Hae tästä blogista

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Blogi herää henkiin pitkän tauon jälkeen. Elämä jatkuu koirien kanssa...

 Pitkä aika on siitä kun viimeksi oon tänne kirjoittanut ja jakanut mietteitäni. Viime kevättalvi oli rankkaa aikaa olin todella väsynyt enkä jaksanut paljon mitään touhuta. Kuukauden olin sairaslomalla jatkuvan väsymyksen takia kun ei meinannut pystyssä pysyä, mutta siitä se elämä sitten loppujen lopuksi voitti.

Pääasia oli että yritin jaksaa käydä edes töissä ja hoitaa näitä rakkaita karvakorvia, onneksi nämä pitivät minut hereillä ja antoivat sitä  voimaa ja rakkautta minkä todellakin koirat voivat omistajalleen antaa, näiden voimalla jaksoin elämässä eteenpäin.  Helmikuussa pienet rakkaat Nellan pennunpalleroiset lähtivät maailmalle ja elämä alkoi asettua taas vanhoihin uomiinsa.


Jottei elämä olisi pelkkää olemista meidän pienestä Nupun palleroisesta oli tulossa myös äiti. Ensimmäinen kerta silloin syksyllä ei tuottanut tulosta mutta nyt kevättalvella visiitti Seinäjoella pyöräytti Nupun elämän täysin ja toukokuulle odottelimme syntyväksi pieniä chihupalleroisia.


Toukokuun alussa vietimme myös Netta neidin 9v-synttäreitä. Tämä vanhaneiti on tuonut niin paljon iloa elämääni että ei tätä voi kuin kuningattareksi kutsua, olen niin iloinen että olemme saaneet pitää tämän neidin jo 9-vuotta kiitos paljon Netan kasvattajalle Kaarinalle ja Reijolle tästä ihanasta rakkauspakkauksesta. Toivottavasti saamme pitää hänet vielä monta vuotta tästä eteenkinpäin.

Toukokuun 16 päivä olikin sitten h-hetki ja meillä pentulaatikossa tuhisi kolme pientä chihupalleroista. Synnytys meni hyvin vaikka yhden pennun menetimmekin. Nuppu hoiti todella mallikkaasti pieniä lapsiaan eikä kahteen viikkoon antanut edes minun liikuttaa näitä rakkauspakkauksiaan.  Pissitauon aikana sain kuitenkin aina punnita ja tarkastaa pienokaiset. Pienokaiset voivat kokoajan todella hyvin ja paino nousi aivan mahdotonta vauhtia. Vaikka kokoeroa olikin isomman ja pienemmän välillä reilusti niin siitä huolimatta pieni palleroinen piti tiukasti kiinni ruoka-ajoistaan ja porskutti menemään.


Kesäkuussa kun loma alkoi matkustimme Nitan (Leinottaren Adalmiinan Helmi) ja Kustin ( Blue Moon Cavaliers Gucci) kanssa Ouluun Mrin-kuvaukseen. Samalla treffasin  Nellan kasvattajan luona Kempeleessä, ihana oli tavata taas pitkästä aikaa. Vaikka matka on pitkä niin kuitenkin se on hermolepoa kaiken muun tohinan jälkeen ja vielä kun saa parantaa maailmaan toisen samanlaisen koirahullun kanssa niin mikäs sen mukavampaa. Kuvaukset menivät hyvin ja voimme hyvällä mielin odotella tulevia juoksuja Nitta neidille sekä katsoa onko Kusti pojasta hommiin. 




Nupun pienet palleroiset kasvoivat tosi hyvin kokoajan ja ensimmäiset kuvaukset suoritettiin toukokuun lopussa. Aivan ihania palleroisiahan ne olivat.

