Hae tästä blogista

lauantai 27. tammikuuta 2018

Pentu arkea sekä 50-vuotis juhlia...



Kyllä on muuten ollut taas suhinaa nämä takana olleet kaksi viikkoa...Pennut kasvaa ja meillä on alkanut olla aikamoista ärinää ja mörinää... On kyllä niin tasainen pentue että ihan oikeeta ärrimurria ei ole voinut nimetä, yksi pentu on yhtenä päivänä kaikkien kimpussa ja toinen sitten seuraavana päivänä jne.... 

Mutta ette usko kuinka ihania ne ovat ja miten miun aika on mennyt ihan täysin heidän kanssaan...Ihan hirveästi kuitenkin on stressannut myös nämä kaksi viikkoa koska on paljon pentujen kyselyitä mutta aina ne ovat vaan jääneet kyselyasteelle ja on alkanut näyttää siltä että kaksi on varmasti löytänyt uuden hyvän kodin ja tietenkin se joka jää meille kotiin on myös varmasti hyvässä kodissa. Mutta kaikki kolme pentua on tuntunut että nekin jäävät vielä meille joten aika stressaavaa aikaa tämä on ollut....

Päivät menevät töissä ja illat pentujen kanssa mutta sitten kun pitäisi mennä nukkumaan alkaa kaikki asiat pyöriä päässä ja ei saa oikein nukuttua...Muutaman tunnin yöunilla on siis tässä menty monta viikkoa, joten luulen kun kaikki pennut sitten todellakin löytävät kodit, toivottavasti löytävät, ja tiedän että he ovat hyvässä ja rakastavassa kodissa, niin luulen että tämä stressi laukeaa ja tämä eukko nukkuu monta monta tuntia...

Mutta onhan tässä ollut muutakin stressin aiheuttajaa, eli kaksi kuukautta sitten aloitin kyselemään tuolta, mieheltä joka meillä asuu muttei ole mitään sukua, että pidetäänkö ne hänen 50-vuotis juhlansa ja hän ilmoitti vaan ettei pidetä joten ajattelinkin sitten että eipähän tarvitse niiden eteen sitten enää stressailla näiden muiden asioiden rinnalla..

Mutta sehän muuttuikin sitten ääni kellossa kun lehtitoimittaja soitti ja sanoi tekevänsä tuosta miehestä lehtijutun niin sittenpä hän päättikin viikkoa ennen juhlia että ne pidetään sittenkin...No eihän siinä auttanut kuin hoitaa tarjottavat valmiiksi tulevaa juhlapäivää ajatellen...

Ensin tietysti valkoinen pöytäliina pöydälle ja keittiön pöydälle kaunis ruusu / tulppaanikimppu. Ostin nuo kukat vaikka epäilinkin että niitä kukkia tulee kuitenkin, mutta olipahan yhdet kukat jo valmiina tuossa pöydässä.


Olohuoneen pöydällekin tuli ensimmäiset kevään kukkaset ruusujen ja tulppaanien muodossa. Pitkään olin jo halunnut ostaa noita tulppaaneja joten nyt sain taas hyvän syyn ostaa ensimmäiset tulppaanit maljakkoon...


Kaiken juhlavalmistelujen keskellä oli vapaapäivä joten otin meidän pienet pennun pallukat kuljetuskoppaan ja lähdin käyttämään paikallisella eläinlääkärillä. Meidän pikkuiset käyttäytyivät tosi hyvin siellä Piian luona ja näyttivät että ovat terveitä ja oikeita riiviöitä...



Pennut sirutettiin ja terveystarkistettiin. Pennut olivat terveitä ja rodunomaisia pieniä palleroita. Jokainen pentu sai myös oman väriset pannat että erotan heidät sitten toisistaan sekä ei sirut ja paperit mene sekaisin.... 
Nimetkin virallistettiin tällä käynnillä kun eläinlääkäri merkkasi jokaisen keksimäni nimen kohtaan sen sirun ja pannan värin....Nimien tarina onkin sellainen että olin jo kauan päättänyt tuon meille jäävän pennun nimen joka on Adalmiinan Helmi, se johtaa juurensa nuoruusaikoihin kun tein Kiteellä esitettävään Adalmiinan Helmi teatteriesitykseen osan puvuista. Siinä oli pääosassa prinsessa nimeltä Adalmiinan Helmi. 
Seuraavaksi pitikin sitten keksiä muille pennuille nimet joiden Aalla alkava nimi viittaa jonkin tarinan prinsessaan. Kun sitten prinsessojen nimet olivat selvillä olikin vuorossa seuraavan nimen eli Helmen samanlainen merkitys. Siitä se ajatus sitten lähti ja jokainen prinsessa sai oman jalokiven, näin muodostui pienten neitien nimet.


