle tassupesun kautta. Onneksi tuo takki vähän auttaa ja mahanalusta pysyy suhtkoht puhtaana.

Tähän asti olen ainoastaan huuhdellut tassut pelkällä vedellä, mutta sitten sain kuningasidean. Laitoin vedellä laimennettua koirashampoota suihkepulloon ja suihkutan ensin kaikkien tassut ja jalkakarvat tällä pesuaineella, sen jälkeen lähtee kaikki hiekka sekä rapa pois hyvin tassuista ja karvoista eikä tarvitse paljon hangata.

Viime viikonloppuna tämä pieni mumminmussukka ilostutti pitkästä aikaa mummin arkea tulemalla muutamaksi päiväksi kylään. Voi että meillä meni rattoisasti loppuviikko ja voi että minä rakastan tätä pientä neitiä, joka sytyttää sen elämän kirkkaimman valon mummin mieleen joka kerta käydessään. 

 Lilikin sai vähän siedätyshoitoa pienistä lapsista, aluksi menikin vähän haukkuessa ja äristessä mutta loppujen lopuksi nämä kaksi alkoivat tulla jo loppuviikosta hyvin toimeen.

Me hassuteltiin ja herkuteltiin tämän pikkuneidin kanssa, pitkästä aikaa myös mummikin innostui leipomaan ja tehtiin Melissan kanssa keksimuffinseja kun neiti niitä toivoi. 

Minulla oli vielä pari kesälomapäiviä jemmassa joten vietin ne nyt tälläviikolla ja sain neljä päivää vapaata, joka oli kyllä niin ansaittua. Keskiviikkona töiden jälkeen siivosin kodin ja laitoin uudet ruusut olohuoneen maljakkoon loman kunniaksi, mikään ei ilahduta mieltä niin paljon kuin uudet kukat maljakossa. Olenkin joka loppuviikko pyrkinyt ostamaan jonkinlaisia kukkia maljakkoon viikonlopuksi, silloin on mukava aloittaa viikonlopun vietto.

Loman kunniaksi leivoin nyt jo ensimmäiset joulutortut,  mutta en perinteisiä, vaan testasin millaisia tulisi jos laittaisin Nutellaa tuohon tortun keskelle. Voin kyllä sanoa että suosittelen olivat toooosi hyviä.

Loman alkajaisiksi oli myös kiva ottaa lasillinen skumppaa, voin sanoa että tämä on ihan hyvää.

Koska olen tosi varovainen noiden pentukoirien hampaiden kanssa niin niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, että varasin ajan Lilille hammaslääkäristä. No ihan turhaan, ylä- ja alahampaat olivat jo vaihtuneet mutta kulmurit odottelivat vielä puhkeamistaan. Mutta lääkäri rauhoitteli minua ja sanoi että kyllähän ne sieltä tulee, ei mitään hätää..Nyt vaan seuraillaan ja odotetaan kun alkavat ilmaantua, sitten vasta huolestutaan jos nuo maitokulmurit eivät ala irtoamaan.. Malttia vaan :)

Hammaslääkäriaseman pihalla oli kaikenlaista outoa ääntä ja liikettä joten sai Lilistäkin hyvän kuvan kun se oli niin terhakkaana. Olen tosi iloinen tästä pennusta ja uskon että minunkin onni saattaa kääntyy ja tästä tulee vielä jotain. Kunhan tämä korona nyt hellittäisi ja pääsisimme edes  johonkin näyttelyihin ensi vuoden alussa. Muuten minulla ei ole mitään kiirettä näyttelyrintamalle mutta tämän nuoren koiran kanssa olisi ihana päästä harjoittelemaan ja kuulemaan tuleeko tästä mitään.

Viikonloppuna vietettiinkin sitten Halloweenia ja yleensä minä en sitä mitenkään erikoisesti vietä, enkä oikein perusta koko Halloweenista, mutta nyt laitoin ulos ensimmäiset kynttilät ja kausivalot sen kunniaksi palamaan. 

