Mikä ihana maaliskuu....yksi elämäni jännittävistä kuukauksista...tämäkin..

Kohta se on maaliskuukin jo käsitelty ja meillä on ollut aika ihana maaliskuu, muutamia pettymyksiä lukuun ottamatta mutta siitä ei nyt sen enempää. Tänä talvena onkin saatu nauttia tuosta valkoisesta lumesta ihan yllin kyllin, välillä vähän liikaakin, mutta kevät tulee ja räystäät tippuu jo joten uskon ja toivon ettei juhannuksena tuota lunta ole maassa enää yhtään.

  

Tällä hetkellä tuo käytävä ei olekaan enää noin hieno vaan siihen on tullut katolta saman verran lisää lunta, joten joka päivä on jouduttu lapioimaan käytävää auki että pääsee portista ulos, mutta onneksi ne lumet tulee tuolta katolta ihan itsekseen ettei katto rysähdä tuon lumen painon alla alas.

Vaikka lunta riittää tuolla ulkona niin sisällä on kaikki hyvin. Olen monta kertaa miettinyt että mitä ihmettä minä teen noiden karvakorvien kanssa kun aina ui nuo korvakarvat tuolla ruokakupissa, no siihenhän on tosi yksinkertainen vastaus. 

Olenhan virkannut noita korvahuppuja välillä ihan urakalla noita näyttelyreissuja varten, niin miksi en käyttäisi niitä myös kotona ruokaillessa. Nyt olenkin laittanut kaikille korvahuput päähän joka kerta kun olen ruokaa antanut ja yllätys, yllätys korvakarvat pysyvät puhtaana. 

Alussa oli  kyllä vähän protestointia siitä ettei me kyllä pidetä näitä korvahuppuja, mutta nyt ne menevät jo ihan luonnostaan ja korvat ovat helppo harjata joka viikko eikä ne ole takussa ainakaan siksi että niissä olisi ruokaa, eikä varsinkaan toiset ole napsineet toistensa korvakarvoja, jonka huomasin myös noita korvia harjaillessani, että kaveri on tainnut napsia ainakin Kustin korvia.

Nellaa ja Nettaa ei ole korvahuput hirveästi haitannut koska heille on tärkeämpää saada ruokaa 😀 Nuorisolla on ollut vähän tuota ongelmaa, mutta hyvin ovat hekin sopeutuneet korvahuppujen käyttöön.

Kyllä varsinkin koirat tykkäävät tuosta lumesta, etenkin meidän Nella neiti😹se pyöriskelee tuolla lumihangessa välillä niin että on melkein lumiukko itsekin.

Nupustakin on ollut kiva viilettää tuolla hangella kun pääsee kirmaamaan ihan onnessaan kun hanki kantaa.

Nitta ja Nuppu painelevat menemään niin vauhdilla että saavat kyllä ihan mainion lenkin ihan vain pitkin hankea juoksennellessa.

Vaikka pääosa ajastani meneekin noiden karvakorvien kanssa niin maaliskuu oli aikalailla myös käsityökuukausi. Näin työkaverilla tollaiset virkatut kukkakorvakorut, joten ajattelin että miksi en tekisi myös itselleni samanlaisia. Ja siitähän se idea sitten lähti, vielä kun löysin tosi helpon ohjeen  puikkoillenkoukkuillen.blogspot.com sivulta. 

Ja eikun tuumasta toimeen, eikä riittänyt että olisin tehnyt vain yhdet, vaan pitihän niitä tehdä useammalla värillä eri vaatteisiin sopiviksi. Lisäsin vielä kuumaliimalla helmen noihin keskikohtiin näin sain niistä omanlaiseni. Kaikki on tehty samalla ohjeella mutta eri langalla joten kokoeroja tuli langan paksuuksien mukaan, mutta ei se haittaa. Onneksi löysin myös nuo koukut tuolta tuunausaarteistani jotka olin joskus sinne ostanut, kannattaakin aina välillä ostella jotakin koska joskus niitä saattaa tarvita. Tässä on tuo helppo ja yksinkertainen ohje myös teille.