Tämä pienin poika oli todellakin aivan mahdottoman söpo ja sai nimekseen Leinottaren Casanova Ukkosmyrsky. Jos vain itse olisin voinut ottaa poikapennun niin tämä olisi ehdottomasti jäänyt meille kotiin. Mutta kun se ei vaan ole mahdollista vaan meille riittää yksi poika, niin tämä matkusti tuonne kauas Kangasalalle ja sai todella hyvän ja rakastavan kodin siitä olen todella onnellinen. Toivon tälle pienokaiselle ihanaa elämää uudessa kodissa, toivottavasti joskus vielä nähdään. Kutsumanimeksi tuli Hugo joka sopii kuin nakutettu tälle pikku pojalle.


Seuraavana on pieni tytöntylleröinen eli ristimänimeltään Leinottaren Cassandra Kesäheinä. Aivan ihana pakkaus myös tämä neitokainen.  Koska haaveilin omakseni yhtä Nupun pennuista niin tämä neitokainen jäikin sitten kotiin Nuppuäidin kaveriksi ja sai kutsumanimekseen Lily koska äiti on Nuppu niin tytöstä kasvoi kukkanen (Lilja). Lilistä kuulettekin sitten lisää jos vaan jaksan tätä blogia jatkossa ylläpitää.


Viimeisenä muttei tietenkään vähäisempänä kuin muutkaan onkin sitten tämä jytäkkä poika, joka sai ristimänimekseen Leinottaren Columbus Myrskytuuli ja siitä muotoutui myös kutsumanimi Columbus. Columbus matkasi tuohon naapuri kaupunkiin ja on lyhyen matkan päässä käydä katsomassa. Kerran kävinkin katsomassa miten tämä pikkuherra siellä pärjää, ja en ole todellakaan huolissani koska hänellä kavereita riittää ja kodissa rakastetaan tätä pientä riiviötä.


Kesäkuussa vietimme myös Nellan 5-vuotis synttäreitä kaiken tohinan keskellä.


Vaikka elämä pyörii pääasiassa vain koirien ja töiden ympärillä, niin vähän pitää kyllä saada aivoja tuuletettua ja mikäs sen parempaa kuin tuusata jotain.
 Pitkään aikaan ei olekaan jaksanut tuusata mitään mutta koska nyt oli taas pientä tarvetta niin tuusattiin uusi pieni sokeriastia ja koirien juomakuppi kesähuoneeseen. Koska aika paljon juomme kahvia kesäisin tuolla kesähuoneessa ja joku aina käyttää sokeria niin on se parempi että siellä on ihan kokoajan jonkunlainen sokeri-astia sitä varten. Niimpä tein vanhasta lasipurkista kalkki- ja liitumaalilla pienen sokeriastian joka voi olla siellä kokoajan.
Koska noita koiria on siunaantunut jo kuusi kappaletta niin ihan pieni vesiastia ei riitä tuolla ulkona joten jotain oli keksittävä, löysinkin vanhan mehumaijan alusastian, jonka sitten tuunasin kesähuoneen imagoon sopivaksi. Vähän valkoista kalkkimaalia pintaan sekä vaaleanpunaisia ruusuja reunalle ja vesiastia on kuin tehty tuonne kesähuoneeseen.


Mumminmussukka kävi myös kesällä katsomassa näitä Nupun pieniä palleroita, ihana oli katsoa sitä pientä iloa silmissä kun hän hoiti näitä palleroita.

 
Pitihän sitä lomalla tehdä vähän pihan kunnostustöitäkin joten otin yhtenäpäivänä myös hiomakoneen käteen ja hioin tuon terassinkaiteen joka oli  päässyt vähän huonoon kuntoon. Kun kaide oli hiottu se sai pintaansa uuden maalin ja näin kaiteen elinikä tuplaantui.


Koska oli ihana kesä niin pienet Nupun palleroiset viettivätkin aika paljon myös aikaa meidän kanssamme ulkona. Aluksi pienet olivat irti ja tutkiskelivat vähän uutta maailmaa, mutta loppujen lopuksi ne piti kyllä laittaa pentuaitaukseen koska vauhtia ja vaarallisia tilanteita alkoi olla liian paljon. Vaikka ei ollut kuin kolme pientä piiperoista niin siitä huolimatta ne kerkesivät kyllä joka paikkaan, enkä ollut aivan varma missä puskassa mikäkin milloinkin olisi joten heidän turvallisuuden takia pentuaitaus oli oikea vaihtoehto ja turvallisuus ennen kaikkea.


