Ja taas jännitetään...mitä tuleman pitää....

 Hei taas, mitäs teille kuuluu? Viime postauksestani onkin jo vierähtänyt jokunen aika mutta nyt postailen vähän tänne mitä meille on kuulunut viimeaikoina. Elämähän on jyllännyt pääosin ihan paikoillaan on ollut vain töitä..töitä ja töitä joten nyt odotelaan jo innoissaan lomaa. 

Sitten on tietenkin nämä karvakorvat joiden kanssa on tullut reissattua ihan Oulussa asti. No Ouluun pääsi siis vain Nuppu ja Lily, Nuppu kävi kosiomatkalle tuossa maaliskuun lopussa ja Lily oli ihan muuten vaan totuttelemassa auton kyytiin ja sitähän hän sai oikein roppakaupalla. Tässä kuussa jännitetään sitten syntyykö kesäkuun puolessa välissä meille pieniä chihuvauvoja. 

Huhtikuussa oli sitten Nellankin vuoro nauttia Kustin rakkaudesta, no en tiedä nauttiko hän sitten kuitenkaan... Nellan miehissä käynti olikin sitten ihan kotikonnuilla eikä onneksi ei tarvinnut lähteä kauas ajelemaan vaan oma rakas komea Kustipoika hoiti lopulta koko homman, eihän se ihan niin kuin oppikirjoissa mennyt kun mamma tuskaili vähän liian paljon. Mutta onneksi tällä kertaa Kusti oli kiinnostunut ja hänellä oli edes jokunen aavistus mitä nyt pitää tehdä, kuitenkaan heti onnistumatta suoritimme keinosiemennyksen. Mutta Kusti olikin sitä mieltä että kyllä hän tietää mitä pitää tehdä ja astui sitten Nella neidin tuolla puskan takana piilossa, niimpä nyt Kustikin on sitten oppinut tuon miehisyyden taidon ja toivottavasti hän tietää syksyllä sitten Nitan kanssa mitä pitää tehdä. 

Tämän Kustin ja Nellan rakkaushetkestä johtuen meillä on toinenkin jännitysmomentti myös tässä kuussa ja katsotaan saadaanko juhannuksena myös pieniä cavapalleroita. Jännitystä on siis ilmassa aika lailla mutta niistä ei nyt sen enempää kerron sitten kun on jotain konkreettista kerrottavaa.

Eli huhtikuu olikin aikamoinen kuukausi moneltakin osalta, mutta niistä lisää kuvien kera. Päiväthän menevätkin pääosin töissä mutta illalla nautiskellaan näiden karvakavereiden kanssa.

Saa nyt nähdä onko meillä juhannuksena tällaisia pieniä rokkitukkia. Nella tulee siis nyt kesällä jo kuusi vuotta ja hänellä on tarkoitus nyt teettää siis viimeinen pentue, sen jälkeen tämä rokkitukka saa jäädä eläkkeelle. Aivan ihana äiti hän onkin ollut kaikille aikaisemmille lapsilleen, ja olen onnekas ollut että olen saanut tämän rokkitukan elämääni, hän on mahdollistanut tämän minun pienen kennelini pyörittämisen ja saanut todella ihania lapsukaisia. Nella tulee siis kuusi vuotta ja on täysin terve, virallisessa sydänkuuntelussa käytiin pari kuukautta sitten ja sydän on täysin kunnossa. Toivotaan että kaikki Nellan lapset myös pysyisivät terveinä ja heistä olisi pitkää iloa omistajilleen.

Kun on päivät pidentyneet ja valoistuneet niin ollaan käyty näiden karvakorvien kanssa melkein päivittäin lenkillä. Lenkkeily onkin tapahtunut kahdessa erässä, koska nämä pienet tytöt pääsevät ensin lenkille ja sen jälkeen vasta isommat koska isompien lenkkeilyn jälkeen on saanut kulkea pesuhuoneen kautta tassupyykillä. Eli kilometrejä kertyy päivittäin n.10. Mutta mikäs se on hyvässä kelissä käpsytellä. Lily onkin aika mainio lenkkikaveri sillä on vauhtia kuin pienessä pitäjässä, eikä tuo Nuppu meinaa perästä päästä.

