Keväisiä puutarhahommia koirien kanssa......

Tässä postauksessa kerronkin sitten vähän tuosta puutarhastani jottei mene nämä postaukset ihan täysin noihin koiranäyttelyhommeleihin vaikkakin ne ovatkin olleet nyt pääosassa meikäläisen elämässä.

Puutarha alkaa ollakin jo haravoitu ja kukkapenkit siistitty ja voin vaan katsella ja ihastella kätteni töitä. Siinä puutarhanhoidon lomassa on ihana istua kahvikupposella jo kesähuoneeseen ja viettää vaikka Netta tyttösen 7-vuotis juhlia kanelirinkulan kanssa.

Siinäpä se meidän 7-vuotias neiti poseeraakin ja vahtii noita pullia etteivät ne ihan tietämättä häviä muiden suihin vaan hänkin saisi siitä osansa, ja kyllä hän saikin.

Pihamaata rapsutellessa oli mukava kun kaikki koirat saivat olla ihan vapaana ja temmeltää pitkin pihamaata. Mukava oli katsoa kun äiti ja tytär kyttäilivät toisiaan ja välillä otettiin sitten oikein kunnon spurtit ja takaa-ajo oli käynnissä.

Eipä siinä puutarhanhoidossa voinut välttää sitä että kynnen aluset olivat täynnä meidän isänmaatamme. Mutta onneksi se ei tälläkertaa haitannut koska seuraavana päivänä oli uusi kynsihuolto ja sen jälkeen kynnet ovat taas kuin uudet joten mitäpä niitä tällä kertaa varomaan.

Ei sen puoleen onneksi on niin hyvä tuo kynsihuoltaja ettei ole kyllä koskaan tarvinnutkaan varoa ja kynnet on pysyneet tosi hyvänä vaikkakin on kaivanut ja kuokkinut käsillä tuota maata. Tärkeintähän kesällä on käsien rasvaus näin saadaan kädet ja kynnet pysymään hyvässä kunnossa.

Koska noita koiria jostakin kumman syystä on meille siunaantunut jo neljä kappaletta niin pitäähän meillä olla portin vartijoina myös heidän kaksoisolentosta. Eli puutarhahommeleiden lomassa myös cavalierpatsaat pääsivät talven jälkeen vahtimaan ja toivottamaan vieraat tervetulleiksi tuohon portin viereen, nyt jos vielä jostain löytyisi ainakin yksi chihupatsaskin niin sekin saisi paikkansa tuossa cavojen vieressä.

Suihkulähdekin on ympäriltä siivottu mutta tuo itse suihkulähde on vielä putsaamatta. Mutta onneksi sen vielä kerkeää. Saa nähdä kuinka monta sammakkoa sieltä tänä keväänä hyppää ilmaan.

Talon edustalla olevat kuunliljatkin alkavat nostella päätänsä kun olen saanut kaikki viimevuotiset lehdet ja kukkavarret putsattua pois päältä.

Mies joka meillä asuu muttei ole mitään sukua yllätti taas kerran, sain nimittäin häneltä äitienpäivälahjaksi Hankkijan lahjakortin ja kävin sillä hakemassa itselleni sitten mieleisen äitienpäivälahjan, eli uudet valkoiset metalliset amppelit tuohon kesähuoneen oven molemmille puolille.

Vielä en tiedä mitä kukkia tänä kesänä näihin tulee mutta koska olen siellä Liettuassa koiranäyttelyssä ja siksi viisi päivää poissa kotoa niin kesäkukkien osto jää tällä kertaa vähän myöhäisemmäksi kuin muina vuosina koska en viitsi tuhlata rahoja niihin jos ne vaikka ottavat ja kuolevat sillä aikaa kuivuuteen tai jos tulee vaikka vielä yöpakkasia niin luulen ettei niitä kukaan sillä aikaa kantele suojaan. Mutta toivottavasti saan vielä jostakin ne kesäkukat senkin jälkeen.

Terassi oli vähän kärsinyt talvella katolta tulleiden lumien alla joten pientä pintaremonttia ja pystyi kantamaan terassikalusteet paikoilleen ja nauttia ulkona grilliruuasta aurinkoisessa säässä.

