Toukokuunlopun ja kesäkuun alun Nupun voitokkaita näyttelyitä sekä mätsärissä että ihan isoissa näyttelyissä meren tuolla puolen.

Toukokuun lopussa ennen maailmanvalloitus matkalle Liettuaan lähtöämme kävimme Nitan ja Nupun kanssa vähän harjoittelemassa naapurikunnassa järjestetyissä mätsäreissä. Neljässä mätsärissä olen elämäni aikana käynyt ja koskaan ei meidän koirat ole siellä pärjänneet vaan aina ne on olleet ne samojen omistajien koirat jotka sieltä kaikki palkinnot on haalineet koteihinsa. 

Mutta tällä kertaa ihme tapahtui ja meilläkin sattui hyvä tuuri. Nitta oli pentujen punaisten kolmonen joka on tosi ihme. 

Tässä kaverina Nitalla oli kehässä nuori valkoinenpaimenkoira joka oli tosi nätti ja rauhallinen luonteeltaan.

Nitta seisoi kuin vanha tekijä tuossa näyttelypöydällä ja antoi tuomarin tutkia tosi nätisti vaikka tämä oli hänen ensimmäinen ns. näyttelyesiintyminen.

Hampaatkin katsottiin tosi mukavasti.

Vähän pientä kyllä jännitti mutta suoriutui tosi mallikkaasti.

Kehä kierroskin meni tosi mukavasti.

Kyllä Nitta näytti että kyllähän me tämä osataan eiku oikeita näyttelyitä vaan tulemaan niin mehän tehdään se.

Entäs Nuppu, tämä meidän pikkuinen joka on jo päässyt näyttelyiden makuun ja on siellä jo ihan kohtalaisesti pärjännytkin. Tosi kivasti hänkin seisoi tuossa pöydällä ja  antoi tuomarin tutkia sekä hutkia.

Tällä tuomarilla oli vähän hankaluuksia noiden hampaiden katsomisen kanssa koska oli hänen mielestään liian pieni suu....hah...Mutta katsottua saatiin.

Hienosti sitä poiseerattiin ihan oli häntäkin terhakkaasti ylhäällä.

Ihan punaista nauhaa emme saaneet tästä ryhmästä koska vastassa oli villakoira niin senhän arvaa...

Mutta pääsimme kuitenkin sinisten ryhmän parhaimmistojen joukkoon joten ei hätiä mitiä.

Tässä sitten jännitettiin kuka se vie näiden sinisten parhaimmistojen paremmuuden.

Nuppu ei enää millään meinannut jaksaa poseerata vaan meinas tuo häntäkin jo pamahtaa alas joten pitihän minun sitä nyt edes vähän pitää pystyssä, mutta niin taisi kilpailukaverikin käydä makkailemaan joten häntäkin piti vähän auttaa poseeraamisessa.

 Tässä sanoin jo että ei voi olla TOTTA, koska tämän parhaimmiston parhaimmaksi kruunattiin Nuppu tyttönen ja pääsimme punaisten parhaimman kanssa kilpailemaan mosaiikkitaulusta (n.1000€ arvoinen).

  Tässä olimme siis tämän mätsärin parhaimmat, ja voin kyllä sanoa että kyllä tuo kilpailukaveri on  tosi kaunis ja upea koira, ei me huonolle hävitä.

Eikä paljon tarvinnut laskea 1+1 kuka tuon kilpailun voittaa. Olisin itsekin valinnut voittajaksi tuon basenjien on se kyllä niin kaunis koira.
Emme siis saaneet sitä mosaiikkitaulua Nupusta mutta ei muuten haittaa yhtään se meni todellakin oikeaan osoitteeseen, saimme kuiten paljon ruokaa, nameja ja toiseksiparhaan palkinnon Marttina Konnulle rokotuslahjakortin.
Olen kyllä vieläkin yllättynyt että kerrankin meidän koirat pärjäsi mätsärissä koska kuulin vielä jälkeenpäinkin että sellaiset jotka ovat käyneet mätsäreissä enemmän kuin oikeissa näyttelyissä jäivät tällä kertaa sijoittumatta ja ovat kuitenkin käyneet kymmeniä kertoja ja aina sijoittuneet joten tämä oli meidän tuuria. 
Valitettavasti kuitenkaan en pidä näitä mätsäreitä arvossaan koska todellakin näissä aina ne vakio koirat pärjää ja vie potit sekä eihän näistä ole muuta hyötyä kuin että hyvää harjoitustahan nämä ovat näyttelykansalle.