Pienet pitsikorvakorut (halkaisija noin 3 cm)

1.krs: 8 kjs, yhdistä ps:lla
2.krs: 12 ks renkaaseen, yhdistä ps:lla
3.krs: 3 kjs, [pp, 1 kjs]x11 (eli yhteensä 12 pp), 1 ps
4.krs: [2 ks, 3 kjs]x11, 2 ks ja lopuksi 1 ps

päättele.

Vielä lisää hankikävelyä.... Vaikka suurin osa karvakorvista tykkäsi kirmailla tuolla aidan sisäpuolella kun hanki kantoi, niin yksi kyllä käytti sitten hyväkseenkin tuota hankikantoa ja vaikka aidan vierusta olikin lapioitu ja siinä oli n. puolenmetrin leveä ura, niin herra Kusti päättikin sitten että hän ottaa vauhtia ja hyppää tuon kaivetun uran yli aidan toiselle puolelle prkle....😡

Siellä se sitten viiletteli isojen koirien häkkien vieressä... Mutta onneksi Kusti on kuuliainen poika ja tulee kuitenkin pyynnöstä luokse, niin sain hänet sieltä takaisin eikä hänelle tullut mieleenkään lähteä ns. joronjälille. Useamman kerran tämä herra viiletteli tuolla aidan ulkopuolella mutta päätyi kuitenkin takaisin aidan sisäpuolelle huudeltuani aika kova äänisesti herra karkuria...

Koska minusta oli tulossa jo tuplamummi, niin pitihän sitä jotakin tehdä uudelle tulokkaalle, olinhan tehnyt myös Melissalle aikoinaan. 

Niinpä selailin vähän noita vauvojen juttuja ja bongasin sivulta https://hobbii.fi/grit-vauvan-pipo. 

Ei kun tuumasta toimeen ja kohta olikin sitten pienelle pojalle neulottu pipo valmiina ja Melissan nukke sai olla mallina.

Tosi kiva siitä tulikin vaikka en mikään huippu neuloja olekaan, enemmän tykkään virkata.

Minulla ei ollut tuota karvatupsua joka ohjeessa oli,  mutta onneksi joskus ala-aste ajoilta tuli mieleeni tuon lankatupsunteko joten se sai nyt luvan kelvata tuohon pipoon. 

Poikani näki tämän pipon

 ja huomautti että voisin kyllä neuloa hänellekin pipon, kysyinkin häneltä että meinasitko tällaista niin ei kuulemma vaan ihan normaali, eikä siihen tarvinnut kuulemma myöskään tuota tupsua tehdä...😂 No nyt on jo niin lämpimät kelit että poikani pipon neulominen menee ensi syksyyn.

Pipoon kuului vielä kivat pienet tumput jotka halusin myös tehdä pienelle pojalle. Nämä löytyi myös tuolta samaisesta sivustolta https://hobbii.fi/grit-vauvan-lapaset. Nämä oli tosi helppo tehdä ja sopivat aivan ihanasti tuon pipon kanssa.

Enkä malttanut siihen vielä lopettaa vaan vielä oli jotakin kivaa tehtävä, niinpä seuraavaksi olikin sitten vuorossa uniriepu jonka ohjeen löysin ihan samasta paikasta eli täältä https://hobbii.fi/aasi-vauvan-uniriepu

Ihan ei mennyt tämän teko niin kuin Strömsössä, tästä piti tulla aavistuksen pienempi mitä tämä todellisuudessa sitten tuli. Pienelle miehelle tämä on aivan liian iso, joten kuulosti siltä että isosisko nappaa tämän itselleen. Mutta onneksi pikkumieskin kasvaa ja voi sitten vähän isompana leikkiä tällä.