Vielä vähän kerron myös yhdestä tuusauksesta jonka toteutui kesällä. Olin jo pitkään suunnitellut tuonne alapihalle menevän polun uusimista ja nyt sen sitten sain toteutettua. Alunperin siinä oli vain luonnonkiviä jotka kaivoin pois ja laitoin tilalle muutaman kottikärryllisen hiekkaa, sen jälkeen Kiinasta tilaamallani muotilla valoin siihen noita kivoja laattoja. Hommaahan siinä oli ja jonkun (mieheni) mielestä ei tuossa ole ollut mitään järkeä, olisi pitänyt ostaa vain kaupasta valmiita laattoja niin olisi kuulemma päässyt helpommalla. Mutta sehän ei sovi minulle alkuunkaan, vaan haluan että siitä tulee erikoinen, minun näköinen ja että se on omin pienin kätösin tehty. Vaikka puutarhani ei olekaan mikään hieno ja viimeisen päälle oppikirjasta tehty, niin siitä huolimatta sen olen tehnyt minä omin pikku kätösin ja siellä on kaikkea erikoista joita ei muista puutarhoista löydy, sekä se on minun näköiseni. Ihan sama mitä mieltä muut siitä ovat, olen ainakin itse tyytyväinen aikaan saannoksiini.


Betoni loppui välillä kesken ja tuota jatkettiin myöhemmin mutta valmiiksi se tuli. Lopuksi harjasin noihin väleihin sitten vielä kivituhkaa jotta laatat pysyvät linjassaan, saa nähdä minkä näköinen se on talven jälkeen.


Laattaprojektin välissä toteutimme kaverin kanssa kuvaussession näistä pienistä karvapalleroista. Vähänhän se oli haasteellista koska nämä pallerot eivät meinanneet millään pysyä paikoillaan, mutta kyllä me kuitenkin loppujen lopuksi onnistuimme. Tässä meidän pikkuinen Lilytyttömme poseeraa ihan kivasti, kiitos paljon Sonja avusta.


Tämä on aivan ihana kuva meidän pienestä Lily tytöstä.


Kesällä saimme myös nauttia Nellan ensimmäisen pentueen pienestä Minditytöstä  joka oli meillä pari viikkoa hoidossa. Siitä oli kasvanut aivan ihana ja hurmaava nuori neiti, joka aluksi jännitti hirveästi meidän koiralaumaa mutta loppujen lopuksi sulautui täysin tähän porukkaan. Kiitos paljon että saimme nauttia Mindistä.


Elokuussa vietimme tämän pienen heppahöperön 3-vuotis synttäreitä, olen niin onnellinen että minulla on tämä pikkuinen elämässäni. Tämä pieni neiti tuo mummin elämään kirkkainta valoa vaikka välillä tuntuu että kaikki kaatuu päälle, silloin voin muistella tätä pientä ilopilleriä ja odottaa että milloin nähdään taas ja voin halia sekä pusia tätä neitokaista. Ihana oli myös katsoa kuinka mummin tuoma hevosmaneesi oli mieleinen ja yhdessä me sitten leikimmekin sillä.


Syyskuun alussa olinkin suunnitellut että tämä kaksikko hoitelee hommat ja meillä olisi taas loppusyksystä pieniä Cavapalleroita. Mutta niinkuin kuvasta näkyy he ovat vain kavereita eikä itse hommasta tullut mitään. Jotenka meillä ei tänä talvena olekaan sitten pieniä cavapalleroita vaan joudumme odottelemaan ensi kevääseen jospa se tuo Kusti hoitelisi sitten hommat kotiin.


