Niin se vain vuosi taas vaihtui, mutta jotenkin vaan tuntuu että mikään ei ole muuttunut. Olen tässä miettinyt kaikenlaista näin uuden vuoden kynnyksellä ja tullut siihen tulokseen että kaikki menee taas tänäkin vuonna päin persettä niin kuin aina ennenkin. Enemmän olen miettinyt kuolemaa ja sitä että mitä meistä jää jäljelle kun täältä lähdetään. Välillä on viime aikoina tuntunut että joko se meikäläisen lähtölaskenta on alkanut kun kokoajan vain väsyttää ja viime viikolla jaloista hävisi voimat ja tuntui ettei viittä minuuttia jaksanut seisaallaan olla. Päähän on särkenyt vähän väliä sekä joka paikka on niin voimaton, mutta jospa tää elämä tästä kuitenkin vielä jatkuu.
Joulu vietettiin perheen kesken ja oli taas ihana nähdä pientä mumminmussukkaa pitkästä aikaa, on se vaan aivan ihana pikkuinen neiti. Kotia koristelin vielä viimeisinä päivinä ennen joulua kun tuli H&M:ltä tilaamani nämä kivat kultaiset tarjottimet sekä kaksi kappaletta noita valkoisia tähtiliinoja. Toisesta liinasta ompelin tuohon olohuoneen pöydälle tuon kivan ovaalinmuotoisen liinan.
Joululahjaksi saadun senkin päälle somittelin tämän kivan talvisen taikametsän joka saa ilastuttaa meitä koko talven, ainoastaan tonttu lähtee odottelemaan ensi joulua.
Eteisen lipastokin sai reen alle uuden tähtiliinan.
Keittiön verhoon lisäsin muutamia tähtitarroja näin saatiin siitäkin jouluinen.
Keittiön pöydälle laitoin yhden kokonaisen niistä H&M:ltä tilatuista liinoista, ainoastaan sitä piti vähän tuunata ja ommella ovaalin muotoiseksi näin saatiin nätisti istuva liina tuohon keittiönpöydälle.
Muutamaa viikkoa aikaisemmin kävin katsastamassa paikallisista kaupoista löytyisikö jotakin kullan väristä kaitaliinaa sekä tapletteja ja nehän löytyikin mutta en silloin raaskinut vielä ostaa. Mutta onneksi en silloin vielä ostanut koska tuo kaitaliina oli tuossa joulun alla jo tarjouksessa eikä maksanut kuin 5 € samoin myös noilla tapleteilla oli silloin paljon enemmän hintaa kun ne sitten joulun alla sai alle euron kappaleen... Kannattaa joskus odottaa eikä ihan heti ostaa, niin säästää...
Tykkään tästä asetelmasta tosi paljon joten jää nähtäväksi että onko se koko vuoden tuossa pöydällä vai siirrytäänkö sitä vielä välillä siihen valkoiseen tarjottimeen.
Silloin puolenvälin tienoilla meillä oli siis tämä iloinen perhetapahtuma ja Nella synnytti neljä pientä Cavalieripentua. Pennut kasvavat huimaa vauhtia ja emä on hoitanut niitä tosi hyvin.
Tässä pentueen ainut pikku prinsessa toivottaa tulevalle omistajalleen hyvää joulua tonttulakki päässä.
Tämä pieni suloisuus menee sijoitukseen tuohon naapuri kaupunkiin, koska tällä hetkellä en halua kasvattaa tätä kotona olevaa laumaa Cavoilla vaan odottelen kuumeisesti sitä että Nuppu tulisi kantavaksi ja saisin sieltä yhden kauniin tyttöpennun itselleni....
Tässä on meidän ensimmäiseksi syntynyt pikkuinen prinssi, tämä on aivan ihanan näköinen. Tällä on aivan ihanan värinen turkki sekä kooltaan on myös todella kiva. Tämän pikkuisen oisin voinut jättää kotiakin mutta koska meillä on jo tuo Kusti, niin ei todellakaan enää yhtään urosta tule meille.