Koska olin isosiskolle näyttänyt nuo tekemäni jutut niin hän oli sitä mieltä että hänelle pitää tehdä jotakin myös. No eihän siinä auttanut mummin kun alkaa kaivelemaan aivonystyröitään ja keksiä mitäpä sille pikkuneidille tekisi. Sitten löysinkin aivan ihanan kesäisen hellemekon ohjeen ja totesin sen olevan tosi helppo ja nopea tehdä, aikaa ei nimittäin hirveästi enää ollut kun viikon päästä piti lähteä jo isosiskoa hoitamaan kun pikkuveikka syntyy. 

Mutta tämän mekon ohjeen mukaan päätin että kerkeän sen vielä tekemään. Mekkoonkin ohje löytyi täältä https://hobbii.fi/play-time-mekko, tein mekon 4-vuotiaan ohjeella, mutta näytti siltä että pitää virkata helmaan lisää kerroksia,

koska mekko oli äidin mielestä liian lyhyt 🙈

Muokkasin ohjetta kuitenkin (taas) oman mielenmukaiseksi ja virkkasin helmaan, hihoihin ja kaula-aukkoon pitsiä sekä etu-osaan pienen kukkasen. 

Kaula-aukkoon ompelin kivat pienet sydämet napeiksi, jotka sattui taas löytymään tuolta käsityötarvikkeiden aarrearkusta.

Koska mekko oli todellakin nopea tehdä niin vielä jäi aikaa muutama päivä tehdä jotakin muuta,  joten vielä voi tehdä pikkumiehelle vaikka hänen koolleen sopivan pienen pupun. 

Tuolta hobbii.fi sivustolta löytyy aivan mahtavia ohjeita ja yllätys yllätys tämänkin ohjeen löysin sieltä https://hobbii.fi/snuggle-bunny 

Tähänkin piti tehdä jotakin omannäköistä joten virkkasin näin talvi aikaan pupulle kaulaliinan 😀

Niimpä alkoi kaikki lastenlasten viemiset olla valmiina, joten nyt ei sitten enää itse valmistettu mitään. Mutta koska työkaverini kävi tyttärelleen ostamassa viikolla tämmöiset vesivärivärityskirjat ja vinkkasin niistä minulle, niin pitihän se minunkin käydä nämä ostamassa pienelle Melissalle. 

Olihan tässä vähän mummillakin oma lehmä niin sanotusti ojassa, koska keksin että näiden kirjojen kanssa me saadaan vietettyä hyvin aikaa kun äiti ja isi on pienen veikan kanssa sairaalassa. 

Ja oikeassahan mummi olikin näiden kirjojen kanssa meillä kului joka päivä jonkun verran aikaa.... suosittelen!

Mummilla olikin sitten paljon viemisiä kun pikkuveikalle oli, pipo, tumput, pupu, aasi sekä muutama bodykin sekä housut oli pikkuveikan kassissa. Isosiskolle löytyi mekko ja värityskirjat ja taisi se aasi sitten loppujen lopuksi mennä sinne isosiskolle 😀

Itselle ajattelin tehdä vielä yhdet mustat kukkakorvikset, joten siinähän samalla tekaisin myös tyttärelleni viemiseksi toiset mustat korvikset. Näitä on niin kiva ja nopea tehdä, ehkäpä joku työkaverikin joskus saa vielä omansa tiedä häntä 🙈

Niinpä kaikki viemiset olivat jo valmiina ja mummin talviloma oli alkamassa. Viimeisen työpäivän jälkeen ennen talvilomaa kun kello tuli 14.15 mummin auton keula osoittikin jo kohti Nastolaa, eikun kaksi pientä chihulaista kyytiin ja matkaan. Cavalierit jäivät tällä kertaa ihan suosiolla kotiin, miehen joka meillä asuu, hellään hoitoon, koska ei vaan yksinkertaisesti pysty kaikkien kanssa menemään sinne lasten ja siellä olevien koirien luokse. 

Siellä me sitten isosiskon kanssa jännitettiin milloin se pikkuveikka syntyy, mikäs sen suloisampaa onkaan kuin lapsenlapsi kainalossa ja mahtuu siihen kainaloon myös kaksi pientä chihulaista suhisemaan samaan kasaan.

