Olipahan joulu. Kaikenlaista pientä tuunasin kuitenkin ennen joulua, tässä esimerkki näistä työkavereiden joulutervehdyksistä. Sain joskus vajaan tapettirullan tuunauksia varten, nyt sain sitten idean tehdä siitä noita paperienkeleitä joulutervehdyksiksi. Vaikka ne näyttävät tosi helpoilta niin kuitenkin meikäläisenkin näpertelyssä ensimmäinen meni roskiin, koska se ei vaan näyttänyt oikealta. Mutta kyllä niistä sitten alkoi jo pikkuhiljaa tulla enkeleiden näköisiä.
Eli enkeleiden tekeminen tapahtui suurinpiirtein näin. Leikkasin kaksi samankokoista suikaletta tapetista. Taittelin molemmat suikaleet sitten tollaisiksi haitareiksi. Seuraavaksi taitoin molempien suikaleiden yläpäästä noin kolme senttiä sivulle, yhdisti sitten siitä taittokohdasta molemmat yhteen virkkuulangalla. Liimasin ala siivet yhteen toisiinsa. Seuraavaksi pujotin langan siitä yhdyskohdasta keskelle ja pujotin siihen tuon puuhelmen pääksi, jonka liimasin kuumaliimalla tuohon siipien keskelle. Näin suurinpiirtein valmistui paperienkeli. Lopuksi sirottelin vielä hilettä tuohon päälle, niin sain enkelit loistamaan.
Lopuksi leikkasin pahvista tommoisen ovaalinmuotoisen palan jonka päällystin myös tapetinpalalla, näin sain enkelille pohjan sellofaanipussiin ja enkeli on kauniissa joulutervehdyspaketissa.
Sitten tervehdyksiin tein vielä kortin, viime vuotisista joulukorttimateriaaleista mitä kaapissa sattui olemaan. Yksinkertaisiahan noista tuli mutta oikeastaan ihan kivoja.
Siinähän ne olisi sitten valmiina, toivottavasti tuottavat iloa saajilleen. (kuinkahan moni heitti roskiin).
Joulukuun 11 päivä vuosi sitten meille syntyi nämä palleroiset jotka täyttivät sitten tänä vuonna 1-vuoden. Aivan ihanat palleroiset olivatkin ja saivat aivan mahtavan ihanat perheet kaikki, olenkin siitä tosi onnellinen. Vaikka pojat kaikki asuvat kaukana toisella puolen suomea niin onneksi on some keksitty ja voin nähdä kokoajan miten rakkaat pojat kasvavat ja voivat hyvin. Tyttö jäi tänne naapuri kaupunkiin ja häntä olenkin nähnyt ihan livenä, onneksi edes yhden kerran päästiin käymään tänä vuonna näyttelyssäkin tämän neidin kanssa. Toivotaan nyt että tuleva vuosi mahdollistaa enemmän yhteyden pitoa ja näyttelyitä.
Joulutouhotusten välillä piti vähän rentoutuakin, ja senhän meidän karvakorvat osaa. Heillä kaikilla on vakio rentoutumispaikkansa, arvannet varmaan mistä, tietenkin sohvan selkänojilla, siellä on jokaisen vakkaripaikka niinkuin kuvasta näkyy.
Vaikka olinkin päättänyt että tänä jouluna en tee, enkä lähetä yhtään joulukorttia niin mites kuitenkin kävikään. Aivan ihania uusia joulukortti materiaaleja löytyi ihan vahingossa tuolta paikalliselta Tokmannilta, joten näinhän siinä sitten kävikin että korttipaja alkoi pyörimään.
Ja niinkuin aina ennenkin parhaat ideat syntyvät nukkumaan käydessä ja sieltä se idea sitten lähtikin näihin kasvattien kortteihin.
Cavalieripentujen omistajille valmistui kortit joissa koko meidän Cavalieriporukka poseeraa kuusen juurella ja Chihupoikien omistajille lähti kuva äidistä ja siskosta kuusen juurella.
Vaikka aluksi näyttikin siltä että tulee musta joulu, niin eihän se taivas pettänyt tänäkään vuonna ja lunta saatiin tosi kivasti ja aivan ihanan näköistä oli jouluna kun oli valoisaa ja kauniin puhdasta valkeaa.
Koskaan aikaisemmin en ole tehnyt itse pakettikortteja, mutta nyt sain sitten inspiraation ja näpertelin pienet kauniit pakettikortit kaikkiin paketteihin. Tässä on mummon pakettiin hyvän joulun toivotus.
Tähdet tuikkii jokaisen lahjapaketeissa tänä jouluna ja jostain kumman syystä Melissalle on monen monta pakettia.