Siinä vielä hieno yhteiskuva niinkuin näyttelyssä konsanaan, hienot koirat ja tuomarit. 

 Tässä vielä onnelliset koirat ja onnellinen emäntä. 

 Nyt on hankittu näyttelykokemusta sekä Nitalle että Nupulle ja voimmekin sitten tämän hienon päivän jälkeen käydä vähän töissä tienaamassa rahaa ja loppu viikosta suuntaamme Nupun kanssa maailmalle ja siitähän se maailman valloitus alkoi....

Ensin aloitimme maailman valloituksen Liettuasta johon suuntasimme ensin junalla Helsinkiin ja siellä lepäilimme vähän jonka jälkeen matka alkaa Helsingin satamasta. 

Helsingin satamassa pakkasimme tavarat ja koirat linja-autoon joka vei ne laivassa Tallinnan satamaan jossa me sitten hyppäsimme laivasta samaan kyytiin ja aloitimme matkan kohti Liettuaa.

Nupulla oli ihan mallikkaan iso häkki jossa sillä oli makuuhuone(boxi), olohuone ja tuossa edessä oli sitten keittiö (vesikuppi) eli kolmenhuoneen osake.

Ihan kaikki ei Nupulla ollut tällä reissulla kunnossa koska tuossa häkin reunalla sen piti ärähdellä kaikille ohikulkijoille jota se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, olisiko ollut matkastressiä tai luulen että sen takia piti ärähdellä koska raukka oli valeraskaana.

Seuraavaksi vähän maisemakuvia matkan varrelta. Nämä kuvat ovat vamaan Latvian puolelta ihan varma en ole.

Tämä on yksi pieni kylä jonka läpi ajettiin.

Kauniit kukkaistutukset oli siinä kaupan pihassa. Tommoiset voisi tehdä vaikka kotiinkin.

Siellä on paikallinen kesäkukka-amppeli myynti.

Tässä oli tosi hieno paikka missä pysähdyimme kahville ja jaloittelemaan.

Tämä rakennus oli ravintola jonka vieressä oli huoltoasema.

Kauniita kukkaistutuksia oli tässä pihalla myös.

Ja nämä puiset patsaat oli tosi hienoja.

Ravintolan terassi.

Ravintolan takapihalta löytyi myös kaunis kukkapuutarha.

Rankka oli matka mutta vihdoinkin olimme perillä ja Nuppu varasti Nikin kissan ja meinasi sen raadella tuossa sängyssä.

Torstai-iltana olimme siis perillä kun koko torstaipäivän olimme matkustaneet Virosta Latvian kautta Liettuaan. Oli tosi rankka matka ja onneksi ei tarvinnut heti torstaina mennä näyttelyyn vaan ensimmäiset näyttelyt olivat sitten vasta yön yli perjantaina.

Perjantaina saavuimme heti aamutuimaan näyttelyalueella Moletaihin joka oli n. tunnin matkan päästä hotellilta joka sijaitsi Liettuan pääkaupungissa Vilnassa. Näyttelyt olivat erikoisnäyttelyt jokaiselle rodulle ja meillä oli sitten myös omamme. Päivä oli lämmin ja paahteinen mutta Nuppu jaksoi kuitenkin rankan matkustamisen ja kuumuuden keskellä olla räväkkä oma itsensä ja sillähän me sitten pokkasimme ensimmäisen sertimme siellä maailmanvalloitusmatkalla Liettuan Moletaissa. 

