No hei taas, nyt sitä on hilipattu niin Hyvinkäällä kuin Lahdessakin, yli 1700 kilometriä on tämä rouva hilippassu parin viimeisen viikonlopun aikana.
Tiistaina 14.9 Milla neiti täytti 12 viikkoa joten käväistiin pienen riiviön kanssa ensimmäisellä rokotuksella. Lääkärin tarkastus meni ihan kivasti mutta pikkaisen kirvelsi rokotus, Milla neidin herkkää hipiää, joten vähän piti vinkaista, mutta onneksi se meni ihan pian ohitse. Seuraava rokotus onkin sitten lokakuun puolella ja sitten on tämä pikkuinen neiti saanut ensimmäiset rokotukset.
Perjantaina 17.9 pakkasin taas auton näyttely/ yökylätavaroilla ja suuntasin karvakorvanelikon kanssa kohti Nastolaa. Koska olen luvannut Melissalle että aina jotain pientä tuon tullessani niin niinhän se piti tälläkin kertaa viedä vaikka, pikaisesti ostettu purkki muovailuvahaa tuliaiseksi. Meillä olikin ratkiriemukas ilta sitten kun mummi ja Melissa vähän muovaili illalla ennen kuin Melissan piti mennä nukkumaan, mutta onneksi aamulla me vielä nähtiin, vaikkakin mummin piti tällä kertaa lähteäkin aika aikaisin ajelemaan Hyvinkäälle koiranäyttelyyn.
Muovailuvahoista syntyi vaikka mitä mielenkiintoisia asioita, nämä taisivat olla jäätelötuutteja.
Muovailuvahan mukana tuli myös tollaisia pieniä muotteja joilla oli kiva tehdä pieniä keksejä...
Näyttelyt eivät menneetkään niin hyvin kuin tähän asti, olikohan syynä se että ajattelin yhtenä päivänä että voiko miun tuuri olla kääntynyt, kun monta vuotta noissa näyttelyissä juostessani ei sieltä mitään koskaan tullut kuin lämmintä kättä. Niinhän se sitten kostautui tällä näyttelyreissulla tuli vain sitä lämmintä kättä.
Eli näyttelyt oli Hyvinkään ampumaradalla 18.9.2021 jonka kehien pohja oli kaikkea muuta kuin kiva näille pienille jaloille. Cavalierejä se ei hirveästi haitannut mutta varsinkin Nuppu varoi vähän niitä irtokiviä.
Tuomarina toimi Cavalier Kingcharlesinspanieleille Heli Tenson.
Aloitetaanpa vaikka sitten Kustista.
AVO EH, AVK 2
Sopivat mittasuhteet ja sopiva luusto. Hieman lyhyt kuono. Pitkät oikea asentoiset korvat. Lyhyehkö kaula. Lyhyt jyrkkä lantio. Korkealle kannettu häntä. Hyvä runko. Niukat kulmaukset, Hyvä temperamentti. Lyhyt askel. Rungossa väri voisi olla rikkonaisempi.
Että semmoinen jatkettiin taas Kustin kanssa sitä EH:n linjaa. Kyllä se varmaan se kivikko lyhensi tuota Kustin askelta ja eihän sillä raukalla mikään pitkä kaulakaan ole, mutta mitenkäs sitä rungon väri
voisi rikkoa se on sellainen kun on....joten semmoinen arvostelu oli sitten tällä kertaa.
No mennäämpä sitten Nitan (Leinottaren Adalmiinan Helmen) arvosteluun, ei näyttänyt tämäkään olla tämän tuomarin mieleen. (sama tuomari Heli Tenson kuin Kustillakin)
Nitta
AVO ERI, AVK 4
Erinomaiset mittasuhteet ja sopiva luusto. Kaunis ilmeinen pää, oikea asentoiset pitkät korvat. Erinomainen ylälinja ja häntä ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Rungon väri saisi olla katkonaisempi. Liikkuu hyvin, erinomainen temperamentti.