Pentujen sirutuksen jälkeen olikin sitten kaupassa käynnin vuoro ja tämmöinen määrä tavaraa tulikin sieltä listan mukaan kasseihin kannettavaksi. Muutama henkilö kaupassa kommentoikin että taitaa olla juhlat tulossa, älä, sanoin  siltäkö näyttää... Huvitti kun yksikin mies kassajonossa takanani tokaisi, nyt on kyllä niin paljon ruokaa ettei tarvii pariin viikkoon käydä kaupassa. No, itseasiassa seuraava kauppareissu oli kyllä kolmen päivän päästä..hah hah haa...



Ensimmäisenä valmistui voileipäkakut jääkaappiin maustumaan ja sen jälkeen urakoitiin kolme valkosuklaajuustokakkua... Yhden kakun ohje kerrottiin kolmella ja kaikki ainekset sekoitettiin kerralla näin saatiin samalla kertaa kaikki kolme kakkua... Kakut vain kylmään yöksi ja aamulla sitten oli koristelun vuoro...



Juhlapäivän aamuna olikin sitten kakkujen koristelun vuoro. Voileipäkakut saivat pintaansa majoneesi/chilituorejuusto sekoituksen, lisäksi päälle vähän voileipäkinkkua rullina, ananasrenkaista ruusukkeet ja muutama kirsikkatomaatti veitsellä muotoiltu myös kukkaseksi ja kurkusta terälehdet. Vähän sitten reunoille vihreää persiljan muodossa...
Nyt voi sitten vieraat herkutella ja on sen verran isot kakut että ajattelin niiden riittävän kutsutuille vieraille. Kyllä muuten riittikin ja näytti myös siltä että taisivat olla myös hyviäkin...



Seuraavana olikin sitten valkosuklaajuustokakkujen vuoro. Mitenkään ihmeemmin niitä en ajatellutkaan koristella vaan valmiit vohvelikukkaset yhteen reunaan ja ympärille kultaisiakuulia. Loppu silauksen teki sitten nuo valmiina ostetut suklaiset numerot josta tekaisin tuon 50 tuohon kukkien juurelle.... Näitäkin oli sen verran monta että hyvin riitti, ja näytti myös siltä että nämäkin olivat hyvän makuisia....

Eli meillä herkuteltiin viikonlopun aikana voileipäkakuilla ja valkosuklaajuustokakuilla....

Eikä siinä vielä kaikki että valmistelin herralle hyvät tarjottavat pitihän miun vielä yrittää yllättää se jollakin lahjalla. Niimpä aloinkin kyselemään hänen metsästyskavereilta että kuka tietäisi jonkun joka järjestäisi jonkinlaista metsästysmatkaa. Niimpä sitten löytyikin yksi henkilö tuolta Lappeenrannasta ja niinhän minä otin ja soitin hänelle. Aluksi suunnittelimme että hän lähettää sen lahjakortin postissa, mutta sitten päätinkin että pyydän hänet itsensä tuomaan. Näin sain molemmat yllätykset hoidettua. Olin sopinut hänen kanssaan että hän tulee lauantai-iltana tuomaan henkilökohtaisesti sen lahjakortin. Mutta vituiksihan se meni koko yllätys, ei näkynyt miestä eikä lahjakorttia.... Ei tullut lauantaina mitään ilmoitustakaan eikä vielä sunnuntainakaan. Laitoinkin vähän äkäisen viestin sitten sunnuntai-iltana hänelle ja sitten kyllä tuli vastaus... Ei kerennyt....Joo mutta olisi sentään voinut ilmoittaa...Mitä tästä opimme ei pidä luottaa kehenkään mieheen.....

Eikä siinä vielä kaikki, eipä ollut isännänkään mieleen se lahja, joten se siitä sitten....En muuten järjestä tästä eteenpäin yhtään mitään....



Ajattelin että kukahan vie vieraiden huomion, koiranpennut vai isäntä...Ja niinkuin epäilinkin niin aika paljon pennut kyllä veivät huomiota. Pienet vieraat viihtyivät pääasiassa pentujen vierellä joten illasta alkoivat pennutkin olla jo väsyneitä, Eikä mikään ihme, kyllä he saivatkin niin paljon hellyyttä osakseen sen päivän aikana että ei ihme jos uni maistui makoisalta.


Kun pikkumasut oli täynnä niin silloin se uni maistui vasta kaikkein parhaiten....


Kun pikkuiset riiviöt päästetään ulkopuolelle tuolta aitauksesta niin Netta on sitä mieltä että hänen on parempi nousta tuonne penkille karkuun. Välillä kuitenkin Netta haluaa olla pentujen kanssa, ja vaikka hän haluaa kuitenkin tuonne  pentujen luokse mennä niin siitä huolimatta hänen pitää nousta välillä tuonne penkille karkuun....


