Kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Tervehdys taas kaikille. Nyt ei puhutakkaan enää koiranäyttelyistä eikä mistään muustakaan ikävästä vaan aurinko paistaa ja odotellaan ihanaa kesää näin kevään korvalla. Pahoittelen tässä nyt jo ensiksi koska muutama postaus on ollut karua luettavaa ja pipo on ollut tosi kireällä. Olen itsekin lukenut nuo postaukset nyt parikin kertaa läpi ja ihmetellyt että mikä ihme minua on vaivannut koska ikinä siis ikinä en ole ollut noin negatiivinen.

Mutta kaikille tiedoksi että puoli vuotta olen ollut tiukoilla kuin viulunkieli, niin sepä onkin sitten kostautunut ja neljä viikkoa on podettu unettomuutta sekä päänsärkyä. Töissä olen yrittänyt, huom. yrittänyt tehdä kolmen ihmisen hommia tämän puoli vuotta ja siksi olen nyt aika puhki. Olen huomannut nyt että ennen sitä on jaksanut puurtaa täysillä vaikka työtaakka on ollut aivan mahdoton, mutta nyt kun ikää on tullut lisää niin jossakin menee se raja, ei vaan yksin kertaisesti enää jaksa. Niinkuin kaikki varmasti tietävät että yleensä olen ihan mukava ja suvaitsevainen ihminen eikä minua niinkään mikään heilauttele, mutta nyt on todellakin väsymys ottanut vallan ja on alkanut vituttamaan kaikki. Pyydän sitä lukijoiltani anteeksi ja lupaan parantaa tapani. Nyt kirjoittelen teille vain mukavia asioita ja aloitan tästä postauksestani.

Eli kevät alkaa olla jo pitkällä ja puutarha odottelee kesää, niimpä minäkin aloin jo suunnittelemaan kesään kukkaloistoa sekä pikkuisen joitain hyötykasvejakin ajatellut. Pari viikkoa sitten kävin ostamassa sisäkukille lannoitteita ja varsinkin sanintpauliat tykkäävät näistä lannoitekävyistä. Viime keväänä laitoin kaikille santuille yhden kävyn ruukkuunsa niin ne kukkivat koko kesän. Tällä hetkellä ne pitävät nyt taukoa kukkimisesta joten ajattelin että jospa näillä saisin ne taas kukkimaan.

Pelargoniat jotka menivät talven yli tuolla peräkammarissa niin niiden vuoro oli myös. Vaihdoin kaikille mitkä ovat vähänkin hengissä niin mullat ja osalle uudet ruukut. Näihin tökkäsen sitten vähän ajan päästä noita lannoitetikkuja, katsotaan miten hyvin nämä sitten kukkivat ensi kesänä. Aika monta pelargoniaa menikin talven yli niistä olen todella yllättynyt ja innoissani.

Vaikka vannoin muutama vuosi sitten että mitään en kylvä siemenestä koska ei ole paikkaa niitä taimia pyöritellä tässä huushollissa, niin siitä huolimatta kuitenkin viherpeukalona laitoin kun laitoinkin tänä keväänä muutaman siemenen multaan.

 Tässä on sitten muutama tomaatti, kirsikkatomatti, paprika ja valkoisia samettiruusuja.

Vaikka on jo puutarhan hoitoa aloitettu seinien sisäpuolella niin kun ulos katsoo niin vielä on piiitkä matka ennenkuin se kesä tulee. Lunta on ihan hitokseen ja välillä tulee taivaan täydeltä lisää. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin uusi lumihan pitäisi olla vanhan surma, sitä toivotaan...

Pari viikkoa sitten kun oli vähän virtaa enemmän niin kaivoin tuolta kaapin perukoilta ompelukoneetkin esille ja ajattelin virkistää vähän tuota ompelutaitoakin. Paikallisesta kangaskaupasta löysin aivan ihania kankaita ja niimpä tekaisin työvaatteeksi uudet tunikat. Mitään kaavoja minulla ei näihin ollut mutta kekseliäänä tyttönä keksin että  olin ostanut vähän aikaa sitten Tokmannilta tosi kivan tunikan ja siitä saisi tosi hyvät kaavat näillekin itsetekemille. 