No se oli sitten sellainen, mitenkähän katkonaisempi tämän turkin pitäisi olla, Kustilla minä sen ymmärrän mutta Nitan turkki on kyllä aika läikikäs... no jaa, eipä tuossa nyt paljon moitteita ollut niin silloin muut olivat vaan parempia....
No sitten mennäänkin näihin pikkuisiin.. Chihuahuat arvosteli Tanya Ahlman-Stockmari. Ensimmäisenä kehään astui Lily (Leinottaren Cassandra Kesäheinä).
Lily
JUN EH JUK 2
Hyvänkokoinen narttu joka saisi olla lyhyempi lanneosaltaan. Kallo-osa saisi olla pyöreämpi, mutta kaunis rodunomainen ilme. Hyvä kuono-osan pituus, joka voisi olla täyteläisempi silmien alta. Erinomainen purenta. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä mutta laatu oikea. Liikkeiden tulee tasapainottua. Melko voimakkaasti selän päälle kääntyvä häntä.
No se oli sitten sellainen, minkäs Lily lanteelleen mahtaa ja itse olen sitä mieltä että on hyvä synnyttäjä eikä tule ongelmia synnytyksessä kun on tuota lanneosaa enemmän kuin ihan lyhyt lantioisella, eikös se mene niin vähän ihmisilläkin. Pojat voi olla lyhyt lantioisia koska he eivät kanna lapsia eivätkä synnytä, mutta tytöllä itse ainakin pidän hyvänä pitkälantioisia. (mutta se onkin minun mielipiteeni, ja puhun koirista) Tuota en myöskään ymmärrä, karvapeite ei ollut parhaassa kunnossa, koska tollanen se on ollut monta kuukautta ja toiset tuomarit ovat tykänneet tuosta karvasta ja Lilyllä on kaunis häntä... No tuo oli tuon tuomarin näkökulma ja saa ollakin ei minua paljon puristele......
No sitten viimeisenä Hyvinkäällä Nuppu.....
VAL ERI, VAK2 SA
Hieman ylälinjaansa liikkeessä pyöristävä, hyvän kokoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Erinomainen kallo-osa ja korvat. Rodunomainen ilme. Tasapainoiset kulmaukset. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä, mutta laatu oikea. Hyvä häntä. Liikkuu hieman varovaisesti kivisellä alustalla...
No niinpä, kai se pyöristää tuota ylälinjaa kun varoi sitä kivikkoa. Samoin Nupulla oli sama karva kuin monta kuukautta tästä taaksepäinkin, ei ole parantunut mutta ei kyllä ollut huonontunutkaan. Eipä tuo paljon tuota Nuppua moittinut vaikka lähdin sillä kiireellä että tuo arvostelulappu jäi sinne kehän reunalle olevaan laatikkoon. Mutta onneksi oli hyvää palvelua Hyvinkään näyttelyn järjestäjiltä ja he noukkivat sen sieltä ja lähettivät postissa minulle....Kiitos paljon!
Eli tämmöinen reissu oli tuolla Hyvinkäällä... Ei tullut ruusuketta eikä kyllä paljon mitään muutakaan, Mutta Lilylle tuli onneksi kokemusta. Näyttelyiden jälkeen olikin taas mukava ajomatka kotia kohti.
Siinäpä olikin sitten sen viikon reissun tulos ja vuorossa olikin sitten eräänlaisen hotellin varaus, nimittäin maanantaina Kelataksi hurahti pihaan heti aamulla 8 jälkeen ja meikäläinen matkusti sillä Pohjois-Karjalan keskussairaalan LEIKO-yksikköön. Vähän sen jälkeen kun olin saapunut, puin ne ihanat sairaala vaatteet päälleni ja varustauduin päiväunille. Muutaman tunnin leikkauksen jälkeen heräilinkin sitten heräämössä jossa alkoi mahdoton tohina, mitattiin kuumetta, verenpainetta, kokeiltiin joko saisi happiviikset ottaa pois, ensin otettiin sitten taas laitettiin ja taas otettiin..
