Lokakuun lörinöitä...

Voihan lokakuu....Onneksi mummin mieltä oli piristämässä tämä pikkuinen mumminmussukka. Voi sitä pienen ihmisen iloa kun ensilumi tuli maahan. Lokakuun ensimmäiset lumet valaisi ihanasti sekä mieltä että maisemia mutta tähän tämä taisi jäädäkin lokakuun osalta loppu lokakuu mentiinkin melkein pimeässä ja synkässä vesisade säässä.

Mitäpäs se meidän elämä onkaan kuin näiden karvakorvien kanssa olemista. Jostain kumman syystä kaikki tämänkin kuukauden kuvat ovat pääasiassa näistä karvakorvista. Mutta he kuuluvat tähän meikäläisen elämään tosi vahvasti ja näitä tulee päivittäin kuvattua, on ne niin lutusia. 

Illalla ei paljoa tarvitse sohvalla makoilessa peittoa olla jos on viileää, koska kaikki neljä karvakorvaa makoilevat minun päälläni ja lämmintä on.... Nuppu varsinkin on ihan liki jopa melkein naamalla asti...

Nitan vakiopaikka löytyy sohvatyynyn päältä siellä hän viettää illat mamman lähellä...Välillä sieltä kuuluu tasainen tuhina ja välillä sitten ihan mahtava kuorsauksen korina....

Lokakuuhun kuului myös tänä vuonna Nellan riiuureissu jonka teimme Bobbyn luokse Ähtäriin. Aamupäivä käväistiin työmaalla vähän töitäkin tekemässä ja puoleltapäivin käänsimme auton keulan kohti Ähtäriä.

Pitkä oli matka mutta perille päästiin ja ensimmäisenähän meillä olikin kohtaaminen Bobbyn ja Varpun luona. Astutus onnistui täydellisesti, ja seuraavana aamuna sovimme uusinnan.

Astutuksen jälkeen majoituimme Valkeisen lomaan, se oli siinä ihan astutuspaikan lähellä oleva maatilamatkailupaikka. Paikka sinänsä oli ihan kiva ja rauhallinen koirulin kanssa olemiseen, mutta vähän hinta ja laatusuhde ei kyllä kohdannut. Matka oli ollut pitkä ja olin ajatellut että syön sitten majapaikassa kun päästään rauhoittumaan, joten koko matkalla en syönyt mitään, muutamaa kahvikupposta lukuunottamatta. No eipä siitä mitään sitten saanutkaan, aamupalankin toivat illalla valmiiksi aamua varten koska olin ainoa majoittuja eikä aamupalaa tehty majoituspaikan puolesta.

No saipahan siitä sitten yhden leipäpalan ja teen iltapalaksi, lopun jätin aamuksi. Aamulla olisi ollut kiva käydä suihkussa mutta sepä jäi vaan haaveeksi koska suihkusta ei tullut lämmintä vettä, niin ei kyllä viitsinyt jääkylmällä vedelläkään pestä. 

Vaikka majoituspaikan valinta ei ihan onnistunut kohdalleen niin ainakin Bobbyn ja Nellan tapaaminen onnistui täydellisesti molempina päivinä ja päästiin jännittämään tuleeko meille jouluksi pieniä koiravauvoja..... 

Kun oltiin saatu Nellalle posket punaiseksi ja siemenet sisälle, niin lähdimme ajelemaan kotia kohti. Pitkä oli matka mutta onneksi keli oli mitä mainion ja pääsimme turvallisesti kotia.

Matkalla pysähdyttiin Jari-Pekan Finnmarin myymälään, josta matkamuistoksi lähti nämä kauniit peurat sekä pari kappaletta tuikkulyhtyjä, jotka koristavat sitten meidän kotia jouluna. 

Kun kotiin päästiin niin pitihän sitä skumppapullo korkata onnistuneille astutuksille. Nyt vaan toivotaan sitten että matka kantoi hedelmää.

Nuppu kaivautui mamman viekkuun, kun oli mamman ryökäle ollut Nellan kanssa reissussa eikä häntä oltu otettu mukaan.