Ei siis kuin tuumasta toimeen ja kankaan levitykseen sen jälkeen se valmis tunika tuohon päälle ja niimpä siitä tuli sitten kaksi tosi kivan mallista tunikaa.

Kankaita jäi vielä jonkun verran joten näistä onkin tarkoitus tehdä sille mumminmussukka Melissalle samanlainen tunika ja varmaa samaa sarjaa olevat trikoot myös. Kunhan saan ne valmiiksi niin sitten ollaan,  mummi ja Melissa samassa muodissa. 

Harmittaa hirveästi muutenkin kun ei ole ollut aikaa eikä jaksamista tehdä Melissalle mitään kivoja vaatteita vaikka olisi kuinka mieli tehnyt.

Siinä ne omat tunikat sitten ovat valmiina. Tuo harmaa näyttää tosi isolta ja leveeltä tuossa kuvassa vaikka todellisuudessa se on ihan saman kokoinen kuin tuo vaaleanpunainenkin. Näistä tuli kyllä niin kivat että tällä mallilla aion tehdä näitä vielä lisääkin.

Tämä pioni kangas on kyllä niin namu että tästä minä tykkään.

Kun nyt aloitettiin noiden siemenien kylväminen niin sain postissa yks päivä näitä keijunmekon siemeniä. Fasessa on se puutarharyhmä niin siellä ilmoittivat että olisi näitä siemeniä tarjolla joten pyysin että lähettäisivät niitä myös minulle. Saa nähdä lähtevätkö itämään.

Olipa mukava yllätys viime sunnuntaina kun lumet olivat tulleet katolta. Tuo seinän viereinen aita on ihan palasina ja sähköjohto roikkuu tuossa irrallaan. Luulempa että kun nuo saakelin lumet sulaa niin meillä on taas terassin ja tämän aidan korjausta ennen kesää.

Monikin tietää että olen ollut tosi urheilullinen ja liikkunut aikaisemmin tosi paljon. Mutta sekin on jäänyt ihan sen takia ettei ole jaksanut enää töiden jälkeen lähteä mihinkään. Aikaisemmin on herätty aamullakin neljältä ja lähdetty karvakorvien kanssa tunnin lenkille mutta olisiko se vanhuus vai mikä kun nyt mielellään nukkuu siihen asti kun kello soi ja yrittää vaan jaksaa lähteä töihin. 

Viime viikonloppuna kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja valjastin tämän konkkaronkan hihnoihin ja lähdimme lenkille kun oli niin kiva keli. Kelihän oli mitä mahtavin mutta niinkuin kuvasta näkyy meillä mentiin suoraan pesuhuoneeseen näiden rapatassujen kanssa. Eikä tässä vielä kaikki, koska tuota lunta oli tullut tuolta katolta niin sieltä mistä yleensä lähdetään ja mistä tullaan lenkiltä eli tuolta takaovesta josta on suora käynti tuonne pesuhuoneeseen. Niin nyt siellä oli metrin korkuinen lumivalli ja meidän piti kulkea etuovesta ja voitte vaan uskoa mitkä rapatassujen jäljet tulivat tuohon sisälle kun talsimme koko kämpän läpi pesuhuoneeseen, ei ollut kiva ei.

Olen ainoastaan leikannut noilta junnuilta noita tassukarvoja näyttelyitä varten, joten Nellalla ja Netalla on tallaiset piiitkät tassukarvat etteivät tassut palele talvelle. Mutta jos nyt saan itseni liikkeelle ja aletaan käymään näiden karvatassujen kanssa tuolle lenkillä niin oli aika leikata näidenkin tassukarvat ettei tuota rapaa tule ihan mahdottomasti tänne sisälle. Niimpä muutama päivä sitten nostin tytöt tuohon trimmipöydälle ja leikkelin molempien neitien tassut näin siistiksi.

 Nyt on pari viikkoa kulunut siitä kun kylvin noita siemeniä noihin purkkeihin ja yllätys yllätys siellä on elämää.

Kirsikkatomaatit ovat hyvin lähteneet kasvamaan, annan olla vielä vähän aikaa ja sitten alan koulimaan niitä pienempiin ruukkuihin.