On se niin suloisen näköinen kun pieni kaunis pentu nukkuu...


Toinen nukkuu paljaalla lattialla, mutta toisella pitää olla tyyny pään alla...


Niinhän siinä sitten kävi että noita kukkasia tuli sitten tuohon keittiön pöydälle useampiakin kimppuja, mutta eipä tuo hirveästi haittaa. Onkin tosi ihanaa kun kerrankin on meidän pöydällä kauniita kukkia joista minähän tykkään...


Anoppi toi vielä tosi kauniin kukkakimpun joten se oli pakko laittaa tuohon tarjoilupöytään...Tuossa kimpussa oli tosi kauniin värisiä nuo ruusut.


Juhlien jälkeen olikin sitten vuorossa meidän pienten prinsessojen kuvaaminen. Ensin ajattelin että otan ihan itse ne kuvat mutta eihän siitä tullut yhtään mitään...Aina kun yritin laittaa pennun nätisti niin ennenkuin sain kameran asemiin niin silloinhan pentu oli jo ties missä....
Sitten kokeiltiin isännän kanssa pentujen kuvaamista, ja siitäkään ei kyllä tullut yhtään mitään. Se räpsi vaan kuvia eikä odottanut ollenkaan että olisin edes jollakin tavalla saanut pennun paikoilleen. Joten sekin homma piti lopettaa heti alkuunsa.

Mutta sitten pyysinkin hyvän ystäväni Tarjan kaverikseni kuvaamaan näitä riiviöitä ja niimpä me sitten saimmekin tosi hyviä kuvia. Eihän se todellakaan helppoa ollut vaan aika monta kuvaa piti ottaa että niistä sai sitten valittua julkaisu kelpoisia kuvia. 

Seuraavana onkin sitten näitä kuvia näistä meidän pienistä prinsessoista...Osa kuvista oli pakko sensuroida ❤❤



Tässä muutama kuva Alexandran Timantista, tää on kyllä niin söpö että vaikka minkä kuvan olisi laittanut niin tuo katse kertoo kaiken. Tämä neiti olikin ensimmäinen joka pääsi tänään lauantaina hyvään ja rakastavaan kotiin kääpiösnautseripojan luokse. Pikku prinsessa muutti onneksi tuohon lähelle Savonlinnan kaupunkiin ja minulla on siis tosi lyhyt matka käydä pikkuprinsessaa katsomassa. Onneksi sain puhuttua myös uudet omistajat ympäri ja käydään yhdessä ainakin yhden kerran näyttelyssä.

Uusi omistaja laittoikin illalla viestiä ja kuvan että pikkuprinsessan matka oli mennyt hyvin ja olivat tulleet tosi kivasti toimeen uuden koirakaverin kanssa. Kuvan jonka hän lähetti oli  sellainen missä pikkuprinsessa oli saanut oman uuden pedin jossa hän nukkui tosi tyytyväisenä. Olen niin onnellinen tämän pikkuisen vuoksi ja tiedän että hänestä pidetään hyvää huolta.




Katsokaa nyt tuota katsetta...Voiko tuolle katseelle koskaan sanoa ei, tai koskaan kieltää mitään....En usko...



Aivan syötävän suloinen pentu...


Tästä pikkuneidistä tuli Heta ja hänen uusi kaverinsa on Severi.


Seuraavana kuvaus vuorossa olikin Adalmiinan Helmi, tämä suloinen pallukka jääkin sitten minulle kotiin....Nimeä ei vielä ole päätetty, alunpitäen olin ajatellut Nittaa mutta jotenkin kuitenkin tuo Helmi nimenä houkuttelee myös...


Tämä oli niin liikkuvaa sorttia ettei tästä oikein hirmu hyviä kuvia saanut montaakaan...Seisontakuvissa meinasi aina karata joten siksi hänestä ei ole kuin yksi, joka sekään ei todellakaan ole mikään mallikelpoinen.



Mutta katsokaa nyt tuotakin naamaa, se on kyllä aivan syötävän suloinen myös...



Kolmanneksi meidän kuvaussessiossamme oli Amelian Safiiri. Safiirillekin on löytynyt jo koti ja  hänkin jää onneksi tähän lähelle. Safiiri matkustaa viikon päästä Joensuuhun ja olemme sopineet hänen uuden perheensä kanssa että tavataan myös Joensuun näyttelyissä....


Safiiri osaa kyllä jo poseerata tosi hyvin ja on kaunis pentu....Tästä saatamme kuulla vielä lisää näyttelyrintamalla...




