Hae tästä blogista

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Tuusniemen ja Juvan koiranäyttelyt sekä monen viikon miettimisen tuloksena raskas ja vaikea päätös.


Niin se on vaan aikaa vierähtänyt taas parisen viikkoa. Lomalta paluu töihin oli tosi raskasta varsinkin kun edessä oli suoraan kuuden päivän työputki. Lauantaina alkoi työpäivän jälkeen olla ihan oikeasti puhti poissa, vaikka olikin ollut kolme viikkoa lomalla niin ei kyllä tuntunut siltä.

Sunnuntaille olin ilmoittanut Nupun Tuusniemen koiranäyttelyyn ja tuntui että ei kyllä millään jaksa lähteä koska sunnuntai oli ainoa vapaa päivä. Siinä sitten väsyksissä lueskelin noita tuomaripurinoita ja siellä kerrottiin tästä meidän tulevasta sunnuntai tuomarista että hän on todellinen naamatuomari jolle turha on tavan tallaajan viedä koiriaan, koska palkintosijat ovat kasvattajien ja toisten tuomareiden koirille. 

Tämän luettuani oli vielä ennestäänkin sitä mieltä etten todellakaan jaksa lähteä katsomaan sen tuomarin arvostelua Nupun kanssa. Kuitenkin sain onnekseni hyvin nukuttua sen yön ja niimpä jostain kumman syystä auton keula osoittikin kohti Tuusniemeä sunnuntai-aamuna.

Saavuinkin juuri kun kehässä oli lyhytkarvaiset chihut arvosteltavana ja ei ne turhaan siellä purinoissa tästä tuomarista olleet kirjoittaneet, vaan sellaisetkin koirat jotka hyppivät ja pomppivat olivat sertin koiria vaikka minäkään en saanut niiden liikkeistä mitään tolkkua. Pitkäkarvaisia en hirveästi enää viitsinyt katsoakaan, vaan odottelin vain sitä että tulee meidän vuoro ja pääsemme kotiin.

Mutta koska olin paikalle tullut ja meidän oli valitettavasti kehään mentävä niin niinhän me rintarottingilla sinne Nupun kanssa menimme. 
Nuppu sai ihan hyvän arvostelun mutta menestystähän sieltä ei tietenkään tullut, niinkuin jo arvasinkin.

Arvostelu oli seuraavanlainen:
Tuomarina; Annaliisa Heikkinen
JUN ERI, JUK 2.

Kirjallinen arvostelu kuului näin:

Hyvän tyyppinen, hieman pitkärunkoinen narttu. Kaunis pää, Erinomainen purenta, isot hampaat. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hieman pysty lantio. Liikkuu ja esiintyy hyvin.



Sellaista siellä sitten oli se meininki. Valitettavasti jälkeenkin päin mitä olen kuullut ovat ihmiset olleet myös samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa mitä olin ennen näyttelyä lukenut. Koska tiedän että jokainen saa tässä maassa sanoa oman mielipiteensä niimpä kirjoitin myös sinne tuomaripurinoihin oman mielipiteeni asiasta.

Valitettavasti se taisi osua jotain vähän liian syvälle sydämmeen ja tämä saatanan kukkahattutäti haukkui sitten minut ja koirani siellä ihan julkisesti, että se siitä omasta mielipiteestäni. Muutenkin en ole oikein kotiutunut tuohon chihuporukkaan, koska olen saanut uutena ja ehkä tulevana chihukasvattajana vain paskaa niskaa, että näin chihupiiri ottaa uuden chihunomistajan vastaan. Mutta mitäs menin ottamaan pennun tuikituntemattomalta, kennelnimettömästä ja uudelta tuoreelta kasvattajalta, sen siitä saa.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa Juuan näyttely ja sinne oli myös ilmoitettu meidän pikkuinen Nitta. Vaikka tämäkin viikko oli töissä rankka niin siitä huolimatta innolla odottelin tätä Juuan näyttelyä ja Nitan viemistä sinne kehään ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa pidättelin itseäni enkä viitsinyt käydä lukemassa yhtään mitään näistä tuomareista vaan ajattelin että olen paljon paremmalla päällä ja innoissani siitä että mitä tämä meidän cavatuomarimme sanoo meidän pikkuisesta. 