Samoin nämä tavan tomaatit ovat myös lähteneet kasvamaa.

Samettiruusut ovat vähän vaivalloisemmin itäneet mutta kyllä siellä muutama on lähtenyt.

Paprikatkin just ja just itävät, mutta toivottavasti lähtevät ihan hyvin vielä tuosta kasvamaan.

Keijunmekot ovat siis vasta n. viikko sitten kylvetty joten näissä ei vielä taimia näy, odotellaan jospa nämäkin vielä itävät, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Pelargoniat ovat mullanvaihdon ja ruukutuksen jälkeen ihan hyvässä kunnossa. Pari on vähän kitukasvusempaa joten saattaa olla että ne viskaan vielä pois mutta toivossa on hyvä elää jospa ne vielä tuosta lähetevät.

Käytiinhän myö viime sunnuntaina vähän verestämässä näyttelymuistia mätsärissä. Aika haasteellista oli pyörähtää kehässä kolmen koiran kanssa jotka kaikki kuuluivat junioreihin, mutta kyllähän me se hoidettiin. Kusti tosin joutui jäämään kilpailukehästä pois kun ei ollut tarpeeksi lisäkäsiä...

Tässä Nitan taidon näyte.

Nitta on kyllä tosi nätti vaikka itse sanonkin, muut saa olla siitä ihan mitä mieltä tahansa.

Entäs Nuppu sitten, se se osaa kyllä olla terhakkana. Nuppu olikin sinisten kakkonen joten ei se ihan huonosti mennyt.

Koska tämä oli tämmöinen leikkimielinen koiranäyttely niin pitihän meidän vähän hassutella, vaikka kyllähän me hullutellaan muutenkin....

Kilpailukehään sain Nitalle onneksi työkaverin esittämään, tässä kuvassa Nitta on edes vähän paikoillaan mutta muuten se ei tykännyt yhtään että minä olen Nupun kanssa tuossa edessä. Iso kiitos työkaverille kun esitti Nitan vaikka ei se helppoa ollut.. Niinkuin tuolla jo aikaisemmin kerroin niin Kusti joutui valitettavasti odottelemaan kärrissä.

Nyt ei äksyillä eikä olla pahalla mielellä kun aurinkokin paistaa ja kesä tulee. Kunhan saan itseni kuntoon niin luulen että meillä kaikilla on parempi olla. Neljän viikon päänsäryn ja unettomuuden hoito on aloitettu, luulen että kyllä se elämä vielä voittaa. 

Onneksi muutama vuosi sitten mies joka meillä asuu osti itselleen tämän hieronta istuimen joululahjaksi, niin tälle on nyt käyttöä. Otin tämän tuolta komerosta pari päivää sitten ja laitoin tuohon olohuoneen tuolille, tällä hierotaan sitten kaikki kiristykset ja puristukset pois että päänsärky loppuu ja elämä hymyilee. On muuten tosi tehokas laite suosittelen.

Tämmöistä kuuluu meille tällä hetkellä eikä jaksa enää murehtia vanhoja asioita vaan iloita siitä mitä on, elämä on liian lyhyt murehtimiseen sen olen tullut tässä huomaamaan, koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen. 

Koiranäyttelyistä sen verran että olen yliviivannut kalenterista kaikki Suomen näyttelyt tämän vuoden puolelta, paitsi huhtikuun alusta tuon Kiteen oman näyttelyn. Tulin siihen tulokseen että jos se ei ole enää kivaa ja kiristää vain hermoja sekä tuo lisää noita harmaita hiuksia niin silloin on aika pitää taukoa. Huhtikuussa käväistään tuon kolmikon kanssa siellä Latviassa ja toukokuussa Liettuassa ihan lomamatkan tarkoituksella, tuli menestystä tai ei, se ei haittaa. Mieli tekisi käväistä toukokuussa myös tuossa Viipurissa mutta jos en saa siihen ketään kaveriksi niin yksin en uskalla lähteä. Mutta näistä sitten lisää reissujen jälkeen. 

Nyt pidetään mieli korkealla ja nautitaan elämästä koska koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen eikä siksi murehdita, oikein ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille lukijoilleni pidetään lippu korkealla.