 Tulevana viikonloppuna ystävätär pyysi minua kanssaan naapuri kaupunkiin kirppari kierrokselle ja koska en ollut mitään ihmeellistä suunnitellut niin pitihän sitä lähteä. Kirpparikierros aloitettiin aamukahvilla ja herkuteltiin marjapiirakalla, kyllä näillä eväillä tulee hyviä hankintoja.

Viikonlopun olinkin metsästysleskenä koska mies joka meillä asuu lähti pohjoiseen metsästysreissuun. Voi että meillä oli kivaa nautiskella koiruuksien kanssa ihan rauhassa. 

Ja missäpä muualla ne koiruukset ovatkaan kuin yllätys yllätys mamman päällä sohvalla. Nuppu haluaa olla siinä ihan liki ja ei tykkää kun toiset tulee liian lähelle mammaa kun hän haluaa sen omia ihan itelleen...

Koska illat alkavat olla jo pimeitä niin meilläkin aloitettiin jo tunnelmointi kynttilöillä. 

Nuo sohvapöydällä olevat tuikkukipot ovat ne jotka löytyivät myös sieltä Jari-Pekan Finnmarin myymälästä silloin Nellan riiuureissulta.

Siinähän ne aina ovat, sohvalla mamman päällä....

Kirpparikierrokselta löytyi tällainen ihana valokuvakehys.

Tähän kehykseen tulikin sitten mumminmussukan kuvat, jotka sopivatkin siihen täydellisesti.

Pitkään aikaan en ole tehnyt mitään käsitöitä, koska en ole yksinkertaisesti jaksanut eikä kyllä ole huvittanutkaan, mutta nyt iski sitten inspiraatio kun kaappeja kaivellessa löytyi noita jämäkeriä tuota ontelokudetta. Olen joskus aikaisemmin virkannut tuonne meidän pikku wc:hen vaaleanpunaisen/valkoisen maton ja jostain kumman syystä se on aina likainen. 

Niimpä ajattelin että koska on kokoajan tuota rapakeliä niin virkkaan noista jämälangoista vähän tummemman maton näiden rapakelien ajaksi tuonne vessaan.

Siitä se idea sitten lähti ja niimpä sieltä koukulta alkoi tulla tämmöinen "Juhannusruusu"matto johon tulee, valkoista, vaaleanruskeaa eri sävyinä sekä vaaleanpunaista eri sävyinä. Eihän se mennytkään ihan niinkuin Srömsössä, vaan kaikki langat loppuivat kesken kun mattoa olisi ollut jäljellä enää noin 30cm, arg...mutta onneksi yksi facen ryhmä auttoi ja sain sieltä pienen kerän luonnonvalkoista ontelokudetta ja sain kun sainkin maton valmiiksi.

Lokakuussa tuli myös postissa yllätys, eli syyskuun lopulla olin laittanut Kustin venäjän juniorivalio ja Rkf:n sekä Nupun Venäjän valiohakemukset tuonne Venäjälle ja sieltä ne sitten jo lokakuussa tipahtivat postiin. 

Olen niin onnellinen näiden puolesta kun nuo Venäjän näyttelyreissut ovat tuottaneet tulosta ja meillä on nyt toinen Venäjän junnuvalio ( Nupun lisäksi) sekä kaksi Rkf-valiota, sekä yksi Venäjän valio!

Erittäin onnellinen olen tästä Nupun Venäjän valiotittelistä. Haaveena olisikin vielä jos joskus onni potkaisisi meitä ja tästä riiviöstä tulisi myös Suomen muotovalio, mutta luulen että se jää vain haaveeksi.

Koska nuo koirien valiotittelit tuli ja niille piti löytää kehykset, niin sain idean että pitäähän mumminmussukan 1 ja 2 vuotis-kuvatkin päästä tuonne mummin seinälle. Niimpä etsiskelin netistä ja vaikka mistä sellaisia vanhoja kehyksiä joihin voisi tulostaa nuo Melissan kuvat.