Pää oli ihan pyörällä kun oli vähän niin kuin horroksessa vieläkin. Lopuksi otettiin ne happiviikset pois ja tosi mukava hoitaja osastolta tuli ja lähti kärräämään pitkin sairaalan käytäviä sinne osastolle.... Loppu päivä menikin sitten lepäillessä ja välillä nukkuessa siellä osastolla jalkeille en uskaltanut nousta koska heti alkoi päässä pyörähtää, niin hoitsu sanoi että pysyttele vaan sängyssä ja mikäs siinä oli ollessa kun ei tarvinnut vessassakaan käydä kun oli laitettu leikkauksessa katetri, joka mahdollisti sen että kaikki ylimääräinen neste meni pussiin... mikäs sen helpompaa...
Aamulla kaiken tohinan jälkeen odottelin aamupalaa, onneksi tulikin aivan mahtava aamupala ruispuuroa ja kahvia... pieni moka oli kyllä sattunut jakajalla koska kahvi oli pilattu maidolla. Onneksi sain heti kyllä uuden kahvin ja päivähän parani heti...
Aamupalan jälkeen alkoi kokeilu miten pää kestää pystyssä olemista ja onneksi se kesti, niin aloinkin heti kysellä että milloinkahan sitä pääsisi jo kotiin, siellä kun odottelee lauma karvakorvia emäntäänsä.... Niimpä sitä sitten jo aamupäivällä tämä eukko pakkasi kamansa ja lähti kohti kotia koiruuksien luokse....
Kyllähän se olo vielä vähän huteralta tuntui ja kipu oli välillä aika sietämätöntä, no eihän se mikään ihme olekaan kun yksi osa sisuskaluista heitetään harakoille..... kun minä en todellakaan sillä mitään tee ja kaikki kymmenen vuoden kestävät kivut toivottavasti päättyivät sinne leikkauspöydälle.
Mutta arvatkaapas millaista sitten on olla kotona kun pitää yrittää varoa näitä karvakorvia etteivät vaan ponkaise mahan päälle sohvalla....No onneksi isot Cavat kyllä tietävät ettei nyt pomppailla, mutta entäs tämä pikkuinen riiviö ja chihut.... siinäpä sitä sitten ollaankin kun yrität estää näitä kolmea nyöhnäämästä päällä....
Vaikka yritänkin pysyä paikoillaan tai tehdä kipujen rajoissa asioita niin välillä pitää tämän meidän pikkuisen kanssa vähän leikkiä ja opettaa näyttelyn saloja... No eihän siitä kyllä mitään tule koska vauhtia on kuin pienessä pitäjässä ja paikallaan olo tuottaa aika paljon haasteita. Yritin ottaa kuvaa Millan seisomisesta mutta tässä tulos, onnistuin ehkä tai sitten en onnistunut.. Ehkä vielä jonain päivänä tuo sähköjänis pysyy paikoillaan...
Pitkästä aikaa oli myös kiva vähän sisustaakin meillä ja paikalliselta Tokmannilta löytyi kivat istuintyynyt keittiön tuoleihin. Edelliset alkoivatkin olla jo puhki kuluneet olihan ne olleetkin jo monta vuotta. Harmitti vaan kun tuoleja on kuusi ja näitä pehmusteita ei ollut kuin viisi, mutta ajattelin että ehkäpä vaikka tytär löytäisi Lahden Tokmannilta sen yhden puuttuneen.
Ja niinhän siinä sitten kävikin että sieltä löytyi kuudes pehmuste puuttuneen tilalle. Sain sen mukaani kun kävin taas Nastolassa yö kyläilemässä viime viikonloppuna.
Koska olin toipilaana ja pienikin riehaantuminen ei ollut sallittua, niin koska jokainen tietää niin vaikka ei olisi koiriakaan niin huusholli pitää aina välillä siivota tai sitä yks kaks saattaa hukkua paskaan. Niimpä varsinkin meillä kun on 7 karvakorvaa niin tiedätte että ainakin kerran viikossa pitää jotenkin siivota tai varsinkin imuroida ja pyyhkiä vähän pölyjä, no niinhän minä normaalisti teenkin eli sellainen normaali viikkosiivous on ollut melkein kolmekymmentä vuotta pääasiassa minun hommiani, kukaan muu ei meidän huushollissa sitä vahingossakaan tee.