Pienten tyttöjen kanssa kun ollaan hilipattu se 5 km on cavojen vuoro ja koska välillä on pitkiäkin taukoja ettei päästä lenkille niin Netta vanhuskin saa  aina vauhtia töppösiinsä ja silloin mennään sitä vauhtia kuin nuoremmatkin. Niin hyvin ovat nämä neljä jo tottuneet hilippasemaan ettei tarvitse enää hihnoja solmusta paljon selvitellä.

Nyt kun ei ole ollut näyttelyitä ja ei niin hirveän useasti ole tullut koiria pestyä (kuin mahanaluset ja tassut lenkin jälkeen) niin huomasin tuossa yhden lenkin jälkeen, että kun lumet suli niin koirat ovat tosi likaisia, kädellä kun silitteli niin ihan kamalan hiekkainen ja tahmea oli turkki. Niimpä sunnuntaina lenkin jälkeen käytiin koko porukka kylvyssä ja niin oli puhtaita koiria taas vähäksi aikaa.

Tää postaus taitaakin mennä aikalailla näiden koirien ehdoilla, mutta saa mennäkin nämähän kuuluvat minun elämääni aika vahvasti. Ilman näitä en varmaankaan olisi enää elossakaan, ovat nämä kuitenkin antaneet minulle paljon iloa vaikka välillä ovat myös tuottaneet muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin ja harmaanhiuksenkin. 

Meidän perheessämme juhlittiinkin tänä keväänä ensimmäistä 10 vuotiasta. Eli Nätti Netta täytti 6.5.2021 täydet 10 vuotta, ja on sananmukaisesti kympin tyttö. Netta on ilostuttanut elämääni paljon ja hänellä on alusta lähtien ollut iso tarkoitus, ilman Netan tuloa taloon en varmaan vieläkään olisi selvinnyt pienen Nelli-neidin pois menosta, vieläkin on ikävä sitä pientä palleroa. 

Mutta onneksi Netta on täyttänyt elämäni ilolla ja rakkaudella ja vain haikea muisto on sydämessä pienestä Nellistä joka seuraa meitä tuolla pilvenreunalla. Paljon onnea Netta, olet ollut koko elämäsi terve, virtsakiviä lukuun ottamatta, toivonkin että vieläkin saamme nauttia monta vuotta sinusta ja pysyt terveenä. 

Toukokuun alussa olikin sitten aihetta juhlaan, viimeinen mutta ei tietenkään vähäinen kummilapsi pääsi ripille jota juhlittiin kauniissa Kiteen kirkossa koronarajoitteita noudattaen. Enpä ole koskaan vielä ollutkaan noin järjestetyssä konfirmaatiossa, mutta minulle sopi mainiosti että voi kummilapsen siunata ihan penkissä paikoillaan. 

Juhlimaan emme päässeet sinä päivänä koska matkamme jatkui siunauksen jälkeen kohti Nastolaa jossa toinen ihana pieni mumminmussukka sai kasteessa nimen Kaspian Timi Oliver, ihana nimi ihanalle lapselle.  

Kastetilaisuuskin oli vähän erilainen tämä koronarajoitusten takia ja kaste tapahtui seurakuntatalolla vain vanhempien ja kummien läsnä ollessa. Me saimme sitten nähdä kastetilaisuuden videolta kakkua syödessä. Voi kun olet ihana pieni rakas, mummin sydän sulaa kun sinua katsoo.

