Hae tästä blogista

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Pennut löysi uudet kodit ja elämä jatkuu...

Viime viikko vietettiinkin enää kolmen pikku riiviön kanssa. Sunnuntaina "Martta" eli Leinottaren Antoinetten Rubiini matkalsi uuteen kotiin Espooseen. Olen onnellinen hänenkin puolestaan että hän sai hyvän ja rakastavan kodin. Vähän tulee kyllä surku koska on niiiin kaukana, emmekä näe varmaankaan kovin usein. Mutta toivottavasti edes joskus.

Eli kolme pientä riivötä meillä vielä viime viikon mellasti mutta ei se minua kyllä haitannut ollenkaan. Mattoja meillä ei ole lattialla kuin yksi joka sekin lähtee sitten pesuun kunhan saadaan tuo meidän pieni Nitta tyttö opetettua talon tavoille.

Viikolla ei mitään ihmeellistä siis tapahtunut kuin työtä ja pentuarkea. Mutta vaikka se onkin vähän ahdistanut ja stressannut niin siitä huolimatta se on ollut kyllä tosi antoisaa aikaa ja on ollut ihana seurata näiden pienten palleroisten kasvua. Olen todella otettu että olen saanut jakaa yhden hetken elämästäni näiden palleroiden kanssa ja toivottavasti saan myös olla heidän sekä omistajiensa elämässä jatkossakin mukana...

Perjantaina lähti sitten kolmas rakas palleroinen omaan kotiinsa, mutta onneksi tämä pieni neiti lähti tähän lähelle ja luulen että voimme treffata aina välillä. Tämä pikkuinen Leinottaren Adelaiden Smaragdi eli "Diana" pääsi tosi hyvään ja rakastavaan kotiin kaksi vuotiaan Daisyn kaveriksi ja on viihtynytkin tosi hyvin jo uudessa paikassa .


Ehkä näämme ja kuulemme tästä neitokaisesta vielä näyttelykehissäkin, sitä ainakin näin kasvattajana toivon että pikkuinen pysyisi terveenä ja saisi vaikka pientäkin menestystä. Isompi menestyminen olisikin isoa plussaa... Mutta tärkeintä on että hän pysyisi terveenä ja hänellä olisi hyvä olla.


Viimeisempänä muttei tietenkään vähäisempänä meidät jätti tämä suloisuus. Leinottaren Amelian Safiiri " Mindi". Hän pääsi tuohon lähelle Joensuuhun myös ja meillä ei ole siihen kuin vajaan tunnin matka joten pakko käydä aina välillä katsomassa miten pikkuinen voi. Mutta älkää kotiväki pelätkö en mie siellä aio alvariinsa olla... 


Luulen ja toivon että tämäkin pikkuinen pysyisi terveenä ja saisi hyvän elämän. Toivottavasti myös näkisimme ja kuulisimme tätä neitiä tuolla näyttelykehissä, eikä se tämänkään kohdalla huono asia ole jos vaikka menestystäkin tulisi...Sehän se on kasvattajan yksi toiveista myös...


Ainiin ja sitten vielä tämä viides suloisuus joka jäi meille kotiin neljänneksi nelijalkaiseksi rakkaaksi. Tämä on se kuuluisa Leinottaren Adalmiinan Helmi... Aivan tosi suloinen ja ihana pakkaus kaikenkaikkiaan... Emä Nella on aivan otettu kun nyt on vain yksi viikari joka kiusaa ja vetää korvista. Mutta Nupun kanssa leikitään tosi kivasti ja ei ole pikkuinen tainnut ikävöidä muita sisariaan ollenkaan... 



Niin ja tämän nimeksi tuli sitten viihdoin ja viimein Nitta joka sointuu noiden muiden kanssa samaan sarjaan...N:llä alkavia on kaikki joten katsotaan ketä huudetaan ja milloin, toivottavasti ei mene koirat ja nimet sekaisin...


Vaikkakin kaksi pentua lähti omiin koteihinsa viikonlopun aikana ja surumieli tuli minulle niin mieltä piristi kummasti kun tytär ilmoitti että he voisivatkin tulla Melissan kanssa pikavisiitille mummin luokse. Voi sitä onnen ja ilon määrää mikä tuli kun pikkuinen rakas mummonmussukka saapui perjantai-iltana mummolaan...


Pikkuinen oli kasvanut ihan mahdottomasti siitä kun viimeksi jouluna nähtiin...Hän on vienyt mummin sydämmen ihan täysin mennessään.



Ja myös tämä meidän pikkuinen Nitta tyttö on aivan syötävän suloinen. Onneksi jätin itselleni näistä Nellan jälkeläisistä tämän suloisuuden. Ei niin kamala ikävä tule noita muita pallukoita.


Siihen se nukahti minun varpaitteni päälle lattialle, siinä on niin turvallista nukkua...


Meidän pikkuinen Melissa tyttömme ei pysynytkään enää tuossa yhdessä paikassa vaan matkateko on alkanut takaperin menemisellä. Mutta luulen että joku kaunis päivä tämä tytön tylleröinen matkaa kovaa vauhtia vielä eteenkinpäin.