Lapset ehkä taisivat muutaman kerran imuria heilauttaa mutta kun he sitten muuttivat pois niin siivous ja huushollin puhdistushommat jäi yksin omaan minulle. Siksipä olenkin hankkinut vieraan siivoajan joka käy kerran kuussa auttamassa vähän tässä minun siivousurakassa ja olen siitä erittäin tyytyväinen, kun voi tulla edes kerran kuussa puhtaaseen kotiin eikä tarvitse heti alkaa puunaamaan.
Koska olen varannut kaikki siivouspäivät jo edellisenä vuotena valmiiksi koko seuraavalle vuodelle niin tämän kertainen siivouspäivä tuli oikein täydellisenä päivänä. Yleensä kun siivoaja tulee niin itse raivailen edellisenä iltana kaikki ylimääräiset tavarat pois, imuroin matot ulos ja vien petivaatteet aamulla tuulettumaan, mutta koska nyt se ei ollut mahdollista niin onneksi tämä siivoaja on aivan ihana ja hän vei itse petivaatteet ulos ja imuroi matot ja siivosi kodin muutenkin aivan ihanan puhtaaksi (niinkuin aina ennenkin) josta ei voinut kuin nauttia ja laittaa kynttilät illalla palamaan ja tunnelmoida... Kiitos!
Kolmena vuotena on meillä myös ulkoistettu noiden kuusiaitojen leikkaus koska ovat sen verran korkeita ettei enää omat taidot riitä. Niimpä viime keväänä jäi jotenkin epähuomiossa kaikki kuusiaidat leikkaamatta ja oli viimeistään nyt syksyllä pakko pyytää leikkaaja paikalle.
Niinhän se nuorimies ajoi sitten viimeviikolla tuohon pihaan ja alkoi surrautella noita kuusia lyhyemmäksi. Etupihan kuusiaita on vähän kehno kun siitä kyljestä pursuaa kaiken maailman puskia, mutta ihan siisti siitäkin loppujenlopuksi tuli.
Takapihan kuusiaidasta on muutama vuosi sitten kuollut muutama noita kuusen taimia ja sinne on sitten istutettu uudet taimet. Alkupään aita on oikein tasainen, mutta tässä loppupäässä on suurin osa niitä myöhemmin istutettuja ja ovat siksi matalampia paitsi tuo yksi jonka tämä leikkaaja herra on pyöristänyt vähän hassun näköiseksi ja sai kyllä minut hyvälle tuulelle kun siitä tuli mieleen jotain ihan hassua. Mutta hieno aita muuten!
Kun kaikki kuusiaidat oli leikattu niin pyysin että kun hänellä on pelit ja vehkeet niin voisiko hän vähän pienentää tuota Lumipalloheisiä tuossa kesähuoneen kulmalla kun se alkaa rönsytä jo tuon kesähuoneen päälle. Niin aivan hienoksihan hän sen pyöräytti, kävi vielä välillä kysymässä että saako hän vähän muotoilla myös, lupasin että ilman muuta.
Onhan se nyt paljon hienomman näköinen. Arvatkaa vaan onko minua syyhyttänyt mennä nyt noita oksia tuonne haravoimaan, mutta koska haluan parantua kunnolla niin yritän hillitä itseäni. Vaikka luulin että kun olen reissussa, niin nuo oksat ovat tuolla vielä kun sieltä reissusta palailen, sen voin vaikka vannoa. Mutta tuon Lumipalloheisin juurelta oksat olivat kyllä hävinneet, mutta kuusiaidan vierellä ne makailevat vieläkin.....
Koska meillä oli tulossa vielä yhdet näyttelyt tässä kuussa ja meikäläinen oli vielä toipilaana niin koirien näyttelypesu ja puunaus oli tällä kertaa ulkoistettava. Niimpä otinkin yhteyttä Joensuuhun Groomdog spahan ja varasin perjantaille Nitan ja Kustin pesun sekä puunauksen.