Siinähän se viikonloppu sitten vierähtikin ja saimme viettää äitienpäivää rakkaiden kanssa (yhtä lukuun ottamatta). Melissa olikin tehnyt mummille aivan ihanan äitienpäivä lahjan ja tuo kirja herkisti aika paljon kun sitä luin. Olin jo tullut siihen tulokseen että näinköhän olen ollut sittenkään hyvä äiti lapsilleni ja olenko antanut heille sellaisen lapsuuden jota he ovat toivoneet. Mutta kun tuota kirjaa luin niin olen tainnut kyllä jotain ainakin osannut tehdä oikein tyttäreni kanssa. Paljon olen antanut hänelle vapauksia ja hän on saanut olla oma itsensä tuittupäisyydestä huolimatta, olen toivonut että hänellä olisi ollut kaikki mitä hän on tarvinnut ja saanut tehdä niitä asioita mitä on halunnut ja olen ainakin yrittänyt olla hyvä äiti, virheitäkin olen varmasti tehnyt sitä en pysty kieltämään, ja kaikki asiat ei ole ollut minun päätettävissäni. Toivon ja tiedän että hän on hyvä äiti lapsilleen eikä ehkä tee samoja virheitä kuin minä.  

 
Sitten on tämä ylläri pylläri, jota en olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Kun poika muutti naapurikaupunkiin opiskelemaan niin eipä häntä ole sen jälkeen paljon näkynyt, yleensä hän on kyllä ollut paikalla äitienpäivänä mutta tällä kertaa ei ollut. Aikaisemmat pojan äitienpäivä lahjat ovat olleet kouluajoilta itsetekemät kortit ja lahjat, jotka ovat olleet aivan ihania sekä viime äitenpäivänä hän kävi hakemassa kukan, no se ei mennyt ihan putkeen vaan oli muovikukka. Mutta ajatus oli tärkeä ja se muovikukka ilostuttaa minua vieläkin tuolla takakuistilla  ja luulen että siellä se kestää varmaan ikuisesti. No tällä kertaa hän ei saapunut kotiin äitienpäivänä, emmehän olleet kyllä kotonakaan joten eipä tuo niin iso virhe ollut mutta sitten tähän yllätykseen. Pari päivää äitienpäivän jälkeen sai postissa paketin joka näyttää tältä, pojan äitienpäivälahja, uusi Polarin kello.. Kyllä vähän yllätyin.

Niinhän se kesä alkoi tulla meidänkin kesähuoneeseen ja viikonloppu on ollut aivan mainio sään osalta. Niimpä me karvakorvien kanssa päätimme pitää kakkukestit puutarhahommien välissä. Siinä ne napottavat kaikki koiruudet pöydän ympärillä odottelemassa jos vaikka hekin saisivat palan kakkua, kyllähän he saivatkin, ainakin kermaa.. Nella taisi välillä kun silmä vältti niin lipaista myös itsekin kermaa tuosta kakun reunasta.

Nuppu on kyllä aina ollut sellainen auringonpalvoja joten eipä hän tee poikkeusta tänäkään kesänä. Siellä missä paistaa aurinko sieltä löytyy myös Nuppu.

Sitten on tämä meidän pieni riiviö... pikkuinen Lily tyttönen joka joo, tykkää kyllä auringon paisteesta mutta taitaa kuitenkin eniten tykätä risuista, oksista ja kävyistä ja kun silmä välttää niin narskutetaan jotain noista. Tai sitten otetaan spurtit ja juostaan jonkun cavan (yleensä Kustin) kanssa pitkin pihamaata vauhdilla... Mutta on se vaan niin ihana siitä huolimatta.

   

Entäs tämä meidän ainut poika karvakorva, ihan täydellinen hellyyden kipeä Cavalier, jos kukaan muu ei tule mamman luokse niin Kusti kyllä tulee ja katsoo noilla suloisilla silmillään että oothan miun kaveri, en voisi luopua tästä pojasta millään. Vaikka meillä on ollutkin ongelmia hänen kanssaan noissa jälkeläishommissa niin siitä huolimatta hän on todella rakas ja hän näytti myös tänä keväänä että kyllä hänestä taitaa löytyä miestä noihinkin hommiin.

