Hei taas, kyllä huomaa miten elämä muuttuu kun pääsee taas näyttelyreissulle. Vuoden on tuntunut siltä että seinät kaatuu päälle eikä mitään jaksa eikä huvita tehdä. Koko kevät ja kesä meni kuin sumussa ei pystynyt eikä kyennyt iloitsemaan mistään kun koko ajan oli vain sitä yhtä ja samaa. Alkoi tuntua siltä että tämä elämä on eletty eikä tässä ole enää mitään iloa jatkaa...
Monta kertaa kävi mielessä että toivottavasti en aamulla heräisi, tai autolla ajellessa mietti että mihinkähän puuhun sitä ajaisi että se olisi sitten viimeinen. Mutta kun aamulla kello kun soi niin herättiin ja oikeanlaista puuta ei tullut koskaan kohdalle, joten varmaan noillekin oli joku tarkoitus ja sama paska vaan jatkui päivästä toiseen. Mutta onneksi oli nämä koiranpennut jotka toivat edes vähän iloa tähän synkkään elämään ja pysyttiin elämän langassa kiinni.
Mutta sitten tuli päivä kun pennut yksi toisensa jälkeen lähtivät uusiin rakkaisiin koteihinsa. Olen tosi iloinen ja onnellinen että taas tälläkin kertaa kaikki pennut saivat hyvät ja rakastavat kodit ja tiedän että heistä on iloa uusille perheille. Kotiin jäikin tästä pentueesta sitten tämä pikkuinen Milla tyttö joka on aivan ihana, onneksi luopumisen tuskasta selvittiin kun sai paijata tätä yhtä pientä naperoa vielä edelleen. Aivan ihanaa oli nähdä myös miten Nella äiti auttoi pientä Millaa eroahdistuksessa kun muut kaverit lähtivät. Siinä ne rakkaat nukkuvat ihanasti vierekkäin, tästä huomaa miten äidinrakkaus on parasta.
Niin ja päästiin taas näyttelyreissulle ihan pitemmän kaavan mukaan, eli pakattiin matkalaukku ja näyttelytavarat autoon ja suuntana oli Jyväskylä. Lilylle tämä oli siis kolmas näyttely elämänsä aikana ja ensimmäinen hotelli yöpyminenkin. Lily ja Nuppu matkustivat omassa boxissaan jossa he viettivät myös yön hotellissa.
Matkalle lähti myös Kusti ja Nitta sekä matkan varrelta kyytiin poimittiin sijoituksessa oleva Leenu neiti omistajansa kanssa. Matka sujui rattoisasti näiden koiruuksien kanssa. Leenulle matka oli ensimmäinen tällainen pitkä hotelli matka, mutta hyvin viihtyi nuori neiti hotellissakin. Kusti ja Nitta tykkäsivät olla näyttelykärryssä hotellissa, oli vissiinkin heidän mielestään turvallinen paikka. Vaikka olisivat saaneet olla vapaana, niin kuin Lily ja Nuppukin, niin siitä huolimatta he itse kuitenkin halusivat mennä omiin bokseihinsa nukkumaan.
Jyväskylässä majoituimme Alba-nimiseen hotelliin joka on osoittautunut tosi hyväksi hotelliksi koirien kanssa. Hotellin lähellä on kiva puisto jossa on hyvä käydä koirien kanssa ulkoilemassa, eikä tarvitse varoa autoja eikä viilettää pelkkää asfalttia pitkin.. Suosittelen.
Vaikka tiesin että nämä näyttelyt ovat niin sanotusti "itsemurha" näyttelyt, niin siitä huolimatta ne olivat tosi kivat. Miksi sanoin näitä itsemurhaksi oli se että cavaliereja oli yli 40, joten kilpailu oli kovaa, mutta sitäkin antoisampaa. Mutta parastahan tässä oli se että pääsipähän näyttelyyn ja irti kaikesta muusta normaalista.
Näyttelyt menikin aika yllätyksellisesti ja tämän näyttelyn yllättäjiä oli Lily ja Leenu.
Arvostelut
Jyväskylä 4.9.2021
Tuomari Konrad Tijana, Serbia
Kusti
Avo Eri 4
Strong combact body, strong head, correct expression, dark eyes, neck could be longer.
Little open in front, correct topline, parallel legs, tail well set and carried, good coat.
Leenu (Leinottaren Bellariina Avatar)
Nuo Eri 2
Beatiful head and expression, good bite, ears well set, straight in front, correct back,
tail well set and carried, parallel legs, movement could be more free, coat in exc condition.
Leenu yllätti täydellisesti koska kaikki siitä luokassa olivat puolta pienempiä kuin Leenu ja koosta huolimatta tämä neiti kiilasi kakkoseksi. Olen ihan super ylpeä tästä tytöstä.