Kun sain puutarhan kuntoon niin voikin sitten hyvällä omallatunnolla lähteä muutamaksi tunniksi istumaan kynsihuoltoon. Koska edelliset kynnet menivät kyllä vähän huonoon kuntoon niin Sannapa otti ja loihti taas oikein hienot kesäkynnet.

Siellä Lahden reissulla kun kävimme tyttären ja hänen tyttärensä kanssa siellä kevätmessuilla niin tytär osti sieltä minulle lahjaksi tämän hienon kyltin "Mummila". Nyt se vihdoinkin pääsi oikeaan paikkaan ja jokainen tullessaan tietää mihin tulee, aivan huippu ihana.

Vaikka pääosin minä olen se joka tekee niitä puutarhahommeleita, niin näyttää siltä että joku tai jotkut muutkin on niitä tällä kertaa tehneet. Kuunliljapenkistä löysin tällaiset kuopat, mitähän lie joku sieltä löytänyt.

Samoin nämäkin montut löytyvät kuunliljojen juuresta.

Ison kukkapenkin reunustaankiin oli kaivettu muutama monttu ja niin ollen kuunliljojen viereen. Mikähän ihme noissa kuunliljoissa noin on vetänyt puoleensa, että on pitänyt kaivaa tommoiset montut.

Mutta ainakin toinen syyllinen löytyi ja se oli Nuppu, ei oikeastaan voinut erehtyä kun katsoi pikku neitiä. Eikä hän ollut ainoa koska jostain kumman syystä Nittakin näytti siltä että oli oltu vähän puutarha hommissa.

Ettei tämä puutarhanhoito menisi liian helpoksi niin ainahan jotain remonttia pitää noihin puutarhatyökaluihin tehdä. Niimpä siinä kovassa työntohinassa kuulu vaan suhina kottikärryn renkaasta ja siitä tuli ilmat pihalle. Eipä auttanut kuin haravoida vaan pieniä kasoja ja seuraavana päivänä lähteä etsimään uutta rengasta kottikärryyn.

Mutta onneksi seuraavana päivänä sainkin uuden pyörän ja hommat jatkui.

Talven jäljiltä oli tuolla tienhaarassa oleva heinäseiväs/ amppeliteline vähän alkanut kaatua joten se oli aika kamalan näköinen. Siinä yhtenä iltanä mainitsin asiasta sille miehelle joka meillä asuu että voisiko hän käydä nostamassa sen pystyyn ja korjaamassa jotenkin että se kanssa pysyy pystyssä. No sain sen saman vastauksen kuin aina ennekin, eli kunhan tulee viileämmät kelit.

Mutta niinkuin varmasti moni tietääkin minulla ei hermot kestänyt katsella sitä notkuvaa heinäseivästä, vaan päätin tarttua tuumasta toimeen ja lähteä sitä itse korjaamaan. No kun sain kottikärrit korjattua ja olin sillä samalla rengashakureissulla käynyt myös pari kappaletta noita orvokkiamppeleita niin laitoin kottikärryihin ne amppelit sekä niiden kaveriksi rautakangin ja lähdin korjaamaan sitä seivästä.

Ja tadaa..Eikä siinä mennyt kuin viisi minuuttia ja meidän tienhaarassa oleva amppeliteline oli suorassa. Lopuksi vaan amppelit siihen roikkumaan ja ilahduttamaan tiellä ajajia. Eli mitä tästä taas opimme, minkä pystyt ite tekemään niin tee, älä odota että joku muu sen tekisi. Eipä ole kuulunut vieläkään itseasiassa kommenttia siitä että se on pystyssä, no eipä tuo haitanne. Kunhan tiedän itse että ei tarvitse hävetä sitä kenossa olevaa seivästä tuolla tienvarressa.

Ette muuten ikinä arvaa mitä löytyi tuolta meidän aitasta noiden puutarhahommeleiden aikana....Siellä oli laatikollinen mukuloita, melkein 100 liljan mukulaa, 30 tulppaanin mukulaa ja 10 hyasintinmukulaa....Eli vanhuus ei tule yksin. Olin nimittäin tilannut Viherpeukaloilta viime syksynä alennusmyynnistä vähän mukuloita ja tarkoitus oli vissiinkin ne istuttaa silloin maahan, mutta jostain kumman syystä olin unohtanut ne tuonne aittaan koko talveksi. No hätähän ei ollut tämän näköinen vaan otin mukulat ja istuttelin ne sitten nyt maahan. Nähtäväksi jää nouseeko sieltä yhtään liljaa puhumattakaan nois tulppaaneista, jos nousee niin meillä on aikasen kaunis liljaloisto tänä kesänä.

Sieltä Lahden kevätmessuilta ostettu keijukaisen ovikin pääsi keijuineen tuohon kantotaloon noiden peikkojen seuraksi. Tuo ovi on kyllä niin hieno että pitäisi varmaan ettiä jostain pari kappaletta niitä lisää noihin pariin muuhunkin kantoon.

Peikotkin pääsivät jo ulos ja puutarhahommiin omalle kantotalolleen. Katsotaan nyt miten nuo meidän pikkuriiviöt antavat noiden olla rauhassa, ainakaan toistaiseksi niihin ei ole koskettu. Mitänyt vähän rallia on vedetty tuossa juurella ja sekä peikot että kaikki muukin irtonainen osa on vähän vaihtanut paikkaansa, mutta muuten kaikki on hyvin.

Tämä hyönteishotellikin löysi paikkansa tuosta kesähuoneen takana olevasta puusta, siinä se on lähellä noita omenapuita jotka tarvitsevat vähän apua pölyttämisessä. Kiva on seurailla että tuleeko tuohon hotelliin tänä kesänä asukkaita.

Vanha lasten hiekkalaatikko on putsattu ja nyt odotellaan vaan kevätkaihonkukan kauniita pieniä kukkia sekä ihania pioneja alkavaksi kukkimaan tuossa. Muutaman liljan mukulankin istutin tuohon penkkiin katsotaan miten monta sieltä nousee tänä kesänä.

Terassin vieressä oleva kukkapenkkikin on perattu ja sieltä alkaa jo jaloritarinkannus nousta ylös.

Niinkuin tästä kuvasta näkyy niin en todellakaan ole yksin puutarhahommissa vaan minulla on kavereita. Mukulan istutus piti vaan tehdä siten että koirat oli sisällä koska olisi muuten käynyt niin, että minkä mukulan olisin saanut maahan niin joku riiviö olisi sen sitä myöten varmasti kaivanut ylös...

Kaikkein ihaninta on katsella tuon pikku riiviön perään kun sillä sitä virtaa riittää vaikka muille jakaa. Mutta olen tosi tyytyväinen että meillä on tuo aidattu piha, että tuokin riiviö saa sitten juosta pitkin ja poikin pihaa ihan rauhassa eikä tarvitse pelätä että säntää tuonne tielle ja jää autojen alle.

Seuraavaksi muutama kuva siitä kun puutarha on valmiina ja nyt sitten odotellaan vaan kukkien puhkeamista.

Tässä kuva alapihalta jonne kivetyksellekin vein patsaat jo istuskelemaan talven jäljiltä.

Toinen kuva alapihalta jossa on tuo meidän ns. tekoallas josta on näin lämpimällä kelillä vähän päässyt tuo vesi vajuamaan mutta ehkä siihen vielä tänä kesänä tulee lisää vettä.

Talolta päin katsottuna etupiha näyttää tältä näin keväisin. Onhan se vähän karun näköinen mutta kyllä se siitä kauniiksi muuttuu kunhan kukkaset alkavat kukkimaan ja saadaan vähän väri loistoa.

Nuppu on tutkimassa että onkohan tämän talven jälkeen ruusut hengissä. Ainakin itse niitä tarkistaessani huomasin että näyttäisi olevan. Onneksi oli paljon lunta joka suojeli näitä tänä talvena.

Etupihan takaosa ja niinkuin huomaatte tuosta heinäseivästikapuista on talven aikana yksi poikkipuu tippunut. Pitää varmaan joku päivä ottaa ruuvari ja ruuvata se paikoillee, empä usko että se siihen muuten hyppää...

Laittelin noita ruukkujakin jo paikoilleen jotta tiedän mihin kaikkeen pitää niitä kesäkukkia ostella sitten sen reissun jälkeen. Nämä vanhat saviruukut olivat niin kauhean näköisiä talven jäljeltä joten päätin näitä vähän tuunata.

Niimpä kilikalimaalipurkki käteen ja maalia pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta. Vaikka osa näiden pohjasta olikin vähän murentunut niin siitä huolimatta näistä tuli ihan kivan näköisiä kun laittoi uutta maalia pintaan.

Kun pihahommelit olivat tehty voikin sitten ottaa kaikki koiruudet autoon ja lähteä käymään äitienpäivän vietossa mummon luona. Koska ainakin Netta on oikein mummon koira, niin pakkohan se oli ottaa mukaan ja koska ketään neljää karvakaveria syrjimättä niin kaikkihan ne oli sitten otettava mukaan saamaan mummon herkkuja, ja niitähän ne kyllä saikin.

Oikeastaan ei mennyt kuin muutama päivä noista edellisistä kuvista kun puutarhassa alkoi olla jo väriä. Ensimmäisenä siellä "lammen" reunalla kukkii keltaisena mattona nämä rentukat jotka joskus kävin kaivelemassa tuolta tienvarresta naapurin pellon reunassa olevasta ojasta.

Vanhassa lasten hiekkalaatikossakin kevätkaihonkukka kukkii sinisenä mattona ja Netan piti käydä sitä vähän ihailemassa.

Isossa kukkapenkissä tulppaanit, esikot ja narsissit alkoivat availla kukkanuppujaan sekä kuunliljatkin olivat jo vähän pidemmällä.

Ison penkin toisella laidalla valkovuokot kukkivat kauniisti.

Vaikka nuo koiruudet ovat ihania ja en heitä vaihtaisi mihinkään, niin siitä huolimatta joskus nämä mutakäpälät pistää vihaksi. 

Tässä kuva siitä kun yhtenä aamuna oli tassut kaksi kertaa parin tunnin sisällä tämän näköisiä, ensin aamulenkin jälkeen ja sitten taas uudestaan syönnin jälkeen kun päästin parin tunnin päästä tämän parivaljakon ulos kun luulin että tassut oli kuivat. 

Niin eikös tämä pari valjakko, äiti ja tytär, kaivelleet tuolla kukkapenkissä ja koska nurmikko oli aamukasteesta märkänä niin saman näköiset tassut oli taas uudestaan. Eikun suihkun kautta toisen kerran sinä aamuna sisälle tämä parivaljakko. 

Eli sanonta mitä äiti edellä niin tytär perästä sopii kuin nakutettu tähän parivaljakkoon.

Tämän postauksen päätänkin sitten tähän kun vietimme tällä viikolla Nupun 1-vuotis synttäreitä. 

Nuppu saikin synttärilahjaksi uuden prinsessalle sopivan kuljetuskassin, jossa on sitten ensi viikolla mukava matkustaa mamman kanssa maailman valloitusmatkalle Liettuaan. Tää on kyllä aivan ihana ja luulen että kyllä Nuppukin tässä viihtyy...

Oikein ihanaa kesäisiä päiviä kaikille lukijoilleni ja oli tosi mukava kun piipahdit lukemassa ja katselemassa miten meidän puutarha alkaa olla jo valmiina ottamaan kesän vastaan. Kaikenlaisia kommelluksia tähänkin postaukseen sain aikaiseksi mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa. Pahoittelen vielä jos joku ei tykännyt että tässäkin postauksessa oli noista meidän karvatassuista tarinoita, mutta kun ne niin kuuluvat meidän perheeseen ja mitäpä puutarhakaan on ilman noita mutatassuja...

Seuraava postaukseni onkin sitten varmaankin sieltä meidän Liettuan näyttelyreissulta joten siihen asti oikein ihanaa kesää.....Tapaamme taas....