Hae tästä blogista

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lisää keväistä sisustusta...ompeluhommia..ja Nuppu ensi kertaa mätsärissä


Niin se viikko taas vierähti ja on ollut ihanaa päästä taas sisustamaan vähän kevään värejä kotiin. Tämä viikko on ollut tosi raskas koska kahden viikon sisällä on ollut vain yksi vapaa päivä joten kotona ei ole kerennyt eikä jaksanut hirveästi tehdä mitään, mutta pikkuisen kuitenkin. 

Mutta onneksi nyt on kolmen päivän vapaat ja saa taas toteuttaa vähän itseään. Kotiin tuli siis vähän vaaleanpunaista väriä, ensin aloitettiin viikko sitten ostetuilla vaaleanpunaisilla silkkikukilla joista tuli tosi nätti kimppu tuohon eteisen lipaston päälle noiden valkoisten kukkien kaveriksi.



Lisää vaaleanpunaista tuli myös noihin kynttilänjalkoihin, nuo mansetit ovat olleet jo monta vuotta  samat välillä vain vaihdan ajan mukaan eri värisiä ruusuja tai muita kukkia noihin ja näin saan niistä meilkein uuden näköisiä, tai ainakin niihin vähän uutta ilmettä. Nytkin niihin vaihtui vain yksi vaaleanpunainen ruusu ja heti näyttävät erilaisilta.


Niin kuin aikaisemminkin kerroin niin näin tuosta uudesta Yhteishyvä lehdestä ne ihanat Vallilan luontopolku verhot ja pussilakanat. Koskaan aikaisemmin en ole tykännyt noista Valliloista koska ovat olleet liian isokuvioisia meille ja toinen syy miksi en ole tykännyt on tietysti hinta koska ovat olleet vähän turhan kalliita minun budjetilleni. 

Mutta nyt tämä luontopolku kuosi oli tosi kivan näköinen ja vielä kun ne olivat roosan väriset niin nyt halusin ne itselleni. Pyysin tytärtäni käymään hakemassa nämä minun puolestani Lahden Prismasta koska en viitsinyt vallanvasten ajaa n. sadan kilometrin päähän Joensuuhun. Mutta koska hän ei niitä useista etsinnöistä huolimatta löytänyt niin piti vähän selvitellä miksi niitä ei Lahden Prismoissa ole. No löytyihin se syykin, eihän niitä ole kuin ainoastaan tuolla Joensuussa joten eihän sitten auttanut kuin minun itseni lähteä ne sinne hakemaan. Kysäisin vielä kaveriltani että olisikohan sillä Joensuussa käyntiä niin valitettavasti hänellä ei ollut, mutta sanoi että jos olet menossa niin hän kyllä voisi lähteä mukaan. Niimpä me sitten torstaina töiden jälkeen suuntasimmekin auton keulan kohti Joenkaupunkia verho-ostoksille.

No eihän se ostosreissu mennyt todellakaan niinkuin Strömsössä, eli eihän niitä ollut sielläkään. En tiedä olivatko ne loppuneet vai oliko niitä sitten todellisuudessa ollutkaan. Onneksi löytyi kuitenkin sitä kangasta, josta voi itse kyllä ommella ne verhot, mutta niitä pussilakanoita ei löytynyt joten pettymys oli suuri. Eikä se kangaskaan ihan ongelmitta mennyt, sitä oli nimittäin niin vähän että juuri ja juuri sain sen verran että se riitti meille. 

No onneksi kuitenkin sain sitten sitä kangasta ja ei auttanut kuin alkaa ommella siitä ne verhot vihdoin ja viimein. Mutta onneksi minulla on nyt tuo ompeluhuone ja eihän siinä mennyt pitkään kun minulla oli uudet verhot olohuoneen ikkunassa. Kuviot ei sattuneet todellakaan kohdalleen koska muuten ei se kangas olisi millään riittänyt tuohon meidän ikkunaan mutta ei se minua haittaa jos ketä haittaa niin sehän on sen ongelma...


Onhan se tuo ompeluhuonekin vähän muuttunut kun sain vihdoin ja viimein tuon maton tuohon lattialle. Tosi paljon antaa ilmettä tuohon huoneeseen tuo iso harmaa karvalankamatto. Nyt ei puuttuisi enää kuin ne valaisimet jotka ovatkin jo minulla tuolla komerossa, mutta odottavat vain enää vävypojan vierailua että saisin ne tuonne kattoon vielä paikoilleen. Mutta onneksi en niin hirveä hätähousu ole ja maltan vielä odottaa, just ja just...Pitäisiköhän vähän painostaa sitä vävypoikaa, jospa se sitten tulisi piakkoin....hah haha haa!!!!!