Tuomarina meillä oli Eeva Resko josta en tiennyt yhtään mitään, koska hän ei ole ollut koskaan aikaisemmin arvostelemassa mitään koiriani, joten ihan yllätyksenä saatiin seuraava arvostelu.

Pentuluokka 1.

Kirjallinen arvostelu meni näin:

Oikeat mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä ylälinja. Kokoon sopiva luusto, hyvin kulmautunut edestä. Tässä vaiheessa hieman litteärunkoinen. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkui sivulta ja edestä hyvin. Liikkui takaa hieman pihtikinttuisella ja lyhyellä askeleella.

Eli sellainen pihtikinttu oli meidän Nitta... No nyt eikun vain vähän lenkkeilyä että saadaan lihasta tuonne takakinttuihin niin jospa se siitä pihtikinttuisuus häviää. Muuten oli tosi hieno arvostelu ainakin omasta mielestäni. Olen tosi ylpeä tästä kasvatistani vaikkei sieltä kunniapalkintoa ja roppia tullutkaan.

Nyt en viitsinyt paljon katsoa näiden chihujen arvostelua vaan kävin vaan kyttäilemässä että milloin olisi oma vuoro, koska olihan se tämäkin käytettävä kun sinne oltiin kerran tultu.

Tuomarina meillä oli Marja Kosonen.

JUN ERI, JUK 4

Kirjallinen arvostelu oli seuraavanlainen:

Viehättävä junnunarttu, erittäin kaunisilmeinen pää, hyvä purenta. Vahva runko, Esitetään tänään hieman pulskassa kunnossa. Hyvä raajaluusto, hieman alhainen hännänkiinnitys, Hyvä karvanlaatu. Sivuliikkeessä takaraajojen liikke jää vatsan alle. Potku saisi olla pidempi. Erinomainen luonne.

Ihan hyvä arvostelu, ainoastaan minua jäi vaivaamaan tuo "hieman pulskassa kunnossa". Pakko oli punnita meidän pikku neiti kun tulimme kotiin koska puoli vuotta sitten Nuppu oli punnittu ja se painoa 2,5 kiloa nyt lauantaina kun kotona sitten punnitsin niin vaaka näytti 2,6 kiloa. Joten puolessa vuodessa oli Nupulle tullut painoa 100g enemmän joten epäilen vähän tuota kommenttia, mutta kauneushan on katsojan silmässä, ja tällä kertaa kyllä aivan ihana koira voittikin tämän junnuluokan ei me ois mitenkään Kertulle pärjättykään.


Tämmöiset oli meidän näyttelyt tällä kertaa. Jäin vielä yhden cavakaverin kaveriksi sinne näyttelypaikalle koska hänen kaksi cavaa olivat rotunsa parhaita niin hänen piti mennä vielä niihin ryhmäkehiin. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan näistä saavutuksista vaikkei nyt sieltä ryhmistä sijoitusta tullutkaan, niin oli tosi mukava olla hänen kaverinaan.
 Muutenkin olet tässä miettinyt että kyllä minä todellakin olen enemmän cavaihminen kuin chihuihminen. Meillä on tosi ihana porukka tuossa cavojen näyttelyporukassa olemme iloisia toistemme saavutuksista. Onhan siellä joku voinut haukkua minut ja koirani mutta eivät he ole sitä ainakaan tehneet julkisesti niin kuin tässä chihuporukassa. Joten aion pysytellä edelleen cavaihmisenä enkä todellakaan aio tulla tommoiseksi kukkahattutädiksi ( niinkuin tämä cavakaverini sanoi, hah haha haa) mitä tuolla chihuporukassa on.

Näyttelyt on tällä kertaa siis näytelty ja sunnuntaina meille tuli tämä ihana pikkuinen cavaneiti Maija, leikkimään meidän Nitan kanssa, koska he ovat suurinpiirtein samanikäisiä. Tämä pikkuinen on kyllä niin syötävän suloinen.