Pienten chihujen pesun jätin kokonaan välistä, eiväthän he niin likaisia ole kuin nämä isommat. Nitta ja Kusti tulivatkin oikein kauniina ja komeana vastaan ovella kolmen tunnin rentouttavan ja kaunistavan spa käynnin jälkeen, ainut ongelma olikin millä saan varsinkin Kustin pysymään sunnuntaihin asti puhtaana. Pari päivää olikin sitten haalarin ja korvahuppujen pukemista aina kun piti ulos mennä, aikamoinen show, mutta puhtaina pysyivät sunnuntaihin asti.
No ensimmäinen viikko olikin sitten jo takana toipilaana ja vaikka kaikki ihmettelivät että miksi ihmeessä siun pitää aika pian leikkauksen jälkeen taas lähteä näyttelyreissulle, mutta helpommallahan minä pääsen muualla kuin kotona, koska kotona pitää kokoajan yrittää olla jotain tekemättä.
Niimpä pakkasin koirat ja näyttely/yökyläkamat autoon ja suuntasin auton keulan kohti Nastolaa. Nastolassa odottelikin jo pieni mumminmussukka mummia eikä ollut meinannut pysyä nahoissaan... Automatka sujui aika vaivattomasti, välillä piti kyllä vähän heittää särkylääkettä naamaan ja käppäillä pitkin levähdysaluetta mutta muuten ihan kivasti.
Sunnuntaiaamuna tämä pieni näyttelyapulainen tuli mummin herättämään jo viiden aikaan ettei vaan myöhästytä näyttelystä. Onneksi näyttelyt olivat tällä kertaa vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä niin ei tarvinnut matkaan varata paljon aikaa....
Kun sitten päästiin näyttelypaikalle niin tämä pieni näyttelyvieras meinasi turhaantua aluksi kun ei ollut mitään tekemistä, mutta niinhän se aluksi aina onkin, että se on pelkkää odottamista. Mutta onneksi he äitinsä kanssa löysivät karkkikioskin ja sen jälkeen kaikki alkoi mennä mukavasti, pikkuneiti oli niin sanotusti eväretkellä...
Nämä näyttelyt olivat siis Lahden raviradalla sunnuntaina 26.9.2021
Cavalier Kingcharlesinspanielien tuomari oli Paavo Mattila
Ensimmäisenä vuorossa oli
Kusti
AVO EH, AVK4
Mittasuhteiltaan hyvä uros, hyvä pää jossa hieman voimakkaat poskipäät & ilme saisi olla lempeämpi. Lyhyehkö kaula, erittäin hyvä runko, hyvä ylälinja, hieman niukat kulmaukset, Hyvä karva & liikkeet. Korkea häntä häiritsee, Miellyttävä käytös.
No niin mitäpä tuosta sanoisi, mittasuhteet hyvät.. ilme saisi olla lempeämpi..hm.. Kustilla jos kellä on lempeä ilme, tuota en oikein kyllä ymmärtänyt, sehän on sellainen sweetface.... ja taas tuo kaula, millähän sitä saisi virutettua että kaula pitenisi....nojaa ei varmaankaan millään. Siinä olikin taas yhden tuomarin näkemys...ei paljon auttanut spassa käynti, taas pukkasi EH:ta..... Voi Kusti mitenkähän me saataisiin siut taas nostettua sinne ERI:n kastiin...jos jollakin on ehdotuksia kaulan viruttamisesta niin otetaan vastaan...heh heh hee....
No seuraavana olikin sitten vuorossa
Nitta
AVO ERI
Kaunis narttu, joka voisi olla aavistuksen pidempi. Erittäin hyvä pää. Kaunis ilme, hyvä kaula, sopivan vahva runko. Hyvä ylälinja, Hyvä asentoiset raajat, polvikulmia voisi olla aavistuksen enemmän. Hyvänlaatuinen karva. Kaunis väri. Ajoittain hieman korkea häntä. Voisi liikkua sujuvammin. Miellyttävä käytös.