Niinhän se meidän odotus sitten palkittiin ja ihana suloinen pikkuveikka syntyi. Näin tuli minusta tuplamummi ja pikku Melissasta isosisko. Olen aivan haltioissani kun minulla on nämä kaksi aivan ihanaa ja rakasta lastenlasta. En meinannut malttaa odottaa että pääsen näkemään tämän suloisen pikkumiehen ihan livenä.

Kun pikkumies oli syntynyt eikä mummi ja isosisko päässeet äitiä ja pikkuveikkaa katsomaan sairaalaan tämän koronan takia, niin oli keksittävä jotakin miten lähetämme kukka-onnittelut sinne sairaalaan.  Mummipa keksi saman idean kuin silloin Melissan syntymänkin aikana, kun silloin mummi ei päässyt edes paikkakunnalle vaan pääsi näkemään pienen Melissan vasta muutaman viikon ikäisenä. Niinpä tilasinkin netistä samanlaisen äiti ja lapsikimpun kuin silloinkin, kimput löytyi täältä https://ruolankukka.ekukka.fi ja vävypoika kävi sen sitten hakemassa sairaalaan mennessään ja vei onnittelukukat tuoreelle äidille sekä pikkumiehelle.

Siinäpä se meidän aika mumminmussukan kanssa sujuikin rattoisasti koska olihan mummilla ne uudet värityskirjat mukana. Melissasta oli tosi kiva väritellä niitä ja joka päivä me muutaman sivun väritimmekin niinpä kun mummin lähtöpäivä koitti niin kaikki sivut olikin jo väritetty... Mitähän sitä ensi kerralla keksisi, onko ideoita?

Meillä oli paljon kaikenlaista puuhaa Melissan kanssa, mutta kaikkein mielekkäintä hänestä taisi olla kun pääsi Nupun ja Lilyn kanssa kävelemään pellolle. Vaikka mummi olikin vähän vastahakoinen siitä että antaa tuon riiviö Lilyn Melissan talutettavaksi, niin kyllä tämä pieni neiti piti pintansa ja lopulta hän sitten taluttikin tätä meidän pientä riiviötä. 

Alussa näytti vähän siltä että Melissalla menee säheltäessä eikä malta pitää tarpeeksi tiukasti kiinni flexiä ja niinpä pari kertaa Lily karkasikin Melissan käsistä. Mutta sitten saatiin kuitenkin sovittua että jos hän taluttaa Lilyä, niin hän myös keskittyy siihen eikä sähellä omiaan.

Lopuksi kaikki menikin hyvin ja näillä kahdella taisi olla todella hauskaa ja he nauttivat molemmat näistä ulkoilureissuista.

Nuppu olisi ollut helpompi pikkuneidin talutettava, mutta koska neiti oli päättänyt että Lily on hänen koira, niin eipä mummin auttanut kuin yrittää ymmärtää ja antaa kahden kovapäisen neidin olla yhdessä. 😂😂 Molemmilta neideiltä nimittäin löytyy sitä luonnetta.

Pitihän meidän välillä vähän syödäkin joten mummin piti yrittää keksiä tälle neidille jotain sellaista syömistä mitä hän syö, joten kokeilin tehdä perunarieskoja ( en ole koskaan aikaisemmin tehnyt). Löysin jääkaapista edellisen päivän perunamuussia joten siitä sitten pyöräytin muutaman perunarieskan ja voi että ne olikin Melissasta hyviä, yeees! Hän söi melkein kaiken ja kehui miten on herkkua 👍

Niinpä siinä se menikin mummin talviloman 4 päivää Nastolassa ja pieni poikakin pääsi äidin kanssa kotiin mummin ja isosiskon luokse, ennen kuin mummin piti lähteä kotiin ja mummi kerkesi vielä näkemään toisen lapsenlapsensa livenä, ennen kotiin lähtöä. 