Netta onkin jo ominut tuonkin sohvan, se kyllä kerkeää....Mutta lupahan sillä on joten nauttikoon..Huomasin muuten että aina kun jotain tuolla teen tai ompelen niin jostakin kumman syystä siellä kyllä kaikki neljä koiraa ovat kaverina, pikkuinenkin nukkui tuossa matolla koko sen ajan kun ompelin niitä verhoja.


No siinähän ne verhot nyt ovat, ainakin omasta mielestäni ne ovat tosi kivat. Nyt nuo valkoiset uudet rullaverhotkin käyvät tuohon tosi kivasti. 

Olen tosi tyytyväinen aikaan saannokseeni....


Tässä vielä lähikuva joka näyttää ainakin omasta mielestäni tosi kivalta, eikä ole mitenkään hirveän kirjava...Ja karhukin on melkein kuin metsässä....koivujen juurella....



Toiselle seinällekin olohuonetta tuli jo vähän vaaleanpunaista, viininpunaiset torkkupeitot sekä tyynynpäälliset vaihtuivat vaaleanpunaisiin.


Viime viikonloppuna saadut tulppaanitkin vielä jaksavat kukkia...Kunhan nuo keltaiset ovat kukkineet niin sitten vaihtuvat taas vaaleanpunaiset ja valkoiset tulppaanit tuohon pöydälle....


Niinkuin tuossa eteisessä niin samoin käy vuodenaikojan mukaan myös näille manseteille. Eli jouluna on punaista ja valkoista, pääsiäisenä keltaista, syksyllä syksyn värejä mutta muuten näissä on  kaikkina muina aikoina nämä vaaleanpunaiset ruusut....

Niinkuin nytkin vaihdoin näihin vaaleanpunaiset ruusut ja otin ne valkoiset lumipallot pois, toisaalta olisihan ne lumipallotkin vielä käyneet koska ulkonakin on vielä lunta, mutta halusin jo vähän hempeää kevään väriä vaihtaa kaikkeen sisustukseen niin miksi ei myös tähän. Välillä näihin tulee siis keltaista esim. juuri pääsiäisen ajaksi mutta sitten taas jatkuu vaaleanpunainen....



 Aikaisemmin näissä on ollut kirkkaat valkoiset nuo tuikkukupit ja nämä ovat olleet samanlaisessa kynttelikössä tuolla takaterassilla. Nyt kuitenkin vaihdoin sinne ne kirkkaat kupit ja toin tähän nämä maitolasituikkukupit. Jotenkin nyt tykkään näistä tässä sisällä ja ne toiset saa nyt jonkun aikaa olla tuolla ulkona, katsotaan milloin taas mieli muuttuu ja nämä vaihtuvat taas toisinpäin.


Tarvitsin yhden kuvan näistä meidän rakkaista koiruuksista tuohon yhteen projektiin, mutta eihän vielä ollut kaikista yhteiskuvaa tullut otettua joten nyt oli sen aika...

Oli kyllä vähän haastavaa saada kaikki pysymään paikoillaan kuvan oton ajaksi...Tämä kuva on tosi ihana kun Nella mamma pusuttelee ja hyväilee tuota pentuaan...kuvassa on sitä ihan oikeaa äidin rakkautta....


Tämä kuva on sitten sellainen jonka käytän siellä projektissa jonka näätte sitten tuolle edessä päin. Tässä kuvassa neidit ovat kaikkein parhaiten joten tästä tulee ainakin yksi kuva seinälle. Netta on tuolla vähän erillään koska hän on sellainen draamakuningatar joten hän ei halunnut noiden pienten lähelle kun Nittakin roikku korvissa....


Siellä Joensuussa käydessämme niin pyörähdettiin yhdellä kirpparilla, onneksi kaveri vihjasi että siellä käydään. Sieltä löytyikin tosi ihana vanha ikkunanpoka josta tuli mainio taulu tuohon ompeluhuoneen sohvanpäätyyn.


Niin se piti sitten laittaa aivot töihin ja mietintämyssy päähän että mitä siihen tuohon tauluun laittaisi...Koska halusin laittaa siihen kaikki rakkaani niin eihän sitten ollut muuta mahdollisuutta kuin toiseen ruutuun laittaa kuvat omista lapsistani sekä oma rakas lapsenlapseni.


Yhteen ruutuu piti tietysti laittaa toiset rakkaat ja nehän ovat tietenkin rakkaat koirani...


Näin sain molemmat ruudut kuvitettua....Sitten oli vielä mietittävä että mitähän sitä tuohon keskimmäiseen laittaisi ja niimpä löysinkin tosi kivan aforismin joka sopi siihen täydellisesti...



"Se on onnellinen joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on" Näinhän se menee...Minulta puuttuu kaikenlaista mutta olen iloinen siitä että minulla on rakkaat lapset sekä rakkaat koirat ja näistä kaikista olen ikionnellinen....