Nämä kurpitsalyhdyt olin ostanut joskus parivuotta sitten joten samahan nämäkin oli laittaa palamaan. 

Vaikka tuntuu tosi hölmöltä laittaa näitä päiväksi tai pariksi ja sitten ottaa pois. Yleensä on kivaa laitella jotain juttuja kun ne saisi olla pitemmän aikaa, kuin pari päivää. Olenkin tässä miettinyt että alkaisikohan laitella jo vähän joulua niin saisi siitä nautiskella pitemmän aikaa.

Kesähuoneen ikkunalle laitoin takaterassilta vanhat pienet lyhdyt, koska ne ovat paljon kivemman näköiset tuolla kuin siellä takana, kun ei siellä koskaan oleskella. Tuossa ikkunassa on myös ne vanhat jääpuikkovalot mutta koska ne ovat ajastimen takana niin ne eivät olleet vielä syttyneet koska tämä kellojen siirtäminen sotki niiden aloitusaikaa.

Kesähuoneen etu-osassa palaa myös nuo isot lyhdyt ja laitoin tuohon etualalle nuo rautaiset puutarhatuolit siitä yhdestä pöytäryhmästä, mikä on tuolla kesähuoneen takana kesäisin. Nuo tuolit saa olla tuossa talven ajan ja nuo lyhdyt kävin tuolta takaterassilta myös pois ja laitoin tuohon kesähuoneen eteen, koska niitäkään koskaan tullut tuolla takana poltettua. Nyt voin koko talven poltella niitä tuossa kesähuoneen edessä eivätkä ne peity lumeen niin helposti, koska ovat tuossa tuolien päällä.

Koska jokaisella lomalla pitää jotain tuunata tai tuusata niin tällä lomalla oli vuorossa ompeluhommia. Olin pitkään jo ajatellut että voisi tehdä noita hiusdonitseja jotka ovat taas muodissa, ja ovat tosi kivat hiuksissa. Muistan kun joskus 90-luvulla niitä ompelin aikaisemmin. 

Nää on tosi helppoja tehdä kun on vaan jonkinlaisia kangassuikaleita, ja niitähän saa vaikka mistä kankaasta leikattua. Niimpä kaivoin tuolta kangasvarastosta jos jonkinlaista kangasta ja leikkasin niistä sitten 6 cm leveitä suikaleita, pituus tuli sitä mukaan mitä siitä kankaasta sai. 

Seuraavaksi ompelin kaikki suikaleet tommoiseksi pötkelöksi toisesta reunasta saumurilla.

Lopuksi sitten kuminauhan pätkän pujottelin pötkön sisälle ja lopuksi ompelin rinkulan avoimet reunat yhteen. 

Näin valmistui useampi kerralla ja kaikki ovat erivärisiä joita voi käyttä samanväristen vaateyhdistelmien kanssa, piristämään vaikka yksinkertaista ponnaria. Donitseja on tällä hetkellä  esim. punainen, jota voi käyttää jouluna, sekä hopea jota voi käyttää vaikka joissakin juhlissa, sekä muita värejä ihan arkikäytössä olevien muiden vaatteiden värin mukaan.  

Sunnuntai on meillä yleensä koiranhoitopäivä, niimpä tänäänkin oli vuorossa karvakorvien harjaus ja kynsienleikkaus. Meillä riittää hyvin että harjataan koko koira päästä varpaisiin kerran viikossa, normaalisti takkuja ei kerkee siinä välissä tulla, mutta nyt kun pidetään takkia lenkillä käydessä niin, yllätys yllätys takkuja löytyy rintakarvoista ja kainaloista. Mutta onneksi viikon aikana ne ei kerkee vielä kovin pahaksi ja ne lähtee aika helposti harvalla rautakammalla pois. Harjaus tapahtuukin ensin harvalla rautakammalla, jolla otetaan kaikki karvat läpikotaisin, esim. korvat, kainalot, pyllykarvat, häntä jne. Lopuksi harjataan tavallisella harjalla kaikki irtokarva koko koira läpikotaisin.

