Hae tästä blogista

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Lahden reissulla luvassa oli ihanaa mummoilua sekä Nupun kanssa käytiin taas harjoittelemassa vähän näyttelysaralla.

Kylläpä oli kolmen viikon työputki raskas mutta onneksi luvassa oli ihana reissu mummonmussukan luokse Lahteen Nupun kanssa. Kun vihdoinkin perjantaipäivä oli töiden puolesta pulkassa ja oli aika lähteä Nupun kanssa junaan niin mieli oli avoin ja kaikkea mukavaa odottelin tältä matkalta. 

Nuppu oli tosi kiltisti koko matkan ajan ihan kuin olisi ennekin matkustanut junassa, joten meidän matka meni tosi hyvin ja odotukset oli korkealla.


No eihän se sitten mitenkään mukavasti alkanut tämä reissu vaan jo perjantai-iltana meikäläisellä nousi kuume ja lauantai pitikin sitten ottaa ihan rauhallisesti. Tarkoitus oli lauantaina mennä vähän shoppailemaan kun kerta oli tonne asti lähtenyt mutta kaikki suunnitelmat meni ihan uusiksi. Pakko oli olla ihan rauhallisesti ja lepäillä että sunnuntaina sitten jaksaisi lähteä Nupun kanssa sinne näyttelyihin.

No eipähän se mitä auttanut, näyttelyaamuna oli ihan samat lukemat kuin edellisinä päivinäkin joten ei auttanut kuin pistää buranaa ja codesan comppia naamaan ja yrittää jaksaa pyörähtää siellä näyttelyissä.




Kyllä meni ne näyttelyt taas ihan perseelleen joten ihan sama olisi kyllä ollut että olisin jättänyt menemättä. Nyt alkaa kyllä jo tuntua että tää on ihan turhaa ja tyttären sanoja lainatakseni, minulla on kyllä tosi huono tuuri näiden koirien kanssa ettei kukaan pärjää eikä tule pärjäämäänkään että turhaan mie edes yritän, kyllä ne on toiset joiden koirat pärjäävät ja meillä on vaan niin huonot koirat, joten eikö olisi jo aika laittaa pillit pussiin. Jotenkin tällä hetkellä flunssan ja kuumeen kourissa elellessä tuntuu kyllä nyt ihan siltä itsestäkin. Taidan luovuttaa ja käydä vaan nää näyttelyt mitkä on ilmoitettu ja sen jälkeen antaa olla. Ehkä sitten Nitan kanssa käydään taas häpäisemässä itsemme kun sekään ei pärjää. 

Yllättävän hyvin se Nuppu kyllä on nyt jo alkanut omaksua nämä näyttelyt ja on ainakin omasta mielestäni tosi hyvin esiintynytkin. Mutta eihän se riitä jos ei ole tuomarin mieleinen koira.



Näin nätisti Nuppu jo seisookin ja on ainakin omasta mielestäni tosi nätti koira mutta kun ei pärjää niin ei sitten.


Joskus haaveilin että tästä tyttärentytöstä koulutan vielä itselleni handlerin ja tästähän se alkaa. Melissa oli nyt ensimmäistä kertaa mummin mukana koiranäyttelyssä, mutta jos mummilla ei ole näyttelykoiraa niin ei tule Melissasta handleriakaan, ikävä juttu.


Tässäkin näyttää Nuppu tosi hyvän näköiseltä ja askelkin näyttäisi olevan tosi hyvä.



Pöydälläkin antoi tuomarin katsoa tosi reippaasti päätä ja muualtakin, eikä pelännyt yhtään mitään. Mutta kun tuomari ei tykkää niin eihän sille mitään voi.



Pikkuisen piti kyllä vielä pomppia mutta se sallittakoon koska muuten meni tosi kivasti.

Eli näyttelyt oli Lahden KV:t ja tuomarina Juha Putkonen
Laatuarvostelu oli JUN EH
Kirjallinen arvostelu oli seuraavanlainen:
10 k Rungon mittasuhteiltaan pitkä, kokoon sopiva luusto, sopivasti pyöristynyt kallo, hyvät korvat, tummat silmät haalistunut kirsupigmentii, erinomainen purenta, hyvä rintakehä, eturinta saa täyttyä, lanne tulisi olla lyhyempi. Hyvä karvanlaatu, erinomainen häntä, olkavarsien tulisi olla viistompi, hyvin kylmautuneet takaa, hieman korkea etuaskel, kaartaa käpäliä ulospäin.


Että se siitä, nyt olisi enää vuorossa Imatralla kahtena päivänä ja sitten se Pietarin näyttely.

 Taidan jättää sitten siihen. Olkoon, ei tule meillä näyttelymenestyjää tästä koirasta joten antaa olla. En viitti enää noita EH:ta hakea. Katotaan seuraavaksi sitten miten Nitan käy. Mie oon varmaan niin tyhmä etten mie kovin helpolla tajua vaikka, minulle on jo monta kertaa sanottukin ettei meidän koirat pärjää. Mies joka meillä asuu, muttei ole mitään sukua, on sanonut noista aikaisemista etteivät ne pärjää usko jo ja nyt tästä Nupustakin on sanonut nyt pariin kertaan että se on näköjään EH:n koira eikä muuksi muutu. Eikä se vielä mitään kokoajan kuulen kyselyjä montako pokaalia sitä on jo tullut... tuliko pokaali, no miksi ei, jne...
Mutta mie vaan yritän ja uskon parempaan vaikka sitä ei näytä olevan näköpiirissäkään. Joten olisikohan aika jo luovuttaa. Vaikka en ole mikään luovuttaja tyyppi niin jotenkin tällä hetkellä alkaa kyllä tuntua että nyt saa riittää.