Pitkän ja raskaan päivän jälkeen saavuimme hotellille ja eipä paljon jaksanut enää näyttelypäivän jälkeen muuta tehdä kuin käydä pikaisesti kaupassa ja mennä nukkumaan koska seuraava päivä oli taas näyttelypäivä ja sinne oli ennustettu vielä kuumempaa keliä kuin tälle päivälle.

Seuraavana päivä olikin sitten kansainväliset näyttelyt ja lämmin päivä oli sekin. Mutta niin vaan meidän Nuppu kaiken kuumuuden keskellä oli taas terhakkana ja pokkasi toisen sertinsä tällä reissulla eikä siinä vielä kaikki oli vielä junnujen Roppikin joten meidän tiemme johti toisen kerran eläissäni junnujen Biskehään josta tulimme kyllä ilman sijoittumista pois mutta ei haittaa. 

Tuomarina oli Ozan Belkis, hän oli tosi kivan oloinen tuomari. Mitään kirjallista arvostelua näistä ei tullut joten minulle riittää kyllä ihan vain tuo Serti.

Lauantai-iltana jaksoimmekin sitten lähteä syömäänkin koska ei oltu koko reissun aikana käyty missään syömässä. Onneksi ravintola löytyi hotellin alakerrasta ja oli ihan siistin oloinen.

Tosi kivat isot kukkaruukut oli siinä hotellin terassilla, tommoiset olisi aika kivat myös kotona.

Koska Nuppu oli kaikesta tressistä ja kuumuudesta huolimatta ollut tosi reipas ja saanut jo monet sertit niin en halunnut laittaa häntä kärriin nukkumaan vaan hän sai tämän yön olla mamman vieressä.

Ja siihenhän se rakas painautui pienelle kerälle ja ammensi lisää virtaa seuraavan päivän koitokseen.

Ja ei kahta ilman kolmatta niinhän se Nuppu repäisi taas kolmantena päivänä ja pokkasi taas sertin itselleen sekä Roppikin tuli kaupanpäällisinä, niimpä meillä oli kolmannen kerran paikka Biskehässä vaikkei sieltä tälläkään kertaa mitään sijoitusta tullut mutta oikein mukava kokemus.

Nuppuhan ei välttämättä olisi tarvinnut tätä kolmatta sertiä koska jos oikein olimme ymmärtäneet niin Liettuanvalioitumumiseen riitti kaksi sertiä mutta koska emme olleet varmoja kun tuo toinen oli pikkunäyttely niin otimme varmuuden vuoksi kaikki kolme vastaan.

Tuomarina oli tällä kertaa Larysa Pochekuyeva.

Tälle reissulle ostin varmuuden vuoksi tullessa kolme pulloa shamppanjaa jos vaikka saisi skoolata Nupun kunniaksi ja jokaisena päivänä on kyllä ollut pakko pullo poksauttaa ja juoda Nupun kunniaksi on hän sen ansainnut ihana kaunis Nuppu.

Siinä se nyt komeilee virallisesti Nuppu on Liettuan JMVA. Olen niin ylpeä tuosta pikkutytöstä ettei ole mitään rajaa.

Kun olimme palanneet Liettuasta väsyneinä mutta onnellisena niin seuraavana  odottelimmekin seuraavaa maailmanvalloitus matkaa joka koittikin heti seuraavana viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna alkoi loma ja mikä sen parempaa kuin suunnata tyttären ja tyttärentyttären kanssa kohti Tallinnaa ja jonka kruunaa vielä yksi koiranäyttely  maailmanvalloitusmatkoista.