Nitta (Leinottaren Adalmiinan Helmi)
Avo Eri
Beatiful head and expression, correct bite, ears well set, straight in front, exc topline, behind little bit cow hocked, tail well set, coat in correct condition, typical movement.
Avasbeauty
Val Eri 2
Combact body, correct size, nice movement, good shape of head, pigmentation could be better, bite must be better, good tailset, coat could be in better condition.
Lily (Leinottaren Cassandra Kesäheinä)
Jun Eri 1, Sa, Pn-3, vara-Sert
Correct size, body in good substance, good shape of head, typical expression, tail well set, typical movement.
Lily yllätti täydellisesti ja kyllä siinä silmänurkat kostui ja ääni värisi kun kehästä pois kävelin, oli tämä kyllä niin paras voitto minulle tämän neidin kanssa.
Tämä tunteen purkaus johtui varmasti pääosin siitä koska toisen rokotuksen jälkeen Lily sai pahan kammon pöydällä olosta koska se rokotus sattui, joten se meinasi purra kaikkia jotka tulivat lähellekin jos se oli pöydällä, paitsi tietysti meitä omaa porukkaa.
Olenkin tehnyt paljon työtä siinä että Lily luottaa ettei kukaan tule sitä satuttamaan kun tulee tutkimaan pöydällä. Jokaisen näyttelyn kohdalla olen ollut sydän syrjällään että puraiseeko se tuomaria kun se tulee katsomaan hampaita, mutta onneksi neiti on ollut tosi reipas ja ei ole kenellekkään tuomarille ärissyt eikä yrittänyt näykkäistä hampailla, vaan on antanut mallikkaasti tutkia. Olen tosi ylpeä tästä pienestä kirppusta, ehkä meillä on tämän neidin kanssa vielä hyvät mahdollisuudet tulevissa näyttelyissä. Saa nähdä....
Voi että kyllä oli mieli iloinen ja elämä hymyili taas tämän näyttelyreissun jälkeen. Kyllä se vaan on niin että vaikka ei hirveästi sitä voittoa sieltä tulekaan niin nämä näyttelyreissut piristävät mieltä kummasti kun saa vain keskittyä näihin nelijalkaisiin ja aivan mahtaviin kavereihin siellä kehän ulkopuolella. Seuraavaa näyttelyä odottelen jo innolla... Porvoo täältä tullaan, halusitpa tai et....
Koska Milla joutui olemaan kotona erossa mammasta vuorokauden niin pitihän hänelle tuoda edes tuliaisia. Huomaisin siellä kehän vieressä olevassa myyntikojussa aivan ihanan mustekalan joka oli ihan pakko saada tuolle riiviölle... Kylläpä se olikin mieleinen, sitä on revitty, viskottu sekä vedetty hampaissa ympäri huushollia.....
Pitkästä aikaa myös jaksoin lähteä metsään katselemaan löytyisikö vaikka sienipiirakan ainekset. Yleensä olen joka syksy kerännyt paljon marjoja ja sieniä, mutta viime syksykin meni ihan sumussa eikä jaksanut lähteä metsään edes sieniä tai marjoja etsimään.
Nyt sitten terhistäydyin ja hurautin autolla tuonne lähimetsään katsomaan mitä sieltä löytyisi, no hirveästi ei sienisaalista tullut mutta oli ihana vaan samoilla siellä metsässä ja ottaa kuvia sienistä ja nauttia hiljaisuudesta. Karvalaukkuja olisi ollut vaikka kuinka paljon mutta en jaksa niitä nyt alkaa ryöppäämään, joten ne pääsi vaan kameran kuviin.
Kun sitten sienet oli kerätty ja aika palata kotiin, oli ihan pakko vielä käydä pyörähtämässä tuossa pihametsässä tarkistamassa olisikohan siellä kypsiä puolukoita kaali- ja kesäkurpitsa-ruokien lisukkeeksi. Kyllähän siellä oli, muutaman litran keräsinkin. Paljon ei pysty marjoja keräämään kun ei ole isoa pakastinta johon niitä säilöisi, joten pitää tyytyä muutamaan litraan.
Lopuksi sitten kokeilin että onnistuisikohan näiden karvakuonojen perhepotretti... No kyllähän näiden kuvaus onnistuu makkaran siivun heiluessa nenän edessä, mutta pienemmällä riiviöllä oli ihan muut hommat mielessä eikä pysynyt hetkeäkään paikoillaan joten sen liittäminen tähän perhepotrettiin tehdään muutaman kuukauden päästä.
Tähän lopettelenkin tämän postauksen ja seuraava onkin sitten luvassa taas muutaman näyttelyreissun jälkeen. Oikein ihanaa syksyä kaikille ja käykäähän metsässä ammentamassa iloista mieltä, niin minäkin yritän vielä käydä ainakin toisen kerran.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)