Katsokaa nyt miten se on lutunen....
Sitten on tämä viimeiseksi syntynyt pikkuinen prinssi. Tämäkin on tosi kaunis, ihan niin paljon ei ole tuota vaaleaa kuin tuolla ensimmäisellä mutta kuitenkin väritys on kivan rikkonainen. Tästä tulee tosi kaunis poika myöskin.
Sitten on tämä toiseksi syntynyt pikkuinen prinssi. Tämäkin on tosi kaunis ja tulee väritykseltään isäänsä, tässä on paljon tuota ruskeaa niin kuin isässäänkin.
Sitten on tämä meidän ainut pieni prinsessamme. Tämä on tosi nätti mutta luonteeltaan ihan mahdoton, kiusaa noita poikia ihan 1/0. Olen todella onnellinen että sain tälle hyvän sijoituskodin ja ehkä joskus sitten hänelläkin on pieniä lapsosia jotka ovat täällä mummilassa.
Hirveästi en tänä jouluna saanutkaan lahjoja (en varmaan ollut niin kiltti). Mutta tämä lahja on kaikkein paras. Ihana suloinen mumminmussukka joulutunnelmissa. Hän pääsi heti tuohon käytävän seinään paraatipaikalleen.
Joulukuusi oli meillä ensimmäistä kertaa tänä jouluna muovikuusi, koska pitkän harkinnan jälkeen se oli kuin olikin paras vaihtoehto noiden nelijalkaisten rallaajien takia. Tämä meidän nuoriso joukko nimittäin ottaa sellaista spurttia tuossa keittiön ja olohuoneen välillä että oikeasta kuusesta olisi varmaankin jo ensimmäisenä päivänä tippuneet kaikki neulaset. Joten tämä tekokuusi oli paras valinta, ja koska en osannut päättää haluanko valkoisen vai vihreän niin tein sitten kompromissin ja ostin huurrekuusen. Eli tämä kuusi oli valkoisen ja vihreän välistä....Kyllä tykkään!
Kuusi olikin meillä sitten Loppiaiseen asti enkä olisi malttanut vielä silloinkaan laittaa sitä pois, mutta lohduttelin itseäni sillä että ensi jouluna sen voi laittaa jo vaikka marraskuun alusta ja pitää niin kauan kuin haluaa...
Tuossa aiemmin kerroin etten raaskinut ostaa sitä kaitaliinaa enkä tapletteja mutta onneksi niin, sitten sainkin ne myöhemmin halvemmalla. Tätä kuusenjalan suojaa kävin myös paikallisella Tokmannilla pyörittelemässä useammankin kerran, mutta ajattelin että kerkeehän sen vielä sieltä ostaa...
No siinä kävikin sitten niin ettei sitä enää siellä ollut, kun menin sitä sinne ostamaan....arg.. kyllä otti päähän. No onni onnettomuudessa olikin sitten se että pyysin tytärtäni tuomaan sen Lahdesta jos sieltä jostain löytyy ja löytyihän se, ja arvatkaahan mitä, se oli siellä jo alennuksessa ja sain senkin ale hintaan.
No sitten tulikin ongelma kun meillä on joku 27 vuotta vanha joulukuusen alusmatto ja se on niitä perinteisiä juuttimattoja jossa on värinä punaista ja lisäksi siinä on tonttuja....No eihän se nyt enää käy. Niimpä annoin taas tehtävän tyttärelle että etsi jostain sellainen tosi kiva uusi kuusenalus matto ja hänhän etsi ja toi. Tuo matto on aivan ihana, ja se oli myös alennuksessa joten säästin sittenkin vielä noissakin kun en hötkyillyt.....
Tämä oli pakko kyllä vielä kuvata tänne, kun tää on aivan ihana. Sain tämän siivoajaltani joululahjaksi...Kiitos!