Perjantaina sitten töiden jälkeen suuntasimme Nupun kanssa auton keulan kohti Nastolaa josta oli tarkoitus suunnata lauantai-aamuna paikallisjunalla Helsingin satamaan. Näin tehtiinkin ja matka alkoi tosi hienosti ja kaikki suunnittelemat taksi- ja hotellitilaukset menivät nappiin ja  kesälomani voi alkaa. Sunnuntaina sitten suuntasimme kohti Luigin näyttelyitä jotka sijaitsivat Viron Harjunmaalla, taksi tuli hakemaan hotellilta ja näin suuntasimme taksilla kohti näyttelyitä.

Näitä näyttelyitä en paljoa jännittänyt koska olin aivan varma että täältä saamme pelkkää kokemusta koska nämä ovat niin isot Viron voittajanäyttelyt joten osallistujia oli paljon. 

Mutta ette voi edes arvata miun ilmettä kun selvisi että saamme kuin saammekin sieltä mukaamme sen junnusertin mitä varten oikeastaan sinne oltiin mentykin. 

Siinä vielä hölmöillessä meinasi sekin mennä ohi suun koska olimme toisena ja meiltä kysyttiin voimmeko ottaa sertin vastaan, kielimuuri tuli väliimme ja luulin että se kysyi että onko teillä jo vironserti ja vastasin siihen että ei. 

Näin serti meinasi siirtyä kolmannelle ja minä hädissäni huutamaan että ei minä haluan sen. 

Loppu hyvin ja kaikki hyvin näin me saatiin silläkin reissulla yksi maailmankolkka valloitettua ja Nupusta tuli Viron junnuvalio. Vähänkö me oltiin onnellisia.

On se vaan niin kaunis koira, ei voi mitään.

Tässä me sitten poseeraamme kaikki ja vain yksi meni meidän edelle.

Tuomarina oli siis Virolainen Anne Klaas ja arvostelu oli jokseenkin tällainen minkä nyt tuosta vironkielestä sain selvää:

 Keskm. kasvu elegandne, suurep. Proportsioonid, öige ilme, vanurele vastavalt anenenud rind. koll. luustik, öige karv, temperament. Tempokas liikumine, kitsas tagant.

Näyttelyt kun oli näytelty ja vihdoinkin voimme heittää lomalle ja pikkuinen Melissa oli mummin kanssa samaa mieltä.

Oli tosi ihana reissu kun sai nauttia Nupun ja Melissan kanssa tästä menestyksestä.

Raskaan näyttelypäivän kunniaksi lähdimme koko porukka ulos syömään ja koska meillä oli Nupulle nuo omat kärrit niin Nupunkaan ei tarvinnut koskaan olla yksin hotellilla vaan me reissasimme koko Tallinnassa olo ajan koko porukalla, Melissa oli omissa rattaissaan ja Nuppu omissaan. 

Olimme kyllä aikamoinen näky kun toinen työnsi lastenrattaita ja toinen tuli perässä koiranrattaita työnnellen...

Mutta Nuppukin nautti terassilla olosta kun vielä sai maistaa Melissan ranskalaisia...

Eikä voi kyllä valittaa Tallinnankaan ruokatarjoilua vaan oli tämäkin tosi hyvää...

Semmoinen oli meillä sitten tälläkertaa maailmanvalloitus matka Nupun kanssa, mutta vaikka tuolla reissussa onkin mukava olla niin aina se vaan on koti-ikävä näitä kotona odottavia kolmea muuta rakasta karvatassua.

Vähän protestoivat nämä kaksi mammalle koska olin ollut niin paljon poissa. 

Mutta siihen ne kuitenkin tulivat kaikki kolme sulassa sovussa mamman viereen kesähuoneen sohvalle, ja ovat kyllä niin ihania.

Koska suurin osa reissuista oli nyt tällä kertaa taas reissuttu ja tarkoitus oli että lomalla käyn katsomassa sitä Nellan pentua Mindiä tuolla Joensuussa. Niimpä yhtenä iltana sitten kurvasin auton keulan kohti Joensuuta Nitan kanssa ja kävimme moikkaamassa tätä ihanuutta.