Ja koska tää tauti ei meinaa talttua millään niin joka tapauksessa oli pakko iskee lisää buranaa naamaan ja käydä ainakin vähän koiravaate ostoksilla näyttelyiden jälkeen koska eihän tästä reissusta muuten olisi ollut mitään hyötyä. 
Niimpä pyörähdimme kuitenkin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla, Nuppu sai uuden villapaidan alennuskorista. Ei ihan pinkkiä löytynyt mutta tämä saa ajaa asiansa.


Ja koska Nuppu ei hirveästi välitä noista haalareista niin löytyi tollainen tosi kivan värinen takkikin. Luulen että tällä takilla Nuppu kulkee paremmin kuin sillä haalarilla. 



Koska Nitalla ei vielä ole omaa palttoota niin hänellekin löytyi tällainen kiva pinkki takki jos vaikka pääsis hänkin kohta puoliin tonne lenkille mukaan. Eipähän kylmä ainakaan.


Alennuskorista löytyi myös hienot valjaat Nitalle ja mikäs sen mukavampaa kuin uudet valjaat niin pääsee harjoittelemaan hihnassa kulkemista muiden mukana.



Mitään muutapa ei sieltä Lahden reissulta tullut ostettuakaan koska tämä tauti jyrää siihen malliin että shoppailut jäi shoppailematta. Mutta kaikkein parasta siellä oli kuitenkin että voin olla muutaman päivän Melissa tytön luona se minulle riitti.

Maanantaina tulin pois vaikka minulla olisi ollut vielä tiistai vapaata mutta olin ajatellut että laitan vähän pääsisäistä kotiin vapaapäivänä mutta sekin meni persiilleen. Tämä tauti nujerti minut täysin pedin pohjalle ja kuume vaan pitkittyi ja pitkittyi joten mitään pääsiäistä ei kyllä jaksanut kotiin laittaa eikä kyllä siivotakaan vaikka niinkuin epäilinkin koti oli kuin pommin jäliltä kun palasin kotiin. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään koiran karvaa ja kaikenlaista paskaa oli joka paikka täynnä. Mutta onneksi rakkaat nelijalkaiset kaveri odottivat innolla mamman paluuta ja halusivat tulla sohvalle hoitamaan sairasta mammaamsa. 


Kaikenlaiset suunnitelmat meni uusiksi ja taitaa meillä tulla pääsiäinen tähän huusholliin vaikka ei laitetakaan mitään pääsiäiskoristeluja eikä imuroida eikä mitenkään siivota. Olkoon en jaksa eikä ketään muuta kiinnosta. Vedetään vaan troppeja naamaan ja maataan sohvalla karvaisten kavereiden kanssa ei taida mikään muu auttaa... 



Tarkoitus oli myös pääsiäisvapailla laittaa koko olohuone uusiksi mutta näyttää siltä että jos ei ole töissä niin sitten makaa sängyn pohjalla sairaana eikä kannata mitään edes suunnitella koska kaikki menee päin persettä muutenkin. Katsotaan nyt jaksaako edes lähteä noihin Lappeenrannan näyttelyihin, tai edes huvittaako. Mitäs järkeä on sinne lähteä hakemaan taas niitä EH:ta jos vielä on kuumeessa se ei ainakaan tätä oloa paranna.

Mitä tästä opimme älä koskaan ahnehdi töitä liikaa että saisit sitten nauttia pitkistä vapaista ja tehdä kaikkea kivaa koska se ei onnistu kuitenkaan. Ja miksi ihmiset tulevat sairaana töihin ja näin ollen tartuttavat sitten muutkin työkaverit ja niiden elämä menee päin persettä. Olisi niin kiva viettää vapaita terveenä ja tehdä kaikkea mitä on suunnitellut kun ei ole niitä lomia joiden aikaan niitä olisi voinut tehdä, suututtaa ihan toden teolla. Sairastakaa ihmiset kotona älkääkä tartuttako muita koska kukaan ei ole korvaamaton töissä että pitäisi sinne tulla sairaana. Ihan totta!!!

No joo tämä oli tällainen avautuminen tällä kertaa jos joku pahoitti tästä mielensä niin ei haittaa, tämä on minun mielipiteeni.

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoilleni kaikesta huolimatta ja toivottavasti tämä tauti ei ole kuolemaksi ja tästä vielä noustaan, toivottavasti saisin vielä kuitenkin edes vähän siivottua täällä ennen pääsiäistä ja jaksaisi laittaa edes muutaman tulppaanin pääsiäiseksi maljakkoon. Mutta jos ei jaksa niin olkoon, toivon myös että tuonne jääkaappiinkin vielä jotakin ilmaantuisi ennen pääsiäistä koska olisi ihan kiva jotain syödäkin. Mutta jos ei niin laihtuupahan kun ei ole mitään syötävää kun ei ite jaksa lähteä kauppaan, juo vaikka kahvia kyllähän se poistaa ainakin vähäksi aikaa nälkää....












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)