No niin mitähän tästä sanoisi, aavistuksen pidempi... joo kaikki muut tuomarit ovat pitäneet Nitasta koska se on lyhyt runkoinen niin tälle sen pitäisi olla pidempi...ei tule onnistumaan. Polvikulmia enemmän...ei onnistu.. liikkua sujuvammin no sen allekirjoitan Nitta on vähän pomppija sitä kun saisi vähän treenattua niin ehkä se onnistuisi, mutta joo se oli sitten taas tämän tuomarin mielipide..
Seuraavana olikin sitten vuorossa pienet ja tuomari oli Kirsi Sainio, aika outo tapaus. Ensimmäisenä pienistä astui kehään
Lily
JUN ERI, JUK 2 SA , PN2 VASERT
Rotutyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen narttu. Kaunis pää ja ilme. Hyvä, vahva alaleuka, oikea purenta. Hyvä eturinta ja runko. Hieman pystyt olkavarret. Tasapainoisesti kulmautunut takaa. Hieman matala hännän kiinnitys. Laadultaan erinomainen karvapeite. Liikkuu tasapinoisesti, sivuliikkeessä saisi olla hieman lisää ulottuvuutta etenkin takana. Seistessä kaunis kokonaisuus.
Voi meidän pikku Lily, taas meni serti ohi suun, pelkästään siksi kun tuomari vaan nyt tykkäsi siitä toisesta, mutta eipä hirveästi ollut kuitenkaan moitittavaa. Mutta huomaatteko erinomainen karvapeite ja viikko sitten ei ollut parhaassa karvassa....No vittu ei tuo nyt ollut mihinkään viikossa muuttunut... Mikä minua kaikkein eniten jäi tämän tuomarin arvostelussa mieltä painamaan oli kun se sanoi parasnarttu kehässä Lilystä "vaikka tämä on täysin kehittynyt ja erinomainen, mutta kun minä vaan tykkään tuosta toisesta, niin se saa sertin" Voi perkele meinasin sanoa minä! Sitten se sanoi vielä sille toiselle että odotetaan tämän kehitystä....Voi vittu! Anteeksi mutta ei ollut kirosana kaukana. No eipähän tarvii tälle tuomarille viedä toista kertaa jos valmiiksi kehittynyt ei ole parempi kuin alikehittynyt rimppakinttu....
No joo siirrytäänkin sitten
Nuppuun
VAL EH, VAK 1
Erinomaiset mittasuhteet, kaunis pää ja ilme, Yläleuassa kovin väljä hammasväli. Alaleuka saisi olla selvempi. Hyvä eturinta, Hyvä runko Tasapainoisesti kulmautunut edestä, riittävästi takaa. Kapeat takaliikkeet, tasapinoiset etuliikkeet. Hyvä karvapeite. Kantaa häntänsä hyvin. Hampaat eivät ole kunnossa ja siksi palkintosija.
No joo, Nupulla on aina ollut isot väljät hampaat ylhäällä ja kun se teki pennut niin alhaalta lähti yksi hammas (niin sanotusti pentu söi sen) joten siksi ei ole hammaskalusto kunnossa. Joten sellainen EH oli tällä kertaa Nupulla... Voitti sentään oman luokkansa joten ihan positiivista.
Nyt kun olen käynyt neljä näyttelyä kuukauden sisällä ja toisille tullut aika samanlaisia 'arvosteluita ja toisille ihan laidasta laitaan arvosteluita niin olen miettinyt että kyllä tämä on todellakin aikamoista yhden tuomarin peliä ja näkemystä. Miksi ei voisi olla vaikka kaksi tuomaria ja niiden keskiarvo mitattaisiin sitten paras uros ja paras narttu kehässä näin saataisiin koiran keskiarvo tulos.
Sitten varmaan monikin kiinnittää huomiota siihen että on hammastuomareita, liiketuomareita miksi ei voisi olla kokonaistuomareita eikä vaan tuijotettaisiin siihen yhteen osa-alueeseen vaan verrattaisiin kokonaisuutta... Tämmöisiä mietteitä on nyt taas herännyt.... Mutta katsellaan taas ensi vuonna lisää, nyt ovat nää tämän vuoden näyttelyt varmaankin taputeltu....