Koska tuo saakelin korona on jyllännyt koko kevättalven, kevään, kesän ja näyttää siltä että eikun vauhti vaan kiihtyy niin tänä vuonna on jäänyt väliin kaikki ulkomaan kuin kotimaankin näyttelyt koska ne kaikki on peruttu. 
Paljon oli suunnitelmia keväälle ja kesälle, tarkoitus oli lähteä taas toukokuussa Moletaihin Liettuaan sekä kesäkuussa haaveena oli Valkovenäjän näyttelyt mutta kaikki peruuntui ja elämä on ollut kuin kuollutta eikä mitään mieltä piristävää ole ollut. Näyttelyt ovat olleetkin minun henkireikä joka on katkaissut tämän normaalin arjen ja mieli on pysynyt virkeänä, nyt kaikki on peruttu ja alkoi jo pikkuhiljaa kaatua seinät päälle. 
Onneksi edes yhdet näyttelyt järjestettiin tänä vuonna ja ne olivat syyskuussa tuossa Tuusniemellä. Minkäänlaista menestystä emme sieltä odottaneet, koska pääasia oli että päästiin nauttimaan edes yhdestä näyttelystä ja ihaninta oli että saimme vielä uuden tulokkaan kokeilemaan ensi kertaa näyttelyitä, eli sijoituskoirani Leenu lähti mukaan. 
Kohtalo päätti kuitenkin toisin ja ainut näyttely koko vuonna niin menestystä tuli sittenkin.

Tuusniemi 20.9.2020
Tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Blue Moon Cavalier Gucci "Kusti"
Avo Eri, Avk 2 Sa, Pu2, Sert

Arvostelu:
Hyvä koko, mittasuhteet & luusto. Lyhytlinjainen pää, riittävä kallon pituus, lyhyt kuono. Hyvät silmät & korvat. Tasapainoinen ylälinja, Hyvä rungon muoto & syvyys. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Tasapainoiset etu- ja takaliikkeet. Hyvä sivuliike.

Olen todella ylpeä tästä pojasta. Kusti on aivan ihana luonteeltaan sellainen lutunen, jos kukaan muu ei tule kainaloon niin ainakin Kusti tulee se on varma. Tällä näyttelyreissulla tulin myös huomaamaan aika karmaisevan tosiasian jonka tavallaan tiesin mutta en ollut halunnut ajatella sitä sen enempää. Eli tulin huomaamaan sen että kyllä silloin koiraa huomioidaan kun se pärjää, muuten se on täysin ilmaa, eikä millään tavalla huomattavissa. Valitettavasti huomasin sen tällä näyttelyreissulla. Itse olen kokoajan uskonut Kustiin ja pitänyt sitä komeana ja luottanut siihen että hän vielä pärjää, mutta sitä samaa en ole huomannut muualta suunnasta ennenkuin nyt kun tuo sininenruusuke tuossa komeileen, sitten kyllä otetaan kunnia itselleen ja otetaan kuvia ilman minua, koska minähän en ole mitään, vaikka olenkin koiran kasvattanut, ruokkinut, rokottanut, madottanut sekä opettanut näyttelyissä käyttäytymään.  Olen siitä vähän pettynyt ja ehkä vähän vihainenkin, vaikka en ole koskaan miettinyt mitä muut meistä ja meidän koirista ajattelee koska ei sillä ole mitään väliä, niin tällä hetkellä vähän kyllä masentaa ja suuttuttaa se että miksi se menee aina niin että kun pärjätään niin silloin kyllä huomataan ja hehkutetaan mutta jos ei pärjätä niin silloin ollaan täysin ilmaa. Mutta niinhän se elämä menee, ei mahda mitään. Mutta Kusti on ihana olen sen tiennyt kokoajan ja minä arvostan tätä poikaa, vaikka muut ei sitä arvostaisikaan niin so what. Enkä luovu Kustista koskaan ainoastaan miun kuolleen ruumiini yli.


Nitallakin meni ihan hienosti Tuusniemellä vaikka ei nyt ihan  ruusukkeelle asti päässytkään.