Ensimmäisen hoidossa aloittaa yleensä Nitta. Nitta on tosi rauhallinen ja helppo harjattava, eniten työtä on tuon tytön korvakarvoissa, koska karvoja riittää siltä osin. Tällä neitillä ei kainalot hirveästi takkuunnu koska niissä ei vielä ole paljon pitkiä karvoja.

Nitan vakio asento on tuollainen, pää roikkuu pöydän reunalla ja neiti vain odottaa sekä kuuntelee kun korvia harjataan. 

Sitten kun harjaus on suoritettu on palkitsemisen aika, sen nämä kyllä muistaa odottaa. Nitalla ei ollut takkuja kuin pari pientä noissa korvissa joten se harjaus meni nopsaan.

Seuraavana olikin sitten Kustin vuoro, ei se paljon tätäkään herraa harmittanut. Kiltisti istui hänkin tuossa pöydällä ja vain kuunteli kun harjattiin. Eniten harjausta vaatii tällä herralla korvat sekä rintakarvat, mutta helposti se menee kun kerran viikossa harjataan.

Korvakarvat olivat takuttomat, mutta takki oli tehnyt tällekin herralle kepposen. Eli "herra 47" rintakarvat olivat vanuttuneet oikein kunnolla ja työtä sai tehdä että saatiin takut pois. Mutta takuton koira on loppujen lopuksi onnellinen, varsinkin kun saa vielä namupalan kiitokseksi, vaikka niin surkean näköinen onkin.

Seuraavana jonossa oli Netta. Netta on helppo harjattava kun sillä ei noita korvakarvoja ole paljon ollenkaan. Mutta tältä neidiltä karvoja löytyykin sitten kaikkialta muualta. Onneksi hän oli säästynyt myös takuilta, eikä niitä löytynyt kuin kaksi pientä takkua pyllykarvoista.

Harjauksen jälkeen tämä neiti ei meinaa malttaa odottaa että saisi namipalan, vaan se pitää saada mahdollisimman nopeasti, koska se on parasta tässä hommassa, sen Netta tietää.

Entäs meidän rokkitukka Nella.. Yleensä otan aina Nellan viimeisenä, niinkuin nytkin, koska tässä neitissä jos missä on harjattavaa. Yleisimmät takut löytyvät korvista, korvien juurista, kainaloista sekä pyllykarvoista, eli joka paikasta.

Huomaatteko mitä erikoista on Nellan harjausasennossa, no Nitta on äitinsä tyttö ja molemmat ovat samassa asennossa kun korvia harjataan. Paitsi että Nella nukkuu ja se on ihan pihalla vaikka vetelen kuinka noita korvakarvoja.. Ihana tapaus!

Nyt ei ole Nellakaan rokkimimmi vähään aikaan, leikkasin ohennussaksilla vähän rokkitukkaa lyhemmäksi ettei mene aina silmille, sekä ui ruokakupissa. Mutta parin viikon päästä Nellalla on taas rokkitukka, se nimittäin kasvaa tosi nopeaan. Tällä kertaa takkuja ei löytynyt korvista vaan rintakarvoissa, niinkuin Kustillakin, oli tosipaljon mutta siitäkin selvittiin, ja nyt on taas takuton neiti.

Vaikka meidän koirat ovat tottuneet kovaankin harjaukseen, eivätkä ole millänsäkään vaikka todella pahoja takkuja poistetaan aika ronskistikin niin siitä huolimatta, käytän kuitenkin tätä espreen takkusuihketta joka todellakin toimii. 

Olen kokeillut monenlaisia ja tämän ostin aikoinaan kun ensimmäisen kerran Nettaa harjasin Netan ollessa ainokaisena, enkä ole parempaa löytänyt, tämä helpottaa takkujen aukeamista.