Kyllä ne ovat niin samanlaisia suloisuuksia kaikki ja tosi kivasti meni tämä siskotapaaminen. Olisi tosi kiva jos voisi järjestää että kaikki siskokset pääsisivät samaan aikaan rallaamaan samalla tavalla kuin nämä kaksi, koska vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli näillä neideiltä puuttunut kun he pääsivät rallin makuun.

Luulen että tämä neiti tulee vielä meitä näyttelyissä vastaan tai ainakin toivon niin.

On se kiva kun on loma...Meillä ainakin koirat nauttii täysin rinnoin siitä että mamma on kotona ja he voivat levätä ja vahtia maammaa koko ajan. Ja tuo kesähuone on ollut meillä kovassa käytössä siinä sohvalla Nitta ja Nuppukin käyvät molemmat päivällä lepäilemässä ihan näin sulassa sovussa.

Lopuksi muttei viimeiseksi, mutta tällä kertaa viimeisenä näyttelyreissuna meillä oli täällä Suomen kamaralla Pieksämäen näyttely. No siellä ei tullut muuta kuin kokemusta mutta siitähän me ei lannistuta vaan Juhannuksena suuntaamme taas rajan taakse Venäjän Viipuriin.

Eli Pieksämäen näyttelyssä meillä oli vahingossa sattunut sama tuomari mikä oli myös Viron puolella, tämä vahinko sattui siksi koska silloin kun ilmoitin sinne Viroon niin siellä ilmoitettiin ihan eri tuomari mikä siellä sitten todellisuudessa oli, näin ollen kun kävin näitä Suomen näyttelyitä läpi ja tein ilmoittautumisia niin yhtään samaa tuomaria ei sattunut. 

Mutta nyt kuitenkin viikon sisällä meillä oli tuomarina Virolainen Anne Klaas.

Nupun arvostelu olikin tällä kertaa Jun Eri ja kilpailuluokan 4. ei siis mikään huono sijoitus mutta ei hirmu hyväkään. 

Viikko sitten saman tuomarin arvostelu oli Viroksi mutta tällä kertaa saimme lukea ihan Suomenkielisen arvostelun joka kuului näin.

Elegantti, sopusuhtainen narttu, hyvä narttumainen pää, vähän pidempi selkä, oikea hännänkiinnitys ja asento. Hyvä luusto, kaunis karva, oikea temperamentti, liikkuu reippaasti vähän lyhyellä askeleella.

Eli tällainen oli meidän toukokuun loppupuoli sekä kesäkuun alku. Rankkoja oli reissut mutta tulokset oli aivan huippuja, en osannut arvata esimerkiksi Liettuaan lähtiessä että meillä on sieltä tuomisena yksi Liettuan junnuvalio. 

Eikä varsinkaan tuo Viron reissu ollut mitenkään suunniteltu vaan olin todellakin sitä mieltä että koska siellä on isot maanlaajuiset näyttelyt niin sitten meidän pieni Kullan Nuppu tuo sieltäkin tuliaisena Viron junnuvalion...Ei todellakaan voinut ymmärtää.

Nyt olemme sitten lähdössä käymään Venäjän Viipurissa vaikkei meillä ole enää sieltä mitään hakemista koska tämän Viron valion seurauksena ne kaksi Pietarista saatua sertia oikeuttaa myös Venäjän junnuvalioon, mutta koska en saanut niitä Viipurin ilmoittautumisia peruttua niin käydään sitten ihan vain turistimatkalla ja nauttimassa Viipurin näyttelyistä näin juhannuksen kunniaksi, meneehän se juhannus näinkin.

Tästä tulikin täysin nyt näyttelypostaus mutta sitähän tämä meidän elämämme nykyisin onkin. Mutta lupaan että seuraava postaus on meikäläisen loman vietosta tässä omassa puutarhassa ja saattaapa siellä olla jotain pikku tuunauksiakin luvassa. 

Oikein ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille lukijoilleni ja jos kiinnostaa nämä meidän tuusailut niin käväisehän välillä taas lukemassa...