Tämän kehyksen löysinkin sitten tuolta paikallisen osto- ja myyntiliikkeen poistomyynnistä ja jotenkin tämä on täydellinen tähän Melissan 1-vuotiskuvaan.

 Tässä kehyksessä tämä kuva pääsi tuonne mummin valokuvakollaasiin.  

2-vuotiskuvalle en löytänyt vanhaa kehystä joten tämä kehys on ihan uusi ja ostettu paikalliselta Tokmannilta, mutta tähän kuvaan se kyllä käy täydellisesti....

Niin saatiin pitkästä aikaa taas pari kuvaa tuohon mummin valokuvakollaasiin.. 

Koirienkin valioarvot pääsivät paraatipaikalle, puuttuu vielä valioruusukkeet mutta eiköhän nekin joskus saada. Nupulla on kolme valiotaulua joista olen hurjan ylpeä.

No entäpä sitten tämä Kusti, voi että olen tästä nuoresta herrasta myös todella ylpeä. Ensimmäiset valiotaulut koristavat myös tämän pikkuherran kohtaa seinällä ja toivottavasti tämä on vasta alkua ja näitä tulee lisää.

Seuraavaksi vähän muutamia tunnelmakuvia meiltä.

Olohuoneen pöydällä vaihtuu viikottain joku kiva kukkakimppu, mutta nuo kuivaneet hortensiankukat pysyvät lisänä noiden uusien kukkien keskellä.

Keittiönpöydän tarjottimelle pääsivät nämä peurat mitkä ostin silloin sieltä Nellan riiuureissulta. Tähän nämä käyvät oikein täydellisesti, jouluksi lisätään vaikka valkoisia peuroja tähän kaveriksi.

Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia hienoa Aino valkkaria lauantai-iltana ja tunnelmoida kynttilän valossa raskaan työviikon jälkeen. 

Kusti oli parikuukautta evakossa koska meillä oli nämä tyttöjen juoksuajat, joten kyllä se on vihdoinkin kiva kun pääsi mamman lähelle nukkumaan, tuossa on hyvä olla. Kusti nimittäin oli pojan luona parikuukautta, koska ei siitä olisi tullut mitään kun kaikki neljä neitiä olivat juoksussa. Niinpä miehen joka meillä asuu, sanoja lainaten, Kusti polkee, ja niin olisi kyllä polkenutkin ja neidit olisi stressaantuneet täysin. Onneksi Kustilla kuitenkin on toinenkin koti pojan luona ja siellä hän voi olla rauhassa ja turvassa.

Meiltä on töissä kysytty uuden remontin jälkeen että missä on odotustilasta se korkea seniorituoli. No yritimme etsiä sellaista kunnollista ja tukevaa seniorituolia, mutta mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa. Niimpä ehdotin että minähän voin tuon vanhan tuolin tuunata tuohon uuteen sisustukseen sopivaksi, niin saamme asiakkaillemme sen seniorituolin takaisin. 

Tämä vanha senioirituoli on tosi tukeva ja hyvän mallinen sekä tässä on tosi hyvä istua. Niimpä päätinkin että vaihdan vain uudet kankaat sekä hion ja lakkaan nuo käsinojien puuosat, niin saamme siitä kuin uuden.

Kun vihdoinkin perjantaina saimme ne uudet kankaat niin sitten vaan tuoli kyytiin ja meidän autotalliin tuunattavaksi. Lauantai oli vielä työpäivä joten tuolin tuunaus jäi sunnuntaille (ainoalle vapaapäivälle sillä viikolla) Mutta koska tykkään ihan hitokseen tuommoisesta hommasta niin tuota oli tosi kiva tehdä, vaikkakin viikon ainoa vapaapäivä menikin siinä hommassa.

Ensimmäinen tehtävä olikin purkaa kaikki irtonaiset osat, eli istuin- ja selkänojatyynyt, sekä käsinojat. Se oli helppoa koska kaikki oli ruuviloilla kiinni ja irtosivat kun ne ruuvit avasi. Näin jäi vaan tämä kehikko jäljelle.

