Ihana perhetapahtuma sekä näin meillä valmistaudutaan joulun viettoon.

Tänä jouluna ei hirveästi tekstiilejä vaihdettukaan vaan tuunattiin vanhoja jo paikallaan olevia tekstiilejä. Tämän joulun teemana onkin sitten tähdet sekä värinä kulta. Niimpä keittiön verhoihin tuli Helsingin farmasiapäivien tuliaisena ostettuja tähti- sekä kultanauhaa. Yläreunaan laittelin tuota valkoistanauhaa jossa oli pieniä tähtiä, sekä nuo pitkät nauhat tuunasin samalla tähtinauhalla sekä lisäsin vähän kultaista nauhaa siihen alle joista myös solmin tollaiset  kaksiväriset rusetit tuohon alaosaan.

Rullakapan yläreunasta tuli tähtinauhalla tällainen. Tämä nauha on ihan vain nuppineuloilla kiinni tuossa alkuperäisessä verhossa, koska en jaksanut ottaa tuota verhoa pois tuolta ja ommella sitä nauhaa siihen. Mutta onnenksi näin, niin saan sen sitten ihan näppärästi poiskin kun joulu on ohi.

 Tällainen siitä sitten tuli, aika hieno vai mitä sanotte näin pienellä tuunauksella.

No enhän minä sitä vielä siihen jättänyt, vaan ostin noita askarteluun tarkoitettuja tähtitarroja ja liimasin niitä tuohon verhoon. Nyt se alkaa olla jo tosi hieno ja jouluinen, sekä on helppo sitten vain napsia nuo nauhat ja tarrat pois niin sitten on taas ihan normaali verho.

Helsingin farmasiapäivien reissulla kävimme siinä uudessa Triplan ostoskeskuksessa josta löytyi mukaan nämä valkoiset tähtiverhot joista se idea sitten lähti tuohon joulun tähti teemaan.  

Olohuoneeseen tuli siis nuo pitkät tähtiverhot sekä nämä olohuoneen ikkunan rullaverhot piti sitten myös vähän tuunata jouluisempaan muotoon. Näihin tuli myös tuolta reissusta löytyneet kultanauhat joista solmin rusetit myös näihin verhoihin, näin nämäkin muuttuivat jouluverhoiksi pienellä tuunauksella.

Nyt on olohuoneen ikkunassa sekä valotähti että tähtiverhot ja vähän kultaista väriä tuomaan joulun tunnelmaa...

Ei sitä paljon tarvitse kun ilme muuttuu todella paljon. Pienellä tuusauksella saadaan vanhoista normaali verhoista jouluiset verhot.

Tuunauksen sekä töiden lomassa vietimme tämän pikkuneidin 2-vuotis synttäreitä 5.12. eli itsenäisyyspäivän aattona. Pitihän sille pikkuneidille kakku tehdä sekä tommoinen puruluu oli lahjana, jonka tämä neiti pisti aika pikaiseen palasiksi.

Vaikka Nitta ei ole mikään rohmu syömään vaan saattaa parikin päivää näivötellä ettei syö ollenkaan, niin tämä näytti ainakin maistuvan, eikä olisi millään jaksanut odotella että pääsee syömään.

Ja sitten taas lisää pientä tuunausta. Yleensä olen joka joulu tehnyt paljon noita joulukukka-asetelmia niin tänä jouluna se jääkin sitten ihan muutamaan. Halusin tehdä yhden ihan pikkuruisen joulukukka-asetelman tuohon olohuoneen pöydälle ja löysin tuolta minun kori kätköistäni tämmöisen pienen korin, ainoa ongelma tässä oli se että se oli vähän haalistunut joten sitähän piti sitten vähän tuunata. Eihän siinä auttanut muuta kuin kantaa tuonne pihalle ja ottaa kilikalipullo valkoista maalia ja vot siitä tuli kuin uusi.

Kun nyt on tuo kulta ja valkea tämän joulun teema väri, niin tämä mehikasvi on tarkoitus laittaa tuohon asetelmaan. Mutta pitäähän tässäkin olla vähän tuota kultaa, joten kilikalipullo käteen ja kultaista väriä sekä pikkuisen kultaista hilettä tähän mehikasvin päälle niin tälläkin väri vaihtui.

Tämmöinen siitä sitten tuli, valkoinen kori jossa on yksi valkoinen hyasintti, kullattu mehitähti, kultaista nauhaa rusetiksi sekä jäkälää ja pari valkoiseksi maalattua käpyä.