Sitten vielä vähän ompeluhommia....Olen monta kertaa kironnut  noita näyttelykärrin pyöriä kun ollaan tultu noilta näyttelyreissuilta, varsinkin kun meilläkin on pakko ajaa noilla kärryillä läpi huushollin tuonne peräkammariin jossa noita kärryjä säilytetään. 

Sitten kun on sadekeli tai kunnon rapakeli niin koko huushollissa on rapaiset ja kuraiset jälet. Silloin jo mietin että mitähän noille keksisi. Sitten yks kerta se välähti ja päätin että joku päivä vielä ompelen noihin samanlaiset suojukset kuin lastenvaunuissakin tietääkseni on. Kerroin myös yhdelle näyttelykaverilleni jolla on samanlaiset rattaat ja hän oli myös innostunut noista suojista, joten nyt kun vihdoinkin sain aikaiseksi niin ompelin sitten hänellekin samanlaiset...

Projekti alkoikin siitä että ensimmäisenä piti mennä kangaskauppaan ja sieltä ostin sitten tuota enstexkangasta ja kuminauhaa. Sitten kärrinpyörät irti ja mittaamaan. Helpoimmin nuo onnistuikin sitten että leikkasin suikaleet joiden reunoihin ompelin kuminauhakujat ja pujotin kuminauhat niihin ja kiristin. Seuraavaksi ompelin sitten ne suikaleet pyöreäksi renkaaksi ja niin valmistui hienot pyöränsuojukset. 


Isompiin pyoriin saikin helposti nuo pyöräytettyä tuonne ympärille. Liian tiukat ei näköjään saanut tuo kuminauha olla koska muuten oli aika hankalaa saada nuo suojukset paikoilleen, pakko oli jättää vähän löysemmäksi kuin olin ajatellut.


Nyt ei rapa eikä mikään muukaan lika kantaudu noissa pyörissä enää sisälle ja on helpot laittaa..



Etupyörän ympärille olikin vähän kinkkisempi juttu pujottaa nuo suojat koska nuo pyörät ovat tuon raudan sisäpuolella. Näiden suojuksien tuo liitoskohta piti jättää auki ja sillä tavalla sain nuo suojat pyöräytettyä tuohon ympärille, lopuksi sen kuminauhan pyöräytin tuon pyörän keskikohdan ympärille ja niinhän se pysyy siinäkin ihan hyvin.


 Siinä ommellessani sain sitten inspiraation ja sisustelin mielessäni tätä huonetta vielä lisää... Eihän siinä auttanut kuin lähteä kauppaan ja niinhän sieltä sitten löytyi vielä tosi ihanat ja väriltäänkin sopivat tyynyt tuohon sohvalle.



Nyt se on hieno, ei ehkä täydellinen mutta ainakin itse olen todella ylpeä aikaansaannokseeni. Tuo ikkunapokataulu käy tuohon juuri noin....


Kaupoilla käydessäni ostin muutaman viherkasvinkin ja tietenkin harmaan suojaruukun, suojaruukku on samanlainen kuin tuossa yläpuolellakin olevassa amppelissa. Sen harmaassa ruukussa olevan kukan laitoin tähän ompeluhuoneeseen. Siinähän sen on hyvä olla ikkunan edessä, ja josta se saa hyvin valoa ja näin toivottavasti pysyy hengissä...


Toinen viherkasvi sai paikkansa olohuoneessa, tähän ostin samanlaisen kuin tuo harmaa suojaruukku mutta tämän väri on sitten yllätys yllätys vaaleanpunainen tietenkin.


Koska kolme viherkasvia sai kympillä niin vielä piti ottaa kolmaskin ja sille sitten valkoinen samanlainen suojaruukku kuin noille muillekin. Sen paikka löytyi sitten tuolta olohuoneen lasivitriinin päältä...


Tässä vielä kuva tuolta olohuoneesta ikkunan toiselta puolelta jossa on tuo uusi verho sekä tuon nojatuolin päälle tuli siis yksi noista vaaleanpunaisista torkkupeitoista sekä myös tuo vaaleanpunainen tyynyliina tuohon pikku tyynyyn...


Silloin viimeksi kun karsin tuon yhden ison kukan tuolta olohuoneen nurkasta ja laitoin nämä oksat tuonne veteen juuria tekemään, niin nyt sitten kävin etsimässä tuolta aitasta vanhan altakasteluruukun ja laitoin siihen mutaa sekä tökkäsin nämä oksat siihen juurtumaan, katsotaan nyt että juurtuvatko ne vai pitääkö heittää menemään. Ei se minua haittaa vaikkeivät juurtuisikaan mutta yritetään nyt kuitenkin...


Nämä saavat sitte kokeilla sitä juurtumista tuolla ompeluhuoneessa. 