Pari suihkausta takkuun ja sormilla vähän pyörittelet tätä ainetta siihen takkuun, sekä antaa sen vaikuttaa pari minuuttia, niin takut aukeaa tosi hyvin eikä ole kuin harjata tupot pois.

Seuraavaksi Cavoista siirrytään chihuihin ja vuorossa on Nuppu. Onneksi nämä Cihut ovat helppoja harjattavia, koska ei harjattavaa ole oikeastaan kun korvakarvat sekä pyllykarvat. Mutta vaikka karvoja ei paljon olekaan niin ehdottomasti pitää kerran viikossa näiltäkin nuo korvat ja pylly harjata, niin niihin ei pääse tulemaan isoja takkuja kun ne haivenet niistä otetaan välillä pois. 

Nuppu on nyt vähän karvaton pentujen jäljiltä eikä karvoja ole kuin korvissa, viikko sitten on otettu Nupun korvakarvat edellisen kerran joten ne olivat tosi hyvät. Nuppu ei hirveästi tykkää tuosta harjauksesta, niinkuin kuvasta näkyy, mutta alistuu kohtaloonsa.

Korvakarvat harjattu joten nyt voi jo vaatia namipalaa.

Entäs seuraavaksi, no Lily tietenkin. Ilmekin sen kertoo että minä en tykkää, vie se harja pois. Mutta emäntä on tälläkin kertaa ilkeä eikä usko vaan pikkuinen harjataan päästä varpaihin, ihan vaan siksi että tottuu, koska tiedän että tällä neidillä tulee olemaan harjattavaa.

Lopuksi harjoitellaan samalla seisomista pöydällä. Pikkuisen on surullisen näköinen koska harjaaminen ei ollut kivaa, vaikka sieltä ei takkujakaan löytynyt. Mutta harjoittelu tekee mestarin, kyllä se siitä.

Lopuksi leikattiin sitten kaikkien koirien kynnet, cavaliereilta ei tarvitse joka viikko kynsiä leikata koska ne kuluvat tuolla asfaltilla kävellessä sekä maata kaivaessa. Mutta chihujen kynnet olen pyrkinyt leikkaamaan joka viikko, varsinkin tuon pennun kynnet leikkaan kerran viikossa että se tottuu myös tuohon leikkaamiseen. Cavat antavatkin leikata tosi hyvin, Kusti meinaa nukkua yleensä syliin kun kynsiä leikataan. 

Chihuilla on vielä opettelemista, Nuppu yrittää joka kerta puntuilla, mutta alistuu kohtaloonsa. Lilykin alkaa jo tottua eikä tällä kertaa yrittänyt kuin kerran pyristellä karkuun. Yleensä kun kynnet on leikattu niin saa namipalan, näin isot koirat saakin, mutta pennuille olen antanut namipalan joka tassun jälkeen, näin saan sen paremmin pysymään paikoillaan ja se ymmärtää että kun käyttäytyy hyvin se palkitaan.

Tämmöisiä juttuja meiltä tällä kertaa. Tämmöinen on meidän arki, koirat kuuluvat siihen vahvasti ja niistä pidetään hyvää huolta. Vaikka mamma on laiskistunut iän myötä niin siitä huolimatta pyritään käymään mahdollisimman monena päivänä koirien kanssa lenkillä, se tekee hyvää koirille kuin emännällekin. Parhammillaan emäntä käy parikin kertaa päivässä lenkillä, ensin isojen koirien kanssa ja sitten toisen kerran pienten petojen kanssa. Koska isojen koirien meno on sellaista vauhtia ettei pienemmät pysy siinä vauhdissa mukana sekä pentua ei vielä lenkitetä noin pitkää matkaa kuin me isojen kanssa tehdään, joten parempi käydä erikseen.

Kiitos kun kävit taas visiitillä blogissani, hyvää talven odotusta ja terveyttä kaikille lukijoilleni, kirjoittelen taas joku kerta lisää meidän arkea.