Tästä tuli tosi kiva, vaikka se tässä ei niin tulekaan esille. Kyllä noilla maaleilla saa paljon aikaiseksi, luulin että tuo mehikasvi kuolee kun siihen tuota maalia sumuttaa, mutta mitä vielä niinhän tuo on lähtenyt kasvamaan ja tällähetkelläkin on kasvattanut noita lehtiään tosi paljon.

Nyt alkaa myös kaikki lahjat olla paketissa. Ette kyllä ikinä arvaa kenelle tulee eniten paketteja?  No Melissalle tietenkin....

Pyysin mieheltä, joka meillä asuu muttei ole mitään sukua,  kun se lähti käymään ruokakaupassa että tuo minulle jonkun pienen matalan joulukukka-asetelman siihen olohuoneen pöydälle. Niin tämmöinen sieltä sitten tuli, ei ole kyllä pieni eikä kyllä matalakaan. Mutta tosi hieno on ja kyllä minulle kelpaa. Tämä saakin koristaa tuossa eteisen pöydällä joulun ajan.

Uuden lipaston päällekin tekaisin tollaiset pienet hyasintti-istutukset, valitettavasti toinen kasvoi liian isoksi ja toinen mätäni (vaikken yhtään kastellut) eikä nostanut kukkavanaa ollenkaan. Mutta nyt niissä on jo uudet hyasintit ja katsotaan kerkeävätkö kukkimaan vielä jouluksi. Itsenäisyyspäivän kynttiläkin löysi itsenäisyyspäivänä paikkansa tuohon lipaston päälle.

 Tämmöiset ihan yksinkertaiset pienet hyasintti-istutukset tekaisin vanhoihin kankaalla päällystettyihin lasipurkkeihin. Nämä purkit ovat tainneet olla jo parina jouluna, mutta se ei haittaa nämä on tosi kivat ja voivat olla vielä monta joulua tästä eteenkin päin.

Sielläkin on pieni hyasintti. Vaikka tämän joulun väreinä on valkoinen ja kulta, niin siitä huolimatta pitää sitä vähän punaistakin olla. Joten tämä hyasintti on vaaleanpunainen ja tuo punainen nauha on edellisiltä jouluilta ja saa olla ei haittaa.

Koska pikku hiljaa pitää valmistautua siihen meidän iloiseen perhetapahtumaan, niin tilasin itselleni tällaisen oppaan. Enkä kyllä kadu yhtään, tämä on kyllä tosi selvä ja helppo ymmärrettävä ja ilman tätä ei varmaankaan kaikki olisi mennyt niin hyvin kuin meni, tästä oli paljon apua.

Koska meillä on jo aikaisemmin seinällä pari kuvaa Netasta ja Nellasta, muttei tästä lopusta laumasta, niin pitihän se teettää samalla kun teetin uuden ensi vuoden kalenterin omista karvakorvista niin samalla koko porukasta tämmöinen ryhmäkuva tuonne olohuoneen seinälle. Nyt siellä komeilee kaikki tytöt sekä Kustikin tyttöjen keskellä olohuoneen seinällä paraatipaikalla. Vanhasta taulusta purin nuo vanhat kehykset tuon canvastaulun ympärille, koska en tykkää niistä canvastaulun kehyksistä vaan kehystin sen kankaan.

Ulko-oveen ripustin vanhan viime jouluksi tehdyn käpykranssin, vähän sitä piti kuumaliimalla korjailla mutta hyvä tuli ja menee tämän joulun ihan hyvin, sekä ehkäpä vielä ensi joulunkin niin paljon minä tästä tykkään.

Tänä jouluna en meinannut tehdä enkä lähettää yhtään joulukorttia kun oli se postinlakkokin. Mutta eihän ne näpit pysyneet erossa noista kartongeista eikä liimasta. Niin se vaan itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina joulukorttipaja laitettiin pystyyn. Ihan niin paljon en kortteja tänä vuonna tehnyt enkä lähettänyt kuin muina vuosina, mutta muutaman kuitenkin suhrasin.

Muutama niitä sitten tuli eli 32 kappaletta. No eihän ne mitään hirmu hienoja ole, mutta toivottavasti antavat iloa saajilleen.

Ihan vaan leikkaa ja liimaa periaatteella saa kyllä ihan mukiin meneviä joulukortteja. Nämä saikin sitten harvat ja valitut...

Pitihän sitä Itsenäisyyspäivän kunniaksi poksauttaa yksi skumppapullokin ja niin siinä Itsenäisyyspäivän ilta meni ihan mukavasti linnanjuhlia katsoessa.