Näin se hurahti meidän viikko mutta mikäs sen mukavampaa on kuin päättää tämä viikko ja lähteä paikkakunnalla järjestettävään talvi match show:hun Nupun kanssa. Mitään emme sieltä odottaneetkaan koska halusin vain harjoitella tulevia näyttelyitä Nupun kanssa.

 Aivan hemmetin kylmä siellä oli koska se järjestettiin hevosmaneesissa, eikä siellä ollut lämmitystä ja ulkona oli melkein kaksikymmentä astetta pakkasta. Nupulla oli aluksi päällä talvihaalari ja vielä lisäksi hänet käärin lämpimään fleecepeittoon... 

Nuppu tärisi, en tiedä tärisikö pelkästään kylmästä vai pelottikohan sitä myös koko touhu kun oli niin paljon ihmisiä ja koiria. Mutta tämä oli Nupulle tosi hyvää treeniä niitä todellisia näyttelyitä ajatellen.

Ja tuo pohja oli sellainen jossa oli hienoa hiekkaa ja jotain mustia muovinpaloja, niin Nuppu aristi sitä ihan hirveästi ja pelkäsi siinä liikkua.


Ensimmäisellä kierroksella Nuppu tuli varmaan vain muutaman sentin eteenpäin ja sitten veti jarrut päälle. Se ei vaan yksin kertaisesti halunnut tuossa kävellä. Namipalan avulla sain sen sitten tulemaan aina muutaman metrin eteenpäin.


Tarpeeksi kun oli namia niin kyllähän Nuppu sitten aina vähän kerrassaan kulki eteenpäin, mutta ei se tykännyt..


Vaikka olemme treenanneet pöydällä ja kotona se onnistuu ihan täydellisesti niin täällä Nuppu oli ihan kasassa ja tärisi ihan hirveästi. Sillä oli kylmä!!!!



Ei ollut pöydällä poseeraaminen mitenkään hienon näköistä...


Mutta hampaat antoi katsoa ihan nätisti, vaikka tuomari olikin epäileväinen meidän pikkuisen suun katsomisessa, ei siksi että se olisi vihainen vaan siksi kun sillä on niin pieni suu ja pienet hampaat...


Mutta siitä se sitten parani pikkuhiljaa, mutta korvat ei olleet pystyssä vaan jäivät ihan tuonne taakse joten ei Nuppu ollut ihan vielä sinut tämän asian kanssa.


En tiiä mikä neidille sitten tuli, yks kaks sillä syttyi lamppu päässä ja hän paineli seuraavaksi ihan nätisti kaksi kertaa kehän ympäri. Mutta kylmä sillä oli.


Edestakainenkin kulkemin onnistui tosi hyvin lopussa. Ehkä se ymmärsi että näinhän tässä pitää mennä..Luottavaisin mielin lähden seuraaviin näyttelyihin koska tiedän että Nuppu esiintyy kyllä kun sillä ei vaan ole kylmä.


Kyllä me oltiin onnellisia koska alkuvaikeuksien jälkeenkin olimme kuitenkin vielä punaisia eli parikilpailun voitto tuli meille. Vaikka emme sitten kuitenkaan sen paremmin pärjänneet, niin emmehän me sitä paljon ainakaan harmitelleet.
.
Mutta tämähän ei tullut minulle yllätyksenä, koska emmehän me koskaan Nellan ja Netan kansakkaan siellä ole pärjätty. Mutta onneksi tiedän että niinkuin Nellan ja Netankin kanssa olemme sitten pärjänneet kuitenkin oikeissa näyttelyissä joten sitä me Nupun kanssakin odottelemme.


Nuppu näyttää tässä varsin selvästi mitä mieltä hän on näistä näyttelyistä.....hah hhah haa....


Kyllä se on kaunis koira vaikka sitä ei kaikki ymmärräkkään..... 



Semmoista meillä taas kerran oli.... Pikkuhiljaa koti muuttuu keväisemmäksi ja mieli piristyy sen mukana. Tosi ihanaa on kun voi tehdä noita ompeluhommia silloin kun vähänkin jää aikaa ja tulee joku ispiraatio kun on tuo oma ompeluhuone johon voi vaan mennä ja alkaa ompelemaan, ei tarvitse raivata kaikkia pois joka kerta tai sitten kasata kaikki että pääsee ompelemaan. 

Eihän sitä koskaan tiedä mitä sitä tulee taas ommeltua ja tuusattua kun aikaa jää. Nupun kanssa ollaan siis aloitettu nyt nämä näyttelyharjoitukset ja maaliskuun alussa olisikin sitten näytönpaikka. Sitä innolla odotellaan.

Oikein ihanaa kevät talven aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni ja käykäähän taas kurkkaamassa mitä se Cavatar on taas keksinyt. Ei sitä nimittäin koskaan tiedä...

Nähdään!!!!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)