Seuraavana vuorossa oli Adelaiden Smaragdi. Smaragdilla ei valitettavasti ole vielä omaa kotia tiedossa, mutta toivossa on hyvä elää ja olen kyllä luottavainen ja uskon että hänkin vielä löytää uuden ja rakastavan kodin. Smaragdi on myös tosi kaunis ja esiintymiskelpoinen. Toivottavasti hänellekin löydämme hyvän kodin ja vielä mikä parempaa niin näyttelyistä innostuneet omistajat.....






Kaikilla näillä prinsessoilla on aivan huippu ihanat naamataulut....





Sitten vielä viimeisenä muttei tietenkään vähäisempänä kuvaussession päättää Antoinetten Rubiini. Rubiinin on määrä matkustaa huomenna Espooseen. Uskon ja toivon että hänkin saa hyvän kodin. 







Tässä siis meidän prinsessojen kuvaussession tulosta. Aivan ihania ja kauniita pentuja se meidän Nellan ja Magnuksen yhteisistä rakkaushetkistä syntyi. Olen tosi ylpeä myös Nellasta miten hän on jaksanut hoitaa pienokaisia vaikkakin tänään kun ensimmäinen pikkuinen lähti maailmalle niin Nella on ollut sitä mieltä ettei tisseissä tarvitse olla kenenkään muidenkaan.....Mutta siitä huolimatta hänen pitää päästä pentujen luokse....

Vaikkakin tämä kasvattajan homma ja jatkuva epätietoisuus on ollut stressaavaa, niin siitä huolimatta en kyllä kadu yhtään että olen tähän hommaan ryhtynyt. Kuitenkin kaiken stressin ja väsymyksen rinnalla on olleet aivan ihanat pienet pallukat joiden kehitystä ja kasvua on saanut seurata....Jos joku luulee että kasvattaminen on hauskaa ja sillä tehdään vain rahaa, niin siitä olen kyllä toista mieltä. Onhan tämä hauskaa ja toivottavasti saa pennut myötyä niin saa vähän rahaakin, mutta kukaan ei ajattele miten tämä on stressaavaa ja onhan tässä kulujakin joihin tarvitaan myös rahaa.  Jos meinaa pärjätä pentumarkkinoilla niin pakko on käydä näyttelyissä joihin menee tosi paljon rahaa. Näyttelyissä on pakko käydä että saa itseään esille ja varsinkin näin aloitellessa olisi kiva että jälkeläisistäkin kuulisi jälkeenpäin jotakin ja vielä jos joku menestyisikin niin sekin olisi näin aloittelijalle pelkkää iso plussaa....

Olen tässä ajatellut ja miettinyt että miten voi olla aikuiset ihmiset  tollaisia mitä olen 
tässä pentujen myyntihommissa huomannut....Kysellään ja ilmoitellaan itsestään, ollaan niin ja niin kiinnostuneita ostamaan pentua mutta sitten kun ilmoitat että haluat varausmaksun että haluan olla varma siitä että hän todellakin ottaa pennun, niin sitten hävitään kuin pieru saharaan ja olen aikamoisen epätietoisuuden vallassa että mites tämä nyt meni, sanoinko jotain väärää vai mikä tuli. Ei edes viitsitä ilmoittaa suoraan että valitettavasti en nyt ota kuitenkaan sitä pentua....On olemassa myös sellaisia ihmisiä että he ovat suoraan sanoneet että eivät ota, ja sanoneet jonkun syyn minkä vuoksi eivät sitten otakaan pentua, ja syyt ovatkin olleet ihan ymmärrettäviä... 

Yleensä kuuluu hyviin käytöksiin että jos ollaan jotakin ostamassa ja tuleekin joku este tai jotain ettei voi sitä ostaa niin voisi ainakin ilmoittaa. Mutta meitähän on moneksi ja tulee aina olemaan... 

Tämmöinen oli minun kasvattajaurani alku ja aluksi tuntui siltä että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta kuka nyt leikistä suuttuisi vaan tästä ei ole kuin suunta ylöspäin. Haluan että minut muistetaan joskus vuosienkin päästä myös tästä kasvattajana olemisesta ja siitä miten hyviä, kauniita ja terveitä pentuja minulta on lähetenyt maailmalle....

Nyt olen taas bloggaillut kaikenlaista, sekä vähän taisin purkaa mieltänikin...

Oikein ihanaa tammikuun loppu puolta kaikille lukijoilleni ja toivottavasti en pahoittanut kenekään mieltä purkautumisellani. Toivottavasti tulette myös jatkossakin katselemaan minun kuviani ja tuusailuani. Saattaa olla että jatkossa tulee myös kuulumisia näiden pikkuprinsessojen elämästä...









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva lukea käynnistäsi blogissani...Olisitko kiva ja jättäisit jäljen käynnistäsi..:)