Nuppu on se meidän vahtikoira, jos kukaan muu ei ymmärrä että jotain tapahtuu niin Nuppu kyllä tietää. Vaikka hän onkin sellainen rauhallisuuden perikuva jota harvoissa chihuissa on (ei ainakaan tyttäressään) niin kyllä Nupustakin löytyy sitä chihun tempperamenttia, ja katsokaa nyt miten hän on myös kaunis, toivotaan että tuolla pienessä masussa kasvaa taas uusi sukupolvi ja saamme jälleen kesällä nauttia pienistä chihupalleroista.

Tänä kesänä ei varmaankaan tule kovinkaan paljoa noita kesäkukkia ostettua rahatilanteen vuoksi, joten pitää vain yrittää nauttia näistä mitä jo on. Tässä on syntymäpäivälahjaksi työkavereilta saadut Tulilatva ja Kalla sekä mieheltä saatu Ruusubegonia jotka laitoin jo tuonne kesähuoneeseen, multaan en ole vielä niitä erikseen istuttanut mutta senhän kerkiää vielä.

Kesähuoneeseen istutin myös neljä itsekasvattamia tomaatin taimia, nämä taimet ovat kokeilu versioita kaupasta ostetuista luumutomaateista jotka viipaloin ja iskin multaan. Vähän huonolla prosentilla nämä itivät mutta kyllä miulle nuo neljä riittää sitten toivottavasti saan työkaverilta pari paprikan tainta.

Kesähuoneeseen  siirsin myös nämä viime kesästä talvehtineet pelargoniat, näistä aika hyvä prosentti jäi henkiin. Olikohan näitä viime kesänä arviolta n. 25 kappaletta ja hengissä on 12 joten melkein puolet. Ja niin kuin kuvasta näkyy niin osa kukkii jo täysiään.

Vaikka nyt ei hirveästi rahaa olekaan tuhlata noihin kesäkukkiin, niin onneksi kesähuoneessa ainakin on kukkaloistetta noiden talvehtineiden pelargonioiden ansiosta.

Sitten löytyy myös näitä Keijunmekkoja joiden siemeniä keräilin viime kesänä niistä edellisen kesän siemenistä kasvatetuista Keijunmekoista. Siemeniä oli paljon mutta näidenkin siementen itävyys ei ollut montaa prosenttia, mutta onneksi kuitenkin muutama ja saavat nyt ilahduttaa tuolla kesähuoneessa taas tämänkin kesän.

Kolmeen amppeliin sain onneksi muutaman taimen näitä Keijunmekkoja ja muutama pieni taimi on vielä ruukussa jotka ovat tosi kitukasvuisia, mutta jospa ne siitä vielä kasvavat ja saisin vielä ehkä yhden amppelin siitä kasattua.

Vaikka tänä kesänä ei hirveästi noita kesäkukkia pysty ostamaankaan, niin aika kivalta täällä kyllä nyt jo näyttää noiden omin käsin kasvattamieni kukkien kanssa.

Tässä vielä muutama näitä pelargonioita.

Toin myös tänne kesähuoneeseen nuo parit kaktukset tuolta sisältä jospa ne vähän virkistyisivät kun alkoivat näyttää aika huonolta tuolla sisällä.                                    

Tämä on vähän parempi kuin tuo aikaisempi, mutta jospa tämäkin virkistyisi. Jos tuntuu liian kuumalta täällä kesähuoneessa näiden asustelu niin vien sitten tuonne takakuistille varjoon etteivät kuole kokonaan.

Niin ja tänäänhän on meillä juhlapäivä, me vietetään Leinottaren kennelin ensimmäisten chihuahua-pentujen 1-vuotis synttäreitä. Paljon onnea Columbus, (Leinottaren Columbus Myrskytuuli) Hugo, (Leinottaren Casanova Ukkosmyrsky) ja tietenkin Lily (Leinottaren Cassandra Kesäheinä). Toivotaan että teille saadaan lisää sisaruksia tänä kesänä.

Näihin tunnelmiin ja auringon paisteeseen lopettelen tämän postauksen, aivan ihanaa kesänalkua teille kaikille lukijoilleni ja pysykäähän linjoilla ehkä viikon tai kahden päästä postailen miten meidän koiravauva suunnitelmat etenee. Pysykää terveinä!