Koska kaikki olivat päivittäneet hienoja itsenäisyyspäivän kattauksia niin pitihän se minunkin kattaa itselleni oikein huippu ateria ja ottaa siitä vielä kuvakin, olin nimittäin koko viikonlopun yksikseni kotona joten tuon kummempia ruokia en viitsinyt käydä laittelee. Eikä tämä ollutkaan yhtään hullumpi ateria.

Ja meillähän tulee kavereita heti pöydän ääreen kun nakin tuoksu leijailee ilmassa. Niimpä me herkuteltiin tämän poppoon kanssa itsenäisyyspäivän kattauksesta porukassa. Kyllä nakki maistui kaikille....

Niinhän se sitten tämä iloinen perhetapahtumakin tapahtui 11. päivä. Oli muuten ihan erilainen kuin edellinen perhetapahtuma. Onneksi olin virittänyt sen kameran tuonne pentulaatikkopaikkaan, koska tällä kertaa siitä oli todellakin hyötyä. Tiistaina 10.12 klo 9 aikoihin tarkkailin Nellan touhuja töistä käsin ja ihmettelin että mitä ihmettä se siellä tekee.

Nella oli ihan kamalan rauhaton vaikka normaalisti se vain makaili, nyt se pyöri ja kieri kokoajan sekä läähätti. Niimpä en uskaltanut olla enää töissä vaan lähdin Nellan luokse, siinä me sitten porukassa odottelimme mitä tulee tapahtumaan. Meni ilta, yö ja aamu ja aloin olla jo todella huolestunut koska huomasin että Nellalla on jo tosi hankala olla. Keskiviikkona puolenpäivän jälkeen alkoi näyttää siltä että nyt alkaa jotain tapahtumaan, mutta mitään ei sitten tapahtunutkaan. Olin jo yhteydessä eläinlääkäriin  ja kahden aikaan olin jo aivan varma että kaikki ei ole hyvin ja joudumme tarvitsemaan eläinlääkärin apua. 

Mutta sitten näkyi pienen pienet jalat joten synnytys on alkanut. Mutta pikkuinen ei meinannut mahtua tulemaan mitenkään itsestään, vaan siinä oli minun autettava koska muuten se ei olisi onnistunut. Vihdoinkin minun vetoavustuksella sainkun sainkin pienen poikapennun tähän maailmaan. Aluksi näytti että onkohan tästä eläjäksi, mutta kun olin sitä puhallellut, hieronut ja silitellyt niin tuli iso pärskäys ja tämä pikkuherra oli sitä mieltä että mitä ihmettä sinä teet. Sen jälkeen tällä herralla on ollut vauhtipäällä ja onkin oikein kunnon riiviö. 

Seuraava pikkuherra tulikin sitten jo 20 minuutin päästä ihan itse tähän maailmaan, samoinkuin seuraavaksi neiti ja viimeiseksi kolmas pikkuherra. Ensi ongelmien jäkeen kaikki menikin sitten ihan mukavasti ja Nella on aivan mahtava äiti. Nella hoiti heti kaikki lapsukaiset ja on hoitanut siitä lähtien. Itse olin perjantaihin asti mammalomalla töistä ja valvoin pentulaatikon vierellä lauantaihin asti. Mutta koska Nella on aivan mahtava äiti niin sen jälkeen voin ihan huoletta jättää nämä lapsukaiset Nella äidin hellään huomaan.

Maitobaari toimii täysillä 24 tuntia ja pikkuiset pallerot vain kasvaa. 

Kyllä on niin tyytyväiset pennut kuin olla voi. Kun masut on täynnä niin silloin nukutaan, eikä turhista kiljuta.

Joka päivä olen punninnut ja seurannut miten pallukaiset kasvaa, ja voi kyllä sanoa että kyllä ne kasvaa. Päivässä paino nousee monta kymmentä grammaa ja tällä hetkellä pallerot ovat jo yli 600 grammaa painavia.

Kaverin lähellä on hyvä olla. Kyllä nää on vaan niin suloisia ettei millään malttaisi olla poissa tästä pentulaatikon vierestä.

Tämä on sitä todellista sisarusrakkautta <3

Ja voi että noita pieniä tassuja, on ne vaan niin suloisia.

Kun on pienokaiset saatu maailmaan niin on aika valmistautua sitten tulevaan jouluun. Sunnuntaina olikin sitten joulupiirakoiden paiston aika. Äitimuori tuli kaveriksi ja porukassa me pyöräytimme muutaman joulupiirakan, kyllä nyt riittää piirakoita koko porukalle. Meidän yhteistyö menee niin että muori ajelee ja minä yhdistän sekä paistan ja valmista tulee nopeaan tahtiin.

Nyt vaan piirakat pakkaseen ja odottelemaan joulua.