Huomaattehan miten hienosti mummin tekemä pipo ja tumput sopivat tuon ihanan villahaalarin kanssa 👌

Voi sitä isosiskon iloa ja riemua kun pikkuveikka saapui kotiin. Toivottavasti tuo ilo ja riemu jatkuu noiden kahden sisaruksen välillä ikuisesti 💗 Eikä tule pahempia mustasukkaisuus kohtauksia 💙💗

Niin oli aika mummin lähteä kotiin ja vaikka ikävä tuleekin noita kahta ihanaa rakasta, niin kyllä on mukava viettää viimeiset lomapäivät ihan omassa kodissa rakkaiden karvakorvien kanssa rauhallisesti. No perinteisiinhän kuuluu että jotakin pientä pitää tuusata kuitenkin lomalla, koska silloin voi tehdä ihan rauhallisesti mitään kiirehtimättä.  

Olin jo pitemmän aikaa miettinyt että pitäisi laittaa kaikki nuo tulostetut virkkaus- ja neulontaohjeet järjestykseen koska niitä alkoi olla jo vaikka missä. Niimpä kaivelin vanhan kansion esiin ja ajattelin tuunata sitä vähän tilanteeseen sopivammaksi. Ensin valkoista kalkkimaalia pintaan koska tuo punainen väri ei oikein houkuttanut.

Seuraavaksi kun maali oli kuivanut leikkasin serveteistä ruusuja ja kirjoituksia jotka sitten servettilakalla liimasin molemmille puolille kansiota. Lopuksi käsityölehdestä leikkasin sanan käsityö jonka myös liimasin servettilakalla kansion kanteen.

Nyt alkoi kansio olla valmis, ihan vain pientä viimeistelyä vielä eli leikkasin kirjaimia jotka vielä kertaalleen liimasin tuohon kansion sivuosaan servetti lakalla. Näin on sisustukseen sopiva kansio valmis ja kaikki käsityö-ohjeet hienossa järjestyksessä. 👍

 Viimeisen lomapäivän vietinkin sitten naapurikaupungissa, koska halusin nähdä piiiitkästä aikaa oman sijoituksessa olevan kasvattini Leinottaren Bellariina Avattaren. Sain hänestä alkuviikosta kuvia ja olin aivan yllättynyt miten kaunis hänestä oli tullut, kun viimeksi hän oli ollut sellainen rimppakinttu, joten halusin ehdottomasti nähdä tämän neidin livenä ja koska töissä ollessani en jaksa ajella ja käydä missään niin nyt oli sopiva hetki pistäytyä pientä Leenu neitiä katsomassa. 

Todellakin tämä neiti oli muuttunut aivan syötävän suloiseksi ja luonne oli aivan mahtava, ei hetkeäkään ettei Leenu olisi ollut minun sylissäni tai tökkimässä jalkaan että huomaathan hänet, aivan ihana... Olen todella onnellinen että Leenulle olen löytänyt hyvän perheen jossa hän on aivan varmasti kokoajan keskipisteenä ja rakastettuna, olen myös iloinen että hän on tässä lähellä ja voin nähdä häntä aina kuin vain haluan.

Koska olin koko alku viikon viettänyt tyttäreni perheen kanssa niin oli jotenkin tasavertaista että käväisen myös poikani luona iltakahvilla tuolla naapurikaupungissa näin lomalla ollessani. Eikä sitä kahveelle mennä jos ei mitään tuliaisia vie,  joten pitihän se ihan kahvila Houkutuksesta käydä mennessä pullat hakemassa. Kaikki ovat kehuneet noita kahvila Houkutuksen leivonnaisia, mutta minulle oli kyllä pettymys, nuo toskapullat oli todella kuivia ja eivätkä maistuneet mitenkään erikoisilta. No syötyä ne tuli mutta en samanlaisia ainakaan toista kertaa osta.