Sitten varmaan monikin kiinnittää huomiota siihen että on hammastuomareita, liiketuomareita miksi ei voisi olla kokonaistuomareita eikä vaan tuijotettaisiin siihen yhteen osa-alueeseen vaan verrattaisiin kokonaisuutta... Tämmöisiä mietteitä on nyt taas herännyt.... Mutta katsellaan taas ensi vuonna lisää, nyt ovat nää tämän vuoden näyttelyt varmaankin taputeltu....
Sitten vähän historian havinaa nykypäivään...
Vuonna 2018 oltiin Melissan ja Nupun kanssa ensimmäistä kertaa Lahden vappunäyttelyssä yhdessä, nyt oltiin sitten toisen kerran kaikki kolme yhdessä Lahden "vappunäyttelyssä". Pikkasen on Melissa virahtanut pituutta ja mummi sekä Nuppu vanhentunut....
Kun näyttelyt oli näytelty voi keskittyäkin sitten tähän pieneen mieheen joka opetteli lentämään... Voi että minun sydän pakahtuu tästä pienestä miehestä jonka hymy on aivan ihana. Kyllä sai taas haikein mielin lähteä kotimatkalle kun nämä rakkaat jäi taas pitkän matkan taakse. Mutta toivottavasti taas pian tapaamme ja luulen että silloin saattaa tämä hymypoika tulla ovella vastaan siskon kanssa.
Kun reissut on reissattu ja kotona odottaa pihamaa syyshommia, mutta koska ei oikein kärsi vielä mitään tehdä vaikka miten mieli tekisi, niin ainakin pystyin ostamaan pari kaunista calluna ruukkua jotka voi vaikka vain iskeä suoraan tuohon kuistin ovenpieleen.
No jospa sitä loppuviikosta jo vois vähän vaikka jotain tehdäkin. Vaikka vain istuttaa nämä näihin ruukkuihin. On muuten todella kauniit ja yhdestä ruukusta saa tosi näyttävän ei tarvitse sen enempää suunnitella, ehkä vähän jäkälää tuohon juurelle....
Loppuviikosta olisi myös tarkoitus jos kykenisi, niin olisi pakko saada nuo pelargoniatkin jo tuonne peräkammariin talvehtimaan. Onneksi en ole niitä keväällä istutellut mihinkään vaan voi suoraan noissa ruukuissa kantaa ne sisälle, vielä ei ole ollut onneksi niin kovia pakkasia etteivät olisi pärjänneet tuolla kesähuoneessa. Mutta ennen kovia pakkasia ja lunta ne olisi varmaan pakko saada sisätiloihin.
Keijunmekkoja kävin myös vähän tutkailemassa jokohan olisi siemenkotia, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt. Kyllä harmittaa jos niitä ei tule noihin, ei saa ensi kesänä istutettua omia Keijunmekkoja mutta odotellaan vielä jospa kuitenkin edes muutama.
Pitäisihän se tuo kesähuone muutenkin laitella jo talviteloille ja lyhtyjä voisi poltella iltaisin, mutta katsellaan sitten loppuviikosta olisikohan jo siinä kunnossa.
Tämä ei ole tykännyt kylmästä, valitettavasti se unohtui tuohon ennen leikkausta edeltäneellä viikolla ja koska se painaa ihan tolkuttomasti niin nyt se saa vain siinä olla en mene nostelemaan. Tarkoitus oli tuo kalla ottaa sisälle mutta näyttää siltä että ei tarvitse enää....
No nytpä olikin asiaa, toivottavasti jaksoitte lukea minun höpinöitäni. Nyt on varmaankin sitten näyttelyt näytelty ja seuraavat postaukset ovat kyllä varmasti koirista mutta ehkä myös jotain muutakin. Ehkä viikonloppuna kirjoittelen teille jotakin, jospa vaikka saisin noita pihahommia valmiiksi mutta siihen asti oikein ihanaa ja värikästä syksyä sekä pysykää terveinä.
Palataan......
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)