No sitten vähän joulun jälkeisiä ajatuksia, ensimmäisenä nämä kaksi kaverusta. Kyllä nää on vaan niin ihania että vaikka välillä saavat miun niskakarvat nousemaan kun rallaavat pitkin huushollia, mutta sitten ne jo sulattavatkin sydämen kun molempien pitää tulla lähelle. Varsinkin Kusti se on sellainen mammanpoika....
Sitten palataan taas näiden pienten prinssien ja prinsessan pariin...Hirmuinen tuhina kuului koko joulun pyhät tuolta pentulaatikosta ja pikkuiset kasvavat ihan hurjaa vauhtia...
Tämä on vaan niin hellyyttävää katsoa miten pienet koiranpennut hakevat turvaa toisistaan.
Pari viikkoa sitten alkoivat nämä pienokaiset jo availla silmiäänkin. Ensimmäisenä silmät raottuivat pikku prinsessalta ja sitten vähän kerrassaan pikkuprinssienkin maailma suurentui.
Mutta päätehtävä näillä oli vielä pitkän aikaa nukkua ja syödä että kasvavat.
Ja tää sisarusrakkaus oli tosi hellyyttävää...
Mutta sitten kun pikkuiset jalat alkoivat kantaa, niin sitten sitä mentiin ja vauhdilla. Välillä pyllähdettiin istualteen ja kuului vaan pientä ärinää.. Mutta pitkään ei paikoillaan maltettu olla vaan kohta taas lähdettiin....
Tämä pikkuinen prinsessa oli kaikkia kiusaamassa... Välillä pojat ei välittäneet mutta välillä kyllä antoivat samalla mitalla takaisin.
Tämä pentu sai jo lempinimenkin "Juti" tämä on sellainen junttura ja ihan kaikki ei kiinnosta, enempi on omissa oloissaan. Mutta auta armias kun on ruokaa näkösällä niin sitten tulee kyllä vauhtia.... Aivan ihana tapaus..
Kyllä nämä ovat aivan ihania. Ei meinaa mitään saada tehtyä kun menee näitä ihania pallukoita seuraillessa....
Valitettavasti ei vain ole mahdollisuutta jättää tällä hetkellä itselle yhtään pentua ja koska nämä ovat poikia niin todella vähän on poikapennun kyselijöitä. 8:lle tyttöpennulle olisi ollut jo kodit valmiina ennenkuin nämä edes syntyi. Mutta koska he olivat ottamassa tyttöpentua, niin kaikki varaukset peruuntuivat. Toivottavasti näillekin rakkaille löytyy vielä hyvät ja rakastavat kodit.
Kyllä tää kasvattaminen ei ole mitään helppoa vaikka monikin niin luulee, että nyt se rikastuu, mutta ei todellakaan.
Kerronkin teille vähän miten tämä kasvattaminen ei ainakaan minulla ole ollut mitään miljonääri toimintaa.... Rahaa on palanut aikasen paljon ennen yhtään pennun syntymistä, joten tuntuu että kaikki rahat ovat menneet eikä ole tainnut riittääkään.
Koirien kasvattaminen vaatii uhrautumista paljosta, kuin myös rahoistaan saa luopua. Ensin reissataan paljon näyttelyissä että saadaan mainetta ja kunniaa sekä näkyvyyttä, se maksaa....
Sitten käytetään koirat terveystarkastuksessa joka on ainakin itselleni kasvattajani erittäin tärkeää että jalostuskoirani ovat terveitä ja että sukulinjat ovat ja pysyvät terveinä.....Se maksaa....
Sitten kun päätetään astuttaa terve ja rodunomainen tyttö niin etsitään sille sulhanen joka ei välttämättä olekaan siinä nurkan takana, vaan joudutaan matkustamaan vaikka nyt tässä meidän tapauksessa toiselle puolelle Suomea, siinä kuluvat bensat, majoitukset, ruuat sekä urokselle kuuluvat maksut.....ei ole ilmaista ei....sitten käytetään eläinlääkärissä että tiedetään varautua pennutukseen, eli käytetään ultrassa...se maksaa....sitten kun pentujen synnytys alkaa niin ollaan poissa töistä, ja niinkuin minä jouduin tekemään, että jouduin ottamaan palkatonta pari päivää niin voi sanoa että raha tuli siinäkin eteen....