Mummilla menikin aika tuolla lattialla Melissan kanssa ja mikä parasta mummi sai monta monta hymyäkin vielä...



Puutarhuri se alkaa näin keväällä auringon paistaessa ikkunasta tehdä jo jos jonkinlaista istutus työtä. Tämä roikkuva iso jonkin sortin traakkipuu oli kasvattanut tuonne juurelle kaksi uutta versoa joten siitä jouti sitten tänä keväänä katkaista ne isot kuivaneet oksat pois.



Mutta enhän minä niitä raaskinut heittää kokonaan roskiin vaan lyhensin vähän pienemmäksi ja laitoin juurtumaan. Ehkä näistä saadaan vielä uudet kukat tuohon olohuoneeseen...



 Koska tuo kevät aurinko alkaa jo paistella niin vähän alkaa mielikin tehdä muuttaa sisustusta keväiseen suuntaan. Ehkä nämä viikolla ostamani vaaleanpunaiset silkikukkaset olisi sen alku ja vähän kerrassaan muutetaan sisustusta vaikka vaaleanpunaiseen suuntaan...


Koska vaaleanpunainen on varmaankin se meidän väri taas keväästä kesään niin bongasin myös tällaiset uutuudet uudesta Yhteishyvä lehdestä. En ole koskaan aikaisemmin tykännyt noista Vallilan kuoseista koska ovat olleet vähän liian räväköitä minun makuuni. Mutta nämä uudet vaaleanpunaiset luontopolku verhot ja pussilakanat ovat nyt minun suosikkilistallani ja pyysin tytärtäni käymään nämä hakemassa Lahden Prismasta kun ovat vielä niin edullisiakin.


Vaikka tässä pitää nyt suunnitella noita sisustusjuttujakin niin ei pidä unohtaa Nuppua ja Nittaa koska heidän kanssaan tuleva vuosi on näyttelyharjoittelua. Nitalla menee vielä jonkun aikaa ennenkuin hän pääsee tuonne näyttelyareenalle mutta Nupun näyttelyura alkaa jo maaliskuussa. Koska pienestä se on opeteltava niin tuohon tyhjään pojan huoneeseen kävin tuon trimmauspöydän ja siinä me päivittäin harjoittelemme molempien pikku neitien kanssa tuota pöydällä olemista.


Eli seuraavat viikot menevät näyttelyharjoitteluissa sekä ehkä pieniä sisustuselementtejä vaaleanpunaisella värillä saapuu meidän kotiin. Matot ovat kaikki ihan koirien pississä, koska ensin ne pissi Nuppu sitten on vielä Nitankin pissit joten matot menevät ensin pesulaan jonka jälkeen ne laitetaan lattialle vasta kun tuo meidän pienin pallero alkaa olla suht sisäsiisti. Sisäsiistiksi opetteleminen on alkanut meillä vallan mainiosti eikä kakkoja ole tullut nyt yhtään kertaa enää lattialle. Pissit kylläkin vielä tulee vahingossa, mutta sehän on normaalia vielä jonkun aikaa.

Näin on meidän viikko vierähtänyt ja pennut ovat lentäneet pesästä. Monenlaisia asioita on tällekin viikolle mahtunut ja olenkin ihmetellyt miten hyvää sydämistä ja rehellistä ihmistä joskus osataankin viilata linssiin ihan oikeasti. Olenkin tässä vuosien saatossa jo kovettanut itseni ja päättänyt etten luota kehenkään vaan pidän kiinni siitä ettei kehenkään kannata luottaa. Mutta mitä sitä ihminen luoneteelleen voi, olen aina ajatellut vain kaikista ihmisistä hyvää, mutta sitten saankin tuntea sen omissa nahoissani kun puukotetaan selkään ja ollaan epärehellisiä... Mutta niinkuin olen aikaisemminkin sanonut niin meitähän on tässä maailmassa moneen junaan ja onneksi niitä hyviä sekä rehellisiä ihmisiä on tässä maailmassa vielä enemmän...

Mutta mitä tästä opimme ole vieläkin ankarampi itsellesi ja älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi, valitettavasti tämä on tosi asia.

Vaikkakin olen taas kokenut pettymystä ja petetyksi tulemista niin siitä huolimatta tämä tyttö nousee aina jaloilleen näiden rakkaiden lasten, lapsenlapsen ja koirien avulla, eikä luovuta ihan vähällä. Onhan tässä vielä hyviäkin ihmisiä ja kavereita sekä ystäviä joihin voi luottaa ja voimme jatkaa yhdessä parempaan huomiseen....

No niin olempahan taas avautunut, mutta oikein ihanaa viikkoa teille kaikille lukijoilleni taas tällä kertaa ja pidetään lippu korkealla näin saamme mielen paremmaksi ja jaksamme kulkea eteenpäin....

Tavataan taas jonkun ajan päästä ja silloin ehkä kerron teille jo vähän uusista sisustussuunnitelmista sekä tietenkin mitä kasvateilleni kuuluu, eikä tietenkään unohdeta noita meidän tulevian näyttelytoiveita Nuppua ja Nittaa... Eikä tietenkään Nellaa ja Nettaa....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)