Sitten yhtenä päivänä sain vielä inspiraation tuolta pinterestin ihmeellisestä maailmasta ja ajattelin myös kokeilla noita kuumaliimalla tehtyjä lumihiutaleita. No eihän ne kyllä ihan onnistuneet joten kokeiluksi meni, ei jatkoon.
Jouluvalmisteluihin on meillä kuulunut myös karjalanpiirakoiden teko vähän ennen joulua, niin nytkin oli sovittu mummon kanssa että joulua edeltävänä lauantaina paistetaan muutama piirakka. Niimpä perjantai-iltana porisi riisipuuro meidän keittiössä.
Ennen piirakoiden paistoa paistoin myös muutaman muumipiparin meidän pienelle Melissa tyttöselle. Niitä tuli sitten aivan runsaasti joten jostain kumman syystä koiratkin saivat jouluna pipareita.
Kaikki lapset tulivatkin sitten jouluksi taas meille ja pienellä Melissa tyttösellä oli kivaa kun meillä oli lunta ja näin saatiin monen vuoden jälkeen meidänkin pihalle lumiukkoperhe.
Niin kauniin valkoista oli ulkona että Lilykin loistaa hangessa. Lilystä oli tosi kivaa juosta tuolla lumessa ja välillä taisi sitä maistellakin.
Mikään ei ole niin ihanaa kuin pienen lapsen joulun odotus, vaikka kaikki muu menikin päin persettä niin tämä rakkauspakkaus antoi mummille oikean joulun.
26-vuotta olen aina yrittänyt tehdä perheelle ihanan joulun ja joka kerta se on mennyt päin persettä. Tämä joulu olikin sitten täysi katasrofi, isäntä joi päänsä täyteen aattona ja joulu oli pilalla. Joka joulu on ollut tietyt traditiot, yhdessä oloa, haudoilla käyntiä, hyvää ruokaa, kynttilän valossa joulusauna ja lopuksi lahjojen jako. Tänä jouluna kaikki menikin sitten ihan perseelleen, kaikki muut jotenkin toteutui mutta ketään ei kiinnostanut haudalla käynnit joten se jäi tänä vuonna toteutumatta, taidan laittaa nuo hautakynttilät tuohon pihaan palamaan. Päätin myös että meidän joulut on tämän jälkeen peruttu, ei niistä tule mitään ihan turha yrittää ja kaikille saa vain pahan mielen.
Koko viime vuosi on mennyt ihan päin persettä muutenkin, elämässä ei ole ollut mitään iloa koko vuotena. Tää kotona oleminen ja töissä käyminen alkaa pikkuhiljaa jo ahistamaan jotain on keksittävä ja pian. Toivon todellakin että tämä tuleva vuosi toisi koiranäyttelyitä koska ne ovat olleet ihana piristys tähän arjen rutiineihin ja on päässyt tästä samasta paikasta edes vähäksi aikaa pois.
Samoin työrintamalla on keksittävä nyt jotakin muuta tai alkaa pää levitä totaalisesti. Neljä vuotta sitten kun aloitin nämä työt niin se tuntui oikealta ja kivalta mutta työkuvat on muuttuneet totaalisesti eikä tämä työ tunnu enää omalta vaan latistaa mielen täysin, joka aamu mietin että onko minun pakko mennä, en halua. Jotenkin tuntuu että ennen jaksoi ja oli energiaa täynnä, mutta nyt tämä ahdistavatyö on vienyt kaiken energian eikä millään ole enää mitään väliä, joskus tuntuu että parempi olisi kun aamulla ei enää heräisi vaan nukkuisi ikiunta pois tästä helvetistä.
Koska joulu meni täysi perseelleen niin eihän se vielä siihen jäänyt vaan töissäkin sai vaan paskaa niskaansa. Olen aina sanonut asiat suoraan ja en tykkää siitä että toisia kohdellaan eriarvoisesti, niihän siinä sitten kävi että parempi kuin pitäisi vaan turpansa kiinni eikä sanoisi yhtään mitään.
Mutta toivottavasti tämä vuosi toisi kuitenkin uusia tuulia ja saisi itselleen sen vanhan energian ja ilon takaisin, koska niinhän se nousi Feelixlintukin tuhkasta ja näin aion tehdä minäkin. Kävinkin jo vähän katselemassa uutta työpaikkaa jospa sitä tekisikin tradikaalin tempauksen ja muuttaisi elämän suuntaa tänä vuonna.
Vaikka tuntuukin välillä että kaikki menee päin persettä eikä millään ole enää mitään väliä niin jotenkin sitä vaan noustaan tuolta suosta ja yritetään muuttaa omaa elämää että se olisi elämisen arvoista.
Hyvää uutta vuotta 2021 kaikille lukijoilleni ja toivotaan että uusi vuosi toisi tullessaan paremman elämän ja mielen kuin viime vuosi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)