Niin se alkaa loma lähennellä loppuaan ja älysin että pääsiäinenkin on ihan lähellä.  En ole tainnut pitkästä aikaa laittaa pääsiäiseksi rairuohoa kasvamaan mutta nyt olin ostanut ohransiemeniä joten ajattelin laitella niitä sitten tänä vuonna. Siitähän se ajatus taas lähti lentämään, etsin vanhat pääsiäisastiat jotka eivät ole koskaan oikeastaan olleet minun mieleeni, en tiedä miksi ne ylipäätänsä olen ostanut 😉

Mutta sitten sain taas idean, miksi en tuunaisi niitä vaikka ihan pikkaisen, niinpä kalkkimaalia pintaan niin johan muuttui maljakon ja rairuohokippojen ulkonäkö ja nyt ne sopivat hyvin sisustukseen....

Tämä maljakko oli alkujaan vaaleankeltainen ja yläreunassa sekä alareunassa oli vihreitä pallukoita. (en tykännyt). Nyt on kokonaan valkoinen vain pupujusseilla on mustaa ilmettä.

Maljakkoon laittelin tulppaaneja sekä kävin muutaman koivunoksankin lisäämään näyttävyyttä, olisin halunnut myös pajunkissoja mutta ainakaan tässä meidän läheltä en löytänyt yhtään pajunoksaa jossa olisi ollut jo pajunkissoja joten niitä täytyy vielä odotella.

Tämä rairuohokippo oli saman värinen kuin myös tuo maljakko ja tälle tein samalla tavalla että valkoista kalkkimaalia pintaan ja vähän mustalla tussilla ilmettä noille pupujusseille.

Näissä pienissä rairuoho kipoissa ( näitä on siis 2 kpl) oli kaikki maailman värit, toisessa oli keltaista, punaista, sinistä, vihreää ja toisessa vielä lisäksi violettia....liian värikästä minulle en tykännyt, joten nyt ovat vain valkoisia sekä pientä yksityiskohtaa löytyy noista pupuista ja niihinkin piirsin mustalla tussilla vähän ilmettä

Nyt ovat rairuoho kipot kuin uusia ja sopivat täydellisesti sisustukseen. Vähän alkaa myös tuo ohra kasvaa joten katsotaan miten kivat pääsiäisohrat me saamme.

Olen seuraillut noita Keijunmekon taimia jotka kylvin silloin tammikuu lopussa, ovat kokoajan olleet tosi heiveröisiä ja osa on tainnut kuollakin tässä matkan varrella. En ole uskaltanut niitä liikuttaa koska ajattelin että kuolevat loputkin, mutta nyt en enää malttanut vaan istutin ne eilen uusiin ruukkuihin.

 Muutaman laitoin jo valmiiksi amppeleihinkin, katsotaan kuolevatko loputkin vai lähtevätkö paremmin kasvamaan kuin tähän asti. 

Katsokaa nyt miten ovat heiveröisiä, mutta jospa ne siitä vielä vankkenisivat ja tulisi kauniit amppelit kesäksi tuonne kesähuoneeseen.

Hui kamala miten paljon olikin kaikkea juttuja tällä kertaa. Välillä meinasinkin postailla teille tänne jotakin mutta silloin huomasin ettei minulla ollut teille mitään kerrottavaa, nyt tuli sitten oikein tuutin täydeltä. Mutta toivottavasti viihdyit postaukseni parissa ja sait jotain vinkkejä sekä tulit vaikka iloiselle mielelle. 

Itse huomasin juuri tänään että pääsiäinenhän on jo viikon päästä, kun ihmettelin että miksi ihmiset julkaisee niin hirvittävästi noita pääsiäiskuvia. No itse en ihmeellisemmin laita pääsiäistä, ehkä jotain pupuja laittelen vielä lisää ja ehkä jonkun tipusenkin tuonne ohran keskelle mutta muuten varmaankin mennään ihan vain tulppaanit maljakoissa niin kuin muutenkin koko kevät. 

Tulevan kevään kunniaksikin otinkin pois käpykranssin tuolta ulko-ovesta ja vaihdoin sinne tämän kesäisen sydämen.

Oikein ihanaa pääsiäistä ja kevättä, nauttikaa tästä lisääntyneestä auringosta ja pysykää terveinä!!!

Kiitos myös että kävit blogissani.