Ja niinkuin kuvasta näkyy meillähän ei ruokaa pöydässä syödä niin etteikö nämä karvakorvat olisi siinä myös kytiksellä. Eikä missään nimessä pidä jättää pöydälle mitään ruokia, koska varsinkin tämä nuorisoporukka tyhjentää ihan varmasti koko pöydän.

Piirakan paiston jälkeen olikin sitten vuoro käydä laulelemassa kauneimpia joululauluja Kiteen kivikirkossa. Kyllä se vaan niin on, että mitenkäs sen paremmin voi joulun aloittaa kun käydä vähän hiljentymässä ja laulelemassa kauneimpia joululauluja kirkossa.

Välillä vielä informaatiota pentulaatikon reunalta. Maitobaari toimii yhä vieläkin ja painot eikun jatkaa nousuaan, sekä Nella äiti että lapsukaiset voivat hyvin.

 On ne niin suloisia ja tuossa pentulaatikon reunalla voisi viettää aikaansa vaikka kuinka paljon. 

Tulihan se lumi vihdoinkin, näillänäkymin meillä saattaakin sitten olla valkoinen joulu. Ai että minä tykkään, kyllä alkoikin mieli olla jo aika apea kun oli niin pimeää ja synkkää.

Vaikka minä en hirveästi tykkää tuosta lumen kolauksesta, niin tällä kertaa kyllä iloitsin ja melkein hypinkin ilosta kun sitä taivaalta tuli. Toivottavasti se nyt vaan kestää eikä sada enää sitä vettä ja sula  pois.

Nyt on meilläkin jo kuusi sisällä ja koristeltu, tällä kertaa meillekin tuli muovikuusi. Olin jo pitkään miettinyt että ostan tekokuusen aidon tilalle, vaikka eihän se ole niin ihana kuin aitokuusi, eikä siitä tule sitä tuoksua. 

Mutta kun on seurannut tuon nuorison rallia täällä sisällä niin tämä oli aivan oikea valinta, koska aidossa kuusessa ei varmaan parin rallin jälkeen olisi ollut enää yhtään neulasta noissa alaoksissa. Viikon minä tätä piilottelin ennenkuin uskalsin laittaa paikoilleen... Kyllä vähän jännitti mitä se tuo mies joka meillä asuu, mahtaa sanoa, mutta sehän menikin ihmeellisen hyvin. Hän olikin vaihteeksi  samaa mieltä kuin minäkin että oli oikea valinta. 

Pitkän aikaa tätä suunnitellessani mietin otanko vihreän vaiko valkoisen, mutta en osannut päättää joten tein sitten kompromissin ja ostin tämän huurrekuusen joka on siltä ja väliltä. Enkä kadu kyllä yhtään tämä on niin ihana.

Tässä on sitten vielä viimeisiä punnituksia ja kyllä nämä pupsit kasvavat ihan mahdottomasti. Tuo tumma on ollut koko ajan isoin joten näyttää siltä että painot tasoittuvat ihan kivasti kun muut ottavat sitä kokoajan kiinni.

Eikä sitä malttanut olla taas tuusaamatta. Näille tyynyille olen pitkään etsinyt jotain kivoja jouluisia tyynynpäällisiä, mutta nämä ovat vähän outoa kokoa joten ei näille ihan niin vaan löydykään uusia päällisiä joten ne pitää tehdä sitten itse. Tilasin uuden jouluisen pöytäliinan keittiönpöydälle H&M:ltä joten siitä se ajatus sitten lähti, eli tilasin niitä pöytäliinoja sitten pari kappaletta ja toisesta oli tarkoitus tehdä sitten vähän muita jouluisia sisustusjuttuja.

Tällaiset sain sitten tänään tuusattua. Näissäkin se sama jouluinen teema jatkuu, valkoista, kultaista ja tähtiä...

Tyynyjen lisäksi valmistui myös pari koriliinaa....

Sekä olohuoneen pöydälle uusi liina....

Eteisen lipaston päälle pieni pyöreä liina....

Uuden lipaston päälle uusi ovaalitähtiliina....

Vuorossa olikin sitten jouluinen kuvaus... Eipä se sitten mennytkään ihan niinkuin Srömsössä....

Kyllä ne on sellaisia ikiliikkujia että yritäpä siinä sitten jonkinlaista joulukuvaa ottaa.....argh

Ja lopuksi kaunis kuusi lahjoineen.....

Joulu saa tulla olemme valmiit....

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta, toivottavasti olette viihtyneet minun tarinoideni parissa ja jaksatte vielä ensi vuonnakin seurailla Cavattaren ja karvakorvien seikkailuja.

Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta Vuotta 2020 kaikille!