No sitten emän ruuat ja pentujen ruuat sekä kaikki mitä vaan tarvitaan että saadaan pennut terveenä ja reippaina uusiin koteihin niin sekin maksaa...
Lopuksi vielä uroksenomistajalle jokaisesta pennusta maksetaan astutusmaksu, eläinlääkärille pentujen tarkastuksesta ja sirutuksesta sekä vielä Kennelliitolle pentujen papereista.....
Sitten vielä joku sanoo että mikäs siinä on teettää pentuja kun sillä rikastuu (siis näin sanovat ne kateelliset jotka eivät tiedä mitä kaikkea me kasvattajat joudumme maksamaan).
Vaikka kaikessa tulee vastaan aina raha, niin kyllä tämä kasvattaminen vaatii myös hermoja.. Kerron teille omankokemukseni siitä miten minä hermoilen jokaisen pentueeni aikana ja tiedän mitä stressi on....
Ensimmäiseksi pitää miettiä kaikki emän kohdalla kuntoon, samoin että isäehdokas on täydellinen ja sopiva näille tuleville pienokaisille.....Sitten hermoillaan milloin juoksut alkavat...seuraavaksi hermoillaan mikä on sopiva ajankohta lähteä jonnekin hevonkuuseen monien satojen kilometrien päähän tapaamaan sulhasehdokasta....sitten hermoillaan että onnistuuko astutus....Sitten hermoillaan että tuliko kantavaksi.....Sitten hermoillaan että montako pientä sieltä tulee ja onko tyttöjä ja poikia.....Sitten hermoillaan meneekö synnytys hyvin....Sitten hermoillaan onko kaikki pikkuiset terveitä ja kasvavatko normaalisti....Sitten hermoillaan saadaanko niille hyvät ja rakastavat kodit.... Koko ajan hermoillaan.... Onneksi muutaman viikon päästä tämäkin hermoilu vähän rauhoittuu vähäksi aikaa.... Sitten aloitetaan hermoilla Nupun astutusta ymm....
Vaikka tässä on monia varjopuolia niin siitä huolimatta tässä on kaikkea hyvääkin, olen tosi onnellinen saamastani tuesta vanhoilta kasvattajilta ja olen onnistunut kasvattamaan ainakin yhden ihanan pentueen ja he ovat saaneet mitä mahtavimmat kodit ja toivottavasti tämäkin pentue tulee saamaan ihanat rakastavat kodit ja omistajat....
En kyllä vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään, on tämä myös niin antoisaa ja näkee uuden elämän lähtevän ihanasti alkamaan...
Toivottavasti saan vielä jatkaa pitkän aikaa tätä kasvattajan työtäni ja nähdä miten ihania pieniä rakkaita koiria meidän kodista on läheekään sekä nähdä niiden omistajien rakkaus kun he tulevat hakemaan pentuja ja samalla nähdä että taas sattui täydellinen valinta, ja pentua rakastetaan ja siitä pidetään hyvää huolta.... Toivon kaikille hyvää ja rakastavaa elämää....
No tulipahan taas purkauduttu....Mutta tiedättepähän mitä taas ajattelen tästä maailman kateudesta ja katkeruudesta... Nyt nautin näistä pienistä palleroista ja iloitsen että olen saanut tämän mahtavan pentueen tähän maailmaan enkä murehdi ja hermoile mitään... Nämä ihanat kauniit ja rakkaat pojat haluavat hyvän ja rakastavan perheen. (tytöllä on jo)
Oikein ihanaa tätä vuotta kaikille lukijoilleni ja toivottavasti viidyt tänäkin vuonna minun vuodatusteni parissa....Nämä lähiaikojen postaukseni saattaa kyllä nyt vahvasti liittyä näihin pentuihin, mutta jos kiinnostaa niin käy kurkkaamassa.... Miten meillä menee...
Hyvää Uutta Vuotta 2020!
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)