Seuraavaksi piti irrottaa nuo vanhat kankaat, siinä olikin vähän enemmän hommia kun ne oli nidottu kiinni nitojalla ja niitit oli tosi tiukassa. Oli sinne istuimen pohjaan joku mukava asiakaskin pari purkkapalloa liimannut :D

Niimpä tekevälle sattuu ja hupsista heijaa meikäläisen sormet oli taas yllätys yllätys auki niinkuin aina ennenkin. Onhan mies joka meillä asuu tokaissut muutaman kerran että milloinhan tuolta lähtee nuo sormet kun se saa ne aina auki.... No vielä tänäkin päivänä on sormet paikoillaan.

Seuraavana olikin vuorossa selkänojan kankaan irroitus, se oli vähän helpompi koska siinä ei ollut kuin yhdellä sivulla vaan noita niittejä.

Kun istuin-. ja selkänojakankaat oli irroitettu oli vuorossa käsinojien hiominen ja lakkaus.

Vähän tulee erinäköinen. Tuossa olikin vähän taas hommaa koska nuo puuosat olit maalattu kahdella eri värillä useampaa kerrosta, niin ei ihan helposti tuo vanha maali lähtenyt pois, mutta alku suoritettiin hiontakoneella ja loput sitten käsipelillä hiontapaperilla. Lopputulos oli tyydyttävä.

Seuraavaksi istuin- ja selkäosat mukaan sekä sisälle kankaan kanssa, siellä leikkasin kankaan sopivaksi ja tuo selkänojan kangas piti ommella tommoiseksi hupuksi tuon selkänojan päälle. Ihan täydellistä siitä en saanut kun en saanut sitä kiristettyä tarpeeksi. Mutta istuinosan niittasin todella tiukalle ja siitä tuli hyvä. Ihan huippujälkeä en siis saanut aikaiseksi mutta toivottavasti se kelpaa asiakkaille. Lopuksi lakka noihin käsinojiin ja tuoli on valmis laitettavaksi odotustilaan, toivon että asiakkaat ovat tyytyväisiä kun vihdoinkin tuo korkea tuoli on tullut takaisin.

Illat on pimentyneet joten pitihän se minunkin jo viritellä noita kausivaloja tuonne pihalle. Ensimmäiset valot sai tuo portti mikä johdattaa etupihalta alapihalle. Siitä tulikin tosi upen näköinen.

Seuraavaksi virittelin valot tuohon kesähuoneen edessä olevaan suihkulähteeseen, se ei vielä ole oikein minkään näköinen mutta sitten kun siihen tulee lunta niin nuo valot oikein loistavat kauniisti, kun ne putoilee kuin vesi tuosta suihkulähteestä.

Kesähuoneen ikkunoissa oleviin jääpuikkohin sytytin myös valot, nuo on olleet kesät ja talvet tuossa ikkunassa ja talvisin niihin syttyvät valot. Näin saadaan kesähuonekin loistamaan talvella.

Tässä vielä kokonaiskuvaa kuinka kesähuone loistaa, kunhan saataisiin vielä lunta niin sitten tuo olisi kauniin näköinen.

Taas kerran meidän Kusti, tämä on Kustin vakiopaikka, sohvanselkänojalla on mukava istuskella.

Niin ja sitten meidän linssilude.... Tämä neiti ei varmasti ole missään muualla kuin mamman nenän edessä että hänet varmasti huomattaisiin....

Niin se vaan lokakuukin meni menojaan ja marraskuu tulla tupsahti meille.

Saa nähdä mitä kaikkea meille marraskuussa tapahtuu siitä sitten kerron teille seuraavan kerran. 

Oikein ihanaa joulun odotusta ja vaikka on pimeää niin tunnelmoikaa kynttilän valossa se rentouttaa ja antaa hyvän mielen....

Tulkaa taas katselemaan mitä meille kuuluu marraskuussa, lupaan että yllätyksiäkin on luvassa...