Vaikka Maija oli vielä vähän ujo, niin kyllähän näillä neideillä pikkuisen jo alkoi leikki sujua.



Nuppukin yritti epätoivoisesti saada Maijaa leikkimään mutta koska Maija ei ollut tottunut haukkumiseen ja Nuppu yrtti haukunnalla saada Maijaa leikkimään niin Maija pinkoi karkuun...


 Vaikka olen väsynyt jo tähän kaikkeen niin kyllä tämä pikkuisen Maijan kyläily sai minut hyvälle mielelle ja vahvisti vain tätä minun päätöstäni.

Eli olen tässä pitkään jo miettinyt ja yrittänyt tehdä päätöstä cavalierikasvattajan ja chihukasvattajan rooleista. Silloin kun otin Nupun niin minulla oli haaveissa käydä nupun kanssa näyttelyissä ja ehkä joskus tulevaisuudessa jos Nuppu pysyy terveenä ja kaikki menee hyvin niin teetän hänellä pentuja. 

Eli haaveena olisi ollut sekä cava että chihukasvattaja, mutta koska tässä on tapahtunut kaikenlaista niin luulen että tämä on ensimmäinen ja ainoa chihu joka meillä on tai tulee olemaan. Rakastan yli kaiken tätä pientä Nuppua ja omasta mielestäni tämä on kaunein koira mitä voi olla, mutta koska olen enemmän cavaihminen niin pysyn myös cavaihmisenä.

Olen myös pannut merkille että ihmiset ottaa aika pitkälti semmoisia rotuja mitkä ovat luonteeltaan samanlaisia kuin he itse ovat. Eli cavaihmiset ovat ystävällisiä ja rakastettavia kun taas chihuihmiset ovat niinkuin chihut äkäisiä ja räksyttäjiä niin kuin suurin osa chihuista on luonteeltaan. (paitsi meidän Nuppu).

Harmittaa ihan hirveästi että olen jo maksanut kaikki tulevat näyttelyt ennakkoon tuonne elokuulle asti, koska muuten olisin jättänyt ainakin Nupun osalta kaikki ne välistä. Toisaalta voinhan minä vieläkin jättää ne välistä mutta aikamoinen raha on niihin tullut upotettua joten pitää ainakin Nitta viedä että kuulee useamman tuomarin mielipiteen mitä siitä on kasvamassa, koska se on tällä hetkellä tärkeää kun se on oma kasvattini.
Nuppu saa sitten seurata siinä sivussa, mutta hänestä en odota Suomessa enää mitään. Elokuussa kun loppuvat nämä jo ilmoitetut näyttelyt niin sitten pidetään ainakin jouluun asti näyttelyvapaata. 

Olen myös tehnyt sen päätöksen että käytän Nuppua sen jälkeen vain ulkomailla ja koska Suomessa on pakko käyttää niin käytän vain ulkolaisilla tuomareilla, näin ollen saan ehkä puolueettoman arvostelun.

Tiedän ettei Nuppu ole täydellinen eikä mikään huippunäyttelykoira, siinäkin on vikoja niinkuin meissä kaikissa. Mutta ei silläkään pitäisi olla mitään merkitystä että olen sen ottanut joltain muulta kuin näiltä vanhoilta nimekkäiltä kasvattajilta. Mutta olen joskus aikaisemminkin saanut kuulla että "minä otin ihan OIKEALTA kasvattajalta" joka on siis ollut juuri näitä vanhoja nimekkäitä kasvattajia. Mutta jos aina vaan suositaan niitä vanhoja nimekkäitä kasvattajia niin käy siten että kukaan uusi ei uskalla alkaa kasvattajaksi vaikka voisi ollakin tarkempi ja tunnollisempi kuin nämä vanhat joilla on kymmeniä pentuja samoihin aikoihin. 

Lopuksi haluan pyytää anteeksi jos jotakin loukkasin tällä kirjoituksellani koska se ei ole ollut tarkoitus, vaan nämä asiat ovat pyörineet omassa päässäni jo pitkän aikaa ja koska suomessa on ainakin tähän asti ollut sananvapaus niin haluan sanoa oman mielipiteeni tästä asiasta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)