Leinottaren *Adalmiinan Helmi " Nitta"
Avo Eri, Avk 3 Sa, Pn 4
Arvostelu:
Hyvä luusto & koko, Riittävä rungon pituus, hyvä kallon muoto ja pituus. Lyhyt kuono, Hyvät silmät & korvat. Riittävä kaula, hyvä selkä, tiivis lanne. Hyvä lantio & häntä. Eturinta kapea, tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Riittävä sivuaskel. Hyvä karvapeite. 

Olen niin ylpeä myös tästä omasta kasvatistani ja usko että tästä tytöstä tulee vielä jotain. Nyt vaan odotellaan että saataisiin tästä jälkeläisiä.


Näyttelyssä oli mukana myös ensi kertalainen, eli viime talvinen Nellan pentu joka on tuolla Joensuussa sijoituksessa. Tämä kaunis pieni neiti pelkäsi vähän esiintyä tuolla näyttelyssä mutta kun saadaan hänelle vielä varmuutta ja asennetta niin hänestäkin tulee vielä jotain.

Leinottaren Bellariina Avatar " Leenu"
Jun Eh, Juk 2

Arvostelu:
Pitkärunkoinen, hyvä luusto. Selvä sukupuoli leima, hyvät pään linjat, tummat pienet silmät, hyvät korvat. Hyvä kaula ja selkä, pitkä lanne, hyvä rungon syvyys. Voimakkaasti kulmautunut takaa, liikkuu hyvin edestä & takaa. Iloinen häntä. Liikkeessä saisi olla ryhdikkäämpi.

Olen ylpeä myös tästä neidistä, kunhan saadaan vähän ryhtiä liikkeesseen niin eiköhän tämä neiti vielä yllätä.



Lopuksi vielä Nuppu neidin tulos. Nuppu oli kehässä suoraan mammalomalta joten vähän oli sellaista hälläväliä asennetta mutta muuten Nuppu on aina reipas.

Avasbeaty "Nuppu"
Val Eri, Vak 2 Sa, Pn4 VaSert

Arvostelu:

Kaunis ryhdiskäs & hyvä runkoinen narttu. Kaunis pään profiili. Hyvät korvat & ilme &hieno purenta. Vahva kuono, rintakehä voisi olla pidempi & lanne vahvempi. Hyvä hapsutuksen laatu. Kaunis hännän malli. Kovin levottomat & leveät etuliikkeet. Hyvä sivuaskel. Hienolla luonteella.
 
Eipä tähän ole mitään lisättävää hän on kaunis sen tiedän.


Näyttelyreissun kruunasi lopuksi lapsuudenystävän kanssa viettämä ilta kesähuoneessa. Olemme hänen kanssa tunteneet koko ikämme ja pitkästä aikaa molemmille sattui loma alkamaan samaan aikaan, sekä oli vielä tuolla näyttelyrintamalla todella hyvä päivä. Näin pääsimme kohottamaan maljan näyttelymenestykselle sekä loman aloitukselle sunnuntai-iltana meidän kesähuoneessa. Siinä ilta menikin rattoisasti maailmaa parantaessa ja luulen että molempien loma alkoi ihanissa merkeissä. Lopuksi päätimme että otetaan uusiksi joku toinen kerta emmekä pidä näin pitkää taukoa kuin nyt oli ollut.


Vielä kerron teille yhdestä tuunauksesta minkä sain toteutettua tänä kesänä. Pojan lähdön jälkeen hänen huoneen seinällä oli nämä mustat kehykset jotka olivat ihan joutavana, mutta eivät käyneet värin takia mihinkään. Sain yhtenä iltana idean että maalaan ne ja laitan koirien pentukuvat tuonne "koirahuoneen" seinälle.


Ensin kehykset purettiin ja sen jälkeen ne sai valkoisen kalkkimaalin pintaan.


Seuraavaksi piti keksiä jotain piristystä ihan valkoisiin kehyksiin joten siitä se idea sitten lähti. Eli lopuksi vähän hopeahilettä ripottelin siihen märkään maaliin ja näin saatiin vähän kehyksiin blingblingiä.


Ensimmäiset kehykset saivatkin Lilyn ja Nupun pentukuvat. Eli äiti ja tytär.


Seuraaviin kehyksiin tuli Nella ja Nitta.


Pieneen kehykseen oli ihan pakko laittaa tämä Virossa otettu Nupun Viron valioitumiskuva, jossa Nupulla on aivan ihana ilme.


Syksy meillä onkin sitten mennyt ihan täysin töissä ja Lili on päässyt käymään myös pentukurssilla. Tässä Lilyllä oli ensimmäinen pentukurssipäivä takan. Muuten kurssi meni ihan hyvin paitsi että kaikki muut koirat sekä ihmiset oli pelottavia ja niitä piti kokoajan haukkua, mutta luoksetulo sujui tosi mallikkaasti. Mutta sitä vartenhan me siellä olemme että muutkin koirat ja ihmiset tulisivat tutuiksi ja se haukkuminen loppuisi, sitä opetellaan.


Koska alkaa olla jo tosi kylmä tuolla pentukurssilla ja meillä ei ollut kuin tuo yksi keltainen villapaita oli mamman pakko alkaa opetelle tekemään toinen villapaita. Siinä sitä olikin sitten haastetta mammalle, mutta koska mamma ei halua mitään yksinkertaista pienelle kauniille tytölle vaan se pitää olla kaunista niin yksinkertaisella ohjeella ei missään nimessä voinut aloittaa vaan mahdollisimman vaikea ohje etsittiin.  En myöskään koskaan ole tykännyt neuloa joten sekin aiheutti myös vähän hankaluuksia mutta siitäkin selvittiin, muutaman kerran purkamisen jälkeen.


Vihdoinkin Lilyllä oli uusi villapaita päällä, eihän se neiti hirveästi siitä tykännyt joten opettelua vaatii vielä että jalat liikkuisi villapaida päällä.


Vaikka muutaman kerran tulikin purettua tuo paita jo alussa, niin siitä huolmatta ei täysin priimaa ole nuo palmikot. Mutta ehkä ensi kerralla se sujuu paremmin.

  
Vaikka välillä onkin vaikeaa ja elämä potkii päähän niin onneksi on nämä karvakorvat jotka tuovat iloa jokaiseen päivään. Cavalierit ovat aivan mahtavia mutta niin ovat myös nämä Chihutkin, en olisi koskaan aikaisemmin osannut kuvitellakaan miten paljon myös nämä pienet nappisilmät tuovat minun elämään iloa ja onnea. Olen todella onnellinen että sain vihdoinkin oman kasvattamani chihun ja vielä noin reippaan ja ihanan Lily tyttösen olen todella onnekas.


Vaikka elämä tällä hetkellä on tätä koronaa ja kaikenlaista rajoitetta niin ehkä tätä vielä seuraa jotain hyvääkin.


Pentukurssit Lilyn kanssa on nyt suoritettu ja hän suoriutui siitä tosi mallikkaasti. Ihan kaikkea ei tarvitse enää haukkua ja takit alkaa pikkuhiljaa jo pysyä päällä joten kaikki on hyvin.


Tämmöistä tämä meidän elämä on edelleen, karvakorvia on tällähetkellä kuusi kappaletta mutta kaikki ovat yhtä rakkaita. Elämä potkii päähän välillä turhankin kovasti ja joskus tuntuu ettei enää jaksa mutta jotenkin sitä jostain saa taas uutta virtaa ja jaksaa porskuttaa eteenpäin. En tiedä oletteko edes huomanneet että ollaan oltu tauolla mutta jos haluatte ja jaksan päivitellä tätä blogia jatkossakin niin olisi kiva jos kertoisitte. 

Hyvää syksyä kaikille lukijoilleni ja terveyttä näin korona aikaan.                                

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)