Hae tästä blogista

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Joulun jälkeistä elämää...Koiranpennut kasvaa....


Alkuun pieni söpöys pläjäys...Mummonmussukan vierailu kesti onneksi viikon verran joulun aikaan ja Melissa oli tosi tyytyväinen mummin hommaamaan syöttötuoliin. Vaikka noin pientä ei vielä saakaan istuttaa syöttötuolissa niin ainakin testata voi :)




Mummin liina oli paras lelu, sitä oli mukava mutustella ja ehkä sitä vähän maistellakin voi...



Niin se vaan Loppiaisen jälkeen kuusenkin piti lähteä ja muidenkin joulukoristeiden... Kaunis oli kuusi mutta ei enää sen jälkeen kun koristeet oli kerätty pois. Mutta keksinkin hyvän ratkaisun kuusen ulos viemiselle ettei neulaset olleet joka paikassa. Nostin kuusen jätesäkkiin ja sillä kannoin sen pihalle ja ei ollut sisällä tuota neulasvanaa eikä myöskään tuossa ulko-oven edessä koirien kannettavana tassuissaan takaisin sisälle....
Hyvästi Joulu ja tervetuloa uusi ehkä parempi vuosi..


Keittiön ikkunan edessä olevat hyasintitkin saivat poistua joulun jälkeen ja tilalle tuli jokaiselle koiranpennulle oma kukka, eli viisi valkoista saintpauliaa...Kukkaset ostin kun pennut täyttivät 5 viikkoa sekä samalla ostosreissulla pennut saivat myös lahjaksi omat pienet lelut, koska alkoi tuo joka paikan narskuttaminen niin saavat nyt narskuttaa omia purulelujaan...


Koska olen niin vaaleanpunaisen värin kannattaja niin pitihän se ostaa myös itsellekin vähän vaaleanpunaista, aivan ihanan vaaleanpunaisen takin löysinkin tuolta netin ihmeellisestä maailmasta ja tämän asukokonaisuuden kruunasi myös vaaleanpunaiset kengät...Kyllä näillä vaatteilla pätii lähteä töihin vai mittee mieltä te olette...


Ihana ystäväni kävi katsomassa koiranpentuja ja toi rotinalahjaksi tommoisen aivan ihanan tyynyn. Hän sanoi ettei tuo varmaankaan käy sisutukseen mutta voi laittaa pennuille...Ei missään nimessä laiteta tuota mihinkään muuanne kuin tuohon paraatipaikalle sohvaan, siis aivan ihana....Tiedän että koiruudet kyllä tuon ottavat omakseen mutta sehän ei meitä haittaa...


Meillä on tapahtunut lähiaikoina kaikkea elämää mullistavia asioita...Ensin minusta tehtiin mummo, sitten sain pitkään kaipaamani kasvattajaurani alkuun kun meidän rakas Nella sai viisi pientä palleroa itsenäisyyspäivän aattona...Eikä siinä vielä kaikki vaan sitten tuli eteen vielä sekin päivä että nuorimmainen lapsista hommasi oman asunnon ja muutti kotoa pois....

Ensimmäisenä päivänä se ei tuntunut vielä miltään koska se oli perjantai-ilta ja onhan hän ennenkin ollut perjantai-iltana poissa jonkun kaverin luona yökylässä...Mutta sitten se lauantaina iski, nimittäin ikävä...En koskaan uskonut että se voi olla noin kamalaa kun ei ole enää yhtään lasta kotona...Toivottavasti tähän tottuu ja onneksi lapsi ei muuttanut kuin 12 kilometrin päähän ja olenkin nähnyt häntä joka päivä....Mutta on tämä vaan niin surullista...kun tyhjä huone muistuttaa minua vielä päivittäin... Mutta jospa tämä ikävä tästä helpottaa kun voi alkaa suunnitella tuon huoneen uutta sisustusta. Tarkoitus onkin tehdä tuosta ns. vierashuone josta tulee samalla minulle askartelu/ompeluhuone....Voitte siis varautua siihen että jossakin blogin postauksessa onkin sitten vähän tuon huoneen sisustamista ymm...


Vaikka meidän pikkuisia palleroita ei ole varattu  vasta kuin yksi ja yksi on jäämässä minulle itselleni ja kolme on vielä vailla hyvää ja rakastavaa kotia. Niin siitä huolimatta olen kaikille pikkupalleroille tilannut omat pentupakkaukset... Toivottavasti kaikille vielä löytyvät uudet hyvät kodit ja voin antaa kaikille uusille pienten palleroiden omistajille pennun mukana pentureput.

Vaikka en olekkaan mikään "oikea" kasvattaja jonka olen nyt jo pari kertaa kuullut. Ensimmäisen kerran kuulin tuon oikean kasvattajan nimen mainittavan silloin kun meille tuli Nelli neiti. Eli kun otin tuon meidän pikkuisen Nelli neidin, niin yksi tuttu oli ottanut samaan aikaan kans itselleen pienen koiranpennun ja tokaisi vain että minä otin tämän ihan oikeasta kennelistä. En ymmärtänyt mitä hän oikein tarkoitti niin selvenihän se lopulta vaan hänen mielestään minun ottamani pentu ei ollut hänen mielestään sieltä oikeasta kennelistä koska tällä pennunkasvattajalla oli ensimmäiset pennut eikä hän ollut vielä hakenut kennelnimeä, niin sen takia se ei tämän henkilön mielestä ollut oikea kennel...

No se asia jäi sitten sen jälkeen onneksi unholaan kunnes nyt näiden minun pentujen aikaan olen kuullut tuon saman asian etten ole oikea kasvattaja eikä minulla ole oikeaa kenneliä koska nämä on ensimmäiset kasvattini.. En ymmärrä kyllä tommoista ajattelua koska jokainenhan se on aloittanut ensimmäisellä pentueella. Toisekseen olen muutenkin ihmetellyt tuota ihmisten ajattelumaailmaa että karsastetaan ottaa pentua just sellaisesta kennelistä jossa on ensimmäiset pennut vaikka jokainen kasvattaja tekee varmasti hyvää työtä kasvattaessaan pentuja, eikä niitä hetken mielijohteesta yleensäkään tehdä.

No tulipahan tähän vähän purkauduttua, pyydän anteeksi purkaustani.



Näin siis muuttui sisustus joulusta talvisemmaksi ja joulukukat saivat väistyä myös tästä eteisen lipaston päältä ja tähän siirsin takaisin tämän kauniin silkkikukkamaljakon....


Sitten pieni tai oikeastaan vähän isompi pläjäys näistä meidän pienistä palleroista.
Pentujen ensimmäinen kosketus olikin tuossa joulun jälkeen tähän trimmipöytään jossa otimme tyttäreni kanssa muutaman otoksen.. Eli nämä pennut ovat näissä kuvissa vähän yli kolmeviikkoisia.

Tässä ensimmäisestä pennusta sivukuva....


Samasta pennusta sitten kasvokuva.



Toisen palleron sivukuva..



Toisen pennun naamakuva....


Sitten kuva kolmannesta....


Ja kaunis naama...


Ja sivukuva neljännestä...


Neljännen pikkuisen naamakuva...


Viimeisempänä muttei vähäisempänä onkin sitten viidennen pennun sivuprofiili...



Ja pieni suloinen naamataulu...


Siinä meidän tuore äitimamma Nella ja kaksi hänen kaunista tytärtään nukkuvat sulassa sovussa...


Tässä jo vähän tuoreempaa kuvaa kun pentulaatikko sai väistyä koska eihän nämä enää malttaneet siinä oleskella... Vaan nyt on häkissä uudet pienet pedit joissa voi silloin tällöin käydä torkahtamassa... Mutta suurin osa ajastahan menee kuitenkin tuolla leikkiessä ja kavereita kiusatessa...


Tässä alamme jo olla viisi viikkoisia emmekä enää viitsi pysytellä yksinomaan tuolla häkin puolella vaan meidän pitää jo päästä vähän isommille leikkimaille...


Hei....minä olen pieni suloinen tytön tyllerö joka haluaa olla mamman sylissä.....


Ja minä olenkin aikamoinen viiperi joka viipeltää ja kiusaa muita kavereita...


Yksi pieni terroristi tässä hei....mutta onneksi on noita leluja ettei tarvitse noita mamman varpaita pureskella....


Hei, minä täällä....Suoloinen suhisija joka haluaa olla enemmänkin omissa oloissaan vaikka pitäähän välillä käydä noita muita ehkä pikkuisen kiusaamassa.


Söpöläinen...




Hei...minä tulen...


Tämmöinen postaus olikin sitten tällä kertaa...
Niin paljon menee nykyisin noiden pentujen kanssa leikkiessä joten menee taas vähän aikaa ennenkuin saan lisää asiaa tänne blogin puolelle. Mutta käväise kurkkaamassa aina silloin tällöinen jos vaikka jotakin olen taas tuusannut, ehkä pääsen loppukuusta tuon huoneen kimppuun ja saan sen tehtyä joku päivä...

Oikein ihanaa tätä vuotta ja älkää nyt